Tuntuu että nykyään parisuhde on vain ajantuhlausta

Vierailija kirjoitti:

Koitappa siinä muodostaa kestävää suhdetta kun nainen menee heti pikku vastoinkäymisen jälkeen ilolinnuksi tinderiin tai baariin.

Sinulle "pikku vastoinkäyminen" voi olla naiselle hengenvaarallinen deal-breaker. Miehet kuvittelevat, että vähän voi hakata ja vähän voi r aiskata - ei voi. Mies ei saa osoittaa mitään aggressiota tai uhkaa naiselle, edes raivota

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustan selvittäminen tosi tärkeää. Ehdoton ei sarjapettäjän historialla oleville.

Luuletko, että sarjapettäjä kertoo sellainen olevansa?

Ihmiset kyllä aika nopeasti paljastavat karvansa, kun kuuntelee heitä neutraalisti ja haastattelee muutamankin päivän ilman omia romanttisia odotuksia. Ja usein merkit vahvistuvat. Jos laittaa romanssilinssit päälle ja sepittää mustan valkoiseksi, saa toki häntäheikinkin vaikuttamaan siltä, että hän on rakastunut vain itseen. Mutta kyllä ne merkit siellä ovat olleet alusta asti

T. Pasi the Incel, kyökkipsykologi, joka ei tunnista sosiopatiaa edes itsessään 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukupuolten roolit ovat muuttuneet ja siitä kärsivät miehet. Miehet eivät tiedä paikkaansa ja naiset luulevat pärjäävänsä yksin. Kumpikaan ei ole tyytyväinen.

Naiset kyllä pärjäävät yksin :)

Kyllähän sitä yksin hengissä selviää, pärjääkin. Mutta itse olisin mielummin ottanut kumppanin vierelleni. 

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koitappa siinä muodostaa kestävää suhdetta kun nainen menee heti pikku vastoinkäymisen jälkeen ilolinnuksi tinderiin tai baariin.

Sinulle "pikku vastoinkäyminen" voi olla naiselle hengenvaarallinen deal-breaker. Miehet kuvittelevat, että vähän voi hakata ja vähän voi r aiskata - ei voi. Mies ei saa osoittaa mitään aggressiota tai uhkaa naiselle, edes raivota

Kaffebulla kirjoitti:

En tiedä lohduttaako tämä teitä, mutta mä ajattelin aiemmin samoin. Halusin keskittyä uraani ja perustin yrityksen. Ajatus yhdessä asumisesta kammotti. Mulla oli vain lyhyitä suhteita ja en ottanut pohjimmiltaan niitä tosissaan, siksi niistä ei tullut mitään. Ja salaa olin helpottunut siitä.

Luulen, että mulla oli todella välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Oma isäsuhde on ollut aika etäinen, tosin viime vuosina lähentynyt.

Tapasin päälle nelikymppisenä nykyisen mieheni. En osaa selittää miten, mutta tiesin heti, että tulen olemaan tämän miehen kanssa. En olisi halunnut olla kenenkään kanssa, mutta hänen kanssa oli pakko. Se oli outoa.

Olen ollut hirveän onnellinen hänen kanssaan. En ole mieluiten yksin vaan aidosti olen mieluiten hänen kanssaan. Älkää tyytykö vähempään.

Paska homma omalla kohdalla, kun se toinen osapuoli ei tunne samoin ja vaikea uskoa että enää näin kokisin uudestaan. Yksin taisin jäädä.

Tarkoittaako kumppanuus ap sinulle erityisesti sitä, että hyödyt kumppanisi rahoista? Vai miksi ihmeessä mainitsit sen erikseen? 

Parisuhde oli ennen bisnestä. Nainen tarvitsi miestä elääkseen ja mies tarvitsi naista pystyäkseen elättämään.

Nyt tarvetta ei ole. Mies ei hyödy naisesta muuten kuin seksin näkökulmasta ja nainen saa kaikki miehiltä tarvitsemansa palvelut yhteiskunnalta.

Sukupuolet ovat niin erilaisia, että jos heistä ei ole hyötyä toisilleen parisuhteessa, jää vain parisuhteen ulkopuolinen seksi.