Mies ei haluakaan lasta
Olen vaikeassa tilanteessa. Olemme seurustelleet kolme vuotta. Mies on tiennyt lapsitoiveeni jo suhteen alusta, sillä ikäni puolesta (silloin 37 v.) olin tilanteessa jossa tämä oli ainut vaihtoehto; olla rehellinen toiselle mitä toivoo.
Hän ilmoitti kolmen vuoden seurustelun jälkeen ettei pysty isäksi sittenkään vaikka on uskonut että pystyy. Mies rakastaa kuitenkin minua eikä halua kuitenkaan laskea irti tai lopettaa suhdetta.
Minä olen toivonut perhettä ja koen että minut on petetty. Mutta rakastan miestä, hän on elämäni mies. Mies taas sanoo että halusi mun onnellisuutta mutta että ei pystykään isäksi. Perhehaavetta minun on niin vaikea kuvitella ilman häntä sillä hän sytytti halun saada lapsi. Aiemmin sitä ei minulla ollut...
Mitä ihmettä teen? Olo on kuin vankilassa...
Jätän suuren rakkauteni vai hyväksyn sen että lasta minulle ei tule?
En pääse päässäni ulos tästä kehästä tällä hetkellä...
Onko kellään kokemuksia vastaavasta? Kaikki näkökulmat voi auttaa eteenpäin...
Kommentit (410)
Varmaan riippuu siitä pystytkö tulla enää edes raskaaksi vai et.
Jos pystyt kannattaa lasta yksityisellä yrittää itsenäisenä. (julkisella ikäraja on ymmärtääkseni 40v). Tai kumppanuus vanhempana.
Jos et pysty, kannattaa pysyä miehen kanssa jos hän on muuten mukava ihminen, ainakaan et ole ihan yksin.
Tosin vaikka et pysyisi enää tulla raskaaksi, jos eroat miehestä ja etsit ja etsit jonkun yh-isän, ainakin pääset olemaan hänen lapselleen äiti. Ja sitä kautta ehkä pääset jopa perheen sisäisesti adoptoimaan lapsen.
Muuhun adoptioon ymmärtääkseni saatat olla jo liian vanha :/
Kannattaa ensin varmaan käydä lääkärissä tutkimassa tarkemmin omaa hedelmällisyys tilannetta, miten todennäköistä on että pystytkö tulla raskaaksi enää vaiko et? Ja sitten sen perusteella tehdä valintoja.
Varaa aika yksityiselle lääkäriasemalle hedelmöityshoitoa varten. Kerro se myös miehellesi. Jos hän lähtee pois, niin sitten lähtee. Tuon miehen kanssa et voi enää onnea saada, ellei hän muuta mielipidettään. Sekin voi olla mahdollista.
Itse odotin 7 vuotta, että sain miehen ylipuhutuksi. Tein tyhjästä velkakirjankin miehelle, kun hän pelkäsi mahdollisia elatusmaksuja, jos tulisi ero. Lapsi syntyi, kun olin 41-v. Mies oli katkera koko odotusajan ja vielä puoli vuotta päälle. Sitten hän alkoi vähitellen kiintyä lapseensa, muttei koskaan myöntänyt suoraan minulle, että lapsen syntymä olisi ollut hyvä juttu. Lapsi on nyt jo aikuinen, hieno ja pärjäävä ihminen. Viikko sitten kysyin mieheltä, että vieläkö hän on lapsen syntymästä katkera. Ei kuulemma enää ole.
Taisi sinun juna mennä jo. Nyt pakotat miehen isäksi tai muuten jäät lapsettomaksi. Sillä uuden miehen löytäminen, joka haluaisi lapsia kanssasi tuossa iässä, on sama kuin etsisi neulaa heinäsuovasta tiukan aikarajan kanssa. Eli otatko ap sen riskin vai et, on vain sinun päätettävissä!
Ihme huijari ja pettäjä jankkaajat. Jos ette tienneet, niin ihmisellä on oikeus muuttaa mielipiteensä. Jopa silloinkin, kun lähdetään baarissa yhdessä toisen kämpälle/hotellihuoneeseen. Matkan aikana voi sattua kaikkea.
Eikös se olisi huijaamista ja pettämistä, jos yhä väittäisi haluavansa lasta, vaikka ei enää sitä haluaisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teille käy vahinko. Mies saattaa lähteä, mutta maksaa silti, joten jos muut turvaverkot ovat kunnossa, niin anna miehen mennä.
Hän saattaa kelpuuttaa lapsen sitten, kun hän osaa puhua, potkia palloa jne.
Ei ketään saa pakottaa vanhemmaksi.
Eihän tässä olisikaan kyse pakottamisesta. Ei miehen ole pakko jäädä, toimisi vain luovuttajana. Mieshän on ilmoittanut, että nainen kelpaa, mutta lapsi ei. Nainen taas haluaisi molemmat, miehen ja lapsen. Jompi kumpi taipuu toisen toiveeseen tai tulee ero. Eikä tosiaan ole sanottu, että raskaus onnistuisi. Antakaa kohtalon päättää.
Oliko miehellä jotain erityisiä perusteluja, jotka tekisi isyyden mahdottomaksi? Mieli saattaa muuttua taas toiseenkin suuntaan...
Miten voi tietää, ettei muka pysty isäksi? Sen voi tietää vain kokeilemalla. Mitä niin ihmeellistä lapsissa edes on, että ne pelottaa noin paljon?
Eiköhän junasi mennyt jo ohi. Hyväksy tosiasiat ja unohda lapsihaaveet.
Vierailija kirjoitti:
Ihme huijari ja pettäjä jankkaajat. Jos ette tienneet, niin ihmisellä on oikeus muuttaa mielipiteensä. Jopa silloinkin, kun lähdetään baarissa yhdessä toisen kämpälle/hotellihuoneeseen. Matkan aikana voi sattua kaikkea.
Eikös se olisi huijaamista ja pettämistä, jos yhä väittäisi haluavansa lasta, vaikka ei enää sitä haluaisikaan.
Mieltään saa aina muuttaa, mutta itse pidän todennäköisempänä että mies ihan vain valehteli. Enkä ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tietää, ettei muka pysty isäksi? Sen voi tietää vain kokeilemalla. Mitä niin ihmeellistä lapsissa edes on, että ne pelottaa noin paljon?
Ei sen tarvitse pelottaa jos ei vaan halua. Epäreilua on johtaa toista harhaan.
Oukki doukki ap. Vaihda miestä. Muutu erilaiseksi, ja etsi aktiivisestesti miestä, joka haluaa jälkeläisen.
Suomessa on sallittu kumppanuus vanhemmuus. Tämä takaa sen, että sekä lesbot, homot js heterot, voivat hankkia vauvan elis siis lapsen.
Lapsen jonka huollosta, kuluista, kasvatuksesta, hyvinvoinnista ja kaikesta muusta, molemmat
kumppanuus vanhemmat vastasvaat puoleksi.
Tätä ei Suomen laki kiellä. Tottahan tuohon liittyy melkoinen määrä yksityiskohtis käytänössä.
Myöskään en tiedä niistä filosofisista enkä psyykkisistä asioista, kuinka tälläinen vauvaan js myöhemmin lapseen ja nuoreen vaikuttaa.
Olen kuitenkin tällä koulutuksellani ja elämänkokemuksella VARMA siitä, että kumppanuus vanhempien lapsi, saa jo kehdosta lähtien enemmän rakkautta, kiintymystä, huolrnpitoa jmd, kuin pelkästään lapsi, jonka on joutunut kasvattamaan, pelkästään yksi ja ainoa vanhempi, ilman isää/ äitiä. Tai ilman mitään läheisten TUKI VEROKOSTOA.
Aloita vaikka pohtimalla, onko juuri sinun ja/tai miehesi geenit sellaisia, että maailmalle on mitään hyötyä niiden levittämisestä. Perinnöllisiä sairauksia? Jos on heikkouksia, jätä levittämättä ja teet ihmiskunnalle palveluksen.
Ihmisiä on jo tarpeeksi / liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse varmaan hankkiutuisin raskaaksi, koska ne viimeiset hetket voivat olla nyt käsillä. Mies voi sitten miettiä omaa tilannettaan vaikka kymmenen vuoden päästä. Sinä et. Ei ole reilua mieheltä. Miksi sinunkaan pitäisi olla reilu.
Mies lienee samaa ikäluokkaa, eli hänen todennäköisyytensä tulla isäksi romahti hänen ilmoituksensa myötä nollaan. Toivottavasti mies tietää itsekin sanojensa täydet seuraukset.
Eiköhän keski-ikäinen mies tiedä mitä elämältä haluaa.
Useimmat ihmiset eivät tiedä sitä koskaan elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankala tilanne. Itse varmaan hankkiutuisin raskaaksi, koska ne viimeiset hetket voivat olla nyt käsillä. Mies voi sitten miettiä omaa tilannettaan vaikka kymmenen vuoden päästä. Sinä et. Ei ole reilua mieheltä. Miksi sinunkaan pitäisi olla reilu.
Mies lienee samaa ikäluokkaa, eli hänen todennäköisyytensä tulla isäksi romahti hänen ilmoituksensa myötä nollaan. Toivottavasti mies tietää itsekin sanojensa täydet seuraukset.
Eiköhän keski-ikäinen mies tiedä mitä elämältä haluaa.
Useimmat ihmiset eivät tiedä sitä koskaan elämänsä aikana.
Vaikea uskoa. Oman kokemukseni mukaan valtaosa ihmisistä tietää viimeistään myöhäisessä teini-iässä haluaako lapsia vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tietää, ettei muka pysty isäksi? Sen voi tietää vain kokeilemalla. Mitä niin ihmeellistä lapsissa edes on, että ne pelottaa noin paljon?
Ei sen tarvitse pelottaa jos ei vaan halua. Epäreilua on johtaa toista harhaan.
Kyse oli pystymisestä, ei haluamisesta. Mies ajattelee ettei pysty, eli pelkää jotain. Tai sitten valehtelee ja todellisuudessa ei haluakaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme huijari ja pettäjä jankkaajat. Jos ette tienneet, niin ihmisellä on oikeus muuttaa mielipiteensä. Jopa silloinkin, kun lähdetään baarissa yhdessä toisen kämpälle/hotellihuoneeseen. Matkan aikana voi sattua kaikkea.
Eikös se olisi huijaamista ja pettämistä, jos yhä väittäisi haluavansa lasta, vaikka ei enää sitä haluaisikaan.
Mieltään saa aina muuttaa, mutta itse pidän todennäköisempänä että mies ihan vain valehteli. Enkä ole ainoa.
No jos tässä todennäköisyyksillä lähdetään pelaamaan, niin kuka 37 vuotias lapsia haluava nainen oikeesti odottaa vielä 3 vuotta lapsenteon aloittamista? Eli sitä hommaa, joka olisi kiireen vilkkaa pitänyt aloittaa saman tien kun miehen saa. Ja silloinkin olisi ollut jo parhaat päivät takana
Ja täysin sattumalta 37+3=40 joka on julkisen puolen hedelmöityshoitojen yläraja.
Eli todennäköisimpänä pidän, että ap valehtelee. Enkä ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi tietää, ettei muka pysty isäksi? Sen voi tietää vain kokeilemalla. Mitä niin ihmeellistä lapsissa edes on, että ne pelottaa noin paljon?
Ei sen tarvitse pelottaa jos ei vaan halua. Epäreilua on johtaa toista harhaan.
Kyse oli pystymisestä, ei haluamisesta. Mies ajattelee ettei pysty, eli pelkää jotain. Tai sitten valehtelee ja todellisuudessa ei haluakaan lapsia.
Ei pysty voi hyvin tarkoittaa ettei halua. Ei pysty olemaan (kunnollinen) isä koska ei halua lasta.
Minun ex-mieheni huomasi kolmannen lapsen jäljeen, että hän ei haluakaan isäksi.
Ja kannattaa muistaa, että lahjasoluilla minkä ikäinen nainen vaan perjaatteessa pystyy tulla raskaaksi, kunhan muu keho on tasapainossa! (esim ulkomailla joskus tehdään niin, että aikuisen tyttären äiti on tyttären sijaissynnyttäjä tyttären munasoluilla, jos tyttärellä on joku syy miksi ei pysty kantamaan raskautta (esim pcos, endomitrioosi, ei ole kohtua jne))
Että jos ryhdyt yksityisellä hoito ruljanssiin, jos olet avoin lahjasoluille, niin uskon kyllä että pystyt saamaan sillä tavalla lapsen :) Kunhan sinulla ei ole kehossa muita epätasapainoja, jotka estäisivät raskaaksi tuloa/alkion kiinnittymistä.
Minä olin samassa tilanteessa. Itse päädyin siihen ratkaisuun, että katkeroidun jos jään. Lähdin suhteesta ja sain itsellisenä ihanan lapsen. Mitä jos myöhemmin päädytte eroon? Tuossa asiassa ei oikein voi tehdä kompromisseja.