Erilleen muutto vaikka suhteessa ei varsinaista vikaa?

Eipä sitä voi ulkopuolinen sanoa, itse jokainen tietää parhaiten mikä itselle sopii.

Olimme tuossa ihan samassa tilanteessa. Päätin että jos kotitöitä ei saada järjestymään ja oma asunto houkuttelee kovasti, sitten on ihan sama jo erota. Ei kumpaakaan kiinnosta tarpeeksi, jos asia on noin.

En pelkää yksinoloa, enkä tykkää epäselvistä tilanteista. Minulle sopii vain että ollaan yhdessä tai sitten ei olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso kotitöiden osalta piristyisi siitä että asuisi yksin? Enkä mä ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi sinne yhteiseen asuntoon ei voisi halutessaan järjestää omaa tilaa?

Kysytkö ihan tosissasi? Sehän nyt on maailman tavallisin tarina, että mies menettää yhteen muuton jälkeen mystisesti kaiken aloitekyvyn ja omatoimisuuden kotitöiden suhteen.

Löytyykö se oma-aloitteisuus kun puoliso muuttaa muualle? En koskaan ole sellaiseen ilmiöön törmännyt.

Itse asiassa oon todistanut tällaisen ilmiön monta kertaa. Kotipesästä muuttava sottainen lapsi / omilleen muuttava mies tai nainen paljastuukin omassa kodissaan siistiksi ja säntilliseksi. On aivan eri asia asua yhteisessä kuin ikiomassa.

En jäisi roikkumaan tuollaiseen suhteeseen. 

Itse en kyllä haluaisi jatkaa ollenkaan sellaisen ihmisen kanssa, joka on jättänyt kotityöt minun vastuulleni. Kertoo siitä, että mies ei kunnioita sinua kun ei ole tehnyt omaa osuuttaan. 

Erilleen muutto vaikka suhteessa ei varsinaista vikaa?

Onko kukaan tehnyt näin? Olen huomannut että kaipaan omaa tilaa. Mies on myös alkanut ikävästi veltostua kotitöiden suhteen, ja omat asunnot olisi tietysti yksi ratkaisu tähän. Toisaalta mietin että tuleehan se tietysti huomattavasti kalliimmaksi maksaa kahta asuntoa, ja saattaa olla että oltaisiin edelleen aika paljon saman katon alla. Haaveilen omasta pikkukaksiosta jossain sopivan etäisyyden päässä. Kannattaako?

Ihan hyvä idea, tai isompi asunto. Meillä on useampi kerros, joten ihan rauhassa saa olla. Kotona teemme molemmat aika paljon, mutta erilaisia asioita. Minä miehenä teen enemmän ruokaa ja tyhjennän tiskikonetta, vaimo hoitaa pyykit ja siivooja siivoaa. Minä hoidan kaikki taloon liittyvät työt.

Ihan hyvin voi asua erillään. Itse en asuisi miehen kanssa yhdessä, mutta lasten takia ihan hyvä järjestely. Olen sen ikäinen, että enää ei perusteta uutta perhettä, niin tästä kun lähden aion asua yksin. Paljon vähemmän kotitöitä ja aikaa harrastuksille sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ihan hyvin voi asua erillään. Itse en asuisi miehen kanssa yhdessä, mutta lasten takia ihan hyvä järjestely. Olen sen ikäinen, että enää ei perusteta uutta perhettä, niin tästä kun lähden aion asua yksin. Paljon vähemmän kotitöitä ja aikaa harrastuksille sitten.

Olen harkinnut myös erilleen muuttamista, kun lapset ovat jo aikuisia. Ajattelin tosin vaihtaa maata ja en ole varma haluaako puoliso mukaan. Ajattelin silti lähteä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso kotitöiden osalta piristyisi siitä että asuisi yksin? Enkä mä ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi sinne yhteiseen asuntoon ei voisi halutessaan järjestää omaa tilaa?

Kyllä se motivoi ihan eri tavalla laitella omaa kotiaan kuin yhteistä. Mulla on aina ollut oma asunto tiptop, mutta naisen kanssa asuessa laiskistuu.

Olen aika pedantti (mies) ja minua ärsyttää, jos ruokailuvälineet ja astiat eivät ole laatikoissa siististi ja itseasiassa jo se, että tiskikonetta ei täytetä järjestelmällisesti ja samanlaiset asiat yhteen, kuten aterimet yläkorissa järjestyksessä, jne., ärsyttää. Täytän tiskikoneen lähes aina uudestaan vaimon jäljiltä.

Vaimoa taas ärsyttää se, että kun keittiökaapit ovat järjestyksessä, niihin mahtuu enemmän asioita ja jos takaa haluaa jotain, pitää edestä ottaa asioita pois. Meillä on tason alla vain laatikoita, eli yläkaapeista kyse. Minä haluaisin laittaa apteekkikaappiin kaikki asiat kirkkaisiin rasioihin, vaimo taas haluaa tunkea vuotavia jauhopusseja sun muita ja rasvaisia öljypulloja sinne minne saa tungettua. Minä pyyhin vesiroiskeet tasolta ja hanasta ja siivoan liesitason perässäni, vaimo ei tee näitä koskaan.

Eli voi se olla niinkin, että mies on se siistimpi osapuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette asuneet yhdessä? 

 

Kolme vuotta, ja suunnilleen vuoden olen nyt miettinyt että tämä oli virhe. Mies on muuten oikein kiva, erolle en näe mitään syytä. Ajattelin että intohimokin saattaisi palata jos ollaan enemmän erillään. - ap

 

No aika vähän aikaa olette olleet yhdessä. Olen ollut yli 30v naimissa ja sitä ennen asuimme yhdessä muutaman vuoden

Me rakennutettiin talo omilla päillä, kyökki ja pirtti keskellä. Toimii meillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette asuneet yhdessä? 

 

Kolme vuotta, ja suunnilleen vuoden olen nyt miettinyt että tämä oli virhe. Mies on muuten oikein kiva, erolle en näe mitään syytä. Ajattelin että intohimokin saattaisi palata jos ollaan enemmän erillään. - ap

 

No aika vähän aikaa olette olleet yhdessä. Olen ollut yli 30v naimissa ja sitä ennen asuimme yhdessä muutaman vuoden

Niin? Mitä sitten? Oliko tarkoitus sanoa, että siihen veltostuneeseen possuun ja oman tilan puutteeseen vielä tottuu vai kuinka? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette asuneet yhdessä? 

 

Kolme vuotta, ja suunnilleen vuoden olen nyt miettinyt että tämä oli virhe. Mies on muuten oikein kiva, erolle en näe mitään syytä. Ajattelin että intohimokin saattaisi palata jos ollaan enemmän erillään. - ap

 

No aika vähän aikaa olette olleet yhdessä. Olen ollut yli 30v naimissa ja sitä ennen asuimme yhdessä muutaman vuoden

Haluatko jonkun palkinnon? 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se puoliso kotitöiden osalta piristyisi siitä että asuisi yksin? Enkä mä ole oikein koskaan ymmärtänyt miksi sinne yhteiseen asuntoon ei voisi halutessaan järjestää omaa tilaa?

Siksi varmaan ettei tarvitse tehdä molempien puolesta kaikkia kotitöitä. Töissä kuitenkin käyvät kai molemmat. Ja niitä miesten sotkuja ei tarvitsisi katsella aina kun kotiin tulet.

Itse olen supersiisti ja viihdyn siistissä ympäristössä, miestä ei voisi vähemmän kiinnostaa.  Jos olisi rahaa toi olisi ihanteellinen ratkaisu. Tiedän pariskunnan joka vuototöiden vuoksi hankki samasta rapusta erillisen asunnon miehelle. Vaimo ja lapset jäivät asumaan isompaan asuntoon. Isi sit tuli välillä vierailemaan.  😃

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka kauan olette asuneet yhdessä? 

 

Kolme vuotta, ja suunnilleen vuoden olen nyt miettinyt että tämä oli virhe. Mies on muuten oikein kiva, erolle en näe mitään syytä. Ajattelin että intohimokin saattaisi palata jos ollaan enemmän erillään. - ap

 

No aika vähän aikaa olette olleet yhdessä. Olen ollut yli 30v naimissa ja sitä ennen asuimme yhdessä muutaman vuoden

Niin? Mitä sitten? Oliko tarkoitus sanoa, että siihen veltostuneeseen possuun ja oman tilan puutteeseen vielä tottuu vai kuinka? 

Ei totu! Mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän tuo mies ärsyttää. Ja nimenomaan veltostunut possu on oiva kuvaus. Kuorsaakin nykyään niin että pakko nukkua toisella puolella taloa että saa rauhassa nukkua yöt.

Idea on erittäin hyvä, mutta mieshän ei tuota tule hyväksymään. Eli aapee saa käytännössä vaihtoehdoikseen eron tai yhdessä asumisen jatkamisen. 

Jos veltto possuli ei tee kotihommia, ero on näistä se parempi vaihtoehto.

Eikö ole ihan sama erota, jos kuitenkin tahtoo muuttaa toisen luota asumaan yksin ja päästä eroon? Jos kotityöt ei luonnistu ja haluaa oman asunnon, niin mitä järkeä jatkaa kuolleessa suhteessa. Joku syy siihen on, että kaipaa oman tilan ja haluaa pois. Ei suhde enää toimi silloin.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan oltu 12 vuotta naimisissa, eikä ole koskaan asuttu yhdessä päivääkään. Kumpikin on introvertti ja kaipaa yksinäisyyttä ja rauhaa myös. Ei ole mikään pakko asua yhdessä, vaikka olisi pariskunta. Eikä se myös tarkoita intohimotonta tai onnetonta suhdetta todellakaan. 

 

Ihan mielenkiinnosta, kuinka usein tapaatte?

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole ihan sama erota, jos kuitenkin tahtoo muuttaa toisen luota asumaan yksin ja päästä eroon? Jos kotityöt ei luonnistu ja haluaa oman asunnon, niin mitä järkeä jatkaa kuolleessa suhteessa. Joku syy siihen on, että kaipaa oman tilan ja haluaa pois. Ei suhde enää toimi silloin.

Miksei toimi? Eikö yhdenkään erillään asuvan pariskunnan suhde sinun mielestäsi toimi miltään osin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ole ihan sama erota, jos kuitenkin tahtoo muuttaa toisen luota asumaan yksin ja päästä eroon? Jos kotityöt ei luonnistu ja haluaa oman asunnon, niin mitä järkeä jatkaa kuolleessa suhteessa. Joku syy siihen on, että kaipaa oman tilan ja haluaa pois. Ei suhde enää toimi silloin.

Miksei toimi? Eikö yhdenkään erillään asuvan pariskunnan suhde sinun mielestäsi toimi miltään osin?

Täällä muoreja taas ahdistaa kun tajuavat että tällaisetkin ratkaisut on nykyään ihan sallittuja ja itse on haaskannut elämänsä perinteisen kaavan avioliitossa palkattomana piikana. 

Introverttina silmään pistää että jokainen vastaaja on tarttunut vain tuohon siivousasiaan ja ohittanut maininnan oman tilan tarpeesta (paitsi eka vastaaja joka luulee että nyt puhutaan konkreettisesti asuinneliöistä). Ja kaikki huutaa refleksinomaisesti että pitää erota. Kyllä hyvässäkin suhteessa voi todellakin kaivata omaa rauhaa. Ihan omituinen asenne, että suhde ei ole hyvä, jos ei halua olla kiinni toisessa 24/7 koko loppuelämänsä ajan. Mä näkisin sen pikemminkin niin että se on ihan tervettä.