Tuntuu että nykyään parisuhde on vain ajantuhlausta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu itseltäni siltä että parisuhde on ihan turha asia nykyään koska mihin sitä kumppania edes tarvitsee? Sinkkuna jokainen pärjää ja pystyy elämään hyvin joten mietin miksi jotkut menee parisuhteeseen, seksin ja rahan takia? 

M33

Siksi että on kiva viettää aikaa yhdessä ja jakaa arkea. Kasvattaa lapset yhdessä.

 

Mutta ei tätä kaikkien tarvitse haluta. 

Niin itse olen ikisinkku enkä ymmärrä tuollaista. Me kaikki olemme erilaisia. 

Minulle riittää oma käsi ja netti tuomaan riittävän nautinnon ja jos haluan viettää aikaa muiden kanssa niin sitten menen tapaamaan ystäviä tai sukulaisia. Lapsia tälläiseen yhteiskuntaan en halua.

M33

Vierailija kirjoitti:

Oot oikeilla jäljillä. Yksi ratkaisu olis sellainen sydänystävä/fwb. Omat kodit ja talous ja elämä, mut sitten kun iskee halipula (kuten just mulla nyt) niin vois hyvin mennä toisen kainaloon nukkumaan 😊 Yhden yön jutut ei oo oma pala kakkua, mut en välttämättä kaipaa perinteistäkään parisuhdetta. Luotto(miespuolinen)ystävä olis ihana lisä elämään.

N32

Tässä se ongelma tiivistyykin: minäminä ja minun tarpeet ja halut. Toisen olisi hyvä olla just silloin tavoiteltavissa ja saatavilla ja antamassa kun MINULLA on tarve. Ja jos tätä ei yhdeltä saa, hypätään seuraavaan.

Tämän takia ne ihmissuhteet ei kestä nykyään. Ei ole alkeellistakaan sietokykyä sitoutua, tehdä kompromisseja, ajatella asioita toisen näkökulmasta, joustaa jne.

En tiedä lohduttaako tämä teitä, mutta mä ajattelin aiemmin samoin. Halusin keskittyä uraani ja perustin yrityksen. Ajatus yhdessä asumisesta kammotti. Mulla oli vain lyhyitä suhteita ja en ottanut pohjimmiltaan niitä tosissaan, siksi niistä ei tullut mitään. Ja salaa olin helpottunut siitä.

Luulen, että mulla oli todella välttelevä kiintymyssuhdetyyli. Oma isäsuhde on ollut aika etäinen, tosin viime vuosina lähentynyt.

Tapasin päälle nelikymppisenä nykyisen mieheni. En osaa selittää miten, mutta tiesin heti, että tulen olemaan tämän miehen kanssa. En olisi halunnut olla kenenkään kanssa, mutta hänen kanssa oli pakko. Se oli outoa.

Olen ollut hirveän onnellinen hänen kanssaan. En ole mieluiten yksin vaan aidosti olen mieluiten hänen kanssaan. Älkää tyytykö vähempään.

Miten syntyy uusi ihmisiä jos ei ihmiset ole parisuhteissa?

Tietenkin se on, kun ihmisille on uskoteltu että vain mitattavilla(yleensä rahassa) asioilla on tässä elämässä mitään arvoa. 

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyy uusi ihmisiä jos ei ihmiset ole parisuhteissa?

Samalla tavalla kuin aina ennenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi olla ihan superehjä että parisuhde olisi rakkaussuhde. Molempien. Yhtään pilkkaamatta.

Uskon että tämmöisiä poikkeusihmisiä on (kourallinen), mutta yhä suurempi osa on vereslihalla kaikista ihmissuhdepettymyksistä alkaen lapsuuskodista. Omien vanhempien paskuus on omien suhteiden varmin torpedoija. Osa jotenkin rämpii tuosta seuraavalle pykälälle mutta voi olla vielä silti matkaa siihen, mitä suhteen kuuluisi olla. Sellaisen, mistä ei lähdetä. Molempien pitäisi olla niin samalla taajuudella.

Olisi aivan kauheaa jos unohtaisimme että tälläiset suhteet ovat silti mahdollisia. Taajuus tarkoittaa rehellisyyttä, eli toinen pysyy ja kuuntelee. Mutta kovin isoja yllätyksiä  ei toisaalta kukaan kestä.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä. Olen aiemmin nuorena ollut pitkässä suhteessa/kihloissa perhesuhteissaan traumatisoituneen miehen kanssa, jolla vanhemmilla oli vaikka mitä ongelmia, vaikka muutoin pärjääviän olivat. Aivan järkyttävän kuluttavaa vuoristorataa oli suhde tuon miehen kanssa, hän oli minussa kiinni kuin iilimato ja äärimmäisen mustasukkainen. Hänellä oli  noususuhteinen kv.ura, paljon matkatyötä ym., mutta traumaside oli minulle liikaa ja halusin erota. Mies itki perääni monta vuotta, aina kännissä soitteli ja pyysi käymään ym. soopaa. Hän myös piti yhteyttä vanhempiini eron jälkeen vielä monta vuotta, kävi heidän luonaan ym. Varmaan sai heiltä jotain mitä kotoaan ei saanut.  En ottanut takaisin, vaikka mitä temppuja teki, kun kerran tein päätöksen. Olen nähnyt häntä myöhemmin ja jutellut, ihan kivasti hänellä kai menee, on perhe ym. Sen tiedän, että hänen lapsellaan on ollut isoja ongelmia, jotain sukupolvien perimää lienee lapsi saanut taakseen. Nykyisellä miehelleni on turvallinen varhainen kiintymyssuhde sekä ihanteellinen perhemalli, jotka kyllä ovat aivan ehdottomat edut parisuhteen muodostamiseksi. Olen onnellinen, kun olen hänet löytänyt, ei ole itsestäänselvyys. 

Itse olen ainakin hiton tyytyväinen, kun näin viidenkympin korvilla seksi ei enää kiinnosta, eli edes se ei enää toimi draivina mihinkään suhteisiin eikä tarvitse niitä naisia hakemalla hakea että olisi joku. Voi olla kaikessa rauhassa yksin. Moneen mäntyyn sitä tulikin nuorempana kalloa hakattua. 

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyy uusi ihmisiä jos ei ihmiset ole parisuhteissa?

Itseasiassa yksi merkittävin syy alhaiselle syntyvyydelle on se ettei ole kumppania. Nykyisin on paljon sinkkuna ja ikisinkkuja.

Ikuisena romantikkona uskon että sellainen syvään rakkauteen perustuva ihana lämmin parisuhde on edelleen mahdollista muodostaa ja saada myös kestämään. Tiedän millainen ihminen olen ja jos joskus löydän kaltaiseni, silloin lopputulos ei voi olla mitään muuta kuin hyvä.

Sukupuolten roolit ovat muuttuneet ja siitä kärsivät miehet. Miehet eivät tiedä paikkaansa ja naiset luulevat pärjäävänsä yksin. Kumpikaan ei ole tyytyväinen.

Sinkkuna kotona ei tapahdu mitään ja mihinkään rientoihin ei kiinnosta eikä jaksa lähteä. Aika sosiaalitonta elämää tässä.

Niinhän se tuntuu. Kyllä on romanttiset kuvitelmat tässä iässä jo haihtuneet. 

Vierailija kirjoitti:

Ikuisena romantikkona uskon että sellainen syvään rakkauteen perustuva ihana lämmin parisuhde on edelleen mahdollista muodostaa ja saada myös kestämään. Tiedän millainen ihminen olen ja jos joskus löydän kaltaiseni, silloin lopputulos ei voi olla mitään muuta kuin hyvä.

Uskon tähän teoriassa, mutta en käytännössä. Ainakaan enää tässä iässä ja omalla kohdallani. 

Parisuhteen pitäisi parantaa eikä huonontaa elämänlaatua. 

Tosi tv ohjelmia kun kattoo, suomalaisilla on joskus niin Kaurismäkeläisiä parisuhteita, että en kyllä sellaista jaksais. 

Ikävä kuulla. Omassa kuplassani on paljon näitä vanhanajan kumppanuus avioliittoja.

Tällä palstalla näkyy hyvin se (parisuhteiden) minä minä -asenne, josta ap kirjoittaa. Avioliiton ja sitoutumisen merkitystä ei edes ymmärretä, vaan vieraat ihmiset huutavat kuorossa "eroa!", "se on vain paperi", "jätä se sika!"

Kaikki lähtee toisen ihmisen kunnioittamisesta. Se on kestävän parisuhteen (avioliiton) edellytys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oot oikeilla jäljillä. Yksi ratkaisu olis sellainen sydänystävä/fwb. Omat kodit ja talous ja elämä, mut sitten kun iskee halipula (kuten just mulla nyt) niin vois hyvin mennä toisen kainaloon nukkumaan 😊 Yhden yön jutut ei oo oma pala kakkua, mut en välttämättä kaipaa perinteistäkään parisuhdetta. Luotto(miespuolinen)ystävä olis ihana lisä elämään.

N32

 

Tässä se ongelma tiivistyykin: minäminä ja minun tarpeet ja halut. Toisen olisi hyvä olla just silloin tavoiteltavissa ja saatavilla ja antamassa kun MINULLA on tarve. Ja jos tätä ei yhdeltä saa, hypätään seuraavaan.

Tämän takia ne ihmissuhteet ei kestä nykyään. Ei ole alkeellistakaan sietokykyä sitoutua, tehdä kompromisseja, ajatella asioita toisen näkökulmasta, joustaa jne.

Ei ole oikein syytä.

Vierailija kirjoitti:

Miten syntyy uusi ihmisiä jos ei ihmiset ole parisuhteissa?

Tarviiko niitä syntyä aina vain enemmän?

Taloudellinen hyöty yksinoloon verrattuna.