Yle Areena Nepsyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen syntynyt vuonna -70.

Isäni ei kiroillut, äitini joka toinen sana oli muistaakseni kirosana. Isäni oli nuorena poikana merillä. 

Minä olen kova kiroilemaan, siskoni ei niinkään.

Lapsistani kaksi nuorinta ei kiroile, vanhin kiroilee.

Mieheni ei kiroile.

Onko siis joku geeni mikä altistaa kiroilulle? Onko tutkittu?

Touretteen kuuluu räävittömät sanat, ja tourette kuuluu nepsyihin. Tuskin se nyt on joku yksi geeni, mutta nepsyys sinällään voi altistaa kiroilulle? Usein eri nepsylajit kun menee vähän limittäin ja lomittain. Yhdellä ihmisellä voi olla useita eri nepsypiirteitä, vaikka diagnoosi ei tulisikaan kuin yhdestä "osa-alueesta". 

Mä en ymmärrä tuota. Miksi juuri ne kirosanat

Miksi syövässä alkaa kasvaa just syöpäsoluja ja miksi keuhkoputkentulehduksessa yskittää ja masentunut on vähävoimainen.

Vierailija kirjoitti:

Eniten kummastutti, miksi ne mun silmään pienet pojat sai pelata ammuskelupelejä valtavalta ruudulta. Siinä istuivat lapset, edessä konepistoolit joilla osoittelivat pelissä ja toisella kauhea raivari kun ei saanut pelata. Valot välkkyivät näppäimistöltä ja äänet pauhasivat. En ikinä antaisi tollasta peliä edes ns normilapselle. Eikä liity mihinkään asejuttuihin vaan eikö noissa peleissä ole ikärajat? Raakaa kamaa lapselle, joka koukuttuu samantien ja menee ihan kierroksille.



Poika huutaa ja raivoaa ja aikuinen siinä jotain koittaa pelotella rangaistuksilla ja lopeta lopeta lopeta. Eihän lapsi tollasessa kuohussa pysty mitenkään rauhoittamaan itseään. 

         Juurikin näin . Kauhistelin myös sitä peliä ja kuinka pieni pelaaja ja innoissaan . Sitten ihmetellään äskettäin tapahtunutta kouluampumista , näistähän he oppivat ja nämä pelit tekee tunnottomiksi .

Yhteenvetoa ensimmäisen jakson perusteella.

https://areena.yle.fi/1-64722260

Yksinhuoltajaäidit passaavat lapsiaan. Lapset komentavat äitiään ja äiti tottelee kiltisti lapsen omituisia oikkuja. Lasten isiä ei näy missään. Missä lasten isät ovat? Osallistuvatko isät ollenkaan lastensa elättämiseen, hoitamiseen ja perheen arkeen?

Osa kodeista on lattiasta kattoon asti täynnä tavaraa. Ovatko vanhemmat himohamstraajia? Osa kodeista on likaisia ja sotkuisia. Lapset saavat kiroilla ja haistatella ja puhua erittäin rumasti vanhemmilleen ja sisaruksilleen. Lapset kiusaavat ja lyövät sisaruksiaan tahallaan. Onko näissä ns. nepsy-perheissä lapsilla ja nuorilla ollenkaan turvallisia ja pitäviä rajoja ja sääntöjä?

Olin itsekkin nepsy-lapsi joskus, mutta en todellakaan käyttäynyt niin kuin nuo lapset. Minulla tosin oli säännöt kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt, esim. tuon sarjan teinitytön kohdalla, että osa oirehtivista lapsista/nuorista joilla tuon kaltaista (ei halua käydä koulua jne.) pitäisi ns. pakottaa johonkin fyysiseen työhön ulkona.

Eli vaikka ojaa kaivamaan, ja kotiin ei pääse ennen kuin päivän työ on suoritettu. Puhelimet ja muut älylaitteet tietenkin pois myös. 

Tuossa olisi monia hyviä puolia:

-Tulisi liikuttua ja oltua ulkona --> molemmat tekevät terveydelle hyvää vs. "makaaminen", ja myös uni tulee helpommin kun tehnyt fyysistä työtä.

-Näkee kongreettisesti sen päivän työn/sen etenemisen, auttaa sen hahmottamisessa että töitä ym. asioita tekemällä tuöee valmista.

-Koulua ei pystyisi välttämään kotona sohvalla, vaan ulkona oltaisiin (toki kunnon varusteissa) satoi sitten räntää tai ei.

+Moni ongelmatapaus ehkä tuon koettuaa  palaisi kouluun

Ei tarvi pakkotyötä. Viimeisessä jaksossa Ada kertoo miten hän suorittaa kahta luokkaa yhtä aikaa ja ehtii ne hyvin, ja aikoo hakea lähihoitajaksi, sillä haluaa auttaa muita nuoria. 

Tähän ei päästy laittamalla Ada pakkotyöhön ojaa kaivamaan, vaan sellaiseen laitokseen jossa osattiin puuttua oikealla tavalla. Sitä nyt ei kerrottu mitä tehtiin, mutta jotain oikein ilmeisesti.

Hän on nyt hoitoalalle lähdössä. Sehän on valtava onnistuminen! 

Miksi muuten nepsy-piirteisiin liittyy väkivaltaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Tuo oli painajainen, missä viisi nepsy-tyttöä.

         Paljon oli karkkia ja limua , ei varmasti auta asiaa.

En kestä miten söpö toi yksi teinipoika on! <3

Haasteet kotitöissä on nepsyillä aika perus. ADHD tekee sen, että kun joku asia ei kiinnosta, niin se ei todellakaan kiinnosta. Lääkitys helpottaa jonkin verran kotitöihin tarttumista, mutta ei se koskaan helppoa ole. Tietenkin jos on tulossa vieraita, niin silloin siivotaan. Ja ollaan ihan uuvuksissa sen savotan jälkeen. 

Monilla tökkii myös laskujen maksaminen. Ei siksi, että rahaa ei olisi, vaan siksi, kun siihen ryhtyminen on niin vaikeaa. Toki suoraveloitukset auttaa paljon, mutta välillä tulee kertaluonteisia laskuja, jotka pitää maksaa käsin.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi omat lapset on terveitä eikä mitään "nepsyjä"

Niin minäkin luulin siihen asti, kunnes lapsi sai ADHD-diagnoosin 20-vuotiaana ja oma ADHD-diagnoosi tuli heti perään. Vuotta myöhemmin lapsi sai vielä autismidiagnoosin kaupan päälle.

Tutuilla oli lapsia, joilla oli nepsyongelmaa ja varsinkin muutamilla autisteilla murrosikä oli järkyttävän vaikea (tyyliin poliisit ja lastensuojelu kuvioissa mukana). Kyllä moneen kertaan tuli siunailtua, että onneksi oma lapsi ei ole mikään nepsy. 

Vierailija kirjoitti:

Ihan järkyttävää katsottavaa. Tuollaista ohjelmaa ei olisi pitänyt tehdä jo ihan noiden lasten itsensä takia.

Siinä vaiheessa kun perheessä on useampi tuollainen erityislapsi, niin vanhemmilla on kyllä todellakin peiliin katsomisen paikka. Tuossa on yksi loputon suo, johon yhteiskunnan resursseja sekä rahaa menee enkä näe kovinkaan monella tämän ohjelman lapsista valoisaa tulevaisuutta. 

Samaan aikaan monet pitävät hyvänä sitä, että lapset tehdään pienillä ikäeroilla, jotta ne saavat toisestaan leikkikaverin ja jotta päästään siitä ikävästä pikkulapsiajasta nopeammin takaisin tekemään uraa. 

Jos/kun lapset tehdään/saadaan pienillä ikäeroilla, niin niitä lapsia saattaa olla jo kolme, ennen kuin esikoisen kohdalla havahdutaan siihen, että taitaakin olla jotain nepsyongelmaa. Ei niitä lapsia siinä kohtaa enää tekemättömiksi saa. 

Olen aiemminkin johonkin kirjoittanut, että äidin/isän rooli kasvatuksessa on merkittävä adhd-lasten kanssa.

Olen seurannut miten hyvään/vinoon lapset menevät, jos vanhemmat eivät ota asiaa ns. hoitaakseen.

Hyvässä tapauksessa äiti (myös isä, mutta äiti otti enemmän vastuuta) piti huolta lapsen syömisistä (ei sokeria jne.) päivärytmi on säännöllinen ja selkeä (myös lomalla, vaikka vähän enemmän joustoa) ja ns. huonoa käytöstä ei katsottu 'läpi sormien'.

Huonossa tapauksessa lapsella ei mitään säännöllistä päivärytmiä, söi mitä sattui (myös karkkia limua ym. pienestä pitäen), paljon huutoa (sekä äiti että lapsi) joka päivä, äiti sulki välillä silmänsä mm. siltä kun lapsi koitti lyödä (minua) isolla kepillä, yksi huitaisu osui ja sattui.

Sanomattakin selvää, kummalla lapsella menee nyt lähes aikusena paremmin.

Tuli jotenkin hyvä mieli tuosta, miten kauniisti Ada puhuu äidilleen. Vaikka itsellä on paha olla ja kiroilee, niin silti kauniisti ja lempeällä äänellä pyytää äidiltä, "Voitko tehdä mulle aamupalaa" tai "Voitko leikata mun varpaiden kynnet". Varmasti auttaa äitiäkin tuossa raskaassa tilanteessa, kun toinen ei sentään tiuski ja komentele (ainakaan kameroiden edessä).

Ahistaa ihan kamalasti katsoakin tuota ohjelmaa - pidettävä tauko. Ei tuo ole mitään elämää ja koko ajan saa olla vanhempi varuillaan, mitä seuraavaksi. Katson kuitenkin ihan siksi, että taas muistaisin, miten helppoa on omien lasten kanssa ja miten pieniä ne satunnaiset kinat onkaan.

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin hyvä mieli tuosta, miten kauniisti Ada puhuu äidilleen. Vaikka itsellä on paha olla ja kiroilee, niin silti kauniisti ja lempeällä äänellä pyytää äidiltä, "Voitko tehdä mulle aamupalaa" tai "Voitko leikata mun varpaiden kynnet". Varmasti auttaa äitiäkin tuossa raskaassa tilanteessa, kun toinen ei sentään tiuski ja komentele (ainakaan kameroiden edessä).

Kakkosjakson palaverissa kiroili sitten senkin edestä o_O

En ymmärrä tuota perhettä, missä isommalla pojalla on selkeästi peliaddiktio. Pelaamista on rajoitettu ja poika saa käyttää konetta vain joka toinen päivä aikarajan kanssa. Tuohan on sama kuin alkoholisti yrittäisi kohtuullistaa alkoholinkäyttöä sillä, että vetää kaatokännit vain joka toinen päivä. Mikä järki? Jos on noin pahasti koukussa, niin eikö siihen tepsisi paremmin parin viikon totaalitauko?

Tauon jälkeen voisivat opetella tietokoneen käyttämistä johonkin muuhun kuin pelaamiseen. Tuon ikäiset vois jo leikkiä Scratchillä tai muilla lapsille suunnatuilla sovelluksilla, joilla voi tehdä omia 'ohjelmia'.

Ei ihme, että vaaleaa tyttöä väsytti, karmea satsi nappeja käytössä. 

No, huh heijaa, palsta ei petä ikinä. Katsoin ohjelmat. Odotin ties mitä kauhukoteja ja kamalia vanhempia, mutta ihan tavallisilta, fiksuilta ihmisiltä kaikki vaikuttivat, ne lapsetkin. Kielenkäyttö kuulosti tutulta, tuota samaa se oli meilläkin, mutta kielenkäyttö on kyllä ongelmista pienin nepsyjen kanssa. Jos kaikkeen puuttuu, niin ei ehdi muuta tekemäänkään, kuin rankaisemaan. Sitä on varmasti neurotyypillisen lapsen vanhemman vaikea ymmärtää, mutta kun niitä tilanteita on koko ajan  joihin pitäisi puuttua, niin on pakko tavallaan valita  että mihin reagoi. 

Viimeisessä jaksossa se Adan isäpuoli oli vissiin saanut tarpeekseen ja häipynyt. Luulin sitä aluksi Adan veljeksi.

Tuo Hans poika tulee näistä lapsista pärjäämän parhaiten. Näin veikkaisin, vaikuttaa tosi fiksulta tyypiltä.

Adasta lähihoitaja, just joo, kaikki nepsyt vaan hoitoalalle. Ada vaikuttaa aika hemmotellulta ja itsekkäältä tytöltä, etenkin jos häntä vertaa Hansiin. Ovat molemmat kuitenkin teinejä.

Samoja hemmoteltuja tyttöjä löytyy tästä viiden tytön perheestä. En usko, että kaikki ne oirehtimiset ja purkaukset liittyy nepsy juttuihin, mutta "nepsy/ erityinen lapsi" diagnoosin taakse on helppo piiloutua ja käyttää tekosyynä. 

Vierailija kirjoitti:

Pelaamisesta,... viiden tytön perheessä ei pelaamista ollut ollenkaan, se vaalea teinityttö pelasi Simsiä, sisarukset tyttö&poika olivat koneella mutta ei näytetty pelaamista, pojalla oli kokonainen laitekaappi / räkki, taisi kiinnostus olla enemmän raudassa kuin softassa / pelaamisessa? Autistinen poika pelasi, oliko se ainoa joka pelasi "räiskintäpeliä." 

Ruutuahan aina haetaan kaiken pahan alkujuureksi, että sieltä ne oireet lähtee. Eipä näissä perheissä se kovin suurta osaa näytellyt. Niillä tytöillä ei ollut ollenkaan, silti jokaisella adhd. Ja autisti on autisti ihan syntyjään, pelasi tai ei. 

Pelaaminen kieltäminen kokonaan, joo voihan niinkin tehdä, mutta sitten pitää kieltää myös kaverikyläilyt. Jos pelit kiinnostaa niin kyllä ne siellä kavereilla sitten pelaa jos ei kotona ollenkaan saa. 

Sukulaisperheen nuori mies on autisti ja tekee työtä pelaamalla. Ei hän saisi elätettyä itseään perinteisellä työllä.

 

Ei tarvi pakkotyötä. Viimeisessä jaksossa Ada kertoo miten hän suorittaa kahta luokkaa yhtä aikaa ja ehtii ne hyvin, ja aikoo hakea lähihoitajaksi, sillä haluaa auttaa muita nuoria. 

Tähän ei päästy laittamalla Ada pakkotyöhön ojaa kaivamaan, vaan sellaiseen laitokseen jossa osattiin puuttua oikealla tavalla. Sitä nyt ei kerrottu mitä tehtiin, mutta jotain oikein ilmeisesti.

Hän on nyt hoitoalalle lähdössä. Sehän on valtava onnistuminen! 

 

Valitettavasti moni itse hoitoa saava ja tarvitseva haluaa hoitoalalle mutta ei ole mitenkään kykenevä auttamaan muita. Ensin pitää pystyä huolehtimaan itsestään, vasta sitten voi auttaa muita. Oma elämä pitää olla tasapainossa jotta jaksaa sitä muiden elämän ongelmaa ja kaaosta. Näitä "elämänkoululaisia" puskee välillä oppilaitoksiin ovista ja ikkunoista mutta esimerkiksi oma päihdeongelma ei tee kenestäkään auttajaa toisen päihdeongelmassa. Yhtään sen enempää Ada ei voi auttaa muita ennen kuin saa oman elämänsä järjestykseen.