Mies ei haluakaan lasta
Olen vaikeassa tilanteessa. Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies on tiennyt lapsitoiveeni jo suhteen alusta, sillä ikäni puolesta (silloin 37 v.) olin tilanteessa jossa tämä oli ainut vaihtoehto; olla rehellinen toiselle mitä toivoo.
Hän ilmoitti kolmen vuoden seurustelun jälkeen ettei pysty isäksi sittenkään vaikka on uskonut että pystyy. Mies rakastaa kuitenkin minua eikä halua kuitenkaan laskea irti tai lopettaa suhdetta.
Minä olen toivonut perhettä ja koen että minut on petetty. Mutta rakastan miestä, hän on elämäni mies. Mies taas sanoo että halusi mun onnellisuutta mutta että ei pystykään isäksi. Perhehaavetta minun on niin vaikea kuvitella ilman häntä sillä hän sytytti halun saada lapsi. Aiemmin sitä ei minulla ollut...
Mitä ihmettä teen? Olo on kuin vankilassa...
Jätän suuren rakkauteni vai hyväksyn sen että lasta minulle ei tule?
En pääse päässäni ulos tästä kehästä tällä hetkellä...
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Kaikki näkökulmat voi auttaa eteenpäin...
Kommentit (410)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin aloittaja, niin lähtisin suhteesta hakeutuisin hetimmiten itsellisen äitiyden tielle. Tuo on törkeää mieheltä. Teillä ei ole lapsia ennestään, joten en ajattelisi kahdesti ratkaisuani.
Olin itse samassa tilanteessa. Mulla oli vielä toive yhdestä lapsesta, mutta mies keksi tekosyitä miksi ei koskaan ollut oikea hetki. Lopulta teki vasektomian. Ei ollut hänelläkään kanttia lähteä ja kuulemma rakastaa jne. Paskanmarjat! Nyt sitten larppaan tätä lapsiperheen elämää olemassa oleville lapsille ja lähden tästä suhteesta sitten kun hetki tuntuu sopivalta, mutta viimeistään kun lapset muuttaa kotoa.
Tasapainosta suhdetta ei enää ole, eikä tule. Pidän välit asiallisena lasten vuoksi. Jännä, että mies ajattelee asioiden olevan ihan hyvin ja vaan odotti, että mä jotenkin pääsen tästä yli.
En kosta mitään. Annan lapsille parhaan mahdollisen lapsuuden. En vaan enää luota mieheen. Hän pystyi pelaamaan vuosikaudet sellaista ehkä joskus peliä ja vetämään maton jalkojen alta, vaikka tiesi kuinka tärkeä asia oli minulle. Miehellähän on kaikki juuri niin kuin hän halusi. On vaimo, perhe, piuhat poikki jne. Ei hänellä ole mitään hätää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin aloittaja, niin lähtisin suhteesta hakeutuisin hetimmiten itsellisen äitiyden tielle. Tuo on törkeää mieheltä. Teillä ei ole lapsia ennestään, joten en ajattelisi kahdesti ratkaisuani.
Olin itse samassa tilanteessa. Mulla oli vielä toive yhdestä lapsesta, mutta mies keksi tekosyitä miksi ei koskaan ollut oikea hetki. Lopulta teki vasektomian. Ei ollut hänelläkään kanttia lähteä ja kuulemma rakastaa jne. Paskanmarjat! Nyt sitten larppaan tätä lapsiperheen elämää olemassa oleville lapsille ja lähden tästä suhteesta sitten kun hetki tuntuu sopivalta, mutta viimeistään kun lapset muuttaa kotoa.
Tasapainosta suhdetta ei enää ole, eikä tule. Pidän välit asiallisena lasten vuoksi. Jännä, että mies ajattelee asioiden olevan ihan hyvin ja vaan odotti, että mä jotenkin pääsen tästä yli.&nbs
Sinullakin on mies ja perhe mutta mikään ei riitä.
Hoh-ho-jaa... joka päivä naiset täällä avautuvat... samat tarinat pyörii edestakaisin! Eikö naiset lue näitä tarinoita ja ota opiksi, jotta välttyisivät itse näiltä? Ihan sama minulle, ei kiinnosta yhtään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tietää, ettei muka pysty isäksi? Sen voi tietää vain kokeilemalla. Mitä niin ihmeellistä lapsissa edes on, että ne pelottaa noin paljon?
Ei sen tarvitse pelottaa jos ei vaan halua. Epäreilua on johtaa toista harhaan.
Kyse oli pystymisestä, ei haluamisesta. Mies ajattelee ettei pysty, eli pelkää jotain. Tai sitten valehtelee ja todellisuudessa ei haluakaan lapsia.
1. Tällä mielellä saattaa olla jo (vahinko)lapsi.
Et tiedä ilmeisestikään koko totuutta miehestä.
2. Onko hän edes heteromies vai oletko kulissi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisin aloittaja, niin lähtisin suhteesta hakeutuisin hetimmiten itsellisen äitiyden tielle. Tuo on törkeää mieheltä. Teillä ei ole lapsia ennestään, joten en ajattelisi kahdesti ratkaisuani.
Olin itse samassa tilanteessa. Mulla oli vielä toive yhdestä lapsesta, mutta mies keksi tekosyitä miksi ei koskaan ollut oikea hetki. Lopulta teki vasektomian. Ei ollut hänelläkään kanttia lähteä ja kuulemma rakastaa jne. Paskanmarjat! Nyt sitten larppaan tätä lapsiperheen elämää olemassa oleville lapsille ja lähden tästä suhteesta sitten kun hetki tuntuu sopivalta, mutta viimeistään kun lapset muuttaa kotoa.
Tasapainosta suhdetta ei enää ole, eikä tule. Pidän välit asiallisena lasten vuoksi. Jännä, että mies ajattelee asioiden olevan ihan hyvin ja vaan odotti, että mä jotenkin pääsen tästä yli.
<
Sillä on iso merkitys miten asiansa parisuhteessa hoitaa. Pyrkiikö keskustelemaan ja kompromissiin vai viilaako linssiin ja tekee yksipuolisia itsekkäitä ratkaisuja.
Miksi jäisit? Miehen vetkuttelu asian kanssa on nyt aina teidän välissänne ja todennäköisesti tulee ajamaan teidät erilleen. Sitten sua harmittaa, kun et edes yrittänyt ja ainoa mahdollisuus kokea äitiyttä on löytää (mieluummin leski)mies, jolla on pieni(ä) lapsi(a). Ja kuten moni on jo todennut, ikä alkaa rajoittaa jo muutenkin muita mahdollisuuksia.
Mies huijasi sinua. Toisaalta olit myöhään herännyt haaveeseen, hän ei varastanut parhaita vuosiasi
"Vaikea uskoa. Oman kokemukseni mukaan valtaosa ihmisistä tietää viimeistään myöhäisessä teini-iässä haluaako lapsia vai ei".
Tuota et usko itsekään. Sinun täytyy olla aivan nuori, jos ajattelet, että 20 v ajattelee asioista samalla tavalla kuin 20 vuotta myöhemmin ( 40 vuotiaana).
"Mies rakastaa kuitenkin minua eikä halua kuitenkaan laskea irti tai lopettaa suhdetta".
= haluaa yksipuolisesti pitää ap:n varmuuden vuoksi vaihtopenkillä, koska vakipatja ja passaus.
= vain omat halunsa, tarpeensa ja toiveensa ovat tärkeitä, ap:n ajatuksilla ei mitään merkitystä.
= ap:n pitää olla ikäistään kokemattomampi ja lähes jälkeenjäänyt, jotta tuollaisessa yhä roikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Hoh-ho-jaa... joka päivä naiset täällä avautuvat... samat tarinat pyörii edestakaisin! Eikö naiset lue näitä tarinoita ja ota opiksi, jotta välttyisivät itse näiltä? Ihan sama minulle, ei kiinnosta yhtään!
Parisuhde vaatii luottamusta, joten jos heti epäilisi toisten sanaa, ei siitä tulisi mitään.
Jos haluat lapsen, sun realistinen mahdollisuus on olla itsellinen äiti. Unohda miehet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh-ho-jaa... joka päivä naiset täällä avautuvat... samat tarinat pyörii edestakaisin! Eikö naiset lue näitä tarinoita ja ota opiksi, jotta välttyisivät itse näiltä? Ihan sama minulle, ei kiinnosta yhtään!
Parisuhde vaatii luottamusta, joten jos heti epäilisi toisten sanaa, ei siitä tulisi mitään.
Sinisilmäinen ei silti kannata olla. Toiselle voi asettaa esimerkiksi aikarajan jonka sisällä lasta pitää yrittää että suhde jatkuu
Tämä on trolli. Ei kukaan 37-vuotias nainen ole niin tyhmä, että jää vuosikausiksi odottelemaan.
Lähde ovulaation aikaan baariin miesmetsälle. Vaikka toiseen kaupunkiin. Problem solved. Mies voi lähteä halutessaan. Itse potkisin pihalle, koska on johtanut sua harhaan noin kauan. Tietää varmasti raskautumisen vaikeutuvan joka hetki, pelannut vaan aikaa. Kuka tuollaisen kanssa haluaa edes olla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh-ho-jaa... joka päivä naiset täällä avautuvat... samat tarinat pyörii edestakaisin! Eikö naiset lue näitä tarinoita ja ota opiksi, jotta välttyisivät itse näiltä? Ihan sama minulle, ei kiinnosta yhtään!
Parisuhde vaatii luottamusta, joten jos heti epäilisi toisten sanaa, ei siitä tulisi mitään.
Sinisilmäinen ei silti kannata olla. Toiselle voi asettaa esimerkiksi aikarajan jonka sisällä lasta pitää yrittää että suhde jatkuu
No ap:n tarinassa jo lähtökohta oli huono, kun pitäisi ehtiä tutustua kumppaniin, mutta lasten suhteen olisi jo kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoh-ho-jaa... joka päivä naiset täällä avautuvat... samat tarinat pyörii edestakaisin! Eikö naiset lue näitä tarinoita ja ota opiksi, jotta välttyisivät itse näiltä? Ihan sama minulle, ei kiinnosta yhtään!
Parisuhde vaatii luottamusta, joten jos heti epäilisi toisten sanaa, ei siitä tulisi mitään.
Hoh-ho-jaa... eikö hälytyskellot ala soimaan, jos mies keksii koko ajan eri syitä siirtää lapsihaaveita. Sinisilmäisyydestä sekä liiasta kiltteydestä, joutuu maksamaan elämässä kovan hinnan! En jaksa edes vastata enää hölmöille!
Vierailija kirjoitti:
"Vaikea uskoa. Oman kokemukseni mukaan valtaosa ihmisistä tietää viimeistään myöhäisessä teini-iässä haluaako lapsia vai ei".
Tuota et usko itsekään. Sinun täytyy olla aivan nuori, jos ajattelet, että 20 v ajattelee asioista samalla tavalla kuin 20 vuotta myöhemmin ( 40 vuotiaana).
Olen 32. Kaikki ystäväni jotka ovat lisääntyneet ovat puhuneet tosi nuoresta asti että lapsia sitten joskus. Ne jotka nuorena puhuivat että ei ikinä lapsia, ovat lapsettomia ja osa hankkinut sterkan 30-vuotiaana.
Jos roolit olisi toisinpäin, mitä luulisit, että tapahtuu? Sitoutuisiko mies lapsettomuuteen (=vasektomia), että voisi olla kanssasi parisuhteessa?
Ne v i t u n kakarat ei ole mikään ihmisoikeus!