Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistäkin joskus ettei kukaan läheinen ymmärrä?
03.08.2024 |
Olen kokenut elämässäni aika paljon vaikeita asioita ja kyllästyttää sellaisten ihmisten seura jolla ei ole samankaltaisia kokemuksia. Tuntuu että oikein kukaan ei voi ymmärtää sitä millaista mm. oli kasvaa ilman toista vanhempaa, olla pienituloisesta perheestä ja jäädä ulkopuoliseksi monesta asiasta mitä muut teki yhdessä vanhempiensa kanssa. Moni tuttu turvautuu vielä kolmekymppisenäkin vanhempiinsa ja minulla ei sitä mahdollisuutta edes ole. Eikä nämä ihmiset edes ymmärrä miten onnekkaita he on.
Olisi varmaan erilaista jos ympärillä olisi muitakin rankemman elämän kokeneita. Sellaisia joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioita eikä vain pintaliitoasioista mitä somessa on, vaatteista ja parisuhdeongelmista.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Jos olisit kiinnostunut myös muiden elämästä ja asioista, huomaisit nopeasti, että harvalla se elämä on ollut kovin helppoa. Kun vähän esittää kysymyksiä eikä kaivele vain omaa napaa saattaa huomata, että ei ole ainut rankan elämän elänyt.
Niinpä. Kaikki ei tuo esille niitä asioita kovin avoimesti, en itsekään. Veikkaan että suurin osa tuttavistani ei edes tiedä että isäni on kuollut kun olin lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä haluaisit puhua? Siitä miten isäsi tai äitisi kuoli kun olit lapsi?
Kirjoita omaelämänkerta johon laitat kaiken myös tunteet ja tuntemuksesi. Kirjoita vaikka noin viiden vuoden jaksoissa. Sinne myös kakki tuntemasi ihmiset. Helpottaa kummasti. Voit jälkeen päin palata katsomaan mitä ja miten olet ajatellut.
Ei kaikilla ole 'kadehdittava' hyvä elämä vaikka olisivat tulleet mistä perheistä ja taustoista tahansa. Kaikki vanhemmatkin ovat elämänolosuhteidensa, aikakautensa ja ympärillä olevien ihmisten 'tuotos' ja 'vanki'.
Parempia ja valoisampia hetkiä sinulle!
Nyt kyllä itse kuulostit tosi pintaliito-ihmiseltä.
Pääasiallinen ongelmasi oli siis rahan puute?! Ja eniten ärsyttää, kun muilla ei ole rahasta puute.
Luulisi vanhemman kuolema olevan iso juttu, mutta ei, vaan raha..
Plääh
Eihän sun elämä edes ollut sitten mitenkään erityisen rankka. Joka toisella sama tai pahempi.
Tuollainen vertailu on ihan loputon suo. Joku kaverisi on voinut elää ydinperheessä pelon ja väkivallan keskellä. Hän olisi ehkä antanut mitä tahansa saadakseen elää vaikka yhden hyvän vanhemman kanssa turvallista mutta vaatimatonta elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron nyt surullisen faktan. Onnea ei valitettavasti kukaan meille anna. Ei valtio, eikä toinen ihminen. Kukaan ei ole sitä meille velkaa. Se on löydettävä itse. Ei tämä aikuisuus helppoa ole yhtään kenellekään. Jokainen muukin meistä kamppailee sen kanssa, rakastetaanko minua vai kuolenko yksin vanhainkodin siivouskaapin lattialle. Välillä sitä koettaa unohtaa tuskan ja vetää kännit viinalla tai jeesuksella. Lopun aikaa meidän muidenkin täytyy pitää torjunta päällä ja elää feikkihymy naamalla epävarmuuksiemme kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä itse kuulostit tosi pintaliito-ihmiseltä.
Pääasiallinen ongelmasi oli siis rahan puute?! Ja eniten ärsyttää, kun muilla ei ole rahasta puute.
Luulisi vanhemman kuolema olevan iso juttu, mutta ei, vaan raha..
Plääh
Eihän sun elämä edes ollut sitten mitenkään erityisen rankka. Joka toisella sama tai pahempi.
Ei vaan se että äiti kuoli kun olin 5. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä itse kuulostit tosi pintaliito-ihmiseltä.
Pääasiallinen ongelmasi oli siis rahan puute?! Ja eniten ärsyttää, kun muilla ei ole rahasta puute.
Luulisi vanhemman kuolema olevan iso juttu, mutta ei, vaan raha..
Plääh
Eihän sun elämä edes ollut sitten mitenkään erityisen rankka. Joka toisella sama tai pahempi.
Ei vaan se että äiti kuoli kun olin 5. Ap
Niin entä sitten? Oma äitinikin kuoli kun olin lapsi, mutta minulla oli ympärillä muita välittäviä aikuisia.
Saako kysyä, miksi muiden ihmisten perhetausta vaikuttaa sinuun noin voimakkaasti? Itse en ainakaan koe että ystävieni taustat vaikuttaisi meidän väliseen suhteeseen, ei kukaan ole valinnut taustojaan, oli sitten ydinperheestä, yhden vanhemman perheestä tai vaikka tätinsä luona lapsuutensa elänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kyllä ihan oikea kokemus, etteivät muut ymmärrä. Kyllä sellainen tilanne syntyy helposti jos itse kohtaa tragedioita.
Elämässä ei voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu, mutta siihen voi miten niihin suhtautuu. Osa katkeroituu (niin kun näyttää käyneen ap:lle), osa taas ei tahdo loputtomasti märehtiä menneisyyttä vaan katsoa positiivisin mielin tulevaisuuteen kaikesta huolimatta. Toivon että aloittaja voisi mennä vaikka terapiaan keskustelemaan näistä asioista niin ei tarvitse jatkuvasti kuormittaa läheisiään niillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kyllä itse kuulostit tosi pintaliito-ihmiseltä.
Pääasiallinen ongelmasi oli siis rahan puute?! Ja eniten ärsyttää, kun muilla ei ole rahasta puute.
Luulisi vanhemman kuolema olevan iso juttu, mutta ei, vaan raha..
Plääh
Eihän sun elämä edes ollut sitten mitenkään erityisen rankka. Joka toisella sama tai pahempi.
Ei vaan se että äiti kuoli kun olin 5. Ap
Nyt sitten uhriudut hautaan saakka? Teininä tuli syömishäiriö ja kiltin tytön syndrooma, parikymppisenä erityisherkkyys, kolmekymppisenä syrjitään äitiyden takia, nelikymppisenä tyhmä aviomies ei arvosta kristallikurssilla löytynyttä sisäistä jumalatarta, viisikymppisenä ei päästetä pörssiyhtiön hallitukseen ja kuusikymppisenä miehet syrjivät, kun eivät tarjoa leffarooleja. Seitsemänkymppisenä naista vasta syrjitäänkin. Koska miehet sovinistisuuttaan kuolevat ja vievät parhaat hautapaikat nuorempina kuin naiset, vanhustenhoidon ongelmat koskevat enemmän naisia miehet kuolevat liian aikaisin ja jättävät toksisuuttaan naiset Esperi Caren lattioille?!
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, miksi muiden ihmisten perhetausta vaikuttaa sinuun noin voimakkaasti? Itse en ainakaan koe että ystävieni taustat vaikuttaisi meidän väliseen suhteeseen, ei kukaan ole valinnut taustojaan, oli sitten ydinperheestä, yhden vanhemman perheestä tai vaikka tätinsä luona lapsuutensa elänyt.
Et voikaan ymmärtää jos olet ydinperheessä kasvanut aikuiseksi ja sinulla on vieläkin läheiset välit vanhempiisi ja saat heiltä tukea. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita omaelämänkerta johon laitat kaiken myös tunteet ja tuntemuksesi. Kirjoita vaikka noin viiden vuoden jaksoissa. Sinne myös kakki tuntemasi ihmiset. Helpottaa kummasti. Voit jälkeen päin palata katsomaan mitä ja miten olet ajatellut.
Ei kaikilla ole 'kadehdittava' hyvä elämä vaikka olisivat tulleet mistä perheistä ja taustoista tahansa. Kaikki vanhemmatkin ovat elämänolosuhteidensa, aikakautensa ja ympärillä olevien ihmisten 'tuotos' ja 'vanki'.
Parempia ja valoisampia hetkiä sinulle!
Elämäkerta jossa itse on se sankari ja kaikki muut syypäitä kaikkiin ongelmiin?
Anna anteeksi se lapsuutesi ja kasva aikuiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako kysyä, miksi muiden ihmisten perhetausta vaikuttaa sinuun noin voimakkaasti? Itse en ainakaan koe että ystävieni taustat vaikuttaisi meidän väliseen suhteeseen, ei kukaan ole valinnut taustojaan, oli sitten ydinperheestä, yhden vanhemman perheestä tai vaikka tätinsä luona lapsuutensa elänyt.
Et voikaan ymmärtää jos olet ydinperheessä kasvanut aikuiseksi ja sinulla on vieläkin läheiset välit vanhempiisi ja saat heiltä tukea. Ap
Molemmat biologiset vanhempani kuolivat kun olin alle kouluikäinen. Minulla on kuitenkin sisaruksia ja heidän vanhempansa, jotka ovat olleet minulle käytännössä vanhempia lähes koko elämäni. Se on kyllä totta, että en voi ymmärtää tuota ajatteluasi. En näe miten olisi negatiivinen asia että joku on hyvissä ja läheisissä väleissä vanhempiinsa ja saa heiltä tukea aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Se on kyllä ihan oikea kokemus, etteivät muut ymmärrä. Kyllä sellainen tilanne syntyy helposti jos itse kohtaa tragedioita.
Miksi muiden pitäisi sitten ymmärtää?
Haluatko AP ihan oikeasti alkaa käymään tappelua siitä kenellä on ollut oikeasti vaikeuksia elämässä? Koska kirjoittamasi mukaan ei nuo sun vaikeudet ole omani vierellä minkäänlaisia. Esim mua on hyväksikäytetty lapsena, pedofiili stalkkasi useamman vuoden, jouduin todistamaan murhan, kaverini yritti itsemurhaa samassa huoneessa kun olin itse 12v, toinen kaveri teki itsemurhan. Mua on kiusattu lapsesta astien, mukaanlukien vanhempieni toimesta.
Ehkä kannattaa tulla maantasalle noiden sun kuvitelmiesi kanssa, että olet ainoa ihminen jolla olisi ollut rankkaa. Kaikki ei vaan kuule kerro noista traumaattisista tapahtumista. Ja jos olet noin pinnalla liitävä henkilö, niin ei ihmekkään, ettei kukaan kerro ongelmistaan.
Ymmärrätkö itse niitä, joilla on kuollut sisarus, puoliso tai oma lapsi?
Alue: Aihe vapaa
Jos olisit kiinnostunut myös muiden elämästä ja asioista, huomaisit nopeasti, että harvalla se elämä on ollut kovin helppoa. Kun vähän esittää kysymyksiä eikä kaivele vain omaa napaa saattaa huomata, että ei ole ainut rankan elämän elänyt.