työttömät mitä vastaatte uteluihin, kun ihmiset kysyvät mitä teet?
ärsyttää etenkin anopin jatkuva utelu. nuiva asenne siihen että olen työtön. pojalleenkin aina puhuu asiasta, siis minusta ikävään sävyyn. ei kiinnosta selitellä, mutta miten utelut voisi sivuuttaa. tulee niitä muiltakin ihmisiltä. tiedän itse syyt ja miten asiat on, mutta en jaksaisi kyselyjä asiasta aina kun tapaa jonkun pitkästä aikaa, tai vaikkei olisi niin pitkäkään aika. eikä varsinkaan kiinnosta kertoa kaikille yksityisasioitani.
Kommentit (49)
Sanon että elän säästöilläni. Sekös ärsyttää tyhjätaskuja.
Sano anopille että elät poikansa rahoilla, ja hymyile suloisesti päälle. Keitä vahvat kahvit.
Freelanceri mutta nyt on vähän hiljaisempaa.
Kerron että olen niin sairas, ettei minusta oke töihin, ja minun terveysasiat ei kuulu kenellekään moukalle räävittäksi ja "hyväksyttäväksi". En ole yksityisasioistani tilivelvollinen ja ala mitään selontekoa tekemään.
1) en mitään 2) olen työtön 3) kerron harrastuksistani ja lasten kasvatuksesta
Sanon ettei makseta tarpeeksi palkkaa että kannattaa töihin mennä. En ala halpatyöläiseksi enää koska tein jo vuosia ilmaista työtä.
Kerron että olen pupukerhossa kuntoutumassa jo seitsemättä vuotta. Tänäänkin ohjaajatädit järjestivät meille oikein mukavaa tekemistä. Ensin oli piirileikkiä ja sitten askarreltiin vappuhuiskat.
Tutuille vastaan: toimin laatuajan erityisasiantuntijana - sillä 2000- luvun työelämä on yhä useammin asiantuntijatyötä. Muille vastaan lyhyesti olevani vapaalla.
Kerron kärsiväni peräsuolen laskeumasta.
Sanon että olen työtön. Ihan sama mitä ihmiset siitä ajattelevat.
Sanon että kirjoittelen elämänkertaani jossa onkin aika ihmeellisiä käänteitä mm. lukuisten rikosten kohde.
Menee varmaan hiljaiseksi ja eipähän kysele enää.
Vastaan että etsin töitä johon aina saa tyrmistyneen katseen ja keskustelut lakkaa siihen. Vähän sama kuin sanoisi että pääsi juuri ehdonalaiseen vankilasta. Yhtä järkyttävää ja epähyväksyttyä suomessa.
Käsken etsimään sen "kirjan" netistä. Eikun korjaan ei elämänkerta vaan fiktiivinen jännäri. Ei voida pöpiksi väittää vaan vilkas mielikuvitus.
Vierailija kirjoitti:
Kerron kärsiväni peräsuolen laskeumasta.
Et raukka edes tiedä mikä se on.
Kerron mikä on ammattini ja sanon tekeväni keikkatyötä. Työttömyyden määrittelen lomaksi.
Koen elämäni henkisesti helpommaksi ja miellyttävämmäksi kun en identifioidu työttömäksi, vaan oman alani ammattilaiseksi. Anopin ja muiden ulkopuolisten ei tarvitse tietää mikä on työtilanteeni.
Sanon eläväni pääomatuloilla, jos aletaan vinkumaan siitä että kasvatan lapsiani ja harrastan urheilua. Yleensä loppuu keskustelu siihen ja vastapuoli näyttää sitruunan nielleeltä. Yleensä jatkan vielä, et joo, kyllähän tälleen nelikymppisenä koko aikuisikänsä töitä tehneenä pitää sen verran omaisuutta ja pääomatuloja olla, eikös sullaki oo jo hyvä potti kertyny, ai ei??
(En siis oikeesti ajattele et kaikilla pitäs tai ees vois olla, mutta jos mulle veetuillaan niin veetuilen sit vähä takas)
Nyt olen ollut viitisen vuotta vakitöissä, mutta sitä edeltävät 10 vuotta pääosin työttömänä, joten nuo tilanteet ja niihin liittyvä ahdistus ovat hyvässä muistissa.
Jos kysyttiin, mitä teen (työkseni) vastasin, "en mitään" ja hiljainen tuijotus päälle. Hyvin kiusallinen tilanne selvästi myös kysyjän kannalta ja usein tuntui siltä, että he odottivat minulta jotain selittelyä siihen päälle kiusallisuuden loiventamiseksi. Itsepähän olivat kiusallisen tilanteen aiheuttaneet, niin saavat myös kärsiä seuraukset.
Jos minulla olisi ollut jotain asiallisia syitä työttömyyteen, niin varmaan olisin ne myös kertonutkin. Syy minulla oli kuitenkin mielenterveydelliset ongelmat, eikä niiden ruotiminen jokaisen vastaantulijan kanssa olisi ollut ideaalia. Samanlainen hullu minä olen vieläkin, mutta jollain ihme tuurilla nykyään työtätekevä hullu.
Sanon että olen hullu Käyn mielenterveyshoidoissa Eivät halua kuulla enempää.
Vierailija kirjoitti:
Sanon että kirjoittelen elämänkertaani jossa onkin aika ihmeellisiä käänteitä mm. lukuisten rikosten kohde.
Menee varmaan hiljaiseksi ja eipähän kysele enää.
Kannattaa tehostaa viestin perille menemistä ottamalla muistivihko esiin ja kirjottaa sinne sinä jotain kun anoppi tai muu utelias päästää tahdittomia kommentteja. Siihen voi vaikka kommentoida, että on niin kiva kun aineistoa ja ideoita löytyy niin monista paikoista ja aivan yllättäen.
Sanon että vietän vapaaherrattaren elämää. Jos jatkokysytään että miten minulla on varaa tähän, vastaan "joskus voi onni olla myötä" ja hymyilen salaperäisesti. Sitten vaihdan puheenaihetta ja jos keskustelukumppani oikein ärsyttää niin kysyn tahallani jotain tahditonta tyyliin onkos teillä ollut sukupuolitauteja viime aikoina?