Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset ei enää selviä elämästä
12.04.2024 |
Ihmeellistä että vanhan ajan (50-60-70-luvun) kasvatuksen saaneet ovat enimmälti täysipäistä porukkaa ja selvinneet elämästä kohtuullisen hyvin mutta vaikka sukupolvi sukupolvelta kasvatus on lapsilähtöisempää ja lasta kunnioittavampaa niin jokainen sukupolvi näyttää voivan edellistä huonommin ja selviävänsä elämästä aina vaan heikommin. Nykynuorista ja -lapsista suuri osa ei meinaa selvitä ihan tavallisesta elämästä vaan joka toisella on ties minkälaista mielenterveyden häiriötä ja toimintakyvyn alenemaa.
Ihmeellistä on myös että toisissa kulttuureissa missä tunteita ei edelleenkään sanoiteta eikä kasvatus muutenkaan ole kovin lapsilähtöistä, lapsista kuitenkin kasvaa ihan elämässään pärjääviä ihmisiä. Miksi näin?
Ihan tavalliset asiat näyttävät olevan nykyihmisille liian hankalia, työelämä, lastenhoito jne, esim vanhemmuus näyttää olevan monille ihan tavattoman rankkaa, ennen vanhaan ja monissa kulttuureissa nykyäänkin se on ihan tavallinen elämään liittyvä juttu eikä mitenkään ylitsepääsemättömän rankkaa ja vaikeaa.
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri kirjastossa ja siellähän on nykyään automatisoitu palautuksesta lainaukseen kaikki. Ennen tiskin takana oli useampi asiakaspalvelija, virkailijoita ja yliopistosta valmistunut johtaja, joiden ainoa tehtävä oli piippailla kirjoja sisään ja ulos, sekä laittaa hyllyyn aakkosjärjestykseen. Johtaja lisäksi poisti ja valitsi uudet kirjat, ja päällysti. Heille kaikille maksettiin palkkaa 1700-3500€/kk tällaisesta "työstä".
50-60-70 -luvulla syntyneet tekivät työtä, johon olisi kelvannut koulutettu simpanssi ja sillä maksoi omakotitalot, mökit ja veneet. Ehkä siksi elämä näyttäytyy heille nyt niin erilaisena, eihän heiltä vaadittu oikeastaan mitään.
Huoh, olen kyllästynyt tähän kirjastoalan vähättelyyn ja väärinymmärtämiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen isän rooli oli perheessä suuri. Nykyisin isät loistavat poissaolollaan. Siitä se pääosin johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Istutaan entistä pienemmissä kopeissa tuijottamassa naapuritalon seinää. Pihana asfaltti ja rahaa 0 harrastaa. Sukulaisia vähän ja kavereita vielä vähemmän. Kaikki on koettu ja nähty. Ei mitään odotettavaa elämässä.
No eipä ollut 80-luvullakaan mitään kalliiden harrastusten kyllästämää elämää. Tänä päivänä jääkiekko, luistelu ja jalkapallo tuntuvat olevan vain eliitin lapsille mahdollista, ja kaikki jotka eivät näitä seuratasolla harrasta ovat "häviäjiä". Harrastaa voi vaikka sun mitä, mikä ei maksa juuri mitään.
Kaikkiaan vaikuttaa sille, että vain kalliit asiat tekevät elämästä jotenkin parempaa. Pitää olla juurikin nuo kalliit harrastukset, kalliit vaatteet, kallis auto, kallis koti, hintavat ulkomaanmatkat. Vanhemmat menevät tähän mukaan heti kun lapset alkavat vinkua merkkivaatetta. Ja jos ei ole varaa näihin, elämänlaatu muka joten
Onkohan tämä paikallista? Juuri juttelin meidän yläkoululaisten kanssa kavereidensa harrastuksista. Hän on ns. hyvässä koulussa, jossa vanhempien sosioekonominen taso varmasti keskiarvon yläpuolella. Yksi kavereista taisi harrastaa jalkapalloa, kukaan ei jääkiekkoa tai luistelua.
Muutenkaan kalliilla asioilla pröystäily ei tunnu olevan suosiossa. Osa kavereista tekee kalliita matkoja, mutta ei niitä tunnuta vertailevan. Pori ja Pariisi ovat yhtä päteviä paikkoja mennä kesälomalla. Juuri kerroin meidän lapselle, että emme ole varmaan menossa ulkomaille tänä vuonna, kun on rahasta tiukkaa vaan tehdään ehkä autoloma kotimaassa ja lapsesta siinä ei ollut mitään erikoista. Kalliita vaatteita tuntuvat melkein pitävän noloina tai ainakin olettavat, että kallis merkkivaate on tietenkin feikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.
Älä puhu paskaa. Mitä hommia? Kyllä silloinkin käytiin lukio ja mentiin yliopistoon, ja 50-luvulla syntyneet kehittivät sen tietotekniikan jota te nyt käytätte.
Näinä aikoina syntyneet ulkoistivat myös lähes kaiken tuotannon muualle poistaen suuren osan näistä "hommista".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri kirjastossa ja siellähän on nykyään automatisoitu palautuksesta lainaukseen kaikki. Ennen tiskin takana oli useampi asiakaspalvelija, virkailijoita ja yliopistosta valmistunut johtaja, joiden ainoa tehtävä oli piippailla kirjoja sisään ja ulos, sekä laittaa hyllyyn aakkosjärjestykseen. Johtaja lisäksi poisti ja valitsi uudet kirjat, ja päällysti. Heille kaikille maksettiin palkkaa 1700-3500€/kk tällaisesta "työstä".
50-60-70 -luvulla syntyneet tekivät työtä, johon olisi kelvannut koulutettu simpanssi ja sillä maksoi omakotitalot, mökit ja veneet. Ehkä siksi elämä näyttäytyy heille nyt niin erilaisena, eihän heiltä vaadittu oikeastaan mitään.
Huoh, olen kyllästynyt tähän kirjastoalan vähättelyyn ja väärinymmärtämiseen.
Olen ko. kommentin kirjoittaja ja ollut itsekin kirjastossa töissä. Tuota se oli pienessä sivukirjastossa. Edes siivoojalla ei ollut kiire, kuten ei kellään muullakaan koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ennen puhuttu mistään mielenterveysongelmista eikä uupumisesta, joten eivät ihmiset osanneet käyttää kokemuksistaan sellaisia sanoja.
Olen itse parikymppinen nainen, jolla on lievä-keskivaikea masennus, mutta jos olisin syntynyt 50-70-luvulla, niin samanlaisia ongelmia olisi pidetty varmaan vain nuoruuden kipuiluna. Käyn terapiassa, ennen ei käyty, kun a) ei tiedetty mitä se on ja tietoa oli vaikeampi hankkia, b) ajateltiin, että semmoinen on vain hulluille, c) ei ylipäätään tajuttu, että voi hakeutua terveydenhuollon piiriin, jos on psyykkisesti paha olla, ja d) terapeutteja oli vähän ja terapia oli kallista enkä tiedä, saiko siihen mitään yhteiskunnan tukia.
Osa nuoruuden kipuilijoista teki sitten itsemurhan tai alkoholisoitui (mikä olikin silloin yleisempää), osa kipuili aikansa kunnes sitten jossain kohtaa alkoikin mennä paremmin, löytyi vaikka kiva työpaikka tai parisuhde. Ja vaikka toimintakyky olisikin ollut huono, niin ehkä se kuitenkin riitti helpompiin töihin, ja lastenkin kasvatukseksi riitti, että antoi niille joskus ruokaa ja vaatteet, eikä ollut sossujakaan valittamassa joka asiasta. Ja varmasti silloinkin oli myös saamattomia vätyksiä, jotka makasivat jonkun nurkissa tekemättä mitään, mutta ei heitä sairaina pidetty eikä semmoisesta puhuttu kun se oli niin häpeällistä. Myös mielisairaalapaikkoja oli paljon nykyistä enemmän ja sairaalajaksot olivat pidempiä, sinne saatiin sopeutumattomimmat pois silmistä ja mielestä.
Nykyisin sitten medikalisoidaan ja psykologisoidaan kaikki, missä on sekä hyvät että huonot puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Ja siis ymmärrän että elämä ja yhteiskunta on muuttunut (huonompaan monin tavoin) mutta se ei yksin selitä tätä nykyajan heikkoa pärjäämistä, ei varmasti kasvatuskaan toki, mutta on hätkähdyttävää miten suuri osa nuorista ihmisistä ei selviä enää (tavallisesta) elämästä. Kaikenmaailman apua ja tukea ja varhaista tukea on saatavilla tuutin täydeltä mutta mikään ei riitä. Onko kyse myös osin siitä että tukea jne tarjoillaan niin paljon että ihmisen oma selviytymiskyky jää jotenkin kehittymättä? Kasvatus liittyy aiheeseen sikäli vahvasti että nykyään siitä niin paljon puhutaan ja pelätään lapsen pilaamista pienistäkin virheistä ja tunteita sanoitetaan jne mutta vaan huonommin menee koko ajan.
Miten niin menee huonommin? Sanoisin, että yhtä huonosti menee sillä tietyllä osalla porukasta.
Ennen heistä ei vaan puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin joskus vanhoja kirjoja, joissa mainittiin nuorison kokema maailmantuska. Käsitin sen sisäiseksi ahdistukseksi.
Joku keksi isän roolin. Voi hyvinkin olla merkitystä sillä,että isän rooli on muuttunut.Isät olivat ennen niitä perheen auktoriteetteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin juuri kirjastossa ja siellähän on nykyään automatisoitu palautuksesta lainaukseen kaikki. Ennen tiskin takana oli useampi asiakaspalvelija, virkailijoita ja yliopistosta valmistunut johtaja, joiden ainoa tehtävä oli piippailla kirjoja sisään ja ulos, sekä laittaa hyllyyn aakkosjärjestykseen. Johtaja lisäksi poisti ja valitsi uudet kirjat, ja päällysti. Heille kaikille maksettiin palkkaa 1700-3500€/kk tällaisesta "työstä".
50-60-70 -luvulla syntyneet tekivät työtä, johon olisi kelvannut koulutettu simpanssi ja sillä maksoi omakotitalot, mökit ja veneet. Ehkä siksi elämä näyttäytyy heille nyt niin erilaisena, eihän heiltä vaadittu oikeastaan mitään.
Huoh, olen kyllästynyt tähän kirjastoalan vähättelyyn ja väärinymmärtämiseen.
Työn vähättelyyn olen kyllästynyt minäkin. Jos koulutetut simpanssit olisivat kyenneet ihmisten tekemiin töihin, niin varmaan olisi käytetty niitä simpansseja.
Ihmisten halveksimista on verrata entisajan töitä simpanssitason puuhaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ihmiset tekivät itsemurhia. Oltiin johtava itsemurhamaa Euroopassa. Nykyään saadaan diagnoosi, lääkkeet ja terapiaa.
Suuri osa 30-luvulla syntyneistä vanhemmista joi viikonloppukännit joka työviikko ja vietti juhannuksen ja joulunkin kännissä. Kai se sitten oli sitä pärjäämistä siihen aikaan.
Suomessa tehdään edelleen eniten itsemurhia maailmassa, tai ainakin top 3.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin aspana en kyllä sanoisi että tuolloin syntyneen olisivat täyspäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Joku keksi isän roolin. Voi hyvinkin olla merkitystä sillä,että isän rooli on muuttunut.Isät olivat ennen niitä perheen auktoriteetteja.
Perhekohtaista kylläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oltiin velvollisuudentuntoisia ja oli kunnia pärjätä ja olla ahkera. Pikku murheista ei piitattu. Ne kuului asiaan. Nykyään ei siedetä minkäänlaisia vähäisiäkään vastoinkäymisiä. Masennutaan vähästäkin.
Niihin "pikku murheisiin" sitten vedettiin kaksin käsin viinaa ja hakattiin vaimo ja lapset. Ja kun ei enää kestetty hirttäydyttiin saunan taakse. Mutta pääasia että ihminen oli ahkera ja pärjäävä sen ajan mitä nyt hengissä oli. Kovuuden perintö.
Niinpä. "Mutta töistä en ollut päivääkään pois", sanoi alkoholisti.
Työ oli kunnia-asia.
Vierailija kirjoitti:
Ennen isän rooli oli perheessä suuri. Nykyisin isät loistavat poissaolollaan. Siitä se pääosin johtuu.
Joka taas johtuu siitä, että naiset haluavat keskenään lapsia. Ja syynä on vihervasemmistofemakkonaisten aivopesu.
Mies saattaa olla vaan siittiöiden luovuttaja, jos siis nainen ei ole tullut raskaaksi pyhästä hengestä.
Mies heivataan heti pihalle, kun siitos on tapahtunut, eikä lapselle puhuta mitään isästä. Ja tokkopa mies edes tietää olevansa isä?
Kyllä lapsilla pitäisi olla naisen/äidin ja miehen/isän mallit, että kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi. Eikä ala heti syntymästään asti miettimään sukupuoltaan
Kukaan kohta selviä kun persut vallassa.
Ei tietenään ollut ennenvanhaan lastenhoito rankkaa, kun hereillä oleva vauvakin jätettiin pitkäksi aikaa yksin pinnasänkyyn ja jopa yksin kotiin. Nykyisin lastenhoidon, työn ja kaiken yhdistäminen on raskaampaa juuri siksi, että myös lastenhoitoon ja vanhemmuuteen panostetaan.
Viera kirjoitti:
Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.
Nykyään suomalaiset vähenevät vauhdilla. Suomea ei todelliisuudessa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.
Älä puhu paskaa. Mitä hommia? Kyllä silloinkin käytiin lukio ja mentiin yliopistoon, ja 50-luvulla syntyneet kehittivät sen tietotekniikan jota te nyt käytätte.
Tehdastyöt. Isäni kävi vain kansakoulun ja oli töissä kalkkitehtaassa. Aluksi oli oli apupoika ja lopulta laborantti. Äitini kävi vain kansakoulun ja oli töissä jossain tehtaassa jossa tehtiin nahkahanskoja. Tätini ja enoni käyneet vain kansakoulun, töissä samassa tehtaassa kuin isäni.
Jos ennen olit koulutettu niin olit 100% töissä, tänäpäivänä koulutettu taas ei ole, koska enemmän väkeä ja kilpailu kovaa. Olet aina korvattavissa valmistumistilanteessa.