Viiden nepsy-tyttären yksinhuoltajaäiti on jaksamisensa äärirajoilla kokee, että sukulaisetkin jättivät yksin

Ei, mutta huono nukkuminen ja sen aiheuttama ylirasittuminen ja univaje voi saada aikaan neurologisia vaurioita. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni olivat siis erittäin, erittäin, erittäin huonounisia. Ilman noita pitkiä vaunulenkkejä, lapset eivät olisi nukkuneet yhtään. Noiden avulla loin myös rytmin, johon kuului säännölliset päiväunet, ruokailut ym. Heidän huonounisuutensa taustalla olivat vatsavaivat, mutta pointtini on se, että ilman tuota suurta vaivaa, jolla sain heidät nukkumaan, uskon, että tuo ylirasitus ja univaje olisivat saaneet aikaa neurologisia ongelmia. Uskon myös, että säännöllisenä toistuvat päivärytmi tuo turvaa lasten elämään. 

Osa lapsista on niin helppoja, että sitä on suorastaan vaikeaa uskoa omien lasten jälkeen. 

Lapset tarvitsevat aidosti liikuntaa, ulkoilua, säännöllisyyttä ruokailuihin ja ulkoiluihin ja myös vanhemman seuraa ja älyllisiä haasteita. En väitä, että tämä poistaisi kaikki nepsyt, mutta väitän, että osa  johtuu ympäristöstä. 

Eli siis keksit jotain omasta päästäsi ihan ikiomalla järkeilylläsi asioista, mitä olisi ehkä saattanut tapahtua, mutta ei tapahtunutkaan ja pidät sitä sitten faktana. Sinä siis ihan vakavissasi ajattelet, että tuo näkemäsi "suuri vaiva" pelasti lapsesi neurologisilta ongelmilta?

Jestas, että ihmiset voivat olla harhaisia... Miten ihmiset eivät oikeasti erota ajatuksen ja tosiasian eroa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa noita vinkujia yhtään. Jos pää ei kerro, että älä tee lapsia jos on haasteita, niin kärsikööt sitten. Ensimmäinen lapsi kertoo jo sen onko se rankkaa vai ei ole.

Tiedän yhden perheen jossa on ainakin yksi nepsylapsi. Perheen kolmas lapsi, poika. Muut tyttöjä. Poika sai ensimmäisenä diagnoosin. Lääkäri oli kysynyt kun toista tutkittiin että miksi lapsia on pitänyt tehdä noin monta koska jokaisella jotain oireita. Siis lääkäri kysyi! Äiti siihen totesi kysyen että mistä hän sen olisi voinut tietää kun kaikki olivat jo syntyneet ennen kuin ensimmäinen diagnosoitiin. Pitääkö nämä nyt kaikki lopettaa? En tiedä sanoiko lääkäri siihen jotain mutta toivottavasti älysi hävetä.

Ja näiden tyttöjen kanssa ei ollut ikinä mitään haasteita, vaan tutkimuksiin päädyttiin ihan sattumalta? Lääkärille ei oltu yhtään valitettu, kuinka vaikeaa elämä on näiden lasten kanssa?

Tuskinpa lääkäri ihan sattumalta tuota kysyi, vaan eiköhän siinä ollut taustalla pitkähkö keskustelu perheen haasteista ja varmaan lääkärillä oli tavoitteena keskustella siitä, että lapsiluku voisi olla tässä vaiheessa täynnä.

Järkyttävää itsekkyyttä tuollainen lapsitehtailu, kun ei ole mikään penaalin terävimmät kynät vanhempina.Siksipä juuri nuo hankkivat lapsia, viisaat eivät.

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni olivat siis erittäin, erittäin, erittäin huonounisia. Ilman noita pitkiä vaunulenkkejä, lapset eivät olisi nukkuneet yhtään. Noiden avulla loin myös rytmin, johon kuului säännölliset päiväunet, ruokailut ym. Heidän huonounisuutensa taustalla olivat vatsavaivat, mutta pointtini on se, että ilman tuota suurta vaivaa, jolla sain heidät nukkumaan, uskon, että tuo ylirasitus ja univaje olisivat saaneet aikaa neurologisia ongelmia. Uskon myös, että säännöllisenä toistuvat päivärytmi tuo turvaa lasten elämään. 

Osa lapsista on niin helppoja, että sitä on suorastaan vaikeaa uskoa omien lasten jälkeen. 

Lapset tarvitsevat aidosti liikuntaa, ulkoilua, säännöllisyyttä ruokailuihin ja ulkoiluihin ja myös vanhemman seuraa ja älyllisiä haasteita. En väitä, että tämä poistaisi kaikki nepsyt, mutta väitän, että osa  johtuu ympäristöstä. 

En tiedä missä kohtaa sinulla on hahmotusvaikeus, mutta koittaisitko kuitenkin ymmärtää, että vatsavaivoihin, allergioihin, rutiinien puutteeseen tai vaikkapa hampaiden tuloon liittyvät uniongelmat ovat normaalin tason uniongelmia? Se, että olet saanut heidän nukkumaan rutiineilla on tietysti kiva asia, mutta niin saavat kaikki muutkin, joiden lasten uniongelmien syyt ovat sellaisia, joihin voi tämän tason toimilla vaikuttaa. Logiikkasi on aivan sama kuin se, että minä sanoisin, että kun minulla lähti selkäongelmat nyt kokonaan pois liikuntaa lisäämällä ja tukemalla hyvinvointia, niin kyllä ei voi kenelläkään olla välilevynpullistumaa tai selkäongelmia rakenteellisten vikojen vuoksi. 

Vatsaongelmien, edes pahan koliikin, aiheuttamat uniongelmat eivät ole sama asia, kuin nepsylapsen erittäin vaikeat unihäiriöt. 

Ainoa, missä olet edes vähän jäljillä on se, että jotkut saattavat tulkita nepsyoireiluksi sellaista oireilua, joka liittyy johonkin muuhun, kuten rutiinien puutteeseen. 

En ihan omasta päästäni ole keksinyt, voisit vaikka ihan googlata "lack of sleep infants" tms. 

Mm. täällä aiheesta: https://www.nationwidechildrens.org/family-resources-education/family-r…

On sillä isälläkin jotakin vastuuta, jonka ottamisesta ei tule mitään rangaistusta. Jopa elatusmaksut voi jättää maksamatta, puhumattakaan muusta isän roolissa elämisestä. Yhteishuoltajuus vuoroviikoin olisi tuollaisille "isille" ihan oikein. Sukulaiset eivät ole velvollisia auttamaan. Kaikilla on oma elämänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Omat lapseni olivat siis erittäin, erittäin, erittäin huonounisia. Ilman noita pitkiä vaunulenkkejä, lapset eivät olisi nukkuneet yhtään. Noiden avulla loin myös rytmin, johon kuului säännölliset päiväunet, ruokailut ym. Heidän huonounisuutensa taustalla olivat vatsavaivat, mutta pointtini on se, että ilman tuota suurta vaivaa, jolla sain heidät nukkumaan, uskon, että tuo ylirasitus ja univaje olisivat saaneet aikaa neurologisia ongelmia. Uskon myös, että säännöllisenä toistuvat päivärytmi tuo turvaa lasten elämään. 

Osa lapsista on niin helppoja, että sitä on suorastaan vaikeaa uskoa omien lasten jälkeen. 

Lapset tarvitsevat aidosti liikuntaa, ulkoilua, säännöllisyyttä ruokailuihin ja ulkoiluihin ja myös vanhemman seuraa ja älyllisiä haasteita. En väitä, että tämä poistaisi kaikki nepsyt, mutta väitän, että osa  johtuu ympäristöstä. 

Ymmärrätkö, että on täysin eri asia, jos huonounisuuden taustalla on vatsavaivat kuin jos niiden taustalla on vaikka ylikierroksilla käyvät aivot? Sinun lapset pystyivät rauhoittumaan ja olivat väsyneitä, kunhan vaan vatsavaivoja hoidettiin. Jos vauvan aivot on ylikierroksilla, ei se välttämättä pysty rauhoittumaan, vaikka äitinä olisikin sinun kaltainen kaikkitietävä pyhimys.

Minun lapsi ei nukkunut päiväunia enää 1,5-vuotiaana, vaikka olisimme ulkoilleet aamulla 3h putkeen. Meillä oli kellon tarkka rytmi ja kaikki muutenkin kohdillaan. Sama lapsi ei nukkunut, vaikka meni päiväkotiin. Siellä oli kuitenkin ammattilaiset nukuttamassa ja niiden luulisi olevan vielä pätevämpiä kuin sinun kaltainen täydellinen nukuttaja-äiti.

Vierailija kirjoitti:

On sillä isälläkin jotakin vastuuta, jonka ottamisesta ei tule mitään rangaistusta. Jopa elatusmaksut voi jättää maksamatta, puhumattakaan muusta isän roolissa elämisestä. Yhteishuoltajuus vuoroviikoin olisi tuollaisille "isille" ihan oikein. Sukulaiset eivät ole velvollisia auttamaan. Kaikilla on oma elämänsä. 

No toki isälläkin pitää olla vastuunsa, mutta (ja tämä on iso mutta) jos perheessä on 5 nepsylasta, siellä on aika kovan luokan geneettinen rasite taustalla. Jos se ei tule äidiltä, se tulee todennäköisesti isältä. Voi olla, että isällä ei ole mitään resursseja huolehtia lapsistaan, vaan hän on ollut jo suhteessa enemmän huollettavan roolissa ja äiti on silti halunnut tehtailla itselleen lisää huollettavia. Tämä voisi selittää, miksi isää ei taidettu mainita sanallakaan ohjelmassa.

Vaikea sanoa 1,5-vuotiaasta, mutta jos häntä ei ole esimerkiksi pitkillä vaunulenkeillä opetettu syvää ja pitkää unta nukkumaan, niin ehkä sitä on tuossa iässä sitten vaikeampaa saada aikaan. Kävelitkö 2 h putkeen vaunuilla x 3 /päivä, kun hän oli vauva?

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa 1,5-vuotiaasta, mutta jos häntä ei ole esimerkiksi pitkillä vaunulenkeillä opetettu syvää ja pitkää unta nukkumaan, niin ehkä sitä on tuossa iässä sitten vaikeampaa saada aikaan. Kävelitkö 2 h putkeen vaunuilla x 3 /päivä, kun hän oli vauva?

🤦🏻🤡 Pelle olet

Vierailija kirjoitti:

En ihan omasta päästäni ole keksinyt, voisit vaikka ihan googlata "lack of sleep infants" tms. 

Mm. täällä aiheesta: https://www.nationwidechildrens.org/family-resources-education/family-r…

Muista, että linkkien postaamisessa on se riski, että joku saattaa klikata sitä linkkiä ja lukea, mitä sen takana on. Tuolla ei mainittu sanallakaan vauva-ajan epäsäännöllisen tai vähäisen unen ja neuropsykiatristen poikkeavuuksien yhteydestä. Itseasiassa siellä ei puhuttu nepsyistä yhtään mitään. 

Keksit siis tuonkin artikkelin sisällön omasta päästäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa 1,5-vuotiaasta, mutta jos häntä ei ole esimerkiksi pitkillä vaunulenkeillä opetettu syvää ja pitkää unta nukkumaan, niin ehkä sitä on tuossa iässä sitten vaikeampaa saada aikaan. Kävelitkö 2 h putkeen vaunuilla x 3 /päivä, kun hän oli vauva?

Voitko nyt vaan uskoa, että lasten unissa ei ole kyse äitien erinomaisuudesta tai huonoudesta. Vaan lasten fysiologisista eroista. Annat vaan koko ajan yksinkertaisemman ja typerämmän kuvan itsestäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa noita vinkujia yhtään. Jos pää ei kerro, että älä tee lapsia jos on haasteita, niin kärsikööt sitten. Ensimmäinen lapsi kertoo jo sen onko se rankkaa vai ei ole.

Tiedän yhden perheen jossa on ainakin yksi nepsylapsi. Perheen kolmas lapsi, poika. Muut tyttöjä. Poika sai ensimmäisenä diagnoosin. Lääkäri oli kysynyt kun toista tutkittiin että miksi lapsia on pitänyt tehdä noin monta koska jokaisella jotain oireita. Siis lääkäri kysyi! Äiti siihen totesi kysyen että mistä hän sen olisi voinut tietää kun kaikki olivat jo syntyneet ennen kuin ensimmäinen diagnosoitiin. Pitääkö nämä nyt kaikki lopettaa? En tiedä sanoiko lääkäri siihen jotain mutta toivottavasti älysi hävetä.

Ja näiden tyttöjen kanssa ei ollut ikinä mitään haasteita, vaan tutkimuksiin päädyttiin ihan sattumalt

Kun minä valitin, että on vaikeaa, asia käännettiin niin, että vika on minussa: olen huono ja kykenemätön äiti, masentunut jne. Viimeiseen asti pitivät kiinni siitä, että lapsella ei ole mitään erityistä, korkeintaan oireilee äidin jaksamattomuutta.

No, lopulta selvisi, että äidillä on asperger. Lapsi oli kyllä tässä vaiheessa jo aikuinen. Hänelläkin kirjon piirteitä, mutta pärjää etätyössä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa 1,5-vuotiaasta, mutta jos häntä ei ole esimerkiksi pitkillä vaunulenkeillä opetettu syvää ja pitkää unta nukkumaan, niin ehkä sitä on tuossa iässä sitten vaikeampaa saada aikaan. Kävelitkö 2 h putkeen vaunuilla x 3 /päivä, kun hän oli vauva?

Tuo minun 1,5-vuotiaana ilman päikkäreitä pärjännyt lapseni on jo koululainen ja pärjää edelleen vähemmillä unilla kuin esim. minä. Ei ihmistä voi pakottaa nukkumaan. 

Surullisin hetki tuossa sarjassa oli se, kun pieni poika lääkittiin neurolepteillä siihen kuntoon, että kuola ja räkä valui paikalle. Tai siis se ei ollut vielä surullista vaan se, että äiti totesi tästä lääkitystä lapsesta että ihan kuin näkisi ensi kerran oman oikean lapsensa monen vuoden jälkeen. 😢 Äiti selitti että onhan se pojalla rankkaa kun lääkityksen myötä joku surina päässä lakkaa niin tuntuu kuin joku osa itsestä muuttuu.

Nuo kuolaamisen aiheuttavat lääkkeet ovat siis neuroleptejä, jotka ovat ensisijaisesti skitsofrenian hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, joita käytetään myös lasten vaikeisiin käytöshäiriöihin (tämä poikahan oli pahoinpidellyt opettajansakin). Hyvin mahdollisesti se päästä skitsofrenialääkityksellä katoava surina oli jonkinlainen harha. Poika mahdollisesti on nepsyilyn sijaan ihan vaan psykiatrisesti sairas. Toivottavasti voi nykyään paremmin.

Lasten univajeesta ja sen vaikutuksesta aivojen kehitykseen löytyy kyllä paljonkin tutkimustietoa. 

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9111737/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyyneleet silmissä just katsoin kun tämä äiti pääsi Espanjaan reissuun. Oli lomansa kyllä todella ansainnut. Vaikuttaa todella hyvältä äidiltä 🥹💕.

Hyvä äiti ei porsi viittää erityislasta, vaan tajuaa lopettaa viimeistään toisen jälkeen. 

Fiksu ihminen ei puhu porsimisesta tarkoittaessaan ihmisen lapsen saantia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kovasti on jeesustelijoita ketjussa, mutta sarjassa näkyy hyvin, kuinka huono Suomessa on neuvola ja lastensuojelu. Neuvolassa ei ole tunnistettu nepsy-piirteitä, vaan on syyllistetty äitiä huonona.

Myös tuon Hansin osalta hänet on pakkosijoitettu, vaikka olisi pitänyt tarjota apua nepsy-ongelmiin. Hänen papereihin on kirjoitettu vääriä tietoa, että sijoitus on saatu onnistumaan. 

Jokaista pitäisi huolestuttaa, missä tilassa lastensuojelu Suomessa on. Nepsy- lapsia sijoitetaan, vaikka se ei ole heidän etunsa mukaista. Se on myös yhteiskunnalle kallein mahdollinen ratkaisu, mutta busineksen takia sitä tehdään.

ilmeisesti syy on raha. Kun valtio maksaa sijoituksen, eikä kunta, kunta säästää, eikä nepsylle tarvitse tarjota hoitoa nepsy-sairauteen. Lapsen oikeusturva on olematon ja esim. asperger-lapsi voi traumatisoitua sijoituksesta.

Ei niiden nepsy-

Ei täällä kukaan ole väittänyt, että lapsen koko elämä pitäisi suunnitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en jaksa noita vinkujia yhtään. Jos pää ei kerro, että älä tee lapsia jos on haasteita, niin kärsikööt sitten. Ensimmäinen lapsi kertoo jo sen onko se rankkaa vai ei ole.

Tiedän yhden perheen jossa on ainakin yksi nepsylapsi. Perheen kolmas lapsi, poika. Muut tyttöjä. Poika sai ensimmäisenä diagnoosin. Lääkäri oli kysynyt kun toista tutkittiin että miksi lapsia on pitänyt tehdä noin monta koska jokaisella jotain oireita. Siis lääkäri kysyi! Äiti siihen totesi kysyen että mistä hän sen olisi voinut tietää kun kaikki olivat jo syntyneet ennen kuin ensimmäinen diagnosoitiin. Pitääkö nämä nyt kaikki lopettaa? En tiedä sanoiko lääkäri siihen jotain mutta toivottavasti älysi hävetä.

Kun minä valitin, että on vaikeaa, asia käännettiin niin, että vika on minussa: olen huono ja kykenemätön äiti, masentunut jne. Viimeiseen asti pitivät kiinni siitä, että lapsella ei ole mitään erityistä, korkeintaan oireilee äidin jaksamattomuutta.

No, lopulta selvisi, että äidillä on asperger. Lapsi oli kyllä tässä vaiheessa jo aikuinen. Hänelläkin kirjon piirteitä, mutta pärjää etätyössä

Ymmärsinkö minä nyt oikein? Siis sinä kävit valittamassa lääkärissä, että lapsessasi on jotain vikana ja lääkäri oli sitä mieltä, että ongelma on sinussa? Myöhemmin todettiin, että sinulla on asperger? Ja et yhä edelleenkään ymmärrä, että käytöksesi saattoi vaikuttaa lapseen?