Kehuuko miehenne teitä usein? Ulkonäköä siis ja muutakin?

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön kehuminen on ainakin itselleni vähän kaksipiippuinen juttu. Olen elänyt ympäristössä missä miehet arvostelevat paljon naisten ulkonäköä, ja on yleinen puheenparsi esim sanoa vaihtavansa toiseen jos naisen ulkonäkö ei enää miellytä. Eksäni kehui paljon ulkonäköäni, mikä antoi ymmärtää että se oli tärkeintä minussa ja minun on ylläpidettävä sitä saadakseni hänen rakkauttaan. Kehuista vieläpä korostui nuoruuteen liitettävät piirteet, mikä loi painetta siitä etten saa vanheta. 

 

Nykyinen mies kehuu vähemmän ja kauniimmin, mutta silti usein se herättää vähän traumoja, vaikka toisaalta toki ihanaa onkin.

Tuo on totta, jos syntyy sellainen vaikutelma, että kiinnostavuus on riippuvaista tietynlaisesta ulkonäöstä. Sama asia kuin jos joku kehuu laihtumisesta tyyliin "Näytätpä hyvältä!" Ai, enkö näyttänyt ennen? Näytänkö rumalta, jos lihon?

Kehumista on kuitenkin erilaista ja niin on ihmisiäkin. Mieheni kehuu ulkonäköäni (en ole mallin mitoissa enkä teinikään, vaan jo keski-ikäinen), mutta siitä ei ole koskaan tullut tunne, ettei hän pitäisi ulkonäöstäni, jos/kun muutun. Päinvastoin, olen kokenut sen niin, että hän pitää minusta, aina. Ehkä osatekijä on juuri se, että hän ei kommentoi toisten ulkonäköä, sen enempää negatiivisesti kuin positiivisesti. Ja sitä arvostan: että meneillään ei ole vertailu.

Vierailija kirjoitti:

Tai näin: onko henkinen hyvinvointinne riippuvainen imartelusta?

Tuli mieleen, että onko sinulla tai muilla tähän tyyliin kirjoittaneilla lapsia? Ajatus siitä, että myönteinen palaute on jotakin kielteistä voi varmasti helposti johtaa siihen, ettei lapsiakaan kehuta. Helpoista asioista kehuminen on ehkä kiellettyä, ulkonäöstä kehuminen on kiellettyä, koska se on pinnallista, on lukemattomia syitä sille, miksi kehuminen on pannassa. 

Myönteisen palautteen antaminen ja saaminen ei mielestäni saisi jäädä lapselle vieraaksi. Juuri sillä tavalla syntyy aikuisia, jotka antavat kehuja sillä tavoin kömpelösti, etteivät ne ilahdutakaan (harjoituksen puutteen vuoksi, omasta kehujen saamisen kokemuksesta vaille jäämisen takia) tai kehuja ei osata lainkaan antaa. Vaikka se olisi tärkeä taito paitsi ihmissuhteissa, myös yksinkertaisesti siksi, että lapsi rakentaa itsensä myönteisen ja kielteisen palautteen vuoksi. Ei lapsella ole mitään keinoa rakentaa omakuvaansa ilman muilta saatua palautetta.

Henkinen hyvinvointi todella on riippuvaista toisen antamista kehuista, jos puhutaan lapsista. Jos niitä ei saa, oppii herkästi näkemään itsensä sellaisena, joka kehuja ei edes ansaitse. Enhän minä nyt viehättävä ole - olen tosiaan tavannut ainakin kaksi ihmistä, jotka kirkkain silmin väittivät olleensa rumia lapsia. Rumia lapsia! Kuka tai ketkä se/ne roisto(t) oli(vat), joka tuollaisen asian on lapsen päähän istuttanut? Ap

"jos syntyy sellainen vaikutelma, että kiinnostavuus on riippuvaista tietynlaisesta ulkonäöstä. Sama asia kuin jos joku kehuu laihtumisesta tyyliin "Näytätpä hyvältä!" Ai, enkö näyttänyt ennen? Näytänkö rumalta, jos lihon?"

Aivan, voidaan kysyä onko tuossa kyse kehuista ollenkaan. Vertailu johonkin toiseen ei mielestäni ole kehumista, vaan vallankäyttöä. Esimerkiksi vanhempi saa helposti luotua sisaruskateutta tai kateutta ylipäätään tuomalla esille, että Maija on tosi nätti, mutta sinä Miina olet sitäkin ahkerampi. 

Moni noista ihmisistä ei tarkoita pahaa, he ovat vain taitamattomia kehujia, jotka eivät käsitä millaista tuhoa saavat aikaan. He rakentavat lapselleen huonoa itsetuntoa jaottelemalla adjektiiveja tuolla tavalla. 

Jos taas joku mies toimii noin, hän pyrkii selkeästi luomaan itsestään jonkinlaista einomakusta, missituomaria, mikä on mielestäni yksinkertaisesti naurettavaa ja läpinäkyvää. Tuolla tavalla toimiva mies ei ole ihan sieltä penaalin terävimmistä päästä halusipa hän sitten kontrolloida tai oliko vain kömpelö ja hölmö. Eipä tuossa voi kun mielessään pahoitellen kadota paikalta. Olen minäkin joskus tavannut miehiä, jotka kuvittelevat, että vertaamalla minua vaikkapa omaan vaimoonsa samalla vaimoaan moittien, se tekisi minuun jotenkin myönteisen vaikutelman. Kääk, mitä moukkia! Ap

Kehuu kaikkea minussa, ulkonäköäni, vartaloani, luonteenpiirteitäni ja persoonani. Se tuntuu hyvälle tietenkin ja yritän myös kehua häntä. Hänelle se on luontaisempaa, mutta olen itsekin yrittänyt ja edelleen yritän opetella kehumaan.

En ole itse lapsena siihen saanut mallia kotoa, niin se on hiukan vaikeampaa nyt aikuisenakin, mutta uskon että siinä voi kehittyä. Ajattelen hyviä asioita paljon ihmisistä, mutta ongelmani on se, etten osaa niitä sanoittaa luontevasti ääneen samalla tavoin kuin esim mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa huomata miten taas kehumisesta yritetään tehdä normaali, johon kaikkien pitää pyrkiä. Jos et pyri, olet rikkonainen ja väärässä, pahimmillaan sun suhde ei ole aito. Ja jos puoliso ei tee niin kuin käsketään sen voi heittää nurkkaan. Oma vika.

Se että osa ottaa kehumisen pyrkyrimäisyytenä ja lipevänä mielistelynä, ei oikeuta kieltäytymään leikistä ja tuntemaan omia tunteitaan.

Ootte te veikeitä manipuloijia.

Pelkkiä alanuolia saanut tämä. Lukikohan kukaan tätä ajatuksen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että tuntuisi tosi oudolta, jos mies kehuisi älyäni? Jotenkin vaikea kuvitella, missä tilanteessa sellainen ei tuntuisi alentavalta tai kettuilulta. Mutta olenkin alalla, jolla en pärjäisi, jos ei olisi älyä, eli sillä saralla en kaipaa tukea. Sen sijaan olen melko varma, ettei ulkonäköni ole mitenkään kaksinen, joten olisi kivaa kuulla siitä joskus jotain positiivista. Nyt kun mietin niin aika erikoista että koen näin.

Tiedän sanonnan, että miehen kannattaa kehua kauniin naisen älyä ja älykkään kauneutta... No enpä tiedä, joku mies voi ehkä kommentoida onko tuo jotenkin toimiva ratkaisu. Tietysti kaunis nainen kuulee niin paljon kauneutensa kehumista, ettei se juuri hetkauta, mutta rakkaan sanomana sitä arvostaa silti. Ainakin itse arvostan. Entäpä äly sitten, epäsuorasti on siitäkin kiva saada kehuja, mutta ehkä kukaan ei suoraan älykkyyttä kehukaan

"Hienoa että keksit ratkaisun tuohon ongelmaan. Sinä kyllä olet kekseliäs". vai " Olet laittanut itseäsi. Oletpas sinä kaunis tänään."

Kumman haluaisit kuulla?

Ensimmäinen kuulostaa aidolta, toiseen kysyn, että "meikilläkö vain olen kaunis?". Olen keskivertoa älykkäämpi mutten mitenkään kaunis (enää).

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäön kehuminen on ainakin itselleni vähän kaksipiippuinen juttu. Olen elänyt ympäristössä missä miehet arvostelevat paljon naisten ulkonäköä, ja on yleinen puheenparsi esim sanoa vaihtavansa toiseen jos naisen ulkonäkö ei enää miellytä. Eksäni kehui paljon ulkonäköäni, mikä antoi ymmärtää että se oli tärkeintä minussa ja minun on ylläpidettävä sitä saadakseni hänen rakkauttaan. Kehuista vieläpä korostui nuoruuteen liitettävät piirteet, mikä loi painetta siitä etten saa vanheta. 

 

Nykyinen mies kehuu vähemmän ja kauniimmin, mutta silti usein se herättää vähän traumoja, vaikka toisaalta toki ihanaa onkin.

Minäkin olin nuoruudessani tuollaisen miehen kanssa. Onneksi myös hän on ex. Nykyinen on toista maata <3

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä, jos haluat jotakin toiselta mitä hän ei luontaisesti anna, se on määräämistä."

Eikö parisuhteessa voi kertoa mitä tarvitsee (olkoon se sitten vaikka positiivista palautetta), vaan oletat, että kumppanisi tietää mitä tarvitset ja osaa lukea ajatuksiasi? Ja kuvittelet myös itse luontaisesti tietäväsi mitä puolisosi haluaa? Tuollainen käsitys on kyllä hyvin epärealistinen. Kukaan ei ole ajatustenlukija, vaikka tuntisikin puolisonsa erittäin hyvin. Olen ollut yli 35 vuotta puolisoni kanssa enkä vieläkään tunne häntä läpikotaisin enkä kuvittelekaan tuntevani, vaikka vietämme paljon aikaa yhdessä ja juttelemme paljon kaikenlaista.

"Jos haluat mielyttää jotakuta kehuillasi, ettei hän menisi vieraisiin, on sekin jonkin asteista pakottamista ja ei maksa vaivaa. Voi pettää muutoinkin. Ketään kun ei voi omistaa. Ja kuten itse mainitsi seireenit niin siitähän siinäkin on kysymys, lipevästa tarkottamattomasta kehusta."

Mitähän ihmettä tämä nyt sitten on. Seireeni oli vitsi, tarkoitin tilannetta, jossa mies on jopa ihastunut minuun vain siksi, että annan positiivista palautetta työssä ja työstä. Ihmisillä on pääsääntöisesti valtava tarve kuulla itsestään kehuja ja kertoa itsestään, mutta sinä ilmeisesti olet tästä harvinainen poikkeus.

"Ja en pidä miellyttämistä ja kehumista kielteisenä kuin silloin jos niitä vaaditaan, itse saa niitä jakaa niin paljon kuin haluaa."

Mistähän tähän vaatimisen otit? Sinulle on hyvin tärkeää, että kehut ovat aitoja, joten oletan, että olet saanut elämässäsi kehuja, jotka eivät ole sellaisia olleet tai että pelkäät asian olevan niin, koska sinulla on luottamuspulaa muihin ihmisiin nähden. Näet ihmiset epäluotettavina ennemmin kuin luotettavina. Ja pidät kehuja tavallaan hyvinkin vakavina asioina. Mutta ihmiset heittelevät kehuja ihan vain huvikseen, miettimättä sen enempää. Kevytmielisyys ja kehut eivät sinun maailmassasi kuulu yhteen, mutta siinä olet mielestäni tavanomainen eli juuri siitä johtuu, että ihastunut kuvittelee kehumisen tarkoittavat jotain enemmän. Positiivinen vuorovaikutus on kuitenkin myös tapa toimia niin, että pyrkii näkemään muut hyvässä valossa. Se ei kuitenkaan tarkoita, että sanoisi asioita, jotka eivät pidä paikkansa. Ap

En keskustellut pelkästään sinun kanssasi vaan yleisesti. Täällä jotkut jopa sanoivat lähtevänsä suhteesta jos ei saa kehuja. Eikö se ole pakottamista ja uhkailua?

Ja tottakai kaiken pitää olla aitoa, muuten siltä putoaa pohja. Huvina ja vitsinä heitetyt kehut on enneminkin loukkauksia, kuin hyvää tarkoittavia.

Sulla on ilmeisiti taipumus analysoida kaikkia. Kannattaa lopettaa ennenkuin joudut vaikeuksiin, koska analysointisi johtopäätökset on vääriä.

Vierailija kirjoitti:

Kehuttako miehiänne? 

En. Nuorempana kehuin, mutta palaute oli tyyliin "älä aina kehu" kiitoksen sijasta, joten lopetin. Ei kykene ottamaan ja antamaan hellyyttä ihan normaalilla terveellä tavalla parisuhteessa. Haen kehuja välillä muualta.

Mieheni ei koskaan kehu minua, vanhempani eivät koskaan kehuneet minua. Olen ottanut kohteliaisuutena jos minua ei haukuta tai pilkata. Kehujen vastaanottaminen on äärimmäisen vaikeaa. Ahdistun ja pahimmillaan olen alkanut itkeä kun joku vähemmän tuttu ihminen on kehunut minua jostain. 

itse kehun mielelläni muita, erityisesti lapsiani kehun päivittäin. Surullista, että itseeni on iskostunut niin syvälle, että en ole kehujen arvoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että tuntuisi tosi oudolta, jos mies kehuisi älyäni? Jotenkin vaikea kuvitella, missä tilanteessa sellainen ei tuntuisi alentavalta tai kettuilulta. Mutta olenkin alalla, jolla en pärjäisi, jos ei olisi älyä, eli sillä saralla en kaipaa tukea. Sen sijaan olen melko varma, ettei ulkonäköni ole mitenkään kaksinen, joten olisi kivaa kuulla siitä joskus jotain positiivista. Nyt kun mietin niin aika erikoista että koen näin.

Tiedän sanonnan, että miehen kannattaa kehua kauniin naisen älyä ja älykkään kauneutta... No enpä tiedä, joku mies voi ehkä kommentoida onko tuo jotenkin toimiva ratkaisu. Tietysti kaunis nainen kuulee niin paljon kauneutensa kehumista, ettei se juuri hetkauta, mutta rakkaan sanomana sitä arvostaa silti. Ainakin itse arvostan. Entäpä äly sitten, epäsuorasti on siitäkin kiva saada kehuja,

Tuo jälkimmäinen on taitamaton kehu tai pahantahtoinen kehu. Ajattelisin, että ensinmainittua, sillä ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että sen voi tulkita siten, että olet kaunis vain meikattuasi. 

Olen itsekin nuorempana tehnyt nolon virheen eli sanonut erästä naista "todella nuoren näköiseksi". Tajusin heti virheeni eli siinähän oikeasti sanotaan, että olet vanha. En kuitenkaan tehnyt sitä mitenkään ilkeyttäni, se vain oli todella huono kehu. Mutta ei nainen siitä onneksi loukkaantunut kuitenkaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mieheni ei koskaan kehu minua, vanhempani eivät koskaan kehuneet minua. Olen ottanut kohteliaisuutena jos minua ei haukuta tai pilkata. Kehujen vastaanottaminen on äärimmäisen vaikeaa. Ahdistun ja pahimmillaan olen alkanut itkeä kun joku vähemmän tuttu ihminen on kehunut minua jostain. 

itse kehun mielelläni muita, erityisesti lapsiani kehun päivittäin. Surullista, että itseeni on iskostunut niin syvälle, että en ole kehujen arvoinen.

Kyllä, se on surullista, jos ei pysty ottamaan vilpittömiä kehuja vastaan tai kuvittelee kenties, että kaikissa kehuissa on jotain epäilyttävää niin että ne joutuu torjumaan jopa kiukkuisesti. Tai sitten niistä tulee surulliseksi. Joku jota on kiusattu, voi kuvitella ehkä niinkin, että kehuja yrittää häntä kiusata, koska ei tunnista edes hyvää kohtelua itseään kohtaan. 

En tiedä auttaisiko, jos alkaisit itse kehua itseäsi? Minä aina joskus teen niin, en ulkonäön suhteen, mutta työni kohdalla. Minulla kun ei tätä nykyä ole työkavereita kehumassa tai antamassa muutakaan palautetta. Olen kuitenkin toiminut ammatissani pitkään, joten pystyn jonkun verran asettumaan myös itseni ulkopuolelle arvioidessani työsuoritusta. Ap

Palastelen taas vähän. 

"En keskustellut pelkästään sinun kanssasi vaan yleisesti. Täällä jotkut jopa sanoivat lähtevänsä suhteesta jos ei saa kehuja. Eikö se ole pakottamista ja uhkailua?"

Minä sanoin lähteväni suhteesta, ellen saa siinä positiivista palautetta vain sanoinko, etten edes olisi sellaiseen suhteeseen lähtenyt. Joka tap. se ei ole pakottamista ja uhkailua, vaan se on vain toteamus. En sitä paitsi usko, että kukaan nauttisi pakottamisella saaduista kehuista, ellei kyseessä ole jonkinlainen outo sadomasokistinen suhde. 

"Ja tottakai kaiken pitää olla aitoa, muuten siltä putoaa pohja. Huvina ja vitsinä heitetyt kehut on enneminkin loukkauksia, kuin hyvää tarkoittavia."

Jotenkin tulee vaikutelma, että oikein etsimällä etsit muista pahoja tarkoituksia, loukkaamista jne. Se on varmasti raskasta. 

"Sulla on ilmeisiti taipumus analysoida kaikkia. Kannattaa lopettaa ennenkuin joudut vaikeuksiin, koska analysointisi johtopäätökset on vääriä."

Tuskinpa siitä mihinkään vaikeuksiin joudun, että keskustelen täällä ihmisten kanssa kehumisesta ja koetan ymmärtää eri tavalla ajattelevien ajatustapaa. Minun näkökulmastani sinun tulkintasi ja analysointisi on eksoottista, sinä ehkä pidät vastaavasti minun ajatuksiani vieraina tai epämieluisina. Tosielämässä tuskin ikinä päätyisi keskustelemaan näin. Ja täälläkin tämä on ihan vapaaehtoista, jos koetaan, että tulee väärin tulkituksi.

Analysoinnissa ja tulkitsemisessa on pikemminkin sääntö kuin poikkeus se, että välillä menee metsään. Vuorovaikutus on kaikkea muuta kuin täydellistä, mutta silti usein pystymme ymmärtämään toisiamme.

Vierailija kirjoitti:

Palastelen taas vähän. 

"En keskustellut pelkästään sinun kanssasi vaan yleisesti. Täällä jotkut jopa sanoivat lähtevänsä suhteesta jos ei saa kehuja. Eikö se ole pakottamista ja uhkailua?"

Minä sanoin lähteväni suhteesta, ellen saa siinä positiivista palautetta vain sanoinko, etten edes olisi sellaiseen suhteeseen lähtenyt. Joka tap. se ei ole pakottamista ja uhkailua, vaan se on vain toteamus. En sitä paitsi usko, että kukaan nauttisi pakottamisella saaduista kehuista, ellei kyseessä ole jonkinlainen outo sadomasokistinen suhde. 

"Ja tottakai kaiken pitää olla aitoa, muuten siltä putoaa pohja. Huvina ja vitsinä heitetyt kehut on enneminkin loukkauksia, kuin hyvää tarkoittavia."

Jotenkin tulee vaikutelma, että oikein etsimällä etsit muista pahoja tarkoituksia, loukkaamista jne. Se on varmasti raskasta. 

"Sulla on ilmeisiti taipumus analysoida kaikkia. Kannattaa lopettaa ennenkuin joudut

vaikeuksiin, koska analysointisi johtopäätökset on vääriä."

Tuskinpa siitä mihinkään vaikeuksiin joudun, että keskustelen täällä ihmisten kanssa kehumisesta ja koetan ymmärtää eri tavalla ajattelevien ajatustapaa. Minun näkökulmastani sinun tulkintasi ja analysointisi on eksoottista, sinä ehkä pidät vastaavasti minun ajatuksiani vieraina tai epämieluisina. Tosielämässä tuskin ikinä päätyisi keskustelemaan näin. Ja täälläkin tämä on ihan vapaaehtoista, jos koetaan, että tulee väärin tulkituksi.

Analysoinnissa ja tulkitsemisessa on pikemminkin sääntö kuin poikkeus se, että välillä menee metsään. Vuorovaikutus on kaikkea muuta kuin täydellistä, mutta silti usein pystymme ymmärtämään toisiamme.

Miksi piti alkaa arvostelemaan toisen parisuhdetta ja analysoimaan sitä? Ei ole tervettä keskustelua. Normaali ihminen vain kuittaa että olen toista mieltä.

Kiteytän nyt tähän vielä kerran: Ketään ei voi käskeä kehumaan ja kaikki ei tykkää kehuista, (koska niissä on usein taka-ajatuksia). Vilpitöntä kehumista saa harrastaa ihan niin paljon kuin haluaa, (mutta kannattaa miettiä tarkkaan, miksi kehua jotain, joka ei siitä välitä tai halua).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palastelen taas vähän. 

"En keskustellut pelkästään sinun kanssasi vaan yleisesti. Täällä jotkut jopa sanoivat lähtevänsä suhteesta jos ei saa kehuja. Eikö se ole pakottamista ja uhkailua?"

Minä sanoin lähteväni suhteesta, ellen saa siinä positiivista palautetta vain sanoinko, etten edes olisi sellaiseen suhteeseen lähtenyt. Joka tap. se ei ole pakottamista ja uhkailua, vaan se on vain toteamus. En sitä paitsi usko, että kukaan nauttisi pakottamisella saaduista kehuista, ellei kyseessä ole jonkinlainen outo sadomasokistinen suhde. 

"Ja tottakai kaiken pitää olla aitoa, muuten siltä putoaa pohja. Huvina ja vitsinä heitetyt kehut on enneminkin loukkauksia, kuin hyvää tarkoittavia."

Jotenkin tulee vaikutelma, että oikein etsimällä etsit muista pahoja tarkoituksia, loukkaamista jne. Se on varmasti raskasta. 

"Sulla on ilmeisiti taipumus analys

En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? 

Tässä sen taas näkee, että jotkut suomalaiset ovat ihan outoja. Positiivinen palaute tekee kuulemma narsistiksi tai sen kaipaaminen kertoo huonosta itsetunnosta. Todella hämmentävää. Minä ainakin suhtaudun parisuhteeseen niin, että pidemmällä aikavälillä sen pitäisi antaa elämään enemmän kuin ottaa. Ja se, että mieheni kanssa kehumme toisiamme, ei tarkoita että olisimme jossain ulkomaailmalta suljetussa tilassa jolloin meitä ei koskaan arvostella

Vierailija kirjoitti:

Aika harvoin, mikä tuntuu pahalta. Itse kehun miestä päivittäin ja paljon, olen sellainen että osoitan rakkautta kauniilla sanoilla. Mies on sanonut, että tuntuu pilkkaamiselta, kun vaikka sanon komeaksi, niin olen koittanut vähentää ylitsevuotavia kehuja. Varmaan huonoa itsetuntoa, ettei pysty ottamaan kehuja vastaan vaan tuntuvat lähinnä pahalta.

Mutta luulisi hänen huomaavan, että koska itse tykkään kehua, niin varmasti tykkäisin tulla kehutuksikin. Olen ottanut tavaksi kehua itse itseäni, niin mies voi sitten nyökytellä että joo niinpä, ei hän siinä kohtaa ala sentään väittämään vastaan että etpäs ole fiksu ja kaunis :D

No miehesi pitäisi vain ymmärtää, että hän on sinun silmissäsi komea. Minullakin siinä hetki meni. Oikeastaan sitten sen ymmärsi itsekin, kun vaimo näyttää edelleen omissa silmissä kauniilta, vaikka on tullut vähän ylimääräistä vyötärölle, eikä ne rinnat ihan niin terhakkaat ole. Vaikka itse näkisi peilissä lysyyn painuvan, kaljuuntuvan laihaläskin, ei se puoliso välttämättä näe sitä.

"Miksi piti alkaa arvostelemaan toisen parisuhdetta ja analysoimaan sitä? Ei ole tervettä keskustelua. Normaali ihminen vain kuittaa että olen toista mieltä."

Kommentissasi määrittelet minut epänormaaliksi ihmiseksi :)  Missä kommentissa olen arvostellut muiden parisuhteita, en mielestäni yhdessäkään. Sen sijaan moni on ihan itse kertonut olemansa tyytymätön parisuhteeseensa, jossa ei kehuta tarpeeksi tai ei ollenkaan. 

"Kiteytän nyt tähän vielä kerran: Ketään ei voi käskeä kehumaan ja kaikki ei tykkää kehuista, (koska niissä on usein taka-ajatuksia). Vilpitöntä kehumista saa harrastaa ihan niin paljon kuin haluaa, (mutta kannattaa miettiä tarkkaan, miksi kehua jotain, joka ei siitä välitä tai halua)."

Kukaan ei ole käskenyt kehumaan ketään ja voit vapaasti olla kehuista tykkäämättä. Sinun ei tarvitse myöskään kertoa kuin oma mielipiteesi, joka on nyt tullut sanotuksi useampaan kertaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen taas näkee, että jotkut suomalaiset ovat ihan outoja. Positiivinen palaute tekee kuulemma narsistiksi tai sen kaipaaminen kertoo huonosta itsetunnosta. Todella hämmentävää. Minä ainakin suhtaudun parisuhteeseen niin, että pidemmällä aikavälillä sen pitäisi antaa elämään enemmän kuin ottaa. Ja se, että mieheni kanssa kehumme toisiamme, ei tarkoita että olisimme jossain ulkomaailmalta suljetussa tilassa jolloin meitä ei koskaan arvostella

MInäkin ihmettelin muutamia näkemyksiä kuten mainitsemiesi lisäksi se, että positiivisen palautteen kaipaaminen olisi "jatkuvan kannattelun "kaipaamista. Tarkoitus on leimata ihmisiä, jotka sanovat kaipaavansa kehuja, mutta miksi. En tiedä. Positiivinen palaute on kuitenkin normaali ja tavanomainen osa ihmissuhteita. Ap

"En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? "

Minä olen lukenut kaikki kommentit, enkä ole huomannut, että kenenkään parisuhdetta olisi arvosteltu. Nähtävästi uhaksi koetaan ihan vain se, että porukka todella ajattelee eri tavalla kuin ko. henkilö puhuessaan omasta parisuhteestaan. Siitähän tässä koko aloituksessa on kyse eikä parisuhteista yleensä - kysyttiin miten omassa parisuhteessa on kehumisen suhteen asiat. Ap