Toisen naisen tunteet kun salasuhdekumppani menehtyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin kun joku sanoi että lapset eivät ole syy sille ettei eroa (= ei oikeasti halua erota), että ne asiat saa aina järjestymään. Ei taida olla ihan niin. Suomessakin on ollut perhesurmia tai jätetty on kostoksi tappanut omat lapsensa. Luulisin että tuo on niin iso pelkotekijä että vaikka kuinka rakastaisi sitä salaistansa ei halua tuollaista riskiä ottaa. Jos tietää että oma puoliso sellaiseen tekoon kykenee.

Tuo on hyvä näkökulma ja ihan aiheellinen.

Kyllä. Ja jos tuollaisen ihmisen kanssa on liitossa niin ei ihme jos rakastuu johonkin kilttiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tilaisin hautakiven, johon olisi valmiiksi kaiverrettu molempien pettäjien nimet. 

😂

Sehän olisi kauniisti tehty, rakastavaiset ikuisesti yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi Aku Hirviniemenkin esim kannattanut vain olla rehellinen. Enemmän tuli sontaa tuulettimeen, kun salaili. Salailu ei kannata. Parempi sen Sonjankin oli nyt tietää mikä Aku on tai oli miehiään kuin vasta hautajaisjärjestelyjä tehdessä. 

Minä en tajua miten tuo Sonja kestää. Kuolisin silkkaan myötähäpeään, jos mieheni olisi tuollainen sairas elukka.

Inhimillinen tunne mutta ei se kuitenkaan Sonjan häpeä ole vaan Akun. Joka ei ehkä osaa hävetä.

Tässä ketjussa ei kai ollut tarkoitus puida A,.Hirviniemen asioita, hän ei ole kuollut, eikä kyse ollut muutenkaan salarakkaasta.

Tässä oli jo pari Hirviniemi-kommenttia, miksi et huomauta ensimmäiseen? Tosin sen ensimm

No mitä väliä mihin kohtaan huomautin, tarkoitus oli vaan vihjata, et jospa perustaisitte oman keskusteluketjun kyseisetä aiheesta. Tämän ketjun avauksessa ei tosiaan A.Hirviniemeä mainittu.

No niihin muutamiinhan se akupuhe jäikin, mitä siitä vihjailemaan. ja tavallaan, liittyihän se vaikkei otsikossa mainittu, hyvänen aika, normi keskusteluun nyt tulee muutakin kuin aloituksessa mainitut sanat ja jos ei hakoteille lähde rönsyilemään niin mitä sitten? puhutaanhan tässä nytkin jo ihan muusta kuin hautajaisiin tulemisesta.

Vierailija kirjoitti:

En olisi päästänyt toista naista mieheni hautajaisiin, vaan hänpä lähti tiehensä ennen kuin niin pitkälle päästiin. Luulin, että avioliitossamme on kaikki hyvin. Meillä oli hyvä keskusteluyhteys, vaikkei hellyyttä ja intiimiä läheisyyttä enää ollut ollutkaan pitkiin aikoihin. Minulla oli hyvä olla ja uskoin myös hänen olevan tyytyväinen elämäämme. Salasuhde tuli kuin puskista. Hän ilmoitti haluavansa eron ja oli valmis jättämään minulle talon ja auton, jonka oli äskettäin ostanut. Hän halusi vain vapautensa. Myöhemmin sain tuttavan kautta tietää, että hän oli joutunut nuoren opiskelijatytön pauloihin ja koki elävänsä elämänsä parasta aikaa.

Hautajaisista vielä sen verran, että kokisin nöyryyttävänä toisen naisen osallistumisen hautajaisiin, jos olisin yhä vaimo. 

No et sinä hautajaisissa mitenkään olisi yhä vaimo, vaan leski. Huoli pois, siis 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun ex kuoli yhden hu,.ran sänkyyn. Kiellettiin eukkoa tulemasta hautajaisiin, mutta yritti silti kirkkoon. Poliisit haki pois.

Sanotko tosissasi että siunaustilaisuudesta soitettiin paikalle poliisit jotka poistivat hänet? Mikäli hän ei siellä häiriköinyt oli hänellä oikeus olla kirkossa, ihan kuten vaikka jonkun ventovieraan kadunmiehenkin. Muistotilaisuus on asia erikseen.

 

Kyllä poistivat ja tyylikkäästi tekivätkin. Ihan sama mulle mitä ovat kirjanneet tehtäväksi.

Saatko jotain sairasta tyydytystä tällaisesta valehtelusta? Poliisi ei poista ketään kirkosta.

Jos mies tai nainen haluaa mennä jonkun ihmisen hautajaisiin, niin sitä ei kukaan voi kieltää.

Vierailija kirjoitti:

Eipä se eroaminen ole vain tajuamisesta kiinni. Jos on varallisuutta kertynyt, se on mahdollisesti rönsyillyt laajemmin. Ositusmuodollisuudet kiistoineen saattavat kestää vuosikausia ja tavallaan siihen voi jäädä jumiin. Ei sekään ole henkisesti kevyt prosessi.

Eron huutelu helppona ratkaisuna taitaa tulla varattomien suusta.

Tämä on yksi näkökulma, ihan tärkeä. Toinen on sitten se, että varsinkin pitkä liitto voi olla hyvä ja tärkeä, vaikka toiselta katoaisi kiinnostus tai kyky seksiin. Ihan naisenakin loppuelämä ilman yhtään kunnon yhdyntää voi olla turhan pitkä aika, varsinkin kun osa suomalaisista miehistä tarjoaa niukalti muuta fyysistä hellyyttä kuin perinteinen seksi.

Jos mies on rakas, ei sitä halua jättää ihan vaan siksi, että sillä ei seiso. Eikä hieroa asiaa sen naamaan kyselemällä, voiko käydä vieraissa, kun sähän et oikein pysty enää. Miehellä on vielä se, ettei perinteinen seksi onnistu välttämättä toisen mieliksi tai velvollisuudentunnosta, vaikka haluaisi. Asia voi olla arka. Onko se sitten niin hirveä juttu, jos vaimolla on salainen rakastaja.

Vierailija kirjoitti:

Tosirakkaus voi elää vain totuudessa. Jos mukana on valheita, eikä ole toiselle totta, niin silloinhan ei voi rakastaa ihmistä sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Se taas on filosofiseltakin kannalta mielenkiintoinen ajatus, että mitä jos kaikki osapuolet tietävät miten asiat ovat ja ovat hyväksyneet vallitsevan tilanteen. 

Toisaalta: missä on avioliitto ilman rakkautta, sinne tulee rakkaus ilman avioliittoa (Benjamin Franklin). 

Vierailija kirjoitti:

Eipä tarvitse tällaista omalla kohdalla enää pohtia, kun jätin sen häntäheikin. Joku muu saa sitten ne hautajaiset järjestää. Voin osallistua sinne lastensa äidin roolissa. Ei ole enää katkeruutta, koska valitsin itseni ja hyvinvointini. Kehotan muitakin vastaavassa tilanteessa vähintään syvään itsetutkiskeluun. Se katkeruus syö sekä sisältä että myrkyttää myös lähipiiriä. 

Oletat siis, että entinen miehesi kuolee ennen sinua ja pohdit hautajaisiinsa osallistumista. 

Ei tulisi mieleenikään osallistua hautajaisiin jos olisin ollut vainajan kanssa (siis hänen eläessään) salasuhteessa.. Tiedän kyllä tapauksen, kun miehen vaimon hautajaisissa oli uusi "vaimo" lesken kanssa yhdessä julkisesti suremassa. 

Lut🍑kalla ei ole tulemista hautajaisiin.

OTSIKKO

Eipä se toinen nainen ole vaimonkaan tunteista välittänyt. Miksi hänen tunteensä olisi yhtään tärkeämmät?

Jos tulisi ilmi, että miehelläsi ja lastesi isällä olisi toinen nainen, niin jos olisi mahdollista, niin järjestäisitkö tälle naiselle onnettomuuden? 

Kuinka paljon vihaisit häntä? Laittaisitko liivijengin asialle?

Ketjussahan on tullut jo ilmi, että mies pääsisi vähällä, koska on lapset.

Vierailija kirjoitti:

OTSIKKO

Eipä se toinen nainen ole vaimonkaan tunteista välittänyt. Miksi hänen tunteensä olisi yhtään tärkeämmät?

Hän on välittänyt tämän tilaisuuden päähenkilön eli miehen tunteista ja päinvastoin. Mutta sille vainajalle on kyllä ihan sama kuka siellä hautajaisissaan tunteilee. Kuollut mikä kuollut. Ja omassa sydämessään jokainen suree. Vaimolle vaan lankeaa tämä hautajaisten järjestely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OTSIKKO

Eipä se toinen nainen ole vaimonkaan tunteista välittänyt. Miksi hänen tunteensä olisi yhtään tärkeämmät?

Hän on välittänyt tämän tilaisuuden päähenkilön eli miehen tunteista ja päinvastoin. Mutta sille vainajalle on kyllä ihan sama kuka siellä hautajaisissaan tunteilee. Kuollut mikä kuollut. Ja omassa sydämessään jokainen suree. Vaimolle vaan lankeaa tämä hautajaisten järjestely.

Ei mies ole välittänyt salarakkaansa tunteista. Vaimoa hän on rakastanut ja toinen on ollut vain panopuu. Muutenhan mies olisi eronnut ja jakanut myös arkensa salarakkaansa kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OTSIKKO

Eipä se toinen nainen ole vaimonkaan tunteista välittänyt. Miksi hänen tunteensä olisi yhtään tärkeämmät?

Hän on välittänyt tämän tilaisuuden päähenkilön eli miehen tunteista ja päinvastoin. Mutta sille vainajalle on kyllä ihan sama kuka siellä hautajaisissaan tunteilee. Kuollut mikä kuollut. Ja omassa sydämessään jokainen suree. Vaimolle vaan lankeaa tämä hautajaisten järjestely.

Ei mies ole välittänyt salarakkaansa tunteista. Vaimoa hän on rakastanut ja toinen on ollut vain panopuu. Muutenhan mies olisi eronnut ja jakanut myös arkensa salarakkaansa kanssa?

Mies ei ole rakastanut kumpaakaan, vaan on hoidattanut arkensa ja kuppaiset kakaransa vaimollaan, ja käynyt irstaana elostelijana tyhjentämässä välillä saastaiset kassinsa kakkosnaiseen - ihan vain vaihtelun vuoksi. Häiriintynyt mieslapsi jota ei pitäisi haudata lainkaan, vaan nakata tunkiolle.

Vierailija kirjoitti:

OTSIKKO

Eipä se toinen nainen ole vaimonkaan tunteista välittänyt. Miksi hänen tunteensä olisi yhtään tärkeämmät?

mistä sinä sen tiedät? Ehkä heillä oli sopimus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitkoon kukin itse tapansa elää, mutta muita ihmisiä ei tulisi vahingoittaa tai pakottaa heitä elämään valheessa. Sen verran selkärankaa täytyy olla. 

Niinkin erikoisia kuvioita on että suhde on muille salasuhde mutta vaimo sen kuitenkin tietää mutta ei halua erota. Yhteistä elämää ei ole muuta saman katon alla on virallisesti elettävä vaikka miehellä ihan oma elämä toisen naisen luona/kanssa. Keinot on kovat saada mies ylläpitämän kulissielämää.

Mitä se sinulle kuuluu, ja kuka sinä olet kutsumaan toisen ihmisen elämää kulissielämäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OTSIKKO

Eipä se toinen nainen ole vaimonkaan tunteista välittänyt. Miksi hänen tunteensä olisi yhtään tärkeämmät?

Hän on välittänyt tämän tilaisuuden päähenkilön eli miehen tunteista ja päinvastoin. Mutta sille vainajalle on kyllä ihan sama kuka siellä hautajaisissaan tunteilee. Kuollut mikä kuollut. Ja omassa sydämessään jokainen suree. Vaimolle vaan lankeaa tämä hautajaisten järjestely.

Ei mies ole välittänyt salarakkaansa tunteista. Vaimoa hän on rakastanut ja toinen on ollut vain panopuu. Muutenhan mies olisi eronnut ja jakanut myös arkensa salarakkaansa kanssa?

Lohduttele sinä itseäsi vain. Jos jotakuta rakastaa niin ei siihen mitään panopuita oteta.