Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Leikkivät aikuiset, mitä leikitte?
Olen keski-ikäinen, yksin asuva ja terveiden kirjoissa oleva aikuinen. En koskaan lopettanut leikkimistä. Esim. viime aikoina olen leikkinyt että asun paikassa, jossa on tietyin kellonajoin ruokatarjoilu ja yhteisruokailu. Oikeasti teen ja tarjoilen ruokani itse itselleni normaalissa kerrostaloasunnossani. Valmistan ja laitan ruoan lisukkeineen siististi tarjolle tietyin kellonajoin ja kun menen ruokapöytään istumaan, leikin aina että menen ruokasaliin.
En ole kehdannut kertoa kavereilleni ja omaisilleni että leikin.
Kommentit (489)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräänä varhaisena talviaamuna näin kerrostalojen pihalla miehen, joka teki alueen lapsille yllätykseksi lumiukon. Teki sen yksin, ja siitä tuli upea!
Kun olin pieni niin meidän kerrostaloalueella yksi naapurin mies teki usein yksin pihalla lumikasoista linnoja ja tunneleita sinne. Hänellä oli omiakin lapsia ja he oli välillä auttamassa. Joskus oli enemmänkin naapuruston lapsia siinä rakentamassa. Mutta usein lapioi siinä yksin. Olihan ne hienosti tehty kun kävin joskus ryömimässä siellä
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaista tulee puuhattua. Puistossa teen kärrynpyöriä nurmikolla, rakentelen leegoilla, joskus kesällä hyppään narua pihalla (menee kuntoilusta), pelaan scrabblea yksinpelillä ja koitan keksiä mahdollisimman outoja sanoja. Mulla on aikuisten värityskirja. Tykkään myös piirtää. Teen palapelejä, toki aikuisten versioita, ettei ole liian helppoja.
Uimahallissa sukeltelen niitä muovirenkaita pohjasta ja hypin hyppyaltaassa. Joskus iltalenkillä, jos on pimeää ja ketään ei näy lähistöllä, juoksen silleen hullusti, kun Phoebe juoksee frendeissä lenkkeillessään :D sitten nauran ääneen, kun siitä tulee niin hauska olo. Saatan illalla käydä myös keinumassa ja kiipeilemässä kiipeilytelineissä leikkipuistossa. Tykkään roikkua telineissä pää alaspäin, niinkun lapsena. Ostin kanssa korispallon pari kesää sitten ja välillä käyn vaan heittelemässä koreja läheisen koulun pihassa.
Mulla ei ole omia lapsia, mut olen täti ja o
Sun sisaruksen lapset ovat onnekkaita!
Leikin että mua kiinnostaa toisten murheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä varhaisena talviaamuna näin kerrostalojen pihalla miehen, joka teki alueen lapsille yllätykseksi lumiukon. Teki sen yksin, ja siitä tuli upea!
Kun olin pieni niin meidän kerrostaloalueella yksi naapurin mies teki usein yksin pihalla lumikasoista linnoja ja tunneleita sinne. Hänellä oli omiakin lapsia ja he oli välillä auttamassa. Joskus oli enemmänkin naapuruston lapsia siinä rakentamassa. Mutta usein lapioi siinä yksin. Olihan ne hienosti tehty kun kävin joskus ryömimässä siellä
Vihoviimeisiä tappajaloukkuja. Mä olen vihannut lumitunneleita lapsuudesta saakka. Jopa katolliset lumilinnat pelottivat mua. Ikinä en mennyt sisään. Moni vielä hyppeli katolla ja toiset siellä sisällä. Ovathan ne hienoa, houkuttavia ja jänniäkin. Silti.. EI.
Välillähän sitä sitten saadaan lehdistä lukea, kun joku lapsi kulta on kuollut tuommoiseen loukkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainiin ja kun pelaan tarinapainotteisia pelejä niin leikin olevani tubettaja ja kommentoin mielessäni samalla kun pelaan. Mukaan lukien alkutervehdykset ja loppuhöpinät. Sitten kirjoitan ylös että mikä tämän jakson nimi olisi jos julkaisisin sen. Tämä auttaa myös siihen että pelaaminen ei veny liian pitkäksi, sillä ei kaikki jaksa katsoa yli puolentoista tunnin jaksoa kerralla.
Monesti pienet ja viattomat salaisuudet on aika kivoja. Ostan joskus salaa karkkia, piilotan ne ja syön salassa muilta. Ajan väärää reittiä jonnekin tai ylimääräisen lenkin, enkä kerro kenellekään. Yksin ollessa laulan ja tanssin kuin kukaan ei näkisi. Peilissä näkyy kiva kaveri, jolle juttelen luottamuksellisetkin asiat, kannustan sitä ja suunnitellaan yhdessä kaikkea. Käyn päässäni keskusteluja tuttujen ihmisten kanssa. Kirjoittelen nimettömästi tänne asioista, joista puhun vain harvoille, eli vähän kuin salainen minä. Keksin hölmöjä vitsejä, joita en kerro muille. Kiinnitän huomiota ympäristössäni kaikkeen outoon ja painan asioita muistiin tai kirjoitan ylös siltä varalta, että myöhemmin poliisi kysyy silminnäkijähavaintoja johonkin liittyen.
Köllöttelen nurmikolla, kellun vedessä, juttelen linnuille ja hyönteisille, puille ja menninkäisille. Jätän metsään pieniä lahjuksia metsänväelle. Piirrän rantahiekkaan, kerään kiviä, teen myös asetelmia luonnonmateriaaleista ja jätän ne näkyviin. Rakentelen esineistä tarinoita myös kotiin, kuten joku aiempi. Tervehdin aina saunatonttua ja vaikka olen itsekin saunassa, ekat löylyt on silti tontulle. Teen pieniä taikoja, vaikken tiedä uskonko niihin. Vierailen menneisyydessä, tulevaisuudessa ja rinnakkaistodellisuuksissa.
Piirtelen mekkojen kuvia ja paikkoja, joissa haluaisin asua. Joskus leikin agenttia ja "varjostan" jotain autoa, jos meillä on sama suunta. Yritän ratkoa rikoksia menemällä asiaan liittyvien henkilöiden pään sisään. Teen outoja liikkeitä käsillä ja jaloilla samalla kun teen jotain muuta. Tylsien asioiden suorittamisesta teen tehokkuuspelin, esim. vien pyykkiä koriin, pistän koneen pyörimään, tuon kuivaa pyykkiä kaappiin, vien kaapista jotain mikä on väärässä paikassa eli vältän turhia liikkeitä ja kädet ei ole koskaan tyhjänä.
Suurimman osan teen salassa ja silti minua pidetään outona, joten sama kai se vaikka olisin julkisesti outo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräänä varhaisena talviaamuna näin kerrostalojen pihalla miehen, joka teki alueen lapsille yllätykseksi lumiukon. Teki sen yksin, ja siitä tuli upea!
Kun olin pieni niin meidän kerrostaloalueella yksi naapurin mies teki usein yksin pihalla lumikasoista linnoja ja tunneleita sinne. Hänellä oli omiakin lapsia ja he oli välillä auttamassa. Joskus oli enemmänkin naapuruston lapsia siinä rakentamassa. Mutta usein lapioi siinä yksin. Olihan ne hienosti tehty kun kävin joskus ryömimässä siellä
Vihoviimeisiä tappajaloukkuja. Mä olen vihannut lumitunneleita lapsuudesta saakka. Jopa katolliset lumilinnat pelottivat mua. Ikinä en mennyt sisään. Moni vielä hyppeli katolla ja toiset siellä sisällä. Ovathan ne hienoa, houkuttavia ja jänniäkin. Silti.. EI.
Välillähän sitä sitten saadaan
Oho! Meillä ei onneks käynyt koskaan mitään. En ainakaan kuullut että sellaista olisi puhuttu. Saakohan enää nykypäivänä tehdä noita omin päin noin isolle porukalle
Vaimoni kävelee pimeällä pururadalla. Minä puskassa piilossa odotan. Sitten metsään vien hänet. Sitä me leikitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän tylsäkin huomio tähän väliin, ketjussa kirjoittavat taitavat olla ikätovereitani eli neli,-ja viisikymppisiä, eli meitä, jotka lapsuudessaan ovat lukeneet, leikkineet, ulkoilleet ja välillä vain olleet. Ilman mitään digilaitteita on pitänyt oppia kuvittelemaankin.
Olen päiväkodissa töissä ja viime vuosina havainnut ihan kauhean ilmiön: lapset jotka eivät osaa leikkiä. Leikkimisestä on tämän myötä tullut harjoiteltava taito.
No virallinen osuus oli siinä. Ehkä hetken leikin tutkijaa ja toimittajaa päikyn tädin sijasta!
Oma leikkini on kuvitella noitamaisia asioita, ei mitään kammottavia ja kauhuelokuvamaisia juttuja, vaan sellaista lastenkirjojen vain vähän pelottavaa, mutta oikeasti herttaista noitaa.
Pitkä hame ylläni puuhastelen kotona, kahvipannu tulella totta kai! Luutakin löytyy portaiden juurelta. Kissaa ei valitettavasti ole miehen allergian takia. Päiväkirjaa kirjoitan suuren salamyhkäisyyden varjossa. (Oikeasti lukija varmaan kuolisi tylsyyteen.) Noitana tylsätkin kotityöt ovat mukavampia, kun kuvittelee tavallisen tiilitalon puiston vieressä olevan noitamainen, vähän ränsistynyt, huvila metsän siimeksessä. Ja töissä lapset ovat ihania noitaoppilaita, jotka opettelevat tärkeitä noitataitoja. Kuten leikkejä.
Onneksi muillakin on omat sisäiset maailmansa, leikkeineen ja huvituksineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pehmoleluja, joilla on kaikilla nimi ja oma tarina. Pehmo-oravia on koko suku. Joskus ne pelaavat keskenään Uno-korteilla tai jotain noppapeliä. Itse pelaan mukana jos huvittaa. Aina kun talo jää tyhjäksi, niin niillä on hirmuiset kekkerit ja joskus niille on tullut kiire siivota ennen kuin tulen takaisin.
Harrastan myös virtuaalikävelyä tai pyöräilyä Keski-maassa, kun nämä lähipyörätiet ovat niin tyhmiä asfaltteineen. Kivampi kävellä muissa maisemissa. Viime kävelylenkillä oli susien hyökkäys, joka toi jännitystä elämään ja lähestyn siis Morian portteja.
Joskus lyön vetoa itseni kanssa aiheen perusteella, ehdinkö uudestaan avata ketjun täällä, ennen kuin se on poistunut. Olen tosi hyvä tässä pelissä. Osun 90% oikeaan. Joskus harvoin yllätyn, kun aihe saakin jäädä, mutta silloinkin sinne ilmestyy kolmen sivun sisällä spämmibotti. Harmillista on, kun tätä ei voi pelata yhdessä muiden kanssa. Tiedän, että muutkin pelaavat samaa peliä, mutta on pakko pelata yksin, koska se pelaaminenkin on täällä kielletty.
En palaa aiheeseen enempää, ettei tämäkin hyvänmielenketju poistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä on mielikuvitusta. Luuletteko, etteivät esim.lastenkirjailjat ole aika "lapsellisia", muuten he eivät osaisi kirjojaan kirjoittaakaan? Lapsellisuus on taito tai lahja. Leikkiminen laskee stressitasoa.
Leikin olevani empaattinen ja muut huomioonottava kiltti ja huomaavainen ihminen. Oikeasti olen erittäin kamala ja narsistinen psykopaatti rasisti ja toisia ihmisiä halveksiva ihminen, joka ei välittäisi ollenkaan vaikka kaikki muut ihmiset kuolisivat kunhan minulla olisi itsellä lämmin koti, puhtaita vaatteita, puhdasta juomavettä, ruokaa ja tarvitsemani lääkkeet. Olen itse asiassa lapsesta asti unelmoinut olevani maailman ainoa ihminen, joka eläisi täysin ilman muita ihmisiä maailmassa, jossa minulle kyllä olisi ruokaa, juomaa, vaatteita, kirjoja, koti ja kaikki muu sellainen, mitä tarvitsen. Ihan sama, mitä muille ihmisille kävisi. Vaikka olisivat päätyneet kaikki kuolleina jonnekin meren pohjaan haikalojen ruoaksi.
Joskus ruokaa tehdessä leikin mielessä että olen naimisissa unelmieni naisen kanssa ja meillä on 2 upeaa lasta. Vaimoni on olohuoneessa ja lapset leikkivät jaloissani. Todellisuudessa olen sinkku ja odotan vielä kohtaavani siulunkumppanin, säälittävää joo.
Tykkään pukeutua eri tyyleihin ja leikitellä vaatteilla vähän tilanteen mukaan. Joskus leikin taidetätiä, joskus bisnesnaista kynähameessa ja korkkareissa. Joskus sporttimimmiä ja joskus etäjormaa. Joskus rock-henkistä ja joskus pukeudun ihan nuorisotyyliin. Teemapäivät- ja bileet sekä naamiaiset on ihan parhaita, panostan aina kunnolla. Yleisesti ottaen tykkään väreistä ja hauskoista yksityiskohdista vaatteissa.
Legoilla rakennan myös ja palapelejä teen minkä ennätän, lautapeleistä myös tykkään. Kiipeilen lasten kanssa leikkipuiston telineissä ja innostun pitämään "kotibileitä" heidän kanssaan, kuunnellaan musiikkia ja tanssitaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä ja kaverini Jaakko olemme jo 20 vuotta leikkineet olevamme miespari vaikka olemme molemmat ihan heteromiehiä. Olemme siis leikisti parisuhteessa keskenämme ja harrastamme seksiä keskenämme. Siis sillä lailla ihan leikisti, ei homolla tavalla. Olemme siis 20 vuotta olleet leikisti parisuhteessa, siitä 15 vuotta asuneet yhdessä ja 8 vuotta olleet naimisissa. Leikkiä tämä on tai siis jonkinlainen peli. Kumpi luovuttaa ensimmäisenä häviää. Tosin minä olen viime aikoina alkanut epäillä, että Jaska eli Jaakko Ilmari 38v ei oikeasti leiki. T: Henri Samuli 40v.
Tämä varmaan omassa päässä kuulosti hauskemmalta.
Nyt en ymmärrä aloitusta. Leikkiikö aikuiset tällaisia.
Alue: Aihe vapaa
Kun katson elokuvaa tai tiettyjä sarjoja tabletilta, laitan pieniä lelufiguureja istumaan siihen eteen ja kuvittelen että ne katsoo ja välillä aina kommentoi elokuvaa.
Joskus kuvittelen että olen ulkomaalainen ja Suomessa käymässä. Katselen kaikkea mielenkiinnolla ja katson suomenkielisiä tekstejä ja kuuntelen ohikulkijoiden ja television ihmisten puhetta ilman että oikeasti "kuuntelen". Kiinnitän huomiota vain miltä sanat näyttää ja kuulostaa, niinkuin kieli olisi ihan vieras. Tämä vaati kyllä hieman harjoittelua.