Viiden nepsy-tyttären yksinhuoltajaäiti on jaksamisensa äärirajoilla kokee, että sukulaisetkin jättivät yksin

Myötätuntoa herättää leskeys, perhe on isojen haasteiden ohessa menettänyt vielä isänkin. Tuohon ei oikein kukaan osaa henkisesti mitenkään varautua. Mutta kaikki tuo muu on omaa valintaa. Niin katkeralta ja surulliselta kuin tuntuukin, ei omaisiaan tai lähipiiriään voi vastuuttaa omista valinnoistaan. Eikä varsinkaan laskea resursseiksi perheen kokoa kasvattessa, jos ollaan tilanteessa jossa lapsien tarpeet ja hoiva vaatii erityisen paljon. Moni pitäisi ennen kuulumattomana, jos omat vanhemmat kertoisivat lastensa olevan täysi resurssi vanhuuden varalle. Meidän kulttuurissamme ei eletä tiiviissä yhteisössä. Tosin tuollaisessa yhteisössä myös lapsien lukumäärä olisi ehkä ollut myös muidenkin asia kuin vanhempien. Ja niitä vapauksia päättää omista asioistaan olisi vähemmän. 

Tämä on kyllä outoa, tunsin yhden naisen jolla on kuusi lasta, yksi otettu huostaan kun oli niin vaikea tapaus.. kaikki lapset enemmän ja vähemmän nepsyjä ja tämän naisen oma vointi tiukilla. Vasta viimeisten lasten kohdalla (olivat kaksoset) meni itse testeihin kun ihmetteli miten kaikilla lapsilla on jotain ongelmaa ja käytöshäiriötä, yms. Kappas kappas, hänellä itselläänkin on jotain nepsyä. 

Jotenkin en vain osaa sääliä tuollaisia ihmisiä, olen ehkä julma mutta olisi lastenteon lopettanut kahteen ensimmäiseen niin se vanhinkaan ei ehkä olisi joutunut huostaanotetuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kieltäydyn nyt pyyhkimästä persettäni. Voiko yhteiskunta tehdä sen puolestani?

Eikö sun vanhemmat tai sisarukset auta? On tämä nykymaailma kamala. Missä yhteisöllisyys?

Niinpä, yksin jätetään tuossakin asiassa.

Nepsydiagnoosia ei tule heti syntymän jälkeen. Tämän vuoksi perheessä voi olla useita lapsia.  Itsellänikin on lapsi, joka oli alle kouluikäisenä helppo ja liikinnallinen, eikä päiväkodistakaan koskaan tullut valituksia. Koulun mielestä lapsi on nepsy ja ylivilkas. 

Itseaiheutettu ongelma, aikuinen hoitaa itse asiansa ja ongelmansa eikä vingu yhteiskuntaa tekemään sitä puolestaan. 

Eka lapsi oli nepsy niin teki silti muutaman lisää? Tämä diagnoosi kun tuppaa kertautumaan. Peiliin voi katsoa, turha valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepdydiagnoosit saa niin myöhään, että monta lasta ehtii syntyä ennen kuin tiedetään.

Kyllä ne hankaluudet on ihan aina olleet olemassa, jos todella nepsy-oireista on kyse, eikä vaan arjen kaoottisuudesta, pelaamisesta, unen puutteesta, kasvatuksen puutteesta jne. Ei se diagnoosi niitä ongelmia saa aikaan. Ne on kyllä jo valmiiksi olemassa.

Ongelmat eivät välttämättä näy pienenä eikä diagnooseja tehdä pienille lapsille, koska on ihan normaalia, että pikkulapset ovat vilkkaita. Diagnoosi tulee vasta siinä iässä, kun normaalisti tapahtuisi luonnollista tasaantumista lapsen käytöksessä. 

Suurin osa teistä kommentoijistakin olisi saanut jäädä syntymättä. Oletteko te kaikki esikoislapsia?

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla samassa perheessä noin monta nepparia. Kuulostaa jo teeskentelyltä. Yhteiskunnan kuppaamiselta.

Valitettavasti tällaisissa tapauksissa ehkä ongelma onkin kotielämä joka johtaa näihin ongelmiin jotka sitten diagnosoidaan "väärin". 

Vierailija kirjoitti:

Nepdydiagnoosit saa niin myöhään, että monta lasta ehtii syntyä ennen kuin tiedetään.

Jep. Mulla on kolme nepsylasta, joista kaksi on todettu vasta aikuis-iällä.

Mutta ongelmat ovat nähtävillä ennen diagnoosia, muuten ei edes hakeuduttaisi tutkimuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Nepdydiagnoosit saa niin myöhään, että monta lasta ehtii syntyä ennen kuin tiedetään.

No luulisi sen jo aika pienestä lähtien arjessa huomaavan ettei muksuilla ole kaikki muumit kanootissa. Ei ne yhtäkkiä pamahda hankaliksi eikä niitä kerralla ole saatu, joten eiköhän se perhe jo ihan ilman diagnoosia ne vaikeudet huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Itseaiheutettu ongelma, aikuinen hoitaa itse asiansa ja ongelmansa eikä vingu yhteiskuntaa tekemään sitä puolestaan. 

Niinhän hän tekeekin. Raskaalta näyttää, mutta enemmän kuin hyvin nainen vetää pesuettaan eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepdydiagnoosit saa niin myöhään, että monta lasta ehtii syntyä ennen kuin tiedetään.

 

 

Meillä saatiin kun meidän lapsi oli ekalla luokalla. 

 

          Aika sokea on, jos ei itse jo aiemmin huomaa

Kylläpä täällä jaksetaan pitää kiinni siitä, että ongelmat varmasti nähdään varhain. Eipä vain välttämättä nähdä.

Meillä on neljä lasta, joista ensimmäinen sai nepsy-diagnoosin 16-vuotiaana. Sittemmin kaikki muutkin ovat saaneet. Lastemme nepsypiirteet ovat luonteeltaan sellaisia, että ne aiheuttavat eniten haasteita heille itselleen. Maailmassa oleminen on vaikeaa ja kuormittavaa, mikä alkaa ajan myötä ahdistaa tai uuvuttaa. Tämän he ovat pitkään pystyneet piilottamaan ympäristöltä, ns. maskaamaan.

Meillä on kolme autismin kirjolaista ja yksi add, ja kaikki ovat olleet sekä kotona että kouluympäristössä hyväkäytöksisiä lapsia. Toki erilaisia kuin muut lapset ehkä keskimäärin: voimakastahtoisempia, ajattelultaan mustavalkoisempia, joustamattomampia. Nepsypiirteet kuitenkin periytyvät voimakkaasti ja jälkikäteen olemme ymmärtäneet, että sekä minun että mieheni suku on täynnä nepsyjä. Siksipä nepsyt ja heidän ominaispiirteensä edustavat meille normaalia, emmekä ole osanneet kiinnittää niihin huomiota. Sellaisia lähipiirimme ihmiset ovat olleet myös aikaisemmin.



Kiinnostava ero on yhteiskunnan kehitys: aikaisemmin nepsypiirteiset pärjäsivät ahdistumatta koko ikänsä. Enää ei.

Höpöhöpö. Nepsy diagnoosi tulee viimeistään päiväkodista jo. Idiootin huomaa vasta aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei voi olla samassa perheessä noin monta nepparia. Kuulostaa jo teeskentelyltä. Yhteiskunnan kuppaamiselta.

Valitettavasti tällaisissa tapauksissa ehkä ongelma onkin kotielämä joka johtaa näihin ongelmiin jotka sitten diagnosoidaan "väärin". 

Tuo nainen omaa sellaiset hermot ja rauhallisuuden, että selvästikään kotielämässä ei ole mitään ongelmaa. Nepsyys vain on perinnöllistä, joten ei ole ihme, jos osuu monta samaan porukkaan. Muistan lukeneeni lestadiolaisäidistä, jolle heitä oli osunut muistaakseni 9 kappaletta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nepdydiagnoosit saa niin myöhään, että monta lasta ehtii syntyä ennen kuin tiedetään.

Kyllä ne hankaluudet on ihan aina olleet olemassa, jos todella nepsy-oireista on kyse, eikä vaan arjen kaoottisuudesta, pelaamisesta, unen puutteesta, kasvatuksen puutteesta jne. Ei se diagnoosi niitä ongelmia saa aikaan. Ne on kyllä jo valmiiksi olemassa.

Ongelmat eivät välttämättä näy pienenä eikä diagnooseja tehdä pienille lapsille, koska on ihan normaalia, että pikkulapset ovat vilkkaita. Diagnoosi tulee vasta siinä iässä, kun normaalisti tapahtuisi luonnollista tasaantumista lapsen käytöksessä. 

Ei ole normaalia, että pikkulapset ovat aina ja kaikkialla vilkkaita. Ainakin omat lapset ovat jo hyvin nuorena pystyneet myös keskittymään pitkiä aikoja esim. legoilla rakentelemaan, piirtämään, pelaamaan  ja kuuntelemaan lukemista. Se " vilkkaus" kuuluu ulkoleikkeihin.

Me hankimme kaksi lasta, ikäeroa 2,5 vuotta, ja lapseton siskoni paasasi ja haukkui, miten törkeää oli hankkia kaksi lasta ja miten esikoinen nyt kärsii, kun ei saa tarpeeksi huomiota jne jne jne.

No kaikki sisarukset eivät ole mukavia, mutta kyllä nämä minun jo aikuiset tyttäreni edelleen ovat todella läheisiä, eivätkä koskaan riidelleet lapsinakaan.

Vierailija kirjoitti:

Hauska kun osa täällä selittää asioita jotain 30-50 vuoden takaa ja kuvittelee, että nykyisinkin ollaan vielä yhtä tietämättömiä nepsy-asioista kuin silloin.

 

Tyttöjen suhteen ollaan, ja tuon esikoisen vauva-aika oli 19 vuotta sitten.