Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mä en usko, että kukaan haluaa olla vuosikymmeniä vaan kotiäiti
19.04.2024 |
Silloin vaan ei ole jostain syystä päässyt työelämään kiinni.
Kommentit (133)
Jos lapsia syntyy 1 - 1,5 vuoden välein, niin miten ehtii käydä töissä? Vai onko naiset pakotettu raskauteen?
Mä en paljoo kehuis, jos en ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin voittanut Lotosta, en usko, että töitä olisin enää tehnyt. Jos siis rahaa olisi tullut tarpeeksi.
Minulla kyllä kuluisi aika ihan ilman töitäkin. Lapsien kanssa tai ilman.
Nyt eläke kolkuttelee ovella, niin vihdoin on aikaa itselle. Työelämää takana 46 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten täytyy olla todella kunnianhimoton omassa elämässään. Toki näitäkin on, jotka eivät osaa itse elää vaan elävät lapsien tai puolison kautta jotenkin ilman omaa persoonaansa, mutta vaikea kyllä jotenkin nykypäivänä ymmärtää kenenkään tekevän vapaaehtoisesti tuollaista valintaa tietäen sen vaikutukset.
Oletko hiukkasen nolo? Ei toisen ajatuksien arvioiminen nyt noin helppoa ole.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten täytyy olla todella kunnianhimoton omassa elämässään. Toki näitäkin on, jotka eivät osaa itse elää vaan elävät lapsien tai puolison kautta jotenkin ilman omaa persoonaansa, mutta vaikea kyllä jotenkin nykypäivänä ymmärtää kenenkään tekevän vapaaehtoisesti tuollaista valintaa tietäen sen vaikutukset.
Voi olla kunnianhimoa, mutta kaikilla se ei liity työhön. Työhän on suhteellisen uusi käsite, että ovathan ne ihmiset ennen sitäkin täällä pärjänneet ja olleet kunnianhimoisia.
Onko työ ainoa asia, mitä keksitte elämän sisällöksi ja merkitykseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Vaan" kotiäiti?
Tiesitkö että äitinä olo on yksi maailman raskaimmista töistä. Kyllä, se on TYÖTÄ vaikkei siitä palkkaa saakaan.
Itse haluan päästä elämässä helpommalla ja sen vuoksi en ole lapsia hankkinut. Eläimiä voisin hoitaa kotona koko loppuelämän. Mitään mielenkiintoa ei ole tehdä töitä kodin ulkopuolella tai palvella muita ihmisiä.
Ahaa, okei.
Sinusta siis kotiäidillä ei voi olla kunnianhimoa esim. siinä mielessä, että hoitaa kunnialla kodin ja lapset? Pyykit on aina pesty, lapset siistejä ja ruoka pöydässä, kun mies palaa töistä? Minä kuulun näihin vätyksiin, ja myönnän ettei työelämä ole koskaan tuntunut omalta. Mieheni taas on vanhanaikainen ja kokee kunnia-asiakseen elättää perheensä yksin, joten päätös kotiäitiydestä oli helppo. Järjestely on ollut sangen onnistunut, ja arki rullaa hyvin. Perheen ulkopuolisia tosin tuntuu kiukuttavan meidän ratkaisut, täällä palstalla haukutaan loiseksi + varoitellaan tulevan eläkkeen pienuudesta (koska kotiäitihän ei osaa laskea tai varautua..), miehen työpaikalla taas jotkut kokevat tärkeäksi ilmoittaa, miten eivät itse suostuisi vastaavaan kuvioon (nämä lähinnä nuorempia miehiä).
En koe eläväni lasteni kautta, vaikka heidän kanssaan paljon aikaa vietänkin (okei, teini nyt viihtyy eniten huoneessaan). Minulla on omat kiinnostuksenkohteeni (ei, ei lastenvaatteet), harrastukseni ym. Kotiäitiyden taustalla ei myöskään ole mitään ideologiaa, vaikka koenkin tässä olevan paljon positiivista meille kaikille. Emme ole rikkaita, alempaa keskiluokkaa. Elämä on hyvää juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen kotona ja rakastan olla kotona. En hae enkä saa mitään tukia. Mies käy töissä ja minä osallistun talon menoihin kasvattamalla ruokaa ja säilömällä. Näin on miehen kans sovittu. Tykkään kasvisruoasta joten tämä sopii hyvin. Hoidan eläimet ja kodin, lapsi on jo aikuinen. Sain perintöä sen verran että elän sillä kun nuukasti elän. Lapsena muistan kun kadehdin äitiä kun sai jäädä kotiin kun lähdin kouluun. Olen ollut myös työelämässä eikä ole mitään hinkua takaisin. Oma tupa, oma lupa ja vapaus elää. Ihan parasta.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia syntyy 1 - 1,5 vuoden välein, niin miten ehtii käydä töissä? Vai onko naiset pakotettu raskauteen?
Mä en paljoo kehuis, jos en ymmärrä.
Mitä alapeukutatte. 6 - 10 lapsen perheet eivät ole mikään harvinaisuus. (8 x 1,5 = 12 vuotta ja kolme vuotta hoitovapaata päälle)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo Minna Canth opetti, että jokaisella naisella tulee olla oma ammatti niin, että ei ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. Ihan jo omanarvontunnon takia. Tämä oli siis 1800-luvulla!!
Ja nykyaikana ei toki riitä pelkkä tutkinto vaan pitää olla jotain työkokemusta myös.
Mihin nämä opit ovat joiltain hävinneet?
P.S. Kyllä työssäkäyvä voi ihan kunnialla hoitaa kodin (sikäli kuin siinä nyt on jotain erityistä "hoitamista "normaalin viikkosiivouksen lisäksi) ja lapset. Ihan ovat muksut siistejä ja hyvinvoivia. Ruokahuolto kuuluu kaikille perheessä, jotka siihen ikänsä puolesta voivat osallistua. Ihan turha glorifioida kenenkään kotona viihtyvän omaa elämäänsä siinä suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsia syntyy 1 - 1,5 vuoden välein, niin miten ehtii käydä töissä? Vai onko naiset pakotettu raskauteen?
Mä en paljoo kehuis, jos en ymmärrä.
Mitä alapeukutatte. 6 - 10 lapsen perheet eivät ole mikään harvinaisuus. (8 x 1,5 = 12 vuotta ja kolme vuotta hoitovapaata päälle)
Ihan tilastollisesti kyllä ovat harvinaisia jo neljän lapsen perheet, noista puhumattakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos nyt ihan raatorehellisiä ollaan, niin kukaan erityisen lahjakas ihminen ei mieti, että ryhdynkö syöpätutkijaksi tai pyrkisinkö ydinfyysikoksi tms. Vai jäisinkö ihan vaan kotiin...
Töissä ihmiset odottaa lomaa ja lottovoittoa. Sitten jos jollain on niin hyvä taloustilanne ettei töissä tarvitse käydä, niin onkin yhtäkkiä joku tylsä reppana.
Minusta kotirouvana on todella mukavaa. Meidän ei edes tarvitse käydä missään edustustilaisuuksissa vaan eletään omien aikataulujen mukaan vapaata elämää.
Lapset on sen verran isoja etten voi kotiäidiksi itseäni kutsua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lastenhoitajat ja lastentarhanopet on näköjään sitten kunnianhimottomia ja ihan älyttömiä, että tommosta valitsevat loppuelämäksi (kunnes pääsee eläkkeelle). Tai sekin, että mitä ne eläkeläiset tekee, että jotkuthan kerkee nauttia eläkettä yhden työuran verran.
Vierailija kirjoitti:
Töissä ihmiset odottaa lomaa ja lottovoittoa. Sitten jos jollain on niin hyvä taloustilanne ettei töissä tarvitse käydä, niin onkin yhtäkkiä joku tylsä reppana.
Minusta kotirouvana on todella mukavaa. Meidän ei edes tarvitse käydä missään edustustilaisuuksissa vaan eletään omien aikataulujen mukaan vapaata elämää.
Lapset on sen verran isoja etten voi kotiäidiksi itseäni kutsua.
Lomaa odottaa toki moni, minäkin, mutta monella on myös ihan mielenkiintoinen ja haastava työ. En usko, että jäisin pois töistä ainakaan kokonaan, vaikka lotossa voittaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt ihan raatorehellisiä ollaan, niin kukaan erityisen lahjakas ihminen ei mieti, että ryhdynkö syöpätutkijaksi tai pyrkisinkö ydinfyysikoksi tms. Vai jäisinkö ihan vaan kotiin...
Mitä sitten, jos ei ole lahjakkuuksia tuollaiseen? Suurin osa ihmisistä on ihan keskimääräisiä.
Itse olen tutkija, mutta kyllä minäkin nauttisin siitä, että voin vain harrastaa omiani, eikä tarvitse ajatella työnantajaa.
Vierailija kirjoitti:
Jo Minna Canth opetti, että jokaisella naisella tulee olla oma ammatti niin, että ei ole taloudellisesti riippuvainen kenestäkään. Ihan jo omanarvontunnon takia. Tämä oli siis 1800-luvulla!!
Ja nykyaikana ei toki riitä pelkkä tutkinto vaan pitää olla jotain työkokemusta myös.
Mihin nämä opit ovat joiltain hävinneet?
P.S. Kyllä työssäkäyvä voi ihan kunnialla hoitaa kodin (sikäli kuin siinä nyt on jotain erityistä "hoitamista "normaalin viikkosiivouksen lisäksi) ja lapset. Ihan ovat muksut siistejä ja hyvinvoivia. Ruokahuolto kuuluu kaikille perheessä, jotka siihen ikänsä puolesta voivat osallistua. Ihan turha glorifioida kenenkään kotona viihtyvän omaa elämäänsä siinä suhteessa.
Jännä, että pitkäaikaistyöttömät ovat uhreja ja alkkikset sairaita. Kumpikaan laatu ei töitä tee.
Mutta jos on lapsia ja varaa olla kotona, on kunnianhimoton lusmu
No, Suomessa syntyvyys on heikkoa.
Kotiäitinä oleminen olisi siis hyvin arvokasta yhteiskunnalle, jos kotiäiti haluaa ja osaa kasvattaa lapset kunnolla. Katkerat päihtyneet tuilla elämänsä eläneet yksinhuoltajat taas on ihan eri asia. Sieltä tulee lähinnä ongelmanuoria.
Tunnen erään, nyt jo yli kuuskymppisen sinkkuneidin, joka ei ole eläessään ollut ns vieraalla töissä.
Hän on erittäin kielitaitoinen ( 5-6 kieltä/ erittäin hyvin); matkustellut ympäri maailmaa jne.
Hän omistaa useita kaupunkiasuntoja, joita hän vuokraa toimistoiksi tai asunnoiksi, lisäksi hänellä on yksi asunto vuokrattuna toisessa maassa, jossa hän itse vakituisesti asuu sekä ranta- asunto, joka on myöskin vuokrattuna.
Aikaisemmin hänellä oli myöskin viljelyksiä+ vanha viikonlopputalo/ maatila, joka hänellä on edelleen ja josta hän haluaisi nyt jo päästä eroon.
Lisäksi...osakkeita, rahastoja jne.
Hänen vanhempansa jättivät hänelle pienen perinnön; nykyään hänen varallisuutensa on jo huomattavasti enemmän.
Ihmiset ovat erilaisia; kukin elää omanlaistansa elämää; tekee omat valintansa. Elä ja anna toisten elää...
(Terv.ulkomailta)
Alue: Aihe vapaa
Tai sitten täytyy olla todella kunnianhimoton omassa elämässään. Toki näitäkin on, jotka eivät osaa itse elää vaan elävät lapsien tai puolison kautta jotenkin ilman omaa persoonaansa, mutta vaikea kyllä jotenkin nykypäivänä ymmärtää kenenkään tekevän vapaaehtoisesti tuollaista valintaa tietäen sen vaikutukset.