Ukkola: Fyysisesti terve 28-vuotias nainen aikoo kuolla toukokuussa - Ja valtio hoitaa hänen surmaamisensa

Ei ole inhimillistä tuhlata yhteiskunnan resursseja ja vaatia lääkäriä suorittamaan tappaminen. Sen voi tehdä mukavasti itsekin läheisten ympäröimänä, kadulta tai netistä vaan huumehia tilaamaan ja kokoamaan läheiset sängyn ympärille. Siinä voi vielä jäähyväiset jättää ja odotella kuoleman tuloa. Ei siihen tarvitse käyttää turhaan lääkäreiden ja hoitajien työpanosta, he jotka tahtoisivat elossa pysyä eivät meinaa hoitoa saada resurssipulan takia. Itsekästä vaatia lääkäriä tap_pohommiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole inhimillistä tuhlata yhteiskunnan resursseja ja vaatia lääkäriä suorittamaan tappaminen. Sen voi tehdä mukavasti itsekin läheisten ympäröimänä, kadulta tai netistä vaan huumehia tilaamaan ja kokoamaan läheiset sängyn ympärille. Siinä voi vielä jäähyväiset jättää ja odotella kuoleman tuloa. Ei siihen tarvitse käyttää turhaan lääkäreiden ja hoitajien työpanosta, he jotka tahtoisivat elossa pysyä eivät meinaa hoitoa saada resurssipulan takia. Itsekästä vaatia lääkäriä tap_pohommiin. 

Lääkäri saattaa myös itse toivoa mahdollisuutta antaa eutanasia kuolevalle ja kärsivälle potilaalleen:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010317393.html

Olisi paljon inhimillisempää tarjota jokaiselle masentuneelle kunnon hoitoa, kuin tappaa heidät myrkkyruiskeella.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tuo kokeillut kaikki keinot, esim psykedeelit? Ymmärrän kyllä jos on ollut vaikka niin kauhea lapsuus että sen kanssa ei vain pysty elää. Hyväksikäyttöä tms

Onneksi suurin osa noista tappaa itse itsensä päihteillä eikä huuda lääkäriä tekemään sitä. 

 

Toisaalta iso osa kauhean lapsuuden kokeneista selviytyy ja elää ihan hyvää elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole inhimillistä tuhlata yhteiskunnan resursseja ja vaatia lääkäriä suorittamaan tappaminen. Sen voi tehdä mukavasti itsekin läheisten ympäröimänä, kadulta tai netistä vaan huumehia tilaamaan ja kokoamaan läheiset sängyn ympärille. Siinä voi vielä jäähyväiset jättää ja odotella kuoleman tuloa. Ei siihen tarvitse käyttää turhaan lääkäreiden ja hoitajien työpanosta, he jotka tahtoisivat elossa pysyä eivät meinaa hoitoa saada resurssipulan takia. Itsekästä vaatia lääkäriä tap_pohommiin. 

Lääkäri saattaa myös itse toivoa mahdollisuutta antaa eutanasia kuolevalle ja kärsivälle potilaalleen:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010317393.html

Kyllä, lääkäreitå on monenlaisia. Toinen ei voisi kuvitellakaan. Halvempaahan se toisaalta on pistää henki pois kuin yrittää hoitaa. 

Vierailija kirjoitti: Olisi paljon inhimillisempää tarjota jokaiselle masentuneelle kunnon hoitoa, kuin tappaa heidät myrkkyruiskeella.

Nämä eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja.

Samoin kuin ei ole saattohoitokaan. Näissä keskusteluissa näkee usein argumentteja, että olisi parempi laittaa saattohoito kuntoon, kuin sallia eutanasia. Saattohoito pitäisi laittaa kuntoon vaikka eutanasia sallittaisiinkin. Sitä on myös yritetty kehittää, pitkään ja ilman suuria tuloksia, eivätkä nykyiset leikkaukset ainakaan tule asiaa parantamaan.

Itselläni on varsin korkeat vaatimukset elämänlaadun suhteen. En haluasi elää ellen pysty olemaan omatoiminen ainakaan päivittäistoiminnoissa. En halua elää dementoituneena. Siinä kohtaa, kun parantumaton sairaus aiheuttaa jotain noista, poistun näyttämöltä. Tavalla tai toisella ja nopeasti. Toivon, että saan itsemurha-apua vähintään siinä kohtaa osaavalta ammattilaiselta. Voin kyllä itse painaa nappia tms.

Mutta: Olenkin yli 60-vuotias ja ehtinyt nauttia elämästä enemmän kuin ihminen voi kohtuudella vaatia osakseen. Alle 30-vuotias, jolla on vakava masennus ei ole toivoton tapaus. Vai onko? Eikö kaikille itsemurhaa vakavasti yrittäneille pitäisi sitten suositella eutanasiaa? "Koska itsehän sen tietää parhaiten onko elämä elämisen arvoista"-logiikalla. Miksei sitten masentuneille lapsillekin.  Kyllä herättää suuret kysymysmerkit itsellä, vaikka eutanasiaa kannatan tietyissä tilanteissa. Alkaen siitä mikä viesti tällä annettaisiin muille masentuneille.

Eutanasia on armollinen ratkaisu sellaisissa tilanteissa, joissa toivoa ei enää ole. Me olemme hyvin väsyneitä 13-vuotiaan poikamme kanssa, jonka toivo alkaa olla menetetty. Takana on vuosien puheterapiakierre, ja on edelleen R-vikainen. Poika itsekin on tähän hyvin väsynyt ja itkee usein lohduttomasti, että hän ei jaksa. Emme jaksa me vanhemmatkaan, vaan olemme aivan tosi loppu. Terapeutti on jo sanonut, että näyttää siltä, ettei mitään ole enää tehtävissä, mutta olemme yrittäneet vain jaksaa. Ollaan pojan kanssa mietitty, josko Belgiasta saisi ongelmaan avun, mutta siellä tuo on rajattu omiin kansalaisiin varsin tiukasti. Toivoisin jo oman poikanikin puolesta, että myös suomalaisille annettaisiin mahdollisuus armolliseen ratkaisuun.

Vierailija kirjoitti: Olisi paljon inhimillisempää tarjota jokaiselle masentuneelle kunnon hoitoa, kuin tappaa heidät myrkkyruiskeella.

Mikä on "kunnon hoitoa"?

Kyselytutkimuksen mukaan suurin osa suomalaisista lääkäreistä ei näe tarpeellisena laillistaa eutanasiaa. Heillä sentään enemmän järkeä päässä kuin vauvapalstan sekopäillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän jos oikeasti parantumaton sairaus joka aiheuttaa kipua ja rajoittaa elämistä valtavasti. Mutta tähänkö se eutanasia nyt menee että on vähän paha mieli niin saadaan kuolinapua?

Masennus ei ole vähän paha mieli.

Olin 28-vuotiaana aika lailla samankaltaisessa tilanteessa kuin uutisen nainen. Itse asiassa jo 20-vuotiaana. 12- tai 13-vuotiaana olin jo pahasti oireileva.

Nyt olen yli 50-vuotias, ja vaikka olen elänyt joillakin mittareilla menestyksekkäänkin elämän, on selvä, että jos olisin 20-vuotiaana tiennyt mitä on edessä, olisin ilman muuta halunnut eutanasian, näin jälkiviisaastikin ajatellen.

Olen vakaasti sitä mieltä, että nimenomaan henkinen kärsimys on asia, jonka pitäisi olla eutanasian syy numero yksi.

Tämä on se asia mitä mä en ymmärrä. Miksi ihmiset puhuu kuin eutanasiaa kieltämällä/rajoittamalla ihmiseltä jotenkin kiellettäisiin kuoleminen? Ei sitä kukaan ole kieltämässä, mutta kun kyse on aikalailla isoimmasta päätöksestä minkä ihminen voi elämässään tehdä, niin miksi se tulisi tehdä helpommaksi?

Muutenkin mä en ymmärrä mistä tämä eutanasian gloria tulee verrattuna itsemurhaan? Jos sä oot vaikka masentunut ja sä päätät elämäs sen seurauksena, niin ihan sama lopputulos se on niille, jotka tänne jää kaipaamaan. Kuolit sä sitten omassa sängyssä yliannostukseen tai sairaalan sängyssä yliannostukseen, lopputulos on sama, molemmissa tapauksissa kyseessä on itsemurha.

Ja tähän tulee luultavasti anekdoottia jostain kaikki raajat menettäneestä mykkäsokeasta ja kuinka on julmaa pakottaa heitä elämään. Ja mä oon ihan samaa mieltä, mutta mä en puhu heistä, vaan ihmisistä jotka haluaa kuolla, mutta haluaa jonkun muun tekevän sen puolestaan, vaikka itsekin kykenisivät siihen. 

Vastuuta eutania päätöksestä ei voida antaa ihmiselle itselleen, vaan se pitää jättää terveydenhuollon ammattilaisten käsiin, joilla on tiety vuotuinen kiintiö eutanasialla poistettavien sairaiden määrästä.

Vierailija kirjoitti:

Eh, voisko joku käydä kertomassa ukkolalle ettei kaltevan pinnan argumentti ole tavallista pätevämpi argumentti vaan yksi monista argumentointivirheistä. Eli lähdetään vetämään perusteettomia uhkakuvia siitä että jos tää sallitaan niin kohta sallitaan tuo ja toi ja ties mitä.

Toinen noihin yhdistyvä argumentti näyttää olevan olkiukko jossa ohitetaan kalteva pinta ja maalataan suoraan se perustelematon kärjistetty uhkakuva mitä tapahtuu.

Molemmat on siis argumentointivirheitä. 

         Ukkolan kirjoitus on kolumni.   Ei uutinen, ei artikkeli.

         Kolumnissa onkin tarkoitus kärjistää asioita, saa tuoda esiin omia ajatuksia, näkökohtia ja MIELIPITEITÄ.

          Mitä enemmän kolumni herättää keskustelua, sitä onnistuneempi kolumni on. Koska se on tarttunut asiaan, joka ihmisiä

         kiinnostaa, ja josta on runsaasti vastakkaisia mielipiteitä.  

Haluan kuolla vaikka ei ole masennusta. En saa koskaan naista ja näyttää siltä etten saa enää töitäkään joten mitä minä täällä kulutan happea. Ei ole läheisiä eikä ystäviä eikä ketään joten parempi kai hommata eutanasia itselleni.

T: kiltti ja kunnollinen mies

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia on armollinen ratkaisu sellaisissa tilanteissa, joissa toivoa ei enää ole. Me olemme hyvin väsyneitä 13-vuotiaan poikamme kanssa, jonka toivo alkaa olla menetetty. Takana on vuosien puheterapiakierre, ja on edelleen R-vikainen. Poika itsekin on tähän hyvin väsynyt ja itkee usein lohduttomasti, että hän ei jaksa. Emme jaksa me vanhemmatkaan, vaan olemme aivan tosi loppu. Terapeutti on jo sanonut, että näyttää siltä, ettei mitään ole enää tehtävissä, mutta olemme yrittäneet vain jaksaa. Ollaan pojan kanssa mietitty, josko Belgiasta saisi ongelmaan avun, mutta siellä tuo on rajattu omiin kansalaisiin varsin tiukasti. Toivoisin jo oman poikanikin puolesta, että myös suomalaisille annettaisiin mahdollisuus armolliseen ratkaisuun.

Otan osaa, aivan karmea tilanne. Meillä lapsi on ylipainoinen ja diabeetikko ja masentunut, ja olemme päätymässä ehkä samaan ratkaisuun. Sveitsistä meinasimme kysellä eutanasian mahdollisuutta, ehkä koko perheelle. Olemme niin loppu tähän. :(

Mun bipolaarisesta mielihäiriöstä kärsivä ystäväni kävi läpi useita, useita kertoja läpi maanisen ja hypomaanisen kauden, välillä oli jopa yli vuoden suljetulla, joskus riitti jokunen kuukausi. Hän tiesi itse , milloin maaninen kausi oli alkamassa, mutta lääkitys ei sitä estänyt. Lopulta hän meni metron alle. Joskus henkinen tuska voi olla voittamaton. Hän ei enää kestänyt samaa sykliä uudelleen. En tuomitsisi eutanasiaa. Säälin sitä metron kuljettajaa, ja pelastushenkilöitä.

Vierailija kirjoitti:

Mun bipolaarisesta mielihäiriöstä kärsivä ystäväni kävi läpi useita, useita kertoja läpi maanisen ja hypomaanisen kauden, välillä oli jopa yli vuoden suljetulla, joskus riitti jokunen kuukausi. Hän tiesi itse , milloin maaninen kausi oli alkamassa, mutta lääkitys ei sitä estänyt. Lopulta hän meni metron alle. Joskus henkinen tuska voi olla voittamaton. Hän ei enää kestänyt samaa sykliä uudelleen. En tuomitsisi eutanasiaa. Säälin sitä metron kuljettajaa, ja pelastushenkilöitä.

Miksi säälit? Ei se kuljettaja paljoa nähnyt ja voi olla ettei pahemmin käynyt psyyken päälle. Ensihoitajat näkevät samantapaisia päivittäin ja ovat itse valinneet ammattinsa. Enemmän minä säälisin kuolleen omaisia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eutanasia on armollinen ratkaisu sellaisissa tilanteissa, joissa toivoa ei enää ole. Me olemme hyvin väsyneitä 13-vuotiaan poikamme kanssa, jonka toivo alkaa olla menetetty. Takana on vuosien puheterapiakierre, ja on edelleen R-vikainen. Poika itsekin on tähän hyvin väsynyt ja itkee usein lohduttomasti, että hän ei jaksa. Emme jaksa me vanhemmatkaan, vaan olemme aivan tosi loppu. Terapeutti on jo sanonut, että näyttää siltä, ettei mitään ole enää tehtävissä, mutta olemme yrittäneet vain jaksaa. Ollaan pojan kanssa mietitty, josko Belgiasta saisi ongelmaan avun, mutta siellä tuo on rajattu omiin kansalaisiin varsin tiukasti. Toivoisin jo oman poikanikin puolesta, että myös suomalaisille annettaisiin mahdollisuus armolliseen ratkaisuun.

Otan osaa, aivan karmea tilanne. Meillä lapsi on ylipainoinen ja diabeetikko ja masentunut, ja olemme päätymässä ehkä samaan ratkaisuun. Sveitsis

Mees jonne tekemään vaikka läksyjäsi. 

Vierailija kirjoitti: Olisi paljon inhimillisempää tarjota jokaiselle masentuneelle kunnon hoitoa, kuin tappaa heidät myrkkyruiskeella.

Ehkä, mutta kun sitä "kunnon" hoitoa ei ole olemassakaan jossain tapauksissa. 

Vierailija kirjoitti: Vastuuta eutania päätöksestä ei voida antaa ihmiselle itselleen, vaan se pitää jättää terveydenhuollon ammattilaisten käsiin, joilla on tiety vuotuinen kiintiö eutanasialla poistettavien sairaiden määrästä.

Itsekin mietin, että ihminen on liian pieni ja tietämätön päättämään kohtalostaan. Suuren mahtavan valtion asiantuntijat ovat siihen kykenevämpiä. He tietävät paremmin mikä juuri sinulle on parasta.