Stressaavin työ mitä olet koskaan tehnyt?

Lukion äikänopen sijainen. Itkin onnesta, kun lukuvuosi loppui.

Lähiesimiehenä sairaalassa. Seuraavana esimiehenä täysi vermi, joka ei tehnyt mitään. Kaikki vastuut ja velvollisuudeykaatui minun päälle, mutta mitään oikeuksia ei ollut minulla. Enkä apua saanut. Tietoja pimitti. Jos oltiin saatu sovittua jotain, muutti selän takana sovittuja asioita. Oli mahdoton tehdä yhteistyötä hänen kanssaan. Sain burnout Outin, sairastuin  masennukseen, hadistuneisuushäiröln ja melkein t a p o i n itseni. Hoitoalalla on viddumaisimmat esimiehet. 

Keittiössä työskentely ja henkilökohtaisenavustajan työ. Käytännössä kävelyllä käymistä, mutta asiakkaan ulosanti oli silkkaa henkistä kidutusta, joten mielen puolella rasittavin työ, jota olen tehnyt.

Kaupan kassana opiskelija. Tein niitä kiirevuoroja. Never again. Ihmiset tulivat purkamaan paineitaan kassalle: huutamaan ja kettuilemaan.

Eivät olleet stressaavia. Tappavan tylsiä. Hunointa oli paperiviillot joskus. Osa työkavereista ihan hulluja ja mänttejä. 

Kuntouttava työtoiminta, koska en edes tiennyt työnkuvaani.

Menin amikseen opettajaksi omalle ammattialalleni. Kasvatustieteen perusopinnotkin tein etukäteen, joten kyse oli jonkinlaisesta uratavoitteesta -tai niin luulin. Päivät täynnä opetushullunmyllyä ja kiljuvia teinejä, illat ja viikonloput kuluivat materiaaleja tehden (amiksessa niitä ei ole valmiina). Työssäoppimisen ohjausreissut olivat satojen kilometrien päässä jumalan selän takana, työmatkat eivät olleet työaikaa. Iltamyöhällä kotona. 

Tajusin melkein heti, ettei ole mun juttu, mutta vasta parin vuoden päästä sain aikaiseksi lähteä, kun olisi pitänyt tehdä ammatillisen opettajan pätevyys loppuun vielä työn ohessa, kun tiesin, etten tätä sirkusta jaksa, vaan vaihdan pois heti, kun jaksan taas etsiä uuden paikan.

Ei ole ollut ikävä tuonne. Elämässä on muutakin kuin työ.

Opettajan työ oli kauheaa. Ympäri luokkaa ravaavia levottomia oppilaita, jotkut erityisen hankalat huutelee ja esim. pomppii pöydillä tai lymyilee niiden alla, ketään ei todellakaan kiinnosta opetuksen seuraaminen. Pari kympin tyttöä ehkä vähän osallistuu ja muut sitten naureskelee heille. Kauhea meteli koko ajanja kaikki aika menee kurinpitoon, siis siihen, että sanallisesti koittaa vedota oppilaisiin, koska mitään oikeita kurinpitotoimenpiteitä ei ole ja kaikkimoppilaat tietävät tasan tarkkaan, että opettaja on aivan kädetön. Onneksi tajusin vaihtaa alaa ja nykyisin olen siistissä sisätyössä, toimistotyössä missä kohtaan täyspäisiä aikuisia ja saan käydä vessassa ja kahvilla kun haluan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huoltoaseman työntekijä. Olin aivan jäätävän paniikissa ja kestin vaan viikon. 

 Öö.. mikä tässä oli ongelma?

Unohtui mainita et syödä piti pukkarissa. Taukoja ei ollut. Niin siksi paniikki + herätys klo 4 aamuyöstä.

Joko nyt on oikea vastaus? 

Syödä piti pukkarissa mutta ei ollut taukoja?Miten sitten pystyit syömään?

Vierailija kirjoitti:

Lukion äikänopen sijainen. Itkin onnesta, kun lukuvuosi loppui.

Sijaisilla on kyllä rankkaa. Siis en tarkoita muutaman tunnin tai päivän sijaisia, vaan vähän pidempää pätkää tekeviä.

Ammatillisen opettajan työlle ääni. Pitää olla hullu kun siihen hommaan lähtee, ja jos ei ole niin pian on.

Neljän lapsen hoitajana heidän kotonaan 19-vuotiaana. Olen hoitanut paljon lapsia ja ollut myös päiväkodissa, mutta silti tuo vei voiton. Päivät olivat pitkiä ja yksinäisiä. Vanhin 8-vuotias löi ja huusi joskus, että tapan sut. Lapset valehteli äidilleen tai sit mun kertomaa ei otettu todesta. Äiti oli aina lasten puolella eikä kysynyt minulta, että miten asia minun mielestäni meni. Tullessaan töistä kotiin perheen isä riisui housunsa olohuoneessa ja hillui boksereissa ja sen jälkeen aloitti lapsilleen huutamisen. Ei ilmeisesti osannut kehottaa lapsiaan tekemään yhtään mitään ilman huutoa. Palkkakin oli surkea. 

Mitähän mahtaisi olla ruotsin kielen opettajan homma, jossain perä-Savon yläasteella? 

Opettaja yläkoulussa 

Vierailija kirjoitti:

Taksikeskus. Arkisin huonokuuloisia eläkeläisiä ja viikonloppuöisin aivan käsittämätöntä menoa. Pikkujouluaikaan itseään täynnä olevia nelikymppisiä pissiksiä vaatimassa mustaa mersua ja valkoista kuskia.

Minulla on taas aivan erilainen kokemus kyseisestä työstä. Olen kohta työskennellyt vuoden taksikeskuksessa, ja suurimmaksi osaksi työ on todella rentoa ja asiakkaat enimmäkseen varsin mukavia. Toki välillä on kiirettä ja vähän väliä vastaan tulee hyvin hankaliakin asiakkaita, mutta en silti missään nimessä sanoisi työn olevan millään tavalla stressaavaa. 

Postijakaja

Loistava lanka. Vois tehdä myös parhaiden työpaikkojen keskustelun.

Omaishoidon lomittaja, työpäivät saattoivat olla vaikka kaksi vuorokautta pitkiä, rupesin lopulta tekemään max 12-tuntisia vuoroja kun pää ei meinannut kestää pidempiä aikoja. Toki ideana oli että perheen kanssa tullaan ajan kanssa mahdollisimman tutuiksi. Ihmisillä myös tuppasi olemaan aina sen 3-5 eri tavoilla erityisiä lapsia joiden kanssa olit sitten yksin sen puoli viikonloppua tai mitä ikinä, samalla piti ulkoiluttaa koirat ja huolehtia koko kämpän kotityöt, tehdä ruokaa, mitata neljän lapsen verensokerit ja annostella insuliinit, puhdistaa kissan korvat ja antaa kissalle pilleri, hakea yksi lapsi koulusta kolmen muun lapsen kanssa, ja niin edelleen. Hullun hommaa jossa joutui tekemään hitosti mitä ihmeellisimpiä asioita joita ei osannut mutta pakko opetella sitten lennosta, mutta kyllä sitä teki yllättävän pitkään. Vuosia myöhemmin vasta aloin oikein miettiä että ei jestas miten stressaantunut olin silloin, kai tuollainen sopii sitten toisenlaisille persoonille paremmin. 

Yhdyn muiden opettajakokemuksiin. Olin kaksi lukuvuotta kotitalousopettajana ja syke jäi pysyvästi korkeaksi ja sain paniikkihäiriön jatkuvan kiireen takia. 

Kunnollisia opettajanoppaita ja materiaaleja ei ollut, kaikki piti itse luoda tyhjästä. Kuitenkin sitä teoriaopetustakin oli yksi tunti viikossa. 



Pahinta oli jatkuva kiire. Siinä missä yksi ryhmä sai ruokansa valmistettua erittäin ajoissa, kädettömät ryhmät saattoivat myöhästyä bussista ja jättää minulle tiskinsä ja sotkunsa siivottavaksi. Kyllä tuli päästeltyä sellaisia ärräpäitä yksin kotsanluokkaa siivotessa iltan asti. EI IKINÄ ENÄÄ. 

 

Nyt pari vuotta matematiikan opettajana ja materiaalia löytyy. Kirjan saa oikeastaan vaan avata tunnille mennessä ja opetusta voi koristella kun jaksaa ja on motivaatiota. Ei sinänsä yllätä kun miehet opettavat matikkaa niin usein, kotsanopettajat pääosin naisia kerkeää välitunneilla vessaan ja kahvia ryystelemään.  

Aikoinaan opiskelijana tein jonkun kuukauden yövuoroja pesulassa, jossa siis pestiin hotellien, sairaaloiden jne. pyykkejä. Tila oli aika pieni, jossa useita naisia oli nostelemassa suurikokoisia pyykättäviä. Hennolle nuorelle naiselle se oli tosi raskasta. Lisäksi pelkäsin usein liikkua yöllä yksin; ko kaupunki oli muuten Hampuri.