Miksi ihmiset ei enää selviä elämästä

 

Vieras kirjoitti:

Kävin juuri kirjastossa ja siellähän on nykyään automatisoitu palautuksesta lainaukseen kaikki. Ennen tiskin takana oli useampi asiakaspalvelija, virkailijoita ja yliopistosta valmistunut johtaja, joiden ainoa tehtävä oli piippailla kirjoja sisään ja ulos, sekä laittaa hyllyyn aakkosjärjestykseen. Johtaja lisäksi poisti ja valitsi uudet kirjat, ja päällysti. Heille kaikille maksettiin palkkaa 1700-3500€/kk tällaisesta "työstä".

50-60-70 -luvulla syntyneet tekivät työtä, johon olisi kelvannut koulutettu simpanssi ja sillä maksoi omakotitalot, mökit ja veneet. Ehkä siksi elämä näyttäytyy heille nyt niin erilaisena, eihän heiltä vaadittu oikeastaan mitään.

Huoh, olen kyllästynyt tähän kirjastoalan vähättelyyn ja väärinymmärtämiseen.  Työttömiä on hyllyttämässä 9:-  kulukorvauksin ja "kolauksin. "  - mahtaakohan tuottaa jälkeläistä.

 

 

 

Höpöhöpö. Ennen oli sellaisiakin luksuksia, kuin kodinhoitajat. Ihan kunnalta sellaisen sai apuun, laittoi ruokaa, pesi pyykit ja hoiti lapset, jos äidillä esim. oli joku sairaus, niin pahimman yli. Nyt jos pyytää apua, ei sitä saa, tai jos saa, se tulee lomakkeen kanssa keittiön pöydän ääreen tenttaamaan, että mitkä ovat nyt sun vahvuustekijät tässä sun tilanteessa, kun lapsesi sairastaa syöpää ja itse olet sen takia masentunut.



Ja se on ihan näköharhaa, että ihmiset olisivat ennen jotenkin pärjänneet paremmin. Itsemurhaluvut olivat korkeammalla, samoin perhemurhaluvut. Kotiväkivalta oli laillista, samoin raiskaus avioliitossa. Vain vahvimmat selvisivät, eikä hekään täyspäisinä. Jos joku joutui mielisairaalaan, se vaietttiin kuoliaaksi tuttavapiireissä. Menneisyyden taakka näkyy nykyisissä masennus- yms. tilastoissa. 

Yksilö ajoi yhteisön yli, ei mitään sen ihmeellisempää. Ihmiset tosiaan on huonompia nykyään. Ei siis näin eri aikakausien yksilöitä vertaillessa, vaan yhteiskunnan näkökulmasta. 

Elämää kannattaa yksinkertaistaa, se selkiyttää ajatuksia ja koko elämää. Pois kaikki multitaskaus ja somesekoilu. 

Valtio on totuttanut huomattavan osan kansaa tukiin ja avustuksiin. Koura ojoon vaan ja tukea tulee. Yrittäjyys on epäilyttävää, mahd. riistämistä. Tämä siksi että valtionhoitajana toiminut puolue saisi ääniä. Onneksi se on nyt oppositiossa.

Vierailija kirjoitti:

Kävin juuri kirjastossa ja siellähän on nykyään automatisoitu palautuksesta lainaukseen kaikki. Ennen tiskin takana oli useampi asiakaspalvelija, virkailijoita ja yliopistosta valmistunut johtaja, joiden ainoa tehtävä oli piippailla kirjoja sisään ja ulos, sekä laittaa hyllyyn aakkosjärjestykseen. Johtaja lisäksi poisti ja valitsi uudet kirjat, ja päällysti. Heille kaikille maksettiin palkkaa 1700-3500€/kk tällaisesta "työstä".

50-60-70 -luvulla syntyneet tekivät työtä, johon olisi kelvannut koulutettu simpanssi ja sillä maksoi omakotitalot, mökit ja veneet. Ehkä siksi elämä näyttäytyy heille nyt niin erilaisena, eihän heiltä vaadittu oikeastaan mitään.

Saanen huomauttaa, että me 70-luvulla syntyneet olemme nyt viidenkympin molemmin puolin. Me olemme pääosin aloittaneet  työuramme 2000-luvulla, jolloin yksinkertaisia tehtäviä oli vähennetty jo rutosti tullessamme työelämään. Minä en esimerkiksi ole nostanut pankista rahaa tiskiltä kuin lapsena, kaikki oli automatisoitu jo kun aikuistuin. Ja me olemme tässä samassa työelämässä yhä ja vielä noin 20 vuotta. Eli samat haasteet koskevat meitäkin.

Mitä enemmän autetaan ja tuetaan, sitä avutto-mammaksi ihmiset heittäytyvät.

Jos tuet olisi paljon pienemmät (kuten monissa maissa), niin pitäisi vain pärjätä vähemmällä avulla, kuten monessa maassa tapahtuu.

Täysipäisyys on helpomman elämän (helpommin saatavat työt ja siten omaisuus) luoma harha. Aiemmat sukupolvet on siirtäneet traumansa nuoremmille, jotka ottaa niistä nyt vastuun ja yrittää ratkoa.

Ennen ongelmat kiellettiin ja väitettiin muiden syyksi. Todella toksista menoa monissa perheissä ja itsemurhatkin oli yleisempiä. Alkoholilla säädeltiin ahdistuksen tunteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.

Älä puhu paskaa. Mitä hommia? Kyllä silloinkin käytiin lukio ja mentiin yliopistoon, ja 50-luvulla syntyneet kehittivät sen tietotekniikan jota te nyt käytätte.

 

Oli vaikka mitä töitä mihin ei vaadittu erikseen koulutusta. Nykyään pitää olla koulutus ihan jollain tehdasduunarilla ja siivoojallakin. Työnhakeminenkin on jo tehty nykyään niin monimutkaiseksi prosessiksi, että joidenkin työelämä tyssää jo siihen. Ennen saattoi marssia firman ovelle ja kysyä onko töitä tarjolla. Tottakai osa ihmisistä kouluttautui ennenkin pitkälle, mutta ei se mikään itsestäänselvyys ollut, eikä ehto sille että sai edes jotain työtä.

Keksin paljonkin syitä miksi ihmiset voi nykyään todella huonosti: vaatimustaso, tietotulva, some, jatkuva saatavillaolo, kouluissa integraatio ja liian isot luokat, yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen, kyttääminen ja arvostelu (mm juurikin somen kautta), kilpailuhenkisyys, kaikesta loukkaantuminen, uhkakuvat joka suunnalta, vanhemmuustaitojen puute, yhä kovenevat päihteet, yksinäisyys, se että maailma on sekaisin niin monella tavalla (miljoona eri sukupuolta sekoittamassa kasvavien lasten minäkuvan ja identiteetin kehitystä esimerkiksi, tai se että nousee kamala haloo jostain harmittomista sketsiohjelmista koska ne muka on niin loukkaavia jotain tiettyä ryhmää kohtaan), se että naiset ja miehet yritetään väkisin nähdä samanlaisina perustellen asiaa tasa-arvolla, tuloerojen kasvu, ulkomailta tulleiden jengiytyminen ja väkivaltaisuus, jatkuva kiire ja suorittaminen oravanpyörässä. Tässä nyt alkuun joitain syitä.

Vierailija kirjoitti:

Vai täyspäisiä? Itsellä lähipiirissä kyllä useitakin esimerkkejä, jotka todistavat aivan muuta.

Minä tiedän myös paljon mielisairaita 50-60-70-luvulla syntyneitä.

Veikkaan että lapselle on kuitenkin todella tärkeää tiukat, selkeät rajat. Osa näistä tunteita huomioivista kuvittelee että lasten kanssa keskustellaan yhdessä ne rajatkin. Turvatonta.