Mä en usko, että kukaan haluaa olla vuosikymmeniä vaan kotiäiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja asun ulkomailla. Täällä on ihan normaalia että äidit jäävät kotiin pitkäksi aikaa kun tulee perhettä. Arvostan, että lapset kasvatetaan kotona ja vaimo pitää huolen kodista.

Suomessa asuessani suurin riita vaimon kanssa oli juurikin tuo kun hän ei halunnut olla kotona lasten ollessa pieniä. Koti oli aina sotkuinen ja aiheutti myös kinaa. Itsellä pitkät työpäivät. Vaimo oletti että alan siivoamaan kotona sen lisäksi. No erohan siitä tuli.

Uuden vaimon kanssa elo on paljon parempaa. Hän ei koskaan valita ja silminnähden on onnellinen että saa tehdä juuri sitä mitä haluaa, olla äiti lapsillemme.

 

Siis  entinen vaimo kävi töissä samalla tavalla kuin sinäkin lasten ollessa pieniä?  Tietysti silloin myös kotityöt jaetaan tasan niin, että molemmat huolehtivat paitsi lapsista myös siivoamisesta ja kodista muutenkin. E

Jos toisella on pidempi työpäivä kuin toisella niin mitäpä lottoot, kumman pitää tehdä enemmän kotitöitä 

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai lapsia vasta myöhemmällä iällä. Ei ollut mikään uratykki aiemmin, perusduunari. Hänen koko identiteetti oli olla äiti. Kun me lapset lähdettiin niin hän jäi isäni kanssa kahdestaan. Ei ikinä maininnutkaan että lähtisi töihin eikä isänikään sitä vaatinut (iso palkka). Mutta isäni kuoli yllättäen ja äitini jäi yksin. Hän masentui koska ei tiennyt kuka hän oikein oli. Ei ollut enää vaimo ja äiti. Edelleenkään ei ollut hinkua töihin. Vuodet vieri ja jäi eläkkeelle.

Nyt on 68 v ja mistään muusta ei puhu kuin kuolemasta. Hänellä elämä loppui oikeastaan silloin kun ei lapset asunut enää kotona. Toki suri leskeksi jäämistäkin. Me yritimme auttaa parhaamme mukaan mutta hän ei ottanut apua vastaan. Uskon vahvasti jos hänellä olisi ollut työ niin elämä ei olisi ollut niin synkkää kun kaikki muu lähti. Olisi ollut enemmän sisältöä elämässä.

 

Harrastaakin voi. Ei työ ole ainoa sisällön tuoja. Varsinkaan jos on vaikka vaan lähäri, niin se raataminen ei paljon palkitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Töissä ihmiset odottaa lomaa ja lottovoittoa. Sitten jos jollain on niin hyvä taloustilanne ettei töissä tarvitse käydä, niin onkin yhtäkkiä joku tylsä reppana.

Minusta kotirouvana on todella mukavaa. Meidän ei edes tarvitse käydä missään edustustilaisuuksissa vaan eletään omien aikataulujen mukaan vapaata elämää.

Lapset on sen verran isoja etten voi kotiäidiksi itseäni kutsua.

 

Lomaa odottaa toki moni,  minäkin, mutta monella on myös ihan  mielenkiintoinen ja haastava työ. En usko, että jäisin pois töistä ainakaan kokonaan, vaikka lotossa voittaisinkin. 

 

Mitä aiot tehdä eläkkeellä? Töitä? Minusta on mukavaa nauttia elämästä nyt, kun siihen on mahdollisuus. Terveyttäkin riittää. Siitä ei eläkkeellä ole varmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai lapsia vasta myöhemmällä iällä. Ei ollut mikään uratykki aiemmin, perusduunari. Hänen koko identiteetti oli olla äiti. Kun me lapset lähdettiin niin hän jäi isäni kanssa kahdestaan. Ei ikinä maininnutkaan että lähtisi töihin eikä isänikään sitä vaatinut (iso palkka). Mutta isäni kuoli yllättäen ja äitini jäi yksin. Hän masentui koska ei tiennyt kuka hän oikein oli. Ei ollut enää vaimo ja äiti. Edelleenkään ei ollut hinkua töihin. Vuodet vieri ja jäi eläkkeelle.

Nyt on 68 v ja mistään muusta ei puhu kuin kuolemasta. Hänellä elämä loppui oikeastaan silloin kun ei lapset asunut enää kotona. Toki suri leskeksi jäämistäkin. Me yritimme auttaa parhaamme mukaan mutta hän ei ottanut apua vastaan. Uskon vahvasti jos hänellä olisi ollut työ niin elämä ei olisi ollut niin synkkää kun kaikki muu lähti. Olisi ollut enemmän sisältöä elämässä.

&nbs

Ei hänellä ole harrastuksia. Ainoa asia mistä välittää on me lapset. Pitäisi olla koko ajan käymässä. Ja tätä on jatkunut siitä asti kun lähdimme kotoa. TVtä tuijottaa päivät läpeensä.

Hienoa. Älä sit usko :D

NEEEEEXT...... 

Rakastan olla kotiäiti. Miehen ainoa tehtävä on raataa niska limassa ja panna minulta aivot pellolle kun lapset on saatu nukkumaan 🤭 Nautinnollista elämää sanoisin. Onneksi on viriili tyyppi ja saan orgasmin joka kerta kun on taitavakin rakastaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin voittanut Lotosta, en usko, että töitä olisin enää tehnyt. Jos siis rahaa olisi tullut tarpeeksi.

Minulla kyllä kuluisi aika ihan ilman töitäkin. Lapsien kanssa tai ilman.

Nyt eläke kolkuttelee ovella, niin vihdoin on aikaa itselle. Työelämää takana 46 vuotta

Saahan sen ajan kulumaan jos on rahaa tehdä ja puuhastella ja harrastaa. Miten paljon kotirouvat sitten saavat miehiltään taskurahaa? En kyllä itse haluaisi olla sillä tavalla riippuvainen toisen ihmisen hyvästä tahdosta. Voihan se mies vaikka vammautua tai kuolla jos ei sentään jätä. 

Kyllä ihmisillä on sitten ummehtunut käsitys kotiäideistä ja -rouvista. Taskuraha? Meillä on perheen yhteiset rahat ja lisäksi jokaisella oma tili. Kaikilla meidän perheessä on sama elintaso. Nyt ja tulevaisuudessa, kävi mitä kävi. Tulevaisuutensa voi turvata muutoinkin kun työeläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai lapsia vasta myöhemmällä iällä. Ei ollut mikään uratykki aiemmin, perusduunari. Hänen koko identiteetti oli olla äiti. Kun me lapset lähdettiin niin hän jäi isäni kanssa kahdestaan. Ei ikinä maininnutkaan että lähtisi töihin eikä isänikään sitä vaatinut (iso palkka). Mutta isäni kuoli yllättäen ja äitini jäi yksin. Hän masentui koska ei tiennyt kuka hän oikein oli. Ei ollut enää vaimo ja äiti. Edelleenkään ei ollut hinkua töihin. Vuodet vieri ja jäi eläkkeelle.

Nyt on 68 v ja mistään muusta ei puhu kuin kuolemasta. Hänellä elämä loppui oikeastaan silloin kun ei lapset asunut enää kotona. Toki suri leskeksi jäämistäkin. Me yritimme auttaa parhaamme mukaan mutta hän ei ottanut apua vastaan. Uskon vahvasti jos hänellä olisi ollut työ niin elämä ei olisi ollut niin synkkää kun kaikki muu lähti. Olisi ollut enemmän sisältöä elämässä.

Kuinka surullinen elämäntarina. Äidilleni kävi vähän samalla tavalla. Tosin isäni ei kuollut vaan tuli avioero vielä myöhemmällä iällä. Niinkin voi kuulkaa käydä. Minäkin uskon, että työ olisi jossain määrin kannatellut  äitiä enemmän ja estänyt luisumasta masennukseen. Harva harrastuskaan tuottaa sellaisen kannattelevan päivittäisen rutiinin ja syyn nousta aamulla sängystä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma äitini sai lapsia vasta myöhemmällä iällä. Ei ollut mikään uratykki aiemmin, perusduunari. Hänen koko identiteetti oli olla äiti. Kun me lapset lähdettiin niin hän jäi isäni kanssa kahdestaan. Ei ikinä maininnutkaan että lähtisi töihin eikä isänikään sitä vaatinut (iso palkka). Mutta isäni kuoli yllättäen ja äitini jäi yksin. Hän masentui koska ei tiennyt kuka hän oikein oli. Ei ollut enää vaimo ja äiti. Edelleenkään ei ollut hinkua töihin. Vuodet vieri ja jäi eläkkeelle.

Nyt on 68 v ja mistään muusta ei puhu kuin kuolemasta. Hänellä elämä loppui oikeastaan silloin kun ei lapset asunut enää kotona. Toki suri leskeksi jäämistäkin. Me yritimme auttaa parhaamme mukaan mutta hän ei ottanut apua vastaan. Uskon vahvasti jos hänellä olisi ollut työ niin elämä ei olisi ollut niin synkkää kun kaikki muu lähti. Olisi ollut enemmän sisältöä elämässä.

Kuin

Kyllä on surullista ja myöskin se ettei ota apua vastaan. Syyttää kuitenkin meitä lapsia kun emme välitä?? Epäillään nyt että masennuksen vuoksi alkava muistisairaus. Kovin vaikeaa vaan saada käymään lääkärissä minkään vuoksi.

Ei ole pakko uskoa, mutta mä olisin mielelläni! Työelämässä olen ihan puhtaasi rahan takia. Jos olisi varaa muutenkin hyvään elintasoon, niin edes harkitsisi töissä käymistä.

Työ olisi myös tuonut ulkopuolisia ihmisiä elämään ja ei maailmankuva olisi niin kapea. Äitini on sanonut olevansa aina sosiaalinen ihminen ja tykkäävänsä olla ihmisten seurassa. Jotenkin hän ilmeisesti oletti että me lapset olemme sitten ne jotka pidämme seuraa? Koko loppuelämän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös olekin jännä, että esimerkiksi monet lääkärit ja tuomarit ja muut asiantuntija-ammateissa olevat ovat töissä usein ihan siihen saakka, kun on ihan pakko jäädä eläkkeelle?  Monet vielä sen jälkeenkin jollain konstilla:-)

Olisiko koulutuksesta ja työn sisällöstä kiinni se, huvittaako olla töissä vai eikö huvita? 

Toinen jännä juttu.  Sen ikäisille lapsille, jotka voivat jo jotain omaa rahaa ansaita, opetetaan rahan merkitys hyvin konkreettisesti. Näin on ainakin meidän perheessä tehty.  Aika pian lapset tosiaan itse hoksaavat sen vanhan totuuden siitä, kuinka paljon arvokkaampi se itse ansaittu euro on verrattuna muuten vain saatuun euroon.  Yhtäkkiä aletaan säästää ja suunnitella niitä omia ostoksia ihan eri tavalla. Sitä on hieno katsoa. 

Miten kotiäidit tämän asian hoitavat?  Miten voi lapselle sanoa, että

Puhun vain omasta puolestani, mutta olenhan minä hankkinut koulutuksen ja ollut palkkatyössä. Kaiken, mitä minulla nuorena oli, hankin itse. Kyllä lapset sen tietää. Enkä minä nytkään elä niin, että kaikki olisi miehen varassa. On minulla varallisuutta.

Mieheni taas on uraihminen, joten siinä sitä esimerkkiä on kerrakseen.

Nuoret haluavat luontaisesti itsenäistyä ja luoda oman polkunsa. Näyttää että pärjäävät. Kyllä he tietävät, että jossain vaiheessa pitää pärjätä omillaan ja jos haluavat hyvää elintasoa, niin se vaatii sitten koulunkäyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Työ olisi myös tuonut ulkopuolisia ihmisiä elämään ja ei maailmankuva olisi niin kapea. Äitini on sanonut olevansa aina sosiaalinen ihminen ja tykkäävänsä olla ihmisten seurassa. Jotenkin hän ilmeisesti oletti että me lapset olemme sitten ne jotka pidämme seuraa? Koko loppuelämän. 

Tai olisi hankkinut edes sen harrastuksen. Mutta ei, lasten olisi pitänyt olla se viihdyke ja koko elämä.

Mä en usko, että kukaan haluaa tehdä vuosikymmeniä töitä vieraalle.

Minä en ainakaan halua.

Kotiäiti näköjään on aina yksi ja sama. Kaikilla samanlainen elämä. En minäkään tule tänne väittämään että kaikki uraäidit ovat vain ja ainoastaan mallia X ja tekevät ja elävät vain näin. Yksi totuus. Oikeasti jokaisella ihmisellä ja perheellä on ihan oma ainutlaatuinen elämä ja tarinansa. Antaa kaikkien kukkien kukkia!

Naiset haluaa mitä typerimpiä asioita. Naiset itse suosivat miesten sukunimiä, poistavat oman sukupuolensa väestöstä ja hihittävät kun miehet rai*kaavat. Luuletko että heteronaisilla on aivoja? Nämä kotimammat ovat juuri niitä typeriä, matalan osaamisen akkoja joiden äly ja kyvyt eivät riitä muuhun kuin polvillaan imemiseen ja porsimiseen sekä yksinkertaiseen työhön. Koko maailman normi on kotiakka, silti kotiakka on aivan kauhuissaan jos joku kritisoi häntä. Ironisesti ne ovat miehiä jotka naisten kotiroolia halveksii, silti nämä akat suosivat poikia, alentuvat liittymään aviomiehen sukuun ja palkkioksi kotiakkuudesta KAIKKIEN naisten asema heikkenee suvuissa ja koko yhteiskunnassa.

Yhdessäkään maassa jossa akat ovat kotona ei naisia arvosteta PÄTKÄN VERTAA. Vaarannatte kaikkien naisten oikeudet ja sitten vaan kiljutte miten vapaita olette. Haluatte varmaan kertoa miksi miehet eivät tuomitse teihin kohdistuvaa väkivaltaa, jos kerta kotielämä on vapaiden valintojen juhlaa? :)

Siis jos sinun äitisi ripustautuu lapsiinsa ja elää vain heidän kauttaan niin ei se tarkoita että kaikki kotiäidit ovat samanlaisia. Omat aikuiset lapset opiskelee ja elää täysillä omaa elämäänsä. Yksi lapsista asuu toisella puolella maapalloa. Just niinkuin pitääkin sillä omaa elämää varten heidät on kasvatettu. Nyt on taas meidän vanhempien aika olla kahden ja nauttia uudesta elämän vaiheesta. Ihana vapaus.

Vierailija kirjoitti:

Siis jos sinun äitisi ripustautuu lapsiinsa ja elää vain heidän kauttaan niin ei se tarkoita että kaikki kotiäidit ovat samanlaisia. Omat aikuiset lapset opiskelee ja elää täysillä omaa elämäänsä. Yksi lapsista asuu toisella puolella maapalloa. Just niinkuin pitääkin sillä omaa elämää varten heidät on kasvatettu. Nyt on taas meidän vanhempien aika olla kahden ja nauttia uudesta elämän vaiheesta. Ihana vapaus.

Jotkut äidit ripustautuu lapsiinsa. Myös minun. Olisipa minulla samanlainen äiti kuin sinä. 

Ei jumankauta minkälainen on sellainen ihminen jolla ei ole mitään kokemusta työelämästä eikä mitään ammattia muuta  kuin on ollut kotona koko ikänsä ja viihtyy kotona.

Tämmöinen yksi on lähipiirissä ja sen työttömyydestä ei saa puhua mitään eikä kysellä mitenkä se aikaansa päivisin kuluttaa. Lähiomaiset käy siivoomassa siellä. Siitä ei saa kysellä tai suututaan ja ihan terve ihminen kyseessä.

Muiden pitää olla itsenäisiä ja haukutaan heti jos joutuu työttömäksi.

Olet ehkä oikeassa. Pelkästään kodille ja perheelle omistautuminen on tylsää. Joillain voi olla kiinnostava harrastus kotiäitiyden lisäksi. Liikunta, eläimet, käsityöt lukeminen, opiskelu jne. Nykyään Insta ja blogit. Aivoruokaa ja kunnianhimoa harrastuksessa. 

Tai sitten on niin voimakas suuntautuneisuus hoivaamiseen, että kotiäitiys on hoivatyötä. Silloin ammatti olisi muutoin lastenhoitaja tai tarhatäti.