Kehuuko miehenne teitä usein? Ulkonäköä siis ja muutakin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palastelen taas vähän. 

"En keskustellut pelkästään sinun kanssasi vaan yleisesti. Täällä jotkut jopa sanoivat lähtevänsä suhteesta jos ei saa kehuja. Eikö se ole pakottamista ja uhkailua?"

Minä sanoin lähteväni suhteesta, ellen saa siinä positiivista palautetta vain sanoinko, etten edes olisi sellaiseen suhteeseen lähtenyt. Joka tap. se ei ole pakottamista ja uhkailua, vaan se on vain toteamus. En sitä paitsi usko, että kukaan nauttisi pakottamisella saaduista kehuista, ellei kyseessä ole jonkinlainen outo sadomasokistinen suhde. 

"Ja tottakai kaiken pitää olla aitoa, muuten siltä putoaa pohja. Huvina ja vitsinä heitetyt kehut on enneminkin loukkauksia, kuin hyvää tarkoittavia."

Jotenkin tulee vaikutelma, että oikein etsimällä etsit muista pahoja tarkoituksia, loukkaamista jne. Se on varmasti raskasta.

En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? 

"Jos parisuhde on vain kahden ihmisen taloudellista kumppanuutta, niin ei kai siinä." Näin kirjoitettiin, kun selitin miksi olen eri mieltä ap:n kanssa. Turhaan kommentoit mitään jos et ole lukenut.

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen taas näkee, että jotkut suomalaiset ovat ihan outoja. Positiivinen palaute tekee kuulemma narsistiksi tai sen kaipaaminen kertoo huonosta itsetunnosta. Todella hämmentävää. Minä ainakin suhtaudun parisuhteeseen niin, että pidemmällä aikavälillä sen pitäisi antaa elämään enemmän kuin ottaa. Ja se, että mieheni kanssa kehumme toisiamme, ei tarkoita että olisimme jossain ulkomaailmalta suljetussa tilassa jolloin meitä ei koskaan arvostella

Ymmärrätkö sydämestä annetun kehun ja toisen tarpeisiin annetun kehun eron? Ja on väärin vaatia kumppanilta jotain mitä hän ei osaa, voi tai tajua antaa. Kukaan ei ole kieltänyt sua kehumasta, jos se tulee aidosti sydämestä, mutta jos sulla on jotai takaajatuksia, ole mielummin hiljaa.

Musta tää ei ole mitenkään outoa vaan ihan normaalia.

Kehuu se joskus. Olen kuulemma hyvä laittamaan ruokaa, ja osaan "kaiken" kun autan häntä ongelmissa puhelimen ja netin käytön suhteen. Niin ja nättikin kuulemma. Toisaalta olen kuulemma kaksoisleukainen läski.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että tuntuisi tosi oudolta, jos mies kehuisi älyäni? Jotenkin vaikea kuvitella, missä tilanteessa sellainen ei tuntuisi alentavalta tai kettuilulta. Mutta olenkin alalla, jolla en pärjäisi, jos ei olisi älyä, eli sillä saralla en kaipaa tukea. Sen sijaan olen melko varma, ettei ulkonäköni ole mitenkään kaksinen, joten olisi kivaa kuulla siitä joskus jotain positiivista. Nyt kun mietin niin aika erikoista että koen näin.

Tiedän sanonnan, että miehen kannattaa kehua kauniin naisen älyä ja älykkään kauneutta... No enpä tiedä, joku mies voi ehkä kommentoida onko tuo jotenkin toimiva ratkaisu. Tietysti kaunis nainen kuulee niin paljon kauneutensa kehumista, ettei se juuri hetkauta, mutta rakkaan sanomana sitä arvostaa silti. Ainakin itse arvostan. Entäpä äly

Tuo jälkimmäinen on taitamaton kehu tai pahantahtoinen kehu. Ajattelisin, että ensinmainittua, sillä ihmiset eivät välttämättä tule ajatelleeksi, että sen voi tulkita siten, että olet kaunis vain meikattuasi. 

Olen itsekin nuorempana tehnyt nolon virheen eli sanonut erästä naista "todella nuoren näköiseksi". Tajusin heti virheeni eli siinähän oikeasti sanotaan, että olet vanha. En kuitenkaan tehnyt sitä mitenkään ilkeyttäni, se vain oli todella huono kehu. Mutta ei nainen siitä onneksi loukkaantunut kuitenkaan. Ap

 

Mielestäni tuossa epäonnistuneessa kehussasi noloa ei ollut kehuun piilotettu viesti siitä että hän on vanha, vaan se että kehu paljastaa asenteen, jonka mukaan vanhuus on huono asia. Nuorikin tietää olevansa pian vanha eikä pysty sitä estämään, jos kerran kehujan mielestä on tavoiteltavaa yrittää se estää. Toki tämä on yleinen asenne nuoruutta ihailevassa kulttuurissa, eikä sen takia moni edes huomaa koko asennetta, saati loukkaannu.

En tiedä osaanko selittää. Tarkoitus ei ole moittia sinua, olen itsekin sanonut paljon epäonnistuneita kehuja. Tarkoitus on lähinnä avata ja oppia itsekin millainen on hyvä kehu ja mitä asioita toisessa oikeasti arvostaa.

Vierailija kirjoitti:

"En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? "

Minä olen lukenut kaikki kommentit, enkä ole huomannut, että kenenkään parisuhdetta olisi arvosteltu. Nähtävästi uhaksi koetaan ihan vain se, että porukka todella ajattelee eri tavalla kuin ko. henkilö puhuessaan omasta parisuhteestaan. Siitähän tässä koko aloituksessa on kyse eikä parisuhteista yleensä - kysyttiin miten omassa parisuhteessa on kehumisen suhteen asiat. Ap

(Ja huom. tästäkin puuttuu se kommenttini johon tämä on jatkoa, ap on ottanut tavakseen lainata hieman oudosti.)

Niin, et ole huomannut arvostelua, mutta niin nyt vaan on. Siis rajaat keskustelupalstalla keskusteluun raamit?

Tossa alla on yksi kommenntisi osa ja musta tuo on kyllä arvostelua ja jopa uhkailua, että jos et tee niin kuin minä sanon, sinun käy huonosti. Mutta mehän tulkitaan kirjoitettuja täysin eri tavoilla, vai mitä?

Tietysti pitkässä liitossa on kyseessä paljon muustakin kuin kehumisesta. Jos molemmille on ok, ettei kehuta ja kehuminen on vierasta, niin silloin se perhekulttuuri on näille kahdelle ihan passeli. Mutta siinäkin tapauksessa minusta ei kannata olettaa, että näin on toisenkin mielestä. Joku seireeni voi sinunkin miestäsi ilahduttaa kehuillaan ja niihin tottumattomana hän niihin lankeaa - tyyppisesti. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täytyy kyllä sanoa, että tuntuisi tosi oudolta, jos mies kehuisi älyäni? Jotenkin vaikea kuvitella, missä tilanteessa sellainen ei tuntuisi alentavalta tai kettuilulta. Mutta olenkin alalla, jolla en pärjäisi, jos ei olisi älyä, eli sillä saralla en kaipaa tukea. Sen sijaan olen melko varma, ettei ulkonäköni ole mitenkään kaksinen, joten olisi kivaa kuulla siitä joskus jotain positiivista. Nyt kun mietin niin aika erikoista että koen näin.

Tiedän sanonnan, että miehen kannattaa kehua kauniin naisen älyä ja älykkään kauneutta... No enpä tiedä, joku mies voi ehkä kommentoida onko tuo jotenkin toimiva ratkaisu. Tietysti kaunis nainen kuulee niin paljon kauneutensa kehumista, ettei se juuri hetkauta, mutta rakkaan sanomana sitä a

Mielestäni tuossa epäonnistuneessa kehussasi noloa ei ollut kehuun piilotettu viesti siitä että hän on vanha, vaan se että kehu paljastaa asenteen, jonka mukaan vanhuus on huono asia. Nuorikin tietää olevansa pian vanha eikä pysty sitä estämään, jos kerran kehujan mielestä on tavoiteltavaa yrittää se estää. Toki tämä on yleinen asenne nuoruutta ihailevassa kulttuurissa, eikä sen takia moni edes huomaa koko asennetta, saati loukkaannu.

En tiedä osaanko selittää. Tarkoitus ei ole moittia sinua, olen itsekin sanonut paljon epäonnistuneita kehuja. Tarkoitus on lähinnä avata ja oppia itsekin millainen on hyvä kehu ja mitä asioita toisessa oikeasti arvostaa.

Tämä on aika hyvä pointti: kehu kertoo, mitä kehuja arvostaa. Kehuja paljastaa tällä itsestään enemmän kuin ehkä ajatteleekaan. Rakastan miestäni ja olen aika varma että hänkin minua, mutta välillä hänen kehut jättävät vähän tyhjän olon. Nyt aloin miettiä, mistä olen itse häntä viime aikoina kehunut. Olen kehunut häntä älykkääksi, järkeväksi, hyväksi soittamaan kitaraa, hyväksi isäksi, hyväksi tukemaan toisia ihmisiä, hyväksi keskustelijaksi, hyvännäköiseksi ja hyväksi sängyssä. Kehut mitä olen häneltä saanut, ovat hyvännäköinen, hyvännäköinen, hyvännäköinen, hyvä sängyssä.

Uskon kyllä että hänellä on vain vaikeus sanoittaa asioita mitä arvostaa minussa ja toivon että että nuo eivät ole ainoat tai edes tärkeimmät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? "

Minä olen lukenut kaikki kommentit, enkä ole huomannut, että kenenkään parisuhdetta olisi arvosteltu. Nähtävästi uhaksi koetaan ihan vain se, että porukka todella ajattelee eri tavalla kuin ko. henkilö puhuessaan omasta parisuhteestaan. Siitähän tässä koko aloituksessa on kyse eikä parisuhteista yleensä - kysyttiin miten omassa parisuhteessa on kehumisen suhteen asiat. Ap

(Ja huom. tästäkin puuttuu se kommenttini johon tämä on jatkoa, ap on ottanut tavakseen lainata hieman oudosti.)

Niin, et ole huomannut arvostelua, mutta niin nyt vaan on. Siis rajaat keskustelupalstalla keskusteluun raamit?

Tossa alla on yksi kommenntisi osa ja musta tuo on k

Olen ap, aloituksessa on raamit keskustelulle, jotka kuvasin. Mutta olet nyt saanut mielipiteesi esille jo monta kertaa, joko riittää? Jos koet minun tuolla tekstilläni uhkailleen sinua, niin en voi kuin ihmetellä. Ehkä sinun kannattaisi poistua keskustelusta, joka tuottaa huonoa oloa? Ap

"Mielestäni tuossa epäonnistuneessa kehussasi noloa ei ollut kehuun piilotettu viesti siitä että hän on vanha, vaan se että kehu paljastaa asenteen, jonka mukaan vanhuus on huono asia. Nuorikin tietää olevansa pian vanha eikä pysty sitä estämään, jos kerran kehujan mielestä on tavoiteltavaa yrittää se estää. Toki tämä on yleinen asenne nuoruutta ihailevassa kulttuurissa, eikä sen takia moni edes huomaa koko asennetta, saati loukkaannu.

En tiedä osaanko selittää. Tarkoitus ei ole moittia sinua, olen itsekin sanonut paljon epäonnistuneita kehuja. Tarkoitus on lähinnä avata ja oppia itsekin millainen on hyvä kehu ja mitä asioita toisessa oikeasti arvostaa."

Aivan, olet oikeassa. Näin vanhempana naisena olen törmännyt tuohon vanhuuteen (asenteet, kehut jne.) nyt omakohtaisesti, jolloin tuo nuoruuden mokani on palannut uudestaan mieleen. Itse sanoin sen kehuna, mutta on periaatteessa mahdollista, että siihen sisältyy vain hämmästely siitä, että joku ei näytä ikäiseltään. 

Mutta ulkonäön kehuminen on aina riski. Siksi se ei oikeastaan hyviin tapoihin kuulukaan, ellei pitäydy jossain hyvin yleisluontoisessa kuten kaunis, komea tms. ja lisäksi miettii onko ylipäätään soveliasta sanoa sitäkään. Näin kehujatyyppisenä voi hyvinkin livahtaa joskus myös huono kehu. Ap

"Tämä on aika hyvä pointti: kehu kertoo, mitä kehuja arvostaa. Kehuja paljastaa tällä itsestään enemmän kuin ehkä ajatteleekaan. Rakastan miestäni ja olen aika varma että hänkin minua, mutta välillä hänen kehut jättävät vähän tyhjän olon. Nyt aloin miettiä, mistä olen itse häntä viime aikoina kehunut. Olen kehunut häntä älykkääksi, järkeväksi, hyväksi soittamaan kitaraa, hyväksi isäksi, hyväksi tukemaan toisia ihmisiä, hyväksi keskustelijaksi, hyvännäköiseksi ja hyväksi sängyssä. Kehut mitä olen häneltä saanut, ovat hyvännäköinen, hyvännäköinen, hyvännäköinen, hyvä sängyssä.

Uskon kyllä että hänellä on vain vaikeus sanoittaa asioita mitä arvostaa minussa ja toivon että että nuo eivät ole ainoat tai edes tärkeimmät."

Hyvä pointti. Ulkonäöstä kehuminen on moninkin tavoin riskialtista aluetta, kuten sinunkin kommenttisi osoittaa. Toisaalta ainakin itse painotan sitä, välittyykö henkilöstä ilahduttamisen tarve vai ei. Kehnokin kehu voi olla hyvä yritys ja vilpitön mielipide, vaikka kauniin naisen ulkonäön kehuminen ei yleensä kaunista naista ihan niin paljon ilahduta kuin kehuja ehkä toivoisi. Tähän tuo aiemmin esillä ollut sananlasku liittyi. 

Mikä muuten on keskusteluun osallistuneiden hienoin saamansa kehu? Minulla se on oma mieheni kehu eli hän on useasti sanonut, että olen oikeudenmukaisin ihminen, jonka hän tietää. Ja että hän rakastaa minun mielenmaisemaani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? "

Minä olen lukenut kaikki kommentit, enkä ole huomannut, että kenenkään parisuhdetta olisi arvosteltu. Nähtävästi uhaksi koetaan ihan vain se, että porukka todella ajattelee eri tavalla kuin ko. henkilö puhuessaan omasta parisuhteestaan. Siitähän tässä koko aloituksessa on kyse eikä parisuhteista yleensä - kysyttiin miten omassa parisuhteessa on kehumisen suhteen asiat. Ap

(Ja huom. tästäkin puuttuu se kommenttini johon tämä on jatkoa, ap on ottanut tavakseen lainata hieman oudosti.)

Niin, et ole huomannut arvostelua, mutta niin nyt vaan on. Siis rajaat keskustelupalstalla keskusteluun raamit?

Olen ap, aloituksessa on raamit keskustelulle, jotka kuvasin. Mutta olet nyt saanut mielipiteesi esille jo monta kertaa, joko riittää? Jos koet minun tuolla tekstilläni uhkailleen sinua, niin en voi kuin ihmetellä. Ehkä sinun kannattaisi poistua keskustelusta, joka tuottaa huonoa oloa? Ap

Etkö siis haluakkaan keskustelua vai onko epäjohdonmukaisuuksista huomauttaminen liikaa?

Koulukiusaamisen periaate on se, että on tullut kiusatuksi, kun kokee niin. Eikö vaan? Ja kiusaajan yleisin vastaus tilanteessa on etten mä tarkoittanut vaain ihan läpällä sanoin. Sä todistat nyt sitä ihan itse.

"Etkö siis haluakkaan keskustelua vai onko epäjohdonmukaisuuksista huomauttaminen liikaa?

Koulukiusaamisen periaate on se, että on tullut kiusatuksi, kun kokee niin. Eikö vaan? Ja kiusaajan yleisin vastaus tilanteessa on etten mä tarkoittanut vaain ihan läpällä sanoin. Sä todistat nyt sitä ihan itse."

Pidät keskustelua yllä, joten kaikin mokomin. Oletko kokenut itsesi kiusatuksi? En ole sanonut mitään läpällä, vaan tarkoitin kaiken sanomani. Olet nyt nimittänyt minut epänormaalin ihmisen lisäksi myös kiusaajaksi, onko tällainen tapa keskustella sinusta ok?

Tuo nimenomainen kohta, jota lainasit kursiivilla: siitä mielestäni jäi sinulta ymmärtämättä olennainen kohta eli se, että parisuhteessa ei ratkaise vain se, mitä toinen osapuoli ajattelee kehuista, vaan puolison mielipide myös. Jos puolisoni ei pitäisi kehuista, en kehuisi häntä, mutta hän ei voi kysymättä olettaa, että minäkään en kehuja arvosta.

Se on hyvä tarkistaa onko puoliso samaa mieltä, jotta ei käy niin kuin monelle ketjussa olijalle on käynyt. Puoliso ei pidä kehuista, joten he eivät niitä muillekaan jakele, vaikka puoliso toivoisi. Olettaminen ei toimi, mutta siinähän sinun kommenttisi ketjussa ovat olleet ansioikkaita eli olet varmistanut, ettei kukaan pidä itsestäänselvänä sitä, että kehuminen olisi puolison (tai kenen tahansa muunkaan) mielestä mukava asia. Ap

Vierailija kirjoitti:

"Tämä on aika hyvä pointti: kehu kertoo, mitä kehuja arvostaa. Kehuja paljastaa tällä itsestään enemmän kuin ehkä ajatteleekaan. Rakastan miestäni ja olen aika varma että hänkin minua, mutta välillä hänen kehut jättävät vähän tyhjän olon. Nyt aloin miettiä, mistä olen itse häntä viime aikoina kehunut. Olen kehunut häntä älykkääksi, järkeväksi, hyväksi soittamaan kitaraa, hyväksi isäksi, hyväksi tukemaan toisia ihmisiä, hyväksi keskustelijaksi, hyvännäköiseksi ja hyväksi sängyssä. Kehut mitä olen häneltä saanut, ovat hyvännäköinen, hyvännäköinen, hyvännäköinen, hyvä sängyssä.

Uskon kyllä että hänellä on vain vaikeus sanoittaa asioita mitä arvostaa minussa ja toivon että että nuo eivät ole ainoat tai edes tärkeimmät."

Hyvä pointti. Ulkonäöstä kehuminen on moninkin tavoin riskialtista aluetta, kuten sinunkin kommenttisi osoittaa. Toisaalta ainakin itse painotan sitä, välittyykö henkilöstä ilahduttamisen tarve vai ei. Kehnokin kehu voi olla hyvä yritys ja vilpitön mielipide, vaikka kauniin naisen ulkonäön kehuminen ei yleensä kaunista naista ihan niin paljon ilahduta kuin kehuja ehkä toivoisi. Tähän tuo aiemmin esillä ollut sananlasku liittyi. 

Mikä muuten on keskusteluun osallistuneiden hienoin saamansa kehu? Minulla se on oma mieheni kehu eli hän on useasti sanonut, että olen oikeudenmukaisin ihminen, jonka hän tietää. Ja että hän rakastaa minun mielenmaisemaani. Ap

Minunkin eksäni sanoi, että rakastaa mielenmaisemaani. Se oli hieno kehu. Hän kehui tosi paljon muutenkin. Älyä, ulkonäköä yms. Muistan hänen sanoneen sanoja kuten elegantti, naisellinen, kiinnostava ajattelija jne. Mutta hän oli kyllä muuten ihan surkea mies kaikin tavoin. Vaikka sanoi asioita ääneen niin käytöksessään ei minua paljoa arvostanut. Nykyinen kehuu tosi harvoin ja lähinnä kauniiksi. Hänen kehunsa ovat muutenkin paljon enemmän sellaisia, jotka kuvaavat miltä hänestä tuntuu olla seurassani. Hän ei siis analysoi minua vaan kertoo, kuinka hänellä on helppo olla seurassani, helppo puhua minulle yms.

Olen joskus ollut harmissani kehujen vähyydestä ja siitä etten tiedä miten hän minut kokee (esim. olenko hänen mielestään oikeudenmukainen, älykäs, jossain poikkeuksellinen tms) mutta joka tapauksessa olen kaikkein mieluiten hänen kanssaan, ja ehkä tietyn analysoinnin puuttumisessa voi olla myös jokin vapauttavakin aspekti.

Vierailija kirjoitti:

"Etkö siis haluakkaan keskustelua vai onko epäjohdonmukaisuuksista huomauttaminen liikaa?

Koulukiusaamisen periaate on se, että on tullut kiusatuksi, kun kokee niin. Eikö vaan? Ja kiusaajan yleisin vastaus tilanteessa on etten mä tarkoittanut vaain ihan läpällä sanoin. Sä todistat nyt sitä ihan itse."

Pidät keskustelua yllä, joten kaikin mokomin. Oletko kokenut itsesi kiusatuksi? En ole sanonut mitään läpällä, vaan tarkoitin kaiken sanomani. Olet nyt nimittänyt minut epänormaalin ihmisen lisäksi myös kiusaajaksi, onko tällainen tapa keskustella sinusta ok?

Tuo nimenomainen kohta, jota lainasit kursiivilla: siitä mielestäni jäi sinulta ymmärtämättä olennainen kohta eli se, että parisuhteessa ei ratkaise vain se, mitä toinen osapuoli ajattelee kehuista, vaan puolison mielipide myös. Jos puolisoni ei pitäisi kehuista, en kehuisi häntä, mutta hän ei voi kysymättä olettaa, että minäkään en kehuja arvosta.

Se on hyvä tarkistaa onko puoliso samaa mieltä, jotta ei käy niin kuin monelle ketjussa olijalle on käynyt. Puoliso ei pidä kehuista, joten he eivät niitä muillekaan jakele, vaikka puoliso toivoisi. Olettaminen ei toimi, mutta siinähän sinun kommenttisi ketjussa ovat olleet ansioikkaita eli olet varmistanut, ettei kukaan pidä itsestäänselvänä sitä, että kehuminen olisi puolison (tai kenen tahansa muunkaan) mielestä mukava asia. Ap

Palaamme taas siihen, että voiko parisuhteessa pakottaa toista johonkin, mihin hän ei ole jostain syystä valmis. (Viimeksi sanoit että voi tai sä lähdet lätkimään.) Kumpi sitten on oikeassa? Puoliso jolle kehuminen ei ole luontaista vai niiden vaatija? Entä jos onkin kyse jostain muusta asiasta, vaikkapa lapsen hankinnasta, ollaankin jo sata kertaa vaikeamman valinnan edessä. Tai vaikka syömään kasvisruokaa, jonkun ihme periaatteen takia.

Tää on näitä ikuisuuskysymyksiä ja jokainen voi vastata tykönään.

Ap pitää hienosti näkemyksensä, vaikka muitakin mielipiteitä ihmiset tuovat esiin.

Ei oikeastaan koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Etkö siis haluakkaan keskustelua vai onko epäjohdonmukaisuuksista huomauttaminen liikaa?

Koulukiusaamisen periaate on se, että on tullut kiusatuksi, kun kokee niin. Eikö vaan? Ja kiusaajan yleisin vastaus tilanteessa on etten mä tarkoittanut vaain ihan läpällä sanoin. Sä todistat nyt sitä ihan itse."

Pidät keskustelua yllä, joten kaikin mokomin. Oletko kokenut itsesi kiusatuksi? En ole sanonut mitään läpällä, vaan tarkoitin kaiken sanomani. Olet nyt nimittänyt minut epänormaalin ihmisen lisäksi myös kiusaajaksi, onko tällainen tapa keskustella sinusta ok?

Tuo nimenomainen kohta, jota lainasit kursiivilla: siitä mielestäni jäi sinulta ymmärtämättä olennainen kohta eli se, että parisuhteessa ei ratkaise vain se, mitä toinen osapuoli ajattelee kehuista, vaan puolison mielipide myös. Jos puolisoni ei pitäisi kehuista, en kehuisi häntä, mutta hän ei voi kysymättä olett

Miksi molemmat ei voisi olla oikeassa ja pitää mielipiteensä? Ei parisuhdetta kannata jatkaa jos ne odotukset eivät kohtaa. Jos odotat kehuja parisuhdetta on turha jatkaa sellaisen kanssa jolle se kehuminen on lähes ylivoimaista. Joissakin tilanteissa tosin voi oppia antamaan niitä kehujakin vaikka se ei täysin luontaista aiemmin olisi ollut.

"(Viimeksi sanoit että voi tai sä lähdet lätkimään.) Kumpi sitten on oikeassa? Puoliso jolle kehuminen ei ole luontaista vai niiden vaatija? Entä jos onkin kyse jostain muusta asiasta, vaikkapa lapsen hankinnasta, ollaankin jo sata kertaa vaikeamman valinnan edessä. Tai vaikka syömään kasvisruokaa, jonkun ihme periaatteen takia.

Tää on näitä ikuisuuskysymyksiä ja jokainen voi vastata tykönään."

Nyt olet ymmärtänyt väärin, en ole missään sanonut, että puolisolta voisi vaatia mitään tai pakottaa. Eihän sellainen suhde ole terve. Oikeassa oleminen ei myöskään ole minusta kovin hedelmällinen lähtökohta keskustelulle, kun kysessä ovat tietyistä kokemuksista ja elämänhistoriasta syntyneet arvot ja tottumukset tai sitten isot elämän päätökset kuten lasten hankinta.

Sanottakoon se selkeämmin vielä, että en tosiaan ajattele, että puoliso, joka ei kehu, olisi välttämättä mitenkään huono puoliso, mutta sitä miten asia on, ei kannata kysyä minulta, vaan hänen kanssaan parisuhteessa olevalta ihmiseltä. Käsitykseni on, että kyse on pitkälti perhekulttuurin eroista. Niissä voi olla hyvinkin dramaattisia eroja miten perheet arvottavat eri asioita, joukossa myös suhde kehumiseen ja myönteiseen palautteeseen. Enemmistö kuitenkin taitaa arvostaa sitä, että puolisolta saa myönteistä palautettta eri muodoissaan.

Tapa millä parisuhteessa ja perheessä käsitellään pieniä eroja mieltymyksissä kuuluu myös perhekulttuurin piiriin. Voidaan asettaa uhkavaatimuksia, kiistellä kuka on oikeassa, voidaan määrätä ja vaatia, mutta voidaan myös nähdä ero isojen ja pienien asioiden välillä. Pitää löytyä riittävästi yhteistä arvopohjaa, jotta yhdessä voidaan jatkaa.

En henkilökohtaisesti näe järkeä elää ihmisen kanssa, jonka kanssa on paljon erilaisia mieltymyksiä eri asioissa, vaikka joissakin asioissa erot voivat olla jopa hyväksi ja rikastaa suhdetta. Missä ja millaisissa asioissa rajat kulkevat on jokaisen itse valittava kuten sinäkin toteat. Eli yleistä standardia ei voi asettaa.

Omalla kohdalla myönteisen palautteen merkitys on jopa ratkaiseva eli en usko, että olisin lähtenyt edes deiteille ihmisen kanssa, joka olisi tässä hyvin erilainen kuin itse olen. Siitä huolimatta, että arvostan kyllä monia nihilistisiä ja kyynisiäkin ihmisiä, usein he ovat hauskoja. En kuitenkaan haluaisi elää sellaisen ihmisen kanssa. Tietty on olemassa sellainenkin parisuhdedynamiikka, jossa puoliso on ikään kuin taistelupari, jonka kanssa on koko ajan erimielisyyksiä monissakin asioissa. Sellainen ei ole minun juttuni alkuunkaan enkä tahdo oikein jaksaa katsoa sitä sivustaseuraajanakaan. Ap

Ei koskaan, valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole toki kaikkia kommentteja täällä lukenut, mutten kerta kaikkiaan ymmärrä minkä sinä näissä otat niin raskaasti ja parisuhteesi arvosteluna? Eikö porukka saa ajatella eri tavalla kuin sinä? "

Minä olen lukenut kaikki kommentit, enkä ole huomannut, että kenenkään parisuhdetta olisi arvosteltu. Nähtävästi uhaksi koetaan ihan vain se, että porukka todella ajattelee eri tavalla kuin ko. henkilö puhuessaan omasta parisuhteestaan. Siitähän tässä koko aloituksessa on kyse eikä parisuhteista yleensä - kysyttiin miten omassa parisuhteessa on kehumisen suhteen asiat. Ap

(Ja huom. tästäkin puuttuu se kommenttini johon tämä on jatkoa, ap on ottanut tavakseen lainata hieman oudosti.)

Niin, et ole huomannut arvostelua, mutta niin nyt vaan on. Siis rajaat keskustelupalstalla keskusteluun raamit?

Tossa alla on yksi kommenntisi osa ja musta tuo on k

Mikä tuossa lainauksessa (joka ei ole minun kommenttini, en ole ap) on uhkailua? Eivät kaikki sovi yhteen, ja joskus ihmiset eroavat. Tarpeita on erilaisia. Miksi se on uhkaus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä sen taas näkee, että jotkut suomalaiset ovat ihan outoja. Positiivinen palaute tekee kuulemma narsistiksi tai sen kaipaaminen kertoo huonosta itsetunnosta. Todella hämmentävää. Minä ainakin suhtaudun parisuhteeseen niin, että pidemmällä aikavälillä sen pitäisi antaa elämään enemmän kuin ottaa. Ja se, että mieheni kanssa kehumme toisiamme, ei tarkoita että olisimme jossain ulkomaailmalta suljetussa tilassa jolloin meitä ei koskaan arvostella

Ymmärrätkö sydämestä annetun kehun ja toisen tarpeisiin annetun kehun eron? Ja on väärin vaatia kumppanilta jotain mitä hän ei osaa, voi tai tajua antaa. Kukaan ei ole kieltänyt sua kehumasta, jos se tulee aidosti sydämestä, mutta jos sulla on jotai takaajatuksia, ole mielummin hiljaa.

Musta tää ei ole mitenkään outoa vaan ihan normaalia.

Sepä näissä kommenteissa outoa onkin, kun heti oletetaan että kehu on perusteeton ja katteeton