Miksi toisista tulee keski-iän myötä ruttunaamaisia valittajia, kun toiset taas pysyvät iloisina ja elämänmyönteisinä?

Minä nautin keski-iästä todella paljon. Eipä sillä, olin iloinen ja tyytyväinen myös 3-kymppisenä. Elämä on tähän mennessä ollut ehdottomasti vaikeinta parikymppisenä. Ihan hirveää aikaa verrattuna keski-ikään. Ei tajunnut mistään mitään, vähiten itsestään. Hirveää kriiseilyä mm oman ulkonäön ja erityisesti painon kanssa. Nyt on toisin ja elämä suloista. 

Kyllä se on luonteessa. Jos asenne on, että valittaa kaikesta eikä nää missään mitään hyvää, niin tulos on sitten mitä on. Asenne merkkaa. Joku voi olla positiivisempi ja tyytyväisempi luonteeltaan, toiselle ei taas riitä mikään= ahneus

Varmaankin liittyy myös siihen,miten elämä kohdellut.

Jos kaikki menee aina päin hanuria ja on pelkkää vastoinkäymistä,niin siinä katkeroituu.

Vierailija kirjoitti:

No pyrin olemaan positiivinen mutta välillä kyllä on naama rutussa ja veeituttaa. 

 

Mulla on kovat hermosäryt mihin ei auta mikään. 

 

Lapseni on vakavasti sairas

 

Teen 2 työtä, että saan perheen elätettyä. 

 

Välillä kyllä joo, ottaa kupoliin ja huolella. 

Kuten jo aiemmin totesin, terveys ja varallisuus. Toivon parannusta teille.

Jotkut ankeuttajat yrittävät tuoda epäkohtia esiin myös toisen elämässä. "Oletko huomannut, että teidän naapurustoon tulee uusi 'jokin ikävä asia', voi voi miten paljon meluakin sinulle tulee. Sitten kun ei lähde valituslinjalle vaan vastaa vaan joo, yritetään jotakin muuta.

Joistakin ihmisistä tietää, että yksi viesti sinne suuntaan, niin takaisin tulee viisi valitusviestiä.

Joidenkin asenne ja kommunikaatiotapa.

Vierailija kirjoitti:

Valittajat ovat rakentaneet toimivan Suomen. Ongelma on juuri nämä hiton ikihymyilijät, joille kaikki on ihanaa ja kaunista, vaikka olisi ihan päin persettä.

Valittajat ovat ärsyttäviä, mutta kallistun samalle kannalle. Monessa muussa maassa keskinkertaiseen hallintoon ollaan ihan tyytyväisiä.

Jotkut ihmiset tyrivät elämänsä ja keski-ikään mennessä näiden katkeruus on jo saavuttanut kiehumispisteen. Jotkut toki lopulta taas oppivat vähän rentoutumaan ja hyväksymään elämänsä vanhuusikään mennessä. Vauva.fi:llä on todella paljon näitä katkeria keski-ikäisiä tapauksia. Ei tarvitse kauan etsiä löytääkseen näitä ketjusta kuin ketjusta. 

Voisikohan yksi syy siihen, miksi Stubb jakaa niin paljon mielipiteitä, olla se, että Suomessa saatetaan pitää outona ja epänormaalina, jos ihminen on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen?

Vierailija kirjoitti:

Varmaankin liittyy myös siihen,miten elämä kohdellut.

Jos kaikki menee aina päin hanuria ja on pelkkää vastoinkäymistä,niin siinä katkeroituu.

Ei liity kyllä. Tiedän monia, joita elämä on kohdellut todella kurjasti, vastoinkäymistä toisen perään. Eivät silti valita jatkuvasti ja kippaa negatiivista energiaa joka suuntaan. Ankeaa elämää sellainen.

Voi elää tietoisesti, tehdä tietoisia valintoja elämässään. Voi työstään itseään ja luonnettaan, asennettaan, jotta ei katkeroidu. Etsiä elämänohjeita, muuttaa suhtautumistaan, vastoinkäymisistä huolimatta. Katkeroituminen ei ole mikään automaatio vaan valinta.

"Melko" kovia kokeneena, ajattelen näin.

Ruttunaamaiset valittajat ovat olleen kyräileviä ruttunaamaisia valittajia jo ennen keski-ikäistymistään.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset tyrivät elämänsä ja keski-ikään mennessä näiden katkeruus on jo saavuttanut kiehumispisteen. Jotkut toki lopulta taas oppivat vähän rentoutumaan ja hyväksymään elämänsä vanhuusikään mennessä. Vauva.fi:llä on todella paljon näitä katkeria keski-ikäisiä tapauksia. Ei tarvitse kauan etsiä löytääkseen näitä ketjusta kuin ketjusta. 

Harva varmaan "tyrii elämänsä". Elämässä voi tulla paljon sellaisia yllättäviä ongelmia, joita ei voi estää tai valita. Kuolemia, vakava sairaus, rikoksen uhriksi joutuminen.

Ikään asenne ei liity mitenkään. Negatiivisuus ja katkeruus ovat asenteita, jotka ovat lähtöisin luonteesta.

Vaihtarit. Tästä mukavasta ihmisestä näköjään löytyy myös se v-naama.

Vierailija kirjoitti:

Kaiken ikäisille: valittaminen ja mariseminen on turhaa, jos ei ole aikomustakaan tehdä muutoksia parempaan. On olemassa tilanteita, joihin et voi vaikuttaa. On asioita, joihin voit. Saan itsenikin kiinni silloin tällöin turhasta kitisemisestä. Onko näin, että itsestään selviä hyviä asioita elämässä arvostaa vasta sitten, kun ne menettää. Olen terve ja minulla on pari todella hyvää ystävää - siinäpä syytä olla kiitollinen joka ikinen päivä!

 

Jos olet terve ja varsinkin aina ollut terve, niin en menisi neuvomaan toisia. Oma sairaus on ollut elämäni pahin asia, vaikka kamalia asioita on ollut muitakin. Se todella muuttaa elämää huonompaan ja voi kestää todella kauan ennenkuin saa elämästä ja ilosta kiinni. Valittaminen ja masennus voivat kuulua prosessiin, joka syvästä kriisistä tulee ja se on aivan luonnollista. 

Vierailija kirjoitti:

Naiset on niitä ruttunaamaisia, miehet iloisia.

Minun suvussani isäni ja hänen lukuisat veljensä olivat kaikki mahdottoman pessimistisiä miehiä. Aina valitettiin jostain ja kun kyläiltiin keskenään niin valitettiin yhdessä isoon ääneen. Kaikki kylläkin elivät 85-95 vuotiaiksi. Ehkä valittajat pessimistit ovat pitkäikäisiä?

Jätin tuollaiset ruttunaamat tuttavapiiristä kun tuli 45 mittariin, se oli vaan yhtäkkiä kerrasta poikki kun en jaksanut enää kuunnella taas yhtä valitusvirttä. En ole katunut päivääkään. 

Vierailija kirjoitti:

Täydellinen elämänkokemuksen puutostila saa kysymään tämän kaltaisen kysymyksen. Ap, mene ovesta ulos maailmaan ja elä. 

En oo kyllä samaa mieltä. Itselläni on hyvinkin kirjava elämä ollut ja olen ollut vuosikymmeniä ulkomailla erilaisissa tehtävissä ja matkustellut vaikka kuinka paljon. Neljä aikuista lastakin on ja lapsenlapsia aika joukko. 48 vuotiaana jäin leskeksi ja eteenpäin oli porskuteltava. Olen miettinyt täysin samaa kuin ap kun noita kurttunaamaisia valittajia tapaa tuon tuosta. Varsinkin kun tietää, että heillä on kaikki ihan hyvin.   

Toiset saavat ja antavat enemmän.

Kysymys itsessään paljastaa jo yhden syyn. Vaikka kaikki ikäryhmät voivat olla hankalia: lapset kiljuvat, teinit murjottavat, keski-ikäiset valittavat ja vanhukset marisevat, niin ainoastaan keski-ikäisten negatiivisuus koetaan ongelmaksi, lähinnä nuorempien taholta.

Koko yhteiskuntaa vaivaa nuoruuden ihannointi, jota kapitalismin markkinamekanismit vahvistavat. Lakkaa sinä nuori aikuinen valittamasta keski-ikäisistä niin olet osa ratkaisua etkä ongelmaa. Monet tahot täällä somessa pyrkivät lisäksi yllyttämään ihmisryhmiä toisiaan vastaan esimerkiksi heikentääkseen kulttuureita.

Minulla huonotuulisuutta on aiheuttanut liikakuormittuneisuus työstä ja ikääntyvistä omaisista. Hyväntuulisuutta saa aikaan henkinen kypsyminen ja asioiden mittasuhteiden tajuaminen. Ja tykkään nuorista ihmisistä, tuntuu hyvältä katsoa sitä raikkautta ja intoa jolla he elämään suhtautuvat.

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan yksi syy siihen, miksi Stubb jakaa niin paljon mielipiteitä, olla se, että Suomessa saatetaan pitää outona ja epänormaalina, jos ihminen on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen

Älä viitti. Presidenttiyteen liittyy muutakin ja oikein paljon muuta kuin vain olla iloinen ja sosiaalinen. 

Vierailija kirjoitti:

Voisikohan yksi syy siihen, miksi Stubb jakaa niin paljon mielipiteitä, olla se, että Suomessa saatetaan pitää outona ja epänormaalina, jos ihminen on luonteeltaan iloinen ja sosiaalinen?

Luulen kyllä, että Stubb ei ole iloinen ja sosiaalinen kulissien takana, vaan varmasti esim esihenkilönä ihan hirveä. Ei herätä minkäänlaista luottamusta hyväntahtoisuuteen tämä kaveri.