Lue keskustelun säännöt.
Voiko muistisairas päästä läpi pääsykokeista? Olen huolissani puolison muistista ym
17.04.2024 |
Pitkä teksti, älä lue jos pitkät tekstit ärsyttää.
Mies on ollut jo pitkään hieman hajamielinen, mutta tilanne on nyt pahentunut lyhyessä ajassa melko paljon. Ei muista mitään tapaamisia tms, ellei laita niistä itselleen hälytystä heti. Jos esimerkiksi kirjoittaa autonhuoltoajan paperille ja ottaa paperista kuvan (että ei lappua tarvitse kantaa mukana), seuraavana päivänä tuskailee ettei löydä lappua mistään. Ei muista ottaneensa siitä kuvaa. Tai ei muista että varatun lääkäriajan näkee lääkäriaseman sovelluksesta tai sieltä tulleesta viestistä.
Ihan viime aikoina on ollut useita kertoja että ollaan puhuttu jostain asiasta vaikka lapseen, taloon tms liittyen, pohdittu jotain asiaa yhdessä miehen kanssa. Parin päivän päästä mies voi sanoa ettei hän ole kuullut koko asiasta, eikä oikeasti muista yhtään kuulleensa ja sanoneensa siitä mielipiteensä jne.
Kun olen sanonut että olen huolissani hänen muististaan, suuttuu. Hänessä ei ole vikaa. Ja samalla huomaan että hän on alkanut kierrellä asioita, esimerkiksi jos ihmettelen miksi hän on vienyt jonkun ehdottomasti sisälle kuuluvan tavaran varastoon, hän ohittaa asian sanomalla että mehän yhdessä sovittiin että se viedään sinne.. eikä olla sovittu.
Työssään hän on hyvä, hallitsee isoja kokonaisuuksia enkä tiedä onko siellä tullut ongelmia. Tuskin kertoisi jos olisi. Kerran olen kuullut hänen työkaverinsa ihmetelleen miten niin hän ei muistanut työkaverin jäävän vuorotteluvapaalle puoleksi vuodeksi. Mies kuittasi sen sillä ettei vaan ole painanut mieleensä kaiken maailman poissaoloja.
Nyt on pari kertaa ollut ihan ihmeellisiä hahmotusongelmia, eli hän vaikka puhuu minulle jostain kirjautumisongelmasta ja kertoo miten itselleen huipputärkeä iso juttu X menee pieleen, jos ei pääse kirjautumaan. Oli silti vaan valmis odottamaan että meneekö homma pieleen, kunnes sanoin että täytyyhän sun etukäteen selvittää se kirjautumisasia atk-tuelta... Ihan hämmästyi että niin joo, niinhän sen voi tehdä, ei tullut mieleenkään! Ja selvitti. En ymmärrä miten hän olisi vaan antanut olla, ei mitenkään hänen tapaistaan olla tajuamatta tuota.
Työstressiä tms ei ymmärtääkseni ole, ei muutenkaan kuormitusta tai väsymystä, on muuten perusterve jne. Ikää 50+. Hänellä oli pääsykokeet erääseen koulutukseen ja on niitä asioita opiskellut, ja mietinkin että jos ne läpäisee niin voiko muistiasiat unohtaa? Kun selvästi on kyennyt asioita opettelemaan ja muistamaan. Tosin pelkään että meneekö pääsykoe huonosti tämän takia.
Olen pyytänyt miestä menemään muistitestiin työterveyden kautta mutta on tosiaan suuttunut. "Mene itse!" on vastaus. Tai että hän ei mene jos en minä mene. Mutta tätä kirjoittaessa aika selvää näköjään että ongelmia on.
Kommentit (221)
Onko sitä unipuolta seurattu enää? Nukkuuko mies liian vähän yksinkertaisesti tai se ei ole "hyvää" unta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sitä unipuolta seurattu enää? Nukkuuko mies liian vähän yksinkertaisesti tai se ei ole "hyvää" unta?
Mies nukkuu omien sanojensa mukaan erittäin hyvin. Ja nukkuu kyllä melko pitkät yöunet. Ei heräile öisin. Marras-joulukuussa jonkun aikaa nukkui tosi levottomasti, itse heräilin siihen, ja kun hänellä oli terveystarkastus niin otti siellä puheeksi. Unitutkimukset tehtiin silloin ja niissä täysin normaali löydös. Ei ole seurattu sen jälkeen ja pian alkoi taas nukkua normaalisti.
Ap
Kaverin miehellä alkoi tuossa iässä oireilu, nyt palvelutalossa eikä muista mitään, ei puhu juurikaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin miehellä alkoi tuossa iässä oireilu, nyt palvelutalossa eikä muista mitään, ei puhu juurikaan.
Mikä sairaus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaverin miehellä alkoi tuossa iässä oireilu, nyt palvelutalossa eikä muista mitään, ei puhu juurikaan.
Mikä sairaus?
Muistisairaus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaisia oireita voi aiheuttaa muutkin sairaudet tai asiat kuin muistisairaus. Masennus, stressi, unen puute tai B12-vitamiinin vajaus näin esimerkkinä. Oma noin vuoden kestänyt voimakas stressi ja unenpuute oireili samoilla tavoilla, mutta kun sai elämän taas järjestykseen, oireet katosivat. Odottaisin pääsykokeiden yli, ja jos oireilu jatkuu niin keskustelu miehen kanssa, jossa ilmaiset huolesi. Älä vihjaa mistään muistisairaudesta, vaan keskity oireisiin ja anna konkreettisia esimerkkejä. Kerro että olet huolissasi toisen terveydestä. Ei mitään pakotusta tai esimiehelle soittoa.
Lääkäriin ei voi pakottamalla pakottaa aikuista ihmistä ja jos ei sinne lähde niin ei se auta kuin odottaa, että töissä sattuu virheitä tai siellä huomataan käytöksen muuttuminen, jolloin ohjataan työterveyteen.
Ps. Monelle vastaajalle: muistisairas ei todellakaan ole aina sairaudentunnoton eikä oireiden kieltäminenkään aina kerro sairaudentunnottomuudesta vaan häpeästä. Joskus tietenkin sairaudentunnottomuutta on, varsinkin myöhemmässä vaiheessa. Muistisairasta ei tarve aina huijata lääkäriin eikä heidän ymmärryskykynsä ja itsemääräämisoikeutensa katoa kokonaan heti kun lääkäri asettaa diagnoosin. Tottakai välillä joutuu luovimaan, jotta muistisairas lähtee tutkimuksiin, hoitoihin yms, varsinkin jos tauti on edennyt pidemmälle. Mutta joku muistin epäileminen ei oikeuta lääkärille pakottamiseen, huijaamiseen tai että ruvetaan holhoamaan ja järjestämään asioita selän takana kuten pikkulapselle.
Kuulostaa ihan täysin exältäni. Hän tosin oli vasta nelikymppinen ja tuollaista oli ihan suhteen alusta saakka. Hänellä oli kertomansa mukaan takana todella paha burnout jonka jälkeen hän oli ollut pitkään pahasti masentunut ja pois työelämästä.
Ei koskaan tullut hyvää tilaisuutta kysyä hänen perheeltään tai pitkäaikaisilta ystäviltään, oliko hän aina ollut sellainen vai oliko kenties juuri tuo burnout rikkonut hänen muistinsa jotenkin.
Hänelläkin tietotyö jossa on hallittava monenlaista, ja arjen perusteella oli vaikeaa ymmärtää miten hän saattoi työssään pärjätä. Että eivätkö työkaverit huolestuneet tai eikö ongelma jotenkin vain näyttäytynyt töissä.
Sain hänet lopulta suostumaan ottamaan yhteyttä työterveyshuoltoon ja siellä oli lääkäri miehen mukaan tehnyt muistitestinkin, joka oli mennyt hyvin eikä huolta ollut herännyt.
En osaa sinua auttaa, mutta ymmärrän miten hankala tilanne tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt terveelle ihmiselle (ap) testejä tehdä "siksi kun mies ei muuten suostu" 🥴
Itse asiassa minun äidilleni tehtiin näön vuoksi samalla kertaa, koska isä ei ikinä olisi suostunut mihinkään hullun testeihin jos ei olisi vakuutettu että ne tehdään rutiinisti kaikille.
Eikö sinne muistitestiin kannattaisi mennä melkein jo silloin, kun mitään ongelmaa ei vielä edes ole? Että saisi siitä ekasta testistä sitten sellaisen referenssiarvon.
Eikö se ole vähän niin, että aivotyötä tekevillä ihmisillä aivot saa säännöllistä jumppaa ja he saattavat pystyä kognitiivisilla taidoillaa kompensoimaan muistin heikennystä. Se heikentynyt muisti ei välttis näy testissä, jossa verrataan johonkin keskivertotulokseen. Kuvittelisin, että olisi parempi testata alkuun mikä on se oma lähtötaso. Että voisi huomata myöhemmin tapahtuneen muutoksen, vaikka se sitten olisikin yleisillä mittareilla vielä ihan normaalin muistin rajoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia oireita voi aiheuttaa muutkin sairaudet tai asiat kuin muistisairaus. Masennus, stressi, unen puute tai B12-vitamiinin vajaus näin esimerkkinä. Oma noin vuoden kestänyt voimakas stressi ja unenpuute oireili samoilla tavoilla, mutta kun sai elämän taas järjestykseen, oireet katosivat. Odottaisin pääsykokeiden yli, ja jos oireilu jatkuu niin keskustelu miehen kanssa, jossa ilmaiset huolesi. Älä vihjaa mistään muistisairaudesta, vaan keskity oireisiin ja anna konkreettisia esimerkkejä. Kerro että olet huolissasi toisen terveydestä. Ei mitään pakotusta tai esimiehelle soittoa.
Lääkäriin ei voi pakottamalla pakottaa aikuista ihmistä ja jos ei sinne lähde niin ei se auta kuin odottaa, että töissä sattuu virheitä tai siellä huomataan käytöksen muuttuminen, jolloin ohjataan työterveyteen.
Ps. Monelle vastaajalle: muistisairas ei todellakaan ole aina sairaudentunnoton eikä oireiden kieltäminenkään aina kerro sairaudentunn
Muistisairaan tyttärenä minä olen painottanut kaikille läheisilleni, että vievät minut jollain ilveellä lääkäriin heti kun mahdollista. Haluaisin saada apua mahdollisimman pian, jotta lääkehoidosta (jos sellaista tarvittaisiin) olisi maksimaalinen apu. Minusta olisi hirveää, että aikaa tuhraantuisi selän takana puhumiseen, oireideni tulkitsemiseen ja vatvomiseen onko vai eikö. Se jos mikä on väärin. Apua tarvitseva ihminen ei aina ymmärrä tarvitsevansa apua.
Kyllä, saattaa se hävettää jos virheitä tekee eikä pärjää. Mutta aika, se on muistisairaudelle myrkkyä. Jotkut muistisairaudet etenevätkin niin rivakasti, että ihminen ei itse ehdi sopeutua ajatukseen. Ja kun on vielä kaikkia edunvalvontavaltuutuksia, ehkä testamenttia, hoitotahtoa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinne muistitestiin kannattaisi mennä melkein jo silloin, kun mitään ongelmaa ei vielä edes ole? Että saisi siitä ekasta testistä sitten sellaisen referenssiarvon.
Eikö se ole vähän niin, että aivotyötä tekevillä ihmisillä aivot saa säännöllistä jumppaa ja he saattavat pystyä kognitiivisilla taidoillaa kompensoimaan muistin heikennystä. Se heikentynyt muisti ei välttis näy testissä, jossa verrataan johonkin keskivertotulokseen. Kuvittelisin, että olisi parempi testata alkuun mikä on se oma lähtötaso. Että voisi huomata myöhemmin tapahtuneen muutoksen, vaikka se sitten olisikin yleisillä mittareilla vielä ihan normaalin muistin rajoissa.
Perinteisestä lyhyestä muistitestistä kuka tahansa suht normaali ihminen saa täydet tai lähes täydet pisteet. Lähinnä se testin yksi ja ainoa laskutehtävä on sellainen, että sormi voi mennä suuhun sellaisella, jolla on heikompi matemaattinen hahmottaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistitesti on aika huono mittari. Älykkäällä sairaus on jo todella pitkällä, kun siinä kiinni jää. Pää pitää kuvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai nyt terveelle ihmiselle (ap) testejä tehdä "siksi kun mies ei muuten suostu" 🥴
Itse asiassa minun äidilleni tehtiin näön vuoksi samalla kertaa, koska isä ei ikinä olisi suostunut mihinkään hullun testeihin jos ei olisi vakuutettu että ne tehdään rutiinisti kaikille.
Jossain noita tehtiin ihan rutiinisti joskus aikaan ennen sotea, kun ylitti tietyn iän. Appi oli tuollaisessa rutiinitestissä ollut. Hän on reilusti päälle kahdeksankymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Odottaisin pääsykokeiden yli, ja jos oireilu jatkuu niin keskustelu miehen kanssa, jossa ilmaiset huolesi. Älä vihjaa mistään muistisairaudesta, vaan keskity oireisiin ja anna konkreettisia esimerkkejä. Kerro että olet huolissasi toisen terveydestä. Ei mitään pakotusta tai esimiehelle soittoa.
No juuri näin olen tekemässä. Huoleni olen tosin jo kertonut mutta totta tosiaan en voi pakottaa lääkäriin, enkä todellakaan, missään nimessä ole esimiehelle soittamassa. Jotenkin ajatuksenakin käsittämätön. Ja jos ne pääsykokeet meneekin hyvin, sehän on hyvä asia. Jos huonosti, ajattelen hänen siinä kohtaa suostuvan tutkimuksiin.
Ap
Itselläkin tuli ensin mieleen muistisairaus, mutta aloin epäröidä, kun ap kertoi, että huoli on herännyt vasta viimeisen kuukauden aikana. Onko selkeä oireilu siis alkanut viimeisen 1 kk aikana vai onko kuvaamiasi oireita ollut jo pidempään mutta olet vain vasta viimeisen kuukauden aikana tajunnut tilanteen? 1 kk aikana alkaneet oireet eivät oikein viittaa muistisairauteen.
Oireet voisivat kyllä silloinkin johtua jostain muusta elimellisestä syystä.
Mutta jos oireet ovat kestäneet vasta 1 kk niin voi minusta seuraillakin vaikka toisen kuukauden tai sinne pääsykokeisiin asti, jos ei halua mennä lääkäriin.
Hyvin taidokkaasti laadittu trollaus. 9/10. Toivottavasti AP muistaa mennä pääsykokeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Itselläkin tuli ensin mieleen muistisairaus, mutta aloin epäröidä, kun ap kertoi, että huoli on herännyt vasta viimeisen kuukauden aikana. Onko selkeä oireilu siis alkanut viimeisen 1 kk aikana vai onko kuvaamiasi oireita ollut jo pidempään mutta olet vain vasta viimeisen kuukauden aikana tajunnut tilanteen? 1 kk aikana alkaneet oireet eivät oikein viittaa muistisairauteen.
Oireet voisivat kyllä silloinkin johtua jostain muusta elimellisestä syystä.
Mutta jos oireet ovat kestäneet vasta 1 kk niin voi minusta seuraillakin vaikka toisen kuukauden tai sinne pääsykokeisiin asti, jos ei halua mennä lääkäriin.
Tosiaan sellaista "normi hajamielisyyttä" on ollut aina, mutta ei se ole huolestuttavaa. Nämä kaikki erikoisemmat kertomani on tapahtuneet muutamien viikkojen, ihan max kuukauden sisällä. Siksi juuri mietin, voisiko kuitenkin olla vaan päässä pyörivät pääsykokeet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö sinne muistitestiin kannattaisi mennä melkein jo silloin, kun mitään ongelmaa ei vielä edes ole? Että saisi siitä ekasta testistä sitten sellaisen referenssiarvon.
Eikö se ole vähän niin, että aivotyötä tekevillä ihmisillä aivot saa säännöllistä jumppaa ja he saattavat pystyä kognitiivisilla taidoillaa kompensoimaan muistin heikennystä. Se heikentynyt muisti ei välttis näy testissä, jossa verrataan johonkin keskivertotulokseen. Kuvittelisin, että olisi parempi testata alkuun mikä on se oma lähtötaso. Että voisi huomata myöhemmin tapahtuneen muutoksen, vaikka se sitten olisikin yleisillä mittareilla vielä ihan normaalin muistin rajoissa.
Perinteisestä lyhyestä muistitestistä kuka tahansa suht normaali ihminen saa täydet tai lähes täydet pisteet. Lähinnä se testin yksi ja ainoa laskutehtävä on sellainen, että sormi voi mennä suuhun sellaisella, jolla
Olin tällaisessa 30 kysymyksen minimuistitestissä ajokortin uusimisen vuoksi 75-v. Kyllä sitä kellotaulun ja viisarien piirtämistä pidetään tärkeänä sekä ne geometriset kuviot. Samoin sanojen muistaminen. Jos on yhtään dementoitunut, niissä tulee ongelmia eli virheitä, sanoi muistihoitaja. Sain täydet pisteet ja lääkäri myönsi ajoluvan viideksi vuodeksi.
Etenkin kiinnostaa miten saat tutkimuksiin.