Tuntuu että nykyään parisuhde on vain ajantuhlausta

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa valita ne miehen vähän paremmin kuin sen mukaan, että näytti komealta, puhui mukavia ja oli kovin kiinnostunut. Nuo kaikki ovat ns. panomiehen ominaisuuksia. Jos vain odottelee, että kiinnostavat tulee luo, niin saa vain panomiehiä luokseen.

Koettakaapa tehdä tuttavuutta itse johonkin ihmiseen kaupungilla. 

Juu, olen tätä noudattanut ja päätynyt suhteisiin, jotka ovat ylipäätään pysyneet yllä vain koska olen niitä kannatellut. Kun toinen ei ole ollut asioistani kovin kiinnostunut, tai halukas näkemään vaivaa suhteen eteen.

Kun deittisovelluksessa vielä jaksoin olla, niin sain supertykkäyksen komealta ja esittelytekstiltään mielenkiintoiselta tyypiltä. En koskaan tykännyt takaisin, kun oletin olleen vahinkotykkäys, niin en luonut kiusallista tilannetta. Tämän kerron siis esimerkkinä, että oletan todella komean tyypin kiinnostuvan kyllä ihan muunlaisista kuin minusta.

Että se siitä teoriasta.

Minun parisuhde oli ajantuhlausta. Mieheen ei voinut luottaa. Se ei varmaan pettänyt mutta kotitöitä se ei tehnyt vaikka lupasi ja minulle oli tulossa juhlat kotona ja miehen piti käydä kaupass, siivota ja viedä roskat mutta mies vaan pelasi tietokoneella ja vieraat oli tulossa ja kaikkea piti järjestää itse. Totesin yhtenä päivänä että en tarvitse sitä miestä ja sanoin sen sille suoraan että voit kerätä tavarasi ja lähteä samantien. Mies tietenkin ihmetteli ja suuttui ja minä sanoin etten tarvii laiskaa miestä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot oikeilla jäljillä. Yksi ratkaisu olis sellainen sydänystävä/fwb. Omat kodit ja talous ja elämä, mut sitten kun iskee halipula (kuten just mulla nyt) niin vois hyvin mennä toisen kainaloon nukkumaan 😊 Yhden yön jutut ei oo oma pala kakkua, mut en välttämättä kaipaa perinteistäkään parisuhdetta. Luotto(miespuolinen)ystävä olis ihana lisä elämään.

N32

 

Tässä se ongelma tiivistyykin: minäminä ja minun tarpeet ja halut. Toisen olisi hyvä olla just silloin tavoiteltavissa ja saatavilla ja antamassa kun MINULLA on tarve. Ja jos tätä ei yhdeltä saa, hypätään seuraavaan.

Tämän takia ne ihmissuhteet ei kestä nykyään. Ei ole alkeellistakaan sietokykyä sitoutua, tehdä kompromisseja, ajatella asioita toisen näkökulmasta, joustaa jne.

Ehei, kyllä mä olisin valmis sitoutumaan yhteen fwb-tyyppiseen ratkaisuun. Ei oo koskaan kiinnostanut ajastus säätää useiden kanssa samaan aikaaa. Tykkään kuitenkin omasta vapaudesta niin paljon, et ns. vähän kevyempi muoto parisuhteesta vois olla toimiva juttu itselle. Miksei parisuhdekin, jossa vaan omat asunnot ja tarpeeksi omaa aikaa. Idea on tehdä sen näköinen elämä, jossa viihtyy itse, en  oo tällaista tuputtamassa kenellekään.

N32

Samanlaiset ajatukset. Olen aiemmin ollut pitkässä ja hyvässä, jo nuorena solmitussa avioliitossa ja sen päättymisen jälkeen olen ollut monta vuotta sinkkuna. Nyt tuntuu siltä, että minulle sopisi parhaiten suhde, jossa tavattaisiin muutaman kerran viikossa (tai harvemmin, jos asuttaisiin eri kaupungeissa) eikä oltaisi aikeissa muuttaa yhteiseen kotiin. Tarvitsen omaa tilaa ja aikaa, ja ajatus kodin jakamisesta tuntuu vieraalta.  Viettäisimme jonkin verran vapaa-aikaa yhdessä ja meillä olisi yhteisiä kavereita ja menoja, mutta kummallakin olisi myös omat tekemiset ja sosiaaliset verkostot.

Samastun myös jonkun toisen kirjoitukseen siitä, kuinka nelikymppisenä persoona ja elämä on jo vakiintunut ja vakautunut aivan eri tavalla kuin parikymppisellä. Tuossa aiemmassa liitossa kirjaimellisesti kasvoimme yhdessä ja oli vaikea erottaa, mikä on minua yksilönä ja mikä parisuhteen toisena osapuolena. Nyt tunnen itseni hyvässä ja pahassa, ja tiedän pärjääväni ja olevani onnellinen myös itsekseni. Tiedän myös tarkemmin, millaisen kumppanin ja suhteen haluan. En tarvitse parisuhdetta, ja vain harva ihminen on viimeisten vuosien aikana todella herättänyt kiinnostukseni.

N39

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyy uusi ihmisiä jos ei ihmiset ole parisuhteissa?

Pitääkö niitä uusia ihmisiä siittää tälle koinsyömälle paskapallolle vielä lisääkin? Okei, go for it, raiskataan täältä kaikki luonnonvarat sitten täysin finaaliin, pilataan ympäristö ja viedään villieläimiltä ne vikatkin elintilat. Vaan siksi että tämä ihana kahdelle jalalle noussut apinalaji säilyy ja lisääntyy... 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla ihan superehjä että parisuhde olisi rakkaussuhde. Molempien. Yhtään pilkkaamatta.

Uskon että tämmöisiä poikkeusihmisiä on (kourallinen), mutta yhä suurempi osa on vereslihalla kaikista ihmissuhdepettymyksistä alkaen lapsuuskodista. Omien vanhempien paskuus on omien suhteiden varmin torpedoija. Osa jotenkin rämpii tuosta seuraavalle pykälälle mutta voi olla vielä silti matkaa siihen, mitä suhteen kuuluisi olla. Sellaisen, mistä ei lähdetä. Molempien pitäisi olla niin samalla taajuudella.

Olisi aivan kauheaa jos unohtaisimme että tälläiset suhteet ovat silti mahdollisia. Taajuus tarkoittaa rehellisyyttä, eli toinen pysyy ja kuuntelee. Mutta kovin isoja yllätyksiä  ei toisaalta kukaan kestä.

Olipa hyvin sanottu. Mulla on ollut loppuviimeksi pelkkiä paskoja suhteita (alkoholisti, sovinisti ja viimeisin sarjapettäjä) ja oma lapsuus/nuoruus hyvin rikkonainen. Mun on ilmeisesti myös turha kuvitellakaan saavani tasa-arvoista ja kunnioittavaa miestä rinnalle. Ja jos saan niin ryssin sen itse jollain tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Taustan selvittäminen tosi tärkeää. Ehdoton ei sarjapettäjän historialla oleville.

Luuletko, että sarjapettäjä kertoo sellainen olevansa?

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu itseltäni siltä että parisuhde on ihan turha asia nykyään koska mihin sitä kumppania edes tarvitsee? Sinkkuna jokainen pärjää ja pystyy elämään hyvin joten mietin miksi jotkut menee parisuhteeseen, seksin ja rahan takia? 

M33

Olen parisuhteessa rakkauden ja läheisyyden takia.

Typerää ajatella, että ihmissuhteen pitäisi olla elinikäinen. Miksei voi nauttia siitä sen sijaa kun se on hyvää ja ilon aihe?  Miksei voi rakastaa useaa ihmistä peräjälkeen?

Et sä autoakaan hanki sillä ajatuksella, että tällä nyt sitten köröttelen hautaan. 

Vaikkei ihminen olekaan auto, analogia toimii. Kaikkeen kyllästyy, kaikki vanhenee ja alkaa ärsyttää. Ja kaikkea voi sattua.

Parisuhteesta ei ole kuin harmia, onni on oma tupa, oma lupa.

Miksi aina kuvitellaan, että ennen aikaan parisuhteet oli parempia? Monet ne koostuvat siitä, että usein nainen on nöyrtynyt kotiäidiksi ja -orjaksi ja joutuu kestämään taloudellista ja henkistä väkivaltaa. Sitä ei vaan näytetä ulospäin.

Tälläisiin suhteisiin jäädään, koska jostain syystä he kuvittelevat, että pitkällä suhteella voi kehua.

Ei perinteisessä liitossa tuollaisia ongelmia ole, ehkä kannattaisi tapailla ja laittaa hynttyyt yhteen perinteisen miehen, eikä minkään otuksen kanssa.

Jos suhteesta on enemmän vaivaa kuin iloa, sen voi lopettaa. 

Hyvät asiat harvoin on helppoja, mutta ei niiden pidä olla myöskään pelkkää paskaa.

No niinhän se onkin. Lasten tekoon tarvitsee toista sukupuolta, mihinkään muuhun ei. Ja lasten tekokin on pilattu misogynistisellä lainsäädännöllä, joka r aiskaa naisia ja pakottaa lapset lähihuoltajuuteen siittäjän kanssa. Sääliksi käy sitä pientä osaa seuraavistakin sukupolvista, jotka näissä 50/50 järjestelyissä on kasvatettu. Suurin osa taitaa olla kuitenkin m amujen lapsia, joten jokin käsitys naiseudesta ja äitiydestäkin jää elämään osaan väestöä

Vierailija kirjoitti:

Put your head on my shoulder

Ja sitten se toinen laulu, put your head on my pillow .... for the good times

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla ihan superehjä että parisuhde olisi rakkaussuhde. Molempien. Yhtään pilkkaamatta.

Uskon että tämmöisiä poikkeusihmisiä on (kourallinen), mutta yhä suurempi osa on vereslihalla kaikista ihmissuhdepettymyksistä alkaen lapsuuskodista. Omien vanhempien paskuus on omien suhteiden varmin torpedoija. Osa jotenkin rämpii tuosta seuraavalle pykälälle mutta voi olla vielä silti matkaa siihen, mitä suhteen kuuluisi olla. Sellaisen, mistä ei lähdetä. Molempien pitäisi olla niin samalla taajuudella.

Olisi aivan kauheaa jos unohtaisimme että tälläiset suhteet ovat silti mahdollisia. Taajuus tarkoittaa rehellisyyttä, eli toinen pysyy ja kuuntelee. Mutta kovin isoja yllätyksiä  ei toisaalta kukaan kestä.

Olipa hyvin sanottu. Mulla on ollut loppuviimeksi pelkkiä paskoja suhteita (alkoholisti, sovinisti ja viimeisin sarjapettäjä) ja oma lapsuus/nuoruus hyvi

Kun keskittyy omaan vakauteen, pääsee pikkuhiljaa työstämällä sellaiseen hyvinvoinnin tilaan, ettei ainakaan enää lankea näihin. Hyviä miehiä on vähän, mutta sellaisen saamisen edellytykset nousevat, jos on itsekin hyvä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taustan selvittäminen tosi tärkeää. Ehdoton ei sarjapettäjän historialla oleville.

Luuletko, että sarjapettäjä kertoo sellainen olevansa?

Ihmiset kyllä aika nopeasti paljastavat karvansa, kun kuuntelee heitä neutraalisti ja haastattelee muutamankin päivän ilman omia romanttisia odotuksia. Ja usein merkit vahvistuvat. Jos laittaa romanssilinssit päälle ja sepittää mustan valkoiseksi, saa toki häntäheikinkin vaikuttamaan siltä, että hän on rakastunut vain itseen. Mutta kyllä ne merkit siellä ovat olleet alusta asti

Koitappa siinä muodostaa kestävää suhdetta kun nainen menee heti pikku vastoinkäymisen jälkeen ilolinnuksi tinderiin tai baariin.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin kerran chileläisen puoli-intiaanin, kaunein nainen jonka olen nähnyt. Olisi pitänyt jäädä asumaan hänen kanssaan Chileen alpakka- ja laamafarmariksi. Ei olisi ainakaan tullut sisäsiittoisia lapsia.

T: Bodari-Make

Sinä et näytä tietävän mitä sisäsiittosuus tarkoittaa.

Tiesitkö muuten että 1,4 miljardin asukkaan Kiina jakaa suurimman harvinaisten geneettisten sairauksien taakan maailmanlaajuisesti.

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4995420/#:~:text=With%20a%….

Nuorena sitä meni suhteeseen,koska muutkin. Alkuhuuman jälkeen tulee arki. Se kun huomaat että toista veetuttaa sun naama ja kaikki mitä teet tai sanot. Ei ikinä enään. En rupea tuhlaamaan elämääni .yksin on niin paljon parempi olla. 

M49

Vierailija kirjoitti:

Ei perinteisessä liitossa tuollaisia ongelmia ole, ehkä kannattaisi tapailla ja laittaa hynttyyt yhteen perinteisen miehen, eikä minkään otuksen kanssa.

Mitä sinä mistään tiedät kun et ole siihen ensimmäiseenkään seurustelusuhteeseen päässyt? Naiset kuolivat synnytyksiin ja väkivaltaan, miehet tapaturmiin, tappeluihin, keuhkotautiin tai karkasivat Amerikkaan. Ei suhteet ennenkään pitkiä olleet.

Sun höpinä on kuin lapsettomien lastenhoitovinkit: kärpäsen surinaa lehmänpaskassa.