Miksi ihmiset ei enää selviä elämästä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.

Älä puhu paskaa. Mitä hommia? Kyllä silloinkin käytiin lukio ja mentiin yliopistoon, ja 50-luvulla syntyneet kehittivät sen tietotekniikan jota te nyt käytätte.

 

Molemmat vanhempani ovat tähneet täyden työuran ilman mitääm koulutusta ja saavat nyt sen kokoisia eläkkeitä joiden ylittäminen onnistuu minulta (DI) ainoastaan sen takia että olen johtavassa asemassa ja saan isoja bonuksia.  Eli kyllä täydin kouluttamattomat saivat aikanaan täysin eri mahdollisuudet elämään kuin nykyään moni saa. 

Vanhemman väen täysipäisyydestä sen sijaan en olisi niin varma. Aika ikäviä tarinoita lapsuudesta löytyy niin minulta ja ystäviltäni ja töitä pn saanut tehdä ettei traumat siirry omille lapsille. 

Valtio varasti rahat ja tuhosi ostovoiman

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli kaikki paremmin-jankuttajat taas vauhdissa.

Ennen ei tarvinnut syödä mielialalääkkeitä noihin ongelmiin joihin sinä niitä syöt.

En tiedä onko viinan veto kitusiin yhtään sen hohdollisempaa.

Ei ne ihmiset ennen väkivaltaisempia olleet kuin nykyään. Joku kirjoitti,että miehet hakkasi vaimojaan. Oli muutenkin stereotyyppinen kannanotto miten asiat oli ennen. Ennen oli ihmisillä hyvät käytöstavat. Ja kunnioitettiin auktoriteetteja.Ei ollut esim.kouluampumisia. Netti ja älypuhelimen käyttö vaikuttavat nuoriin negatiivisesti. Onneksi on vielä vanhempia jotka viitsivät valvoa lasten älylaitteiden käyttöä.

70-luvulla syntyneenä muistan ettei asioista puhuttu. Kaikki paska piti pitää sisällä ja pärjätä. Mulla oli paljon ongelmia koulussa oppimisen suhteen, muttei niihin kiinnitetty huomiota koska olin oppinut olemaan hiljainen ja kiltti tyttö julkisesti. Kotona yksin sain raivareita jatkuvasti, mutta esitin pärjääväni koska tiesin miten pitäisi olla. Paljon oli ongelmia mitä näillä nykynuorilla on, mutta opin esittämään oikeaa käytöstä. Jatkuu edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vielä ysärillä oli ok olla tavallinen. Muistan koulusta ne meikittömät heppatytöt lippis päässä ja jotkut oli lukiossa ihan toimistotätien näköisiä. Harrastukset oli tavallisia, aerobic koululla. Monet meni merkonomiksi lukemaan eikä kukaan saanut mitään ihmeellisiä enkunkielisiä titteleitä. Ei ollut feikkiä someunelmaa eikä niin suuria paineita mahtua muottiin. Tervehenkisempää aikaa se oli.

 

 

 

Eli yleisesti toivottavaa on, ja hyvän olon alku, jos saa olla ilman meikkiä ja pysyy pois kansainvälisyydestä? Siitä tulee "tervehenkisyys"...?

Vierailija kirjoitti:

Istutaan entistä pienemmissä kopeissa tuijottamassa naapuritalon seinää. Pihana asfaltti ja rahaa 0 harrastaa. Sukulaisia vähän ja kavereita vielä vähemmän. Kaikki on koettu ja nähty. Ei mitään odotettavaa elämässä. 

No eipä ollut 80-luvullakaan mitään kalliiden harrastusten kyllästämää elämää. Tänä päivänä jääkiekko, luistelu ja jalkapallo tuntuvat olevan vain eliitin lapsille mahdollista, ja kaikki jotka eivät näitä seuratasolla harrasta ovat "häviäjiä". Harrastaa voi vaikka sun mitä, mikä ei maksa juuri mitään.

Kaikkiaan vaikuttaa sille, että vain kalliit asiat tekevät elämästä jotenkin parempaa. Pitää olla juurikin nuo kalliit harrastukset, kalliit vaatteet, kallis auto, kallis koti, hintavat ulkomaanmatkat. Vanhemmat menevät tähän mukaan heti kun lapset alkavat vinkua merkkivaatetta. Ja jos ei ole varaa näihin, elämänlaatu muka jotenkin romahtaa, ollaan proletariaattia. Tätä en ymmärrä.

Muutos ajattelutavassa. Tämän näkee työpaikalla ja ihmisten valinnoissa. Duunissa näkee, miten ainakaan se motivoitunut ja kouluttautunut nuorempi sukupolvi ei malta kehittää uraa rauhassa. Heti pitäisi saada ylennyksiä ja päästä eteenpäin uralla kovaa vauhtia. Minun sukupolvelleni on itsestään selvää, että homma tehdään kärsivällisemmin askel askeleelta, opetellaan nykyinen työ tarpeeksi hyvin, jotta on riittävästi valmiuksia ottaa se seuraava askel. 

Sama asumisessa. Moni ostaa se sen yksiön heti valmistuttuaan, seuraavaksi täytyykin jo saada esim. 400 000 euron "unelma" omakotitalo 27-vuotiaana. Samaan aikaan hankitaan lapsi, koira, kaksi autoa, vene ja sitä rataa. Tässäkään ei malteta rauhassa rakentaa elämää asia kerrallaan.

Kaikki tämä on osaltaan vaikuttamassa siihen, että sellaista kokemuksen tuomaa tietoa ja tervettä, järkevää itsevarmuutta ei ehditä hankkia ennen kuin täytyy jo päästä sinne altaan syvään päähän. Tämä on tietenkin iso stressin lähde, kun hypätään vähän liian isoihin saappaisiin ja sellainen levottomuus ja vakauden puute värittää useampaa elämän osa-aluetta. Vähän kokeneemmat ymmärtävät keskimäärin paremmin, että yksi iso muutos kerralla on omassa elämässä ihan riittävä haaste. 

Vierailija kirjoitti:

70-luvulla syntyneenä muistan ettei asioista puhuttu. Kaikki paska piti pitää sisällä ja pärjätä. Mulla oli paljon ongelmia koulussa oppimisen suhteen, muttei niihin kiinnitetty huomiota koska olin oppinut olemaan hiljainen ja kiltti tyttö julkisesti. Kotona yksin sain raivareita jatkuvasti, mutta esitin pärjääväni koska tiesin miten pitäisi olla. Paljon oli ongelmia mitä näillä nykynuorilla on, mutta opin esittämään oikeaa käytöstä. Jatkuu edelleen.

Minäkin kirjoitin tuolla edellisellä sivulla meistä 70-luvulla syntyneistä. Tuttua on tuo tunteiden peittely. Kiellettiin kiukuttelemasta, jos olit hankala ja itsepäinen sait piiskasta tai tukkapöllyä. Ruokapöydässä oli istuttava hiljaa. Koskaan mistään ei keskusteltu, älä kysele joutavia, sanottiin. Mistään ei kehuttu, ettei ylpisty. Onhan siinä ollut opettelemista, kun samaan aikaan vaaditaan tunnetaitojen opettamista omille lapsille ja itsekään ei ole niihin oppia saanut. Huomaan, että työelämässä nuorille sallitaan paljon enemmän ja edelleenkin meidän keski-ikäisten pitää olla hiljaa ja tyytyväisiä. Olet heti hankala kaikesta valittava, jos otat esille epäkohtia. 

Vierailija kirjoitti:

Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.

 

Niin ajatella ja nykyään riittää kännykän hiplaaminen,on se niin vaikeaa.

Kännykkää pitää osata käyttää. Mm. työpaikalla jokainen työvaihe leimataan kännykällä järjestelmään. Aamulla kun tulee töihin leimataan ja illalla kun lähtee, leimataan. Tunnit on myös kirjattava työpaikan järjestelmään joka ei siis ole sama kuin tässä vaan haettava omalla älypuhelimella. 

Itse työssä käytetään myös älypuhelinta, pientä tablettia siis josta löytyy niin keräyksessä tarvittava ohjelma että eri ohjelmat inventoinnille, täytölle yms. Myös tietokonetta käytetään josta löytyy kaikki varaston saldot, tuotteet, tuotekoodit ja osoitetarrat pakkauksille. 

Tämä siis aivan tavallisessa varastotyössä. Noissa ohjelmissa on valtava määrä kaikkea muutakin. Ja eri osastojen kerääminen tapahtuu myös digitaalisesti hieman eri tavoin. Laitteita myös käytetään englanniksi vaikka me kaikki työntekijät olemme syntyperäisiä suomalaisia. Suomenkielinen versio on huono kuten se oli eräässä terminaalityössä (samantyyppinen ohjelma) 

Näin on itse asiassa jokaisessa logistiikka-alan työpaikassa tätä nykyä. Kaikki on digitaalisessa muodossa ja jokaisessa työvaiheessa on osattava olla tarkka. Kun olen melko hyvä englannissa (asunut ulkomaillakin) saatan välillä auttaa muita kielen kanssa.

Tervetuloa vuoteen 2024.

Hard times create strong men etc... Siitä se johtuu, nykyisillä nuoremmilla sukupolvilla elämä on ollut aika yltäkylläistä ja helppoa, joten vastoinkäymisiä varten ei ole syntynyt resilienssiä, eli luonteen lujuutta. Ihmiset ovat pehmeitä, ja murtuvat pienenkin paineen alla. Normaalitkin asiat tuntuvat vaikeilta ja rankoilta, kun ei oikeita ongelmia elämässä ole. 

Valtaosa 1950 -luvulla syntyneistä on eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa sellaisissa oloissa ja köyhyydessä, mitä nykyajan "heikompiosaiset" eivät pysty kuvittelemaankaan. Jos kaikki tulee elämässä valmiiksi pureskeltuna, niin ei ihminen opi ponnistelemaan. Eihän nykynuoret vaivaudu edes kouluttautumaan, nykyiset 45-vuotiaat jäänee tämän maan koulutetuimmaksi ikäluokaksi, vaikka opiskelu on helpompaa kuin koskaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen elämä oli yksinkertaisempaa ja työelämä oli täynnä hommia mitä osasi tehdä kuka tahansa. Lisäksi työelämään riitti kansakoulun todistus ja välttävä lukutaito.

Älä puhu paskaa. Mitä hommia? Kyllä silloinkin käytiin lukio ja mentiin yliopistoon, ja 50-luvulla syntyneet kehittivät sen tietotekniikan jota te nyt käytätte.

Sinä kävit. Olisiko joku muu ollut vaikka kunnalla töissä? Tehtaassa? Telakalla?

Kävin juuri kirjastossa ja siellähän on nykyään automatisoitu palautuksesta lainaukseen kaikki. Ennen tiskin takana oli useampi asiakaspalvelija, virkailijoita ja yliopistosta valmistunut johtaja, joiden ainoa tehtävä oli piippailla kirjoja sisään ja ulos, sekä laittaa hyllyyn aakkosjärjestykseen. Johtaja lisäksi poisti ja valitsi uudet kirjat, ja päällysti. Heille kaikille maksettiin palkkaa 1700-3500€/kk tällaisesta "työstä".

50-60-70 -luvulla syntyneet tekivät työtä, johon olisi kelvannut koulutettu simpanssi ja sillä maksoi omakotitalot, mökit ja veneet. Ehkä siksi elämä näyttäytyy heille nyt niin erilaisena, eihän heiltä vaadittu oikeastaan mitään.

Liika paapominen ja voivottelu ja pään silittäminen. Ei opeteta suomalaista sisua. Annetaan liikaa periksi. 

Kasvatus voi olla rakkaudellinen, mutta sen täytyy olla myös jämäkkä ja kannustava. Jos vaikka muksua jännittää hammaslääkäri, niin ei mennä mukaan jännitykseen eikä aletaan kotona pohtimaan sitä asiaa syvällisen keskustelun parissa. Siinä lapsi vain alkaa kiinnittää lisää huomiota asiaan. Jos sinne hammaslääkäriin tai verikokeeseen täytyy mennä, niin se on luonnollinen asia ja sinne mennään ja that's it tättärää. 

Jos jokin juttu menee huonosti, niin ei siihen tarvi jäädä makaamaan ja piehtaroimaan. Hetken harmittaa, mutta sitten ylös ja uusi yritys.

Nykyään ihan liikaa keskitytään piehtaroimaan ja puhumaan kaikesta perinpohjin niin, että lapset menee vain enemmän sekaisin. Tuttavani oli tällainen "voi sua pientä ressukkaa, sulla on nyt paha olo" -äiti, ja nyt lapsellaan on mt-ongelma.

Ennenhän ne lapset, okt ja vakityö oli jo 25-vuotiaana. Nykyään pitää olla jokin yli-ihminen, että tuohon pääsisi edes 30-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Internet. Ennen keskityttiin elämään, nykyään kaikkeen muuhun.

Kyllä. Netti ja kaikenlainen ihme kilpailu kaikesta. Maa täynnnä ylikoulutettuja ihmisiä tekemässä varastohommia. Tossa eilen kuuntelin podia, missä opetushallituksen joku tyyyppi kerto, että tää nettiaika on tehnyt nykyihmisestä hölmöläisen. Hän otti esimerkin, että lapset koulussa suurinosa kirjoittaa näin. SInä juokset, niin koulussa kirjoitetaan SINÄ JUOKSEE. Toi miks se on sinä juoksee on, kun ne kääntää suoraan enkusta noita sanoja suomeksi omassa päässä.

Se on totta,että koulutetuimmat ihmiset ovat syntyneet 70 ja 80 luvulla. Tuosta oli juttu jossain lehdessä. Nykynuorissa paljon pelkkien tukien varassa eläviä nuoria.

Olis kiva tehdä kokeilu, miten ihmisten hyvinvoinnille kävis jos sais käyttää nettiä/somea vaan vaikka 2h viikon aikana. Työjutut asia erikseen toki. Vois tehdä hyvää monen mielenterveydelle :)

Tämä ongelma on kehittyneissä yhteiskunnissa kun kaikille ei ole enää paikkaa täällä. Jos menee jonnekin Thaimaahan siellä on vielä ovien avaajia töissä, hissipoikia, yms.

Mä ymmärrän nuoria. Tai jo itsekin olen kokenut samaa, vaikka olen nelikymppinen.

- Pätkätyöt ja muutenkin työelämän epävarmuus. Joskus ennen saattoi luottaa, että kun hoidan työni kunnolla, kyllä jonkun vuoden päästä sitten pääsen seuraavalle askelmalle ja sitten seuraavalle. Ja kun työkaverit ja pomo huomaavat nohevaksi ja teen reippaasti mitä pyydetään, saan lisää vastuuta. Nyt monessa paikassa ei voi enää luottaa, että siinä työpaikassa yhä saa olla parin vuoden päästä tai että se pomo ja työkaverit ainakaan on. Esimerkiksi itselläni on työkaveri, juuri valmistunut, joka on ollut 2 v firmassa ja ehtinyt käymään läpi jo kahdet muutosneuvottelut. Ei sellainen ympäristö hirveästi kärsivällisyyttä ruoki.

- Yhteiskunnan opetus, että kenestä vain voi tulla mitä vain. Ja se on vain itsestä kiinni. Se laittaa ponnistelemaan. Mutta näkyy myös pettymyksenä itseen, kun ei aina onnistukaan, kun tuntuu, että sekin on vain oma vika. Ja samalla se myös luo tuota kärsimättömyyttä. Eetoksen mukaisesti, se ura pitää raivata itse, ei voi luottaa, että kyllä se siitä urkenee itsestään, kun vaan tekee saman kuin muutkin.

- Heikoin lenkki: Nykyisen nuoret aikuiset ovat kasvaneet tv-ohjelmien aikana, jolloin peruskauraa on tiputtaa aina heikoin pois. Kun nämä aikanaan yleistyvät, epäilin jo silloin, että se tulee vaikuttamaan kulttuuriin. Koetaan, ettei riitä, että olet kuin muutkin, pitää olla parempi ja enemmän.

- Opiskelun rajaukset: Opiskelu on nykyään paljon paineistetumpaa opintoaikojen rajausten ja tukien tiukennusten ja lainapainotteisuuden myötä. Itsellä aikanaan meni eka opiskeluvuosi täysin penkin alle, ei tullut paljon opintopisteitä ja olin ahdistunut. Lisäksi satuin sairastumaan. Mutta silloinen systeemi antoi enemmän anteeksi, vaikka opintotuet olivat katkolla. Siitä sitten kuitenkin jotenkin itseni keräilin kasaan ja vaikka opinnot eivät hyvin menneet eivätkä varsinkaan lyhyen kaavan mukaan, olen lopulta löytänyt paikkani työelämässä ja nyt nelikymppisenä olen jo hyvätuloinen. Samoin kaverini ei saanut ensimmäisenä vuonna yhtään opintopistettä kasaan, mutta nykyään tienaa vuodessa kuusinumeroisia summia. Olisi toki ollut hyvä, jos itsekin olisin saanut aikanaan apua ahdistukseeni, mutta systeemi antoi aikaa aikuiseksi kasvamiselle ja epäonnistumiselle. Nykyään olisin sairauslomalla ja jonottamassa terapiaan tai lopettanut opintoni kokonaan, koska kompasteluun ei ole varaa.