Leikkivät aikuiset, mitä leikitte?

Teen lumiukkoja.

Kirjoitan tarinoita (fanficcejä), mikä on kuin barbileikkejä sanoilla. 

Tuo ap:n ruokatarjoilu-leikki on ihana. Voisi itsekin.

Mielikuvitusleikkeinä olen jossain tv- sarjassa tai elokuvassa mukana tai sitten kuvittelen olevani rikas ja kuuluisa artisti. Olen 60- vuotias ja  toistaiseksi ihan järkevänä pidetty aikuinen.

Mulla oli lapsena pihassa poikakaveri, joka haki leikkimään,hiekkalaatikolle. Isompana törmäsin leikkijä-mieheen, en jaksanut pitkään sen leikkejä.

N63:

Siskontytön ollessa pieni leikimme televisiosarjaa ruoanlaitossa. Selostimme, mitä aineita lisäilemme ruokiin, kattauksen värit tyyliin: Huomaattehan, miten merensininen kattaus jatkaa väriään lautasliinoissa, ja sama värimaailma jatkuu olohuoneen verhoissa... oli huisin hauskaa. Toisten lasten kanssa tehtiin porukalla pitsaa. Kiipeiltiin puissa, keinuttiin, palapelit, sanaleikit, kinkkaus, palikat, avaimen piilotus...

Yksin siivotessani kaadan siideriä hienoon lasiin, palkitsen itseni siemauksella ohimennessäni. Joskus myös selitän 'yleisölleni', mitä touhuan. Joskus sovittelen vaatteita, juhlaviakin, ihan arkena.

Mulla on lapsuusajan vauvanukke hyllyssä, virkkasin sille jouluvaatteet, jotka puen ylle jouluisin.

Vastaus: kyllä. Kyllä leikin. Kuihtuisin ilman leikkiä

Olen viisikymppinen nainen teen kaikkea seuraavaa:

Pelaan pöytäroolipelejä ja liveroolipelejä. Kotitietokoneeni on vailla internettiä, mutta täynnä first person ammuskelupelejä, joita rakastan pelata ihan itsekseni. Nyt meneillään loistava fanien tekemä ilmainen standalone mod nimeltään Stalker Anomaly. 

Ja kun pelaan, immersio on aika täydellinen, kropan liikehermotuskin aktivoituu ja olen täysin siellä maailmassa. 

Sitomisleikeistä tykkään kovasti!

Väritys. Aina lapsikylään mennessä haluaisin värittää lasten kanssa.

Paperinuket

Mulle leikki on myös mindfulness juttu. Voin leikkiä ihan vaan vaikka oksalla tai heinällä, katsoa miten se liikkuu tai kokeilla miten moneen suuntaan saan omat jalat liikkumaan, piirtää kuvioita maahan varpailla, rakennella kuvioita maahan kivistä ja kävyistä, tehdä varjokuvia seinään, rytmittelyt jaloilla ja käsillä...

Lisäksi on sukkadisko, nujuutushyökkäys puolison tai lasten kimppuun - tai koiran, saippuakuplien puhaltelu ja leijan lennätys, värikynät standardisti esillä, jos vaikka värityttäisi, sohvatyynyinä on eläimiä ja niillä on nimet, puolison kanssa matkitaan eläinten ääniä, kummallakin on omat erikoisosaamiset

Leikki on määritelmien mukaan kaikkea sitä, mikä on kivaa tehdä ihan vaan sen tekemisen takia. Siitä ei ole mitään muuta hyötyä kuin sen tuottama ilo tai viihtyminen. Aika iso osa aikuisista leikkii jollain tavalla, mutta ehkä vähemmän mielikuvituksellisesti tai täysin luovasti ja vapaasti. Se voi olla enemmän urheilua tai jonkun instrumentin soittamista tai leipomista, mitä tykkää tehdä ja mikä on vähän enemmän aikuisille hyväkysyttyä kuin hupsuttelu. 

Minulla on nukkeja ja iso 20 huoneen nukketalo, joilla olen leikkinyt vuosien varrella kaikenlaista, tosin en ehkä ihan aina sellaisia leikkejä, joita lapsena tuli leikittyä. Esimerkiksi yhdellä nukella on huumeaddiktio ja toinen tuli teininä raskaaksi. Yksi miesnukke on kelvoton joskin kiltti lapamato, joka on naimisissa kovimman luokan räväkän ja joskus väkivaltaisenkin päällepäsmärin kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta, jotka ovat sieltä yksinkertaisimmasta päästä, ja äidillä meinaa pinna katketa kombon luotsaamisessa. Vähän kuin Salkkarit nukketalossa: sattuu ja tapahtuu ja jokaisessa sukupuussa on poikkeuksellisen korkea prosentti rikollisuutta, suhdedraamaa, lehtolapsia ja ennenaikaisia kuolemia. Ja serkun kaiman sukulaisia, jotka ilmestyvät yhtäkkiä oven taakse ilman, että kukaan on 30 vuoteen tiennytkään koko hyypiön olemassaolosta.

Minä leikin, että mulla on vanhainkoti, jossa on vain yksi työntekijä ja yksi asiakas. Asiakkaalle vain parasta ja asiallisinta. Ikäni muita passanneena ja sopeutuneena ties millaisiin odotuksiin yritän nyt pitää itsestäni samalla tavalla hyvää huolta. Tai kun ei ollut yhteyttä isovanhempiin eikä ollut mummolaa, nyt on oma mummola. Ja pidän haaskalinnut etäällä. Nyt kukaan ei rajoita terveelliseen elämäntapaan kuuluvia asioita, harrastan myös rentoutumista, kauneutta, kiitollisuutta ja hyvää mieltä.

Olin nuori aikuinen, kun ostin itselleni kaksi pakkausta perus-legoja. En antanut kylässä käyvien penskojen edes katsella niitä, ne olivat tarkoitettu vain minulle.

Kun tapasin nykyisen mieheni (olemme lähemmäs 60-v) 20 vuotta sitten, kaivoin kätköistäni lego-pakkaukset ja yhtään hämmästelemättä, että minulla oli legoja, hän rupesi heti rakentelemaan niistä ja minä rakentelin myös. 

Joku olisi voinut ajatella, että mitä me niin hiljaa puuhaamme makuuhuoneessamme...

Leikin yhä mielikuvitusleikkejä nukkumaan ruvetessani: Olen olevinani hieno rouva keskiajalla, 1700-luvulla tai 20-kymmenluvulla suomalaisessa kartanossa: olen oikeudenmukainen ja autan köyhiä torppareitani...jne.

Joskus menen kaupan leluosastolle ja olen muka etsivinäni lahjaa  lapselle (oikeasti minulla ei ole lapsia) ja ajattelen miten mukava olisi leikkiä niillä leluilla.

Murrosiässä leikin vielä 14-vuotiaana: Lavastin peilipiironkiin suuria ja monimutkaisia leikkejä, joissa barbit saivat näytellä tiettyjä rooleja "historiallisissa" näytelmissäni.

Kansallismuseossa on esillä erään rikkaan tyttären (olisko ollut 1900-luvun alkua) perua ollut suuri nukkekotikaappi.

Minun näppejäni syyhyttää kun nukketaloa saa vain katsella, mieluusti ryhtyisin leikkimään niillä upeilla minikokoisilla tavaroilla.

Aivan ihana ketju, mutta kuten aina, pervot tulevat kuvailemaan leikkejä, joita ap EI VARMASTI tarkoittanut.

Miksi pitää aina pilata jokin kiva ketju olemalla muka nokkela?

Ei, emme ole kiinnostuneet kenenkään porno-kokemuksista, oliko se teille yllätys?

Vierailija kirjoitti:

Leikin nukeilla ja olen nikkaroinut nukkekodin, jossa on piha uima-altaineen kaikkineen. Viime kesänä tilasin nukkekotiin paristoilla toimivan pesukoneen, jolla voi pestä Barbien kokoiselle nukelle tarkoitettuja vaatteita. Harrastan/leikin aina, kun jää aikaa kotiaskareilta ja perheen huolehtimisesta. Olen 50-vuotias neljän alle 18-vuotiaan lapsen äiti. 

          Oikea pesukone? Eihän, voi miten ihana. Haluan heti sellaisen, voisin pestä vaikka pieniä nenäliinoja.

Intialaisen puolisoni kanssa leikimme cowgirliä ja intiaania

Leikin silikoninukella, se on noin 150 cm pitkä ja painaa melkein 40 kg. Puen sitä nätiksi ja sitten ollaan tosi lähekkäin. Ei ole halpa harrastus, hintaa leikille kertyy useampi tonni.

Pelannut tietokoneella 80-luvulta saakka. Vieläkin pelaan intohimoisesti ja leikin, että omistan urheiluauton kun ajelen ratilla virtuaalikypärä päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nukkeja ja iso 20 huoneen nukketalo, joilla olen leikkinyt vuosien varrella kaikenlaista, tosin en ehkä ihan aina sellaisia leikkejä, joita lapsena tuli leikittyä. Esimerkiksi yhdellä nukella on huumeaddiktio ja toinen tuli teininä raskaaksi. Yksi miesnukke on kelvoton joskin kiltti lapamato, joka on naimisissa kovimman luokan räväkän ja joskus väkivaltaisenkin päällepäsmärin kanssa. Pariskunnalla on kaksi lasta, jotka ovat sieltä yksinkertaisimmasta päästä, ja äidillä meinaa pinna katketa kombon luotsaamisessa. Vähän kuin Salkkarit nukketalossa: sattuu ja tapahtuu ja jokaisessa sukupuussa on poikkeuksellisen korkea prosentti rikollisuutta, suhdedraamaa, lehtolapsia ja ennenaikaisia kuolemia. Ja serkun kaiman sukulaisia, jotka ilmestyvät yhtäkkiä oven taakse ilman, että kukaan on 30 vuoteen tiennytkään koko hyypiön olemassaolosta.

          Minkälaisia nukkesi sitten ovat? Barbeja vai ihan mitä vain sekalaisia nukkeja? Minkä kokoisia? Teetkö itse huonekalut?

Töissä tulee vähän leikittyä. Olen laboratoriossa töissä ja juttelen laboratoriolaitteille ja inhimillistän niitä. Juttelen varmaan niille enemmän kuin työkavereilleni. Ja saatan välillä hihitellä oivalluksilleni. Ehkä sen takia ei niin paljoa tule työkavereille juteltuakaan kun pitävät vähän outona.

Turreilen, tosin en juuri koskaan itsekseni. Toisten yhtä kahjojen kans tapaamisissa.

Vierailija kirjoitti:

Mä leikin, että käyn töissä piikana. Tänään asiakas, eli ylhäinen herra kyykytti ja veetuili minulle kun leikki olevansa yläpuolellani. Minä niiasin kiltisti ja sanoin kyllä herra ja jatkoin puurtamista. 

Tämä on ihan paras. Taidankin ottaa omiin leikkeihini mukaan. Minä yleensä leikin olevani asiantuntija ja osaava ja ahkera työntekijä. Rooli auttaa, kun ei huvita tai tuntuu, ettei osaa.