Yle Areena Nepsyt
Katselin Yle Areenasta Nepsyt ohjelmaa ja toivon asiallista keskustelua tästä.
Minua ihmetyttää, että miksi noin pienet lapset kiroilevat? Poimiiko nepsyt herkemmin kirosanoja jostain vai kiroillaanko heidän kotona?
Itsellä on 16-, 13- ja 10-vuotiaat, eikä kukaan heistä kiroile ikinä.
Kommentit (215)
Ihan järkyttävää katsottavaa. Tuollaista ohjelmaa ei olisi pitänyt tehdä jo ihan noiden lasten itsensä takia.
Siinä vaiheessa kun perheessä on useampi tuollainen erityislapsi, niin vanhemmilla on kyllä todellakin peiliin katsomisen paikka. Tuossa on yksi loputon suo, johon yhteiskunnan resursseja sekä rahaa menee enkä näe kovinkaan monella tämän ohjelman lapsista valoisaa tulevaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää katsottavaa. Tuollaista ohjelmaa ei olisi pitänyt tehdä jo ihan noiden lasten itsensä takia.
Siinä vaiheessa kun perheessä on useampi tuollainen erityislapsi, niin vanhemmilla on kyllä todellakin peiliin katsomisen paikka. Tuossa on yksi loputon suo, johon yhteiskunnan resursseja sekä rahaa menee enkä näe kovinkaan monella tämän ohjelman lapsista valoisaa tulevaisuutta.
En tiedä pitikö tehdä vai ei, mutta ainakin tuossa näkyy nepsyjen kirjoa hyvin niille, jotka ei käsitä sitä ollenkaan. Meillekin on sanottu nepsystä että "ihan näyttää tavalliselta", mutta miten raskasta se arki voi olla "tavallisen näköisen" lapsen kanssa niin ei sitä tajua.
No ihmiset taivastelee aikansa ja sitten taas unohtuu.
Vierailija kirjoitti:
Pelaamisesta,... viiden tytön perheessä ei pelaamista ollut ollenkaan, se vaalea teinityttö pelasi Simsiä, sisarukset tyttö&poika olivat koneella mutta ei näytetty pelaamista, pojalla oli kokonainen laitekaappi / räkki, taisi kiinnostus olla enemmän raudassa kuin softassa / pelaamisessa? Autistinen poika pelasi, oliko se ainoa joka pelasi "räiskintäpeliä."
Ruutuahan aina haetaan kaiken pahan alkujuureksi, että sieltä ne oireet lähtee. Eipä näissä perheissä se kovin suurta osaa näytellyt. Niillä tytöillä ei ollut ollenkaan, silti jokaisella adhd. Ja autisti on autisti ihan syntyjään, pelasi tai ei.
Pelaaminen kieltäminen kokonaan, joo voihan niinkin tehdä, mutta sitten pitää kieltää myös kaverikyläilyt. Jos pelit kiinnostaa niin kyllä ne siellä kavereilla sitten pelaa jos ei kotona ollenkaan saa.
Jos kotona ei pelaa mutta kylässä pelaa, ruutuaikaa on huomattavasti vähemmän kuin että pelaisi kylässä ja kotona. Ei ruutuaikaa tarvitse kokonaan poistaa. Se liika ruutuaika tunnetusti ihan nentillekin on pahasta.
Mä olen yllättynyt että vanhempi joutuu maksamaan lapsen huostaanotosta. Siis tuon pojan laitosmaksuista on jotain puhetta, 800 e kuukaudessa on aika paljon "yhteiskunnan tuesta".
Ei vanhempi maksa lapsen huostaanotosta, vaan lapsen elatuksesta; vanhemman elatusvelvollisuushan säilyy lapsen huostaanotosta huolimatta. Tuohon 800 euroon sisältyy vanhemmalle hänen tulojensa perusteella määrätty elatusmaksu ja lapselle maksettavat etuudet, kuten lapsilisä, vammaistuki ja lapseneläke.
Sijaishuoltopaikan kuukausimaksu laitoksessa on halvimmillaankin hyvinvointialueelle noin 10000 euroa/kk. Vanhemman maksamat elatusmaksut ja lapsen saamat etuudet peritään hyvinvointialueelle hoidon korvauksiin ja muista paitsi lapsilisistä kerrytetään lapselle vielä vähintään 40 % hänen tulevaisuuttaan varten itsenäistymisvaroiksi.
Kyllä niistä vanhemmista loisti kädettömyys kasvattajina ja pelko pitää kuria omille lapsille. Lässytystä ja sanoitusta riitti, mutta siihen se jäikin. Totta kai on oikeitakin kehityshäiriöitä ja diagnooseja, mutta älyttömän iso osa ongelmista johtuu ihan muusta. Sitä vaan ei kukaan tuota elämää elävä pysty sieltä "nepsykuplasta" näkemään, mutta ulkopuoliselle se näyttäytyy hyvin selkeästi.
Onko tää ohjelma tarkoituksella tehty tälläseksi masentavaksi, ankea värimaailma, musiikit, leikkaus, kuin arjessa ei olisi mitään ilonaihetta. Äidit näytti todella väsyneiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta usein näiltä kiroilevilta ja epäsivistyneiltä perheiltä puuttuu täysin näköala ja esikuva siitä millainen rauhallinen, toimiva ja hyvinvoiva perhe on oikeasti.
Heille tuntuu olevan vaikea uskoa, että jotkut lapset ei vaikka kiroile, kuten tässä ketjussakin on huomattu.
Samoin he ei usko, että joissain kodeissa on siistiä, on hyviä ja kunnioituksen täyttämiä parisuhteita, ajallaan maksetut laskut ja suunnitelmallisuutta. Aivan tavallisia asioita, jotka ovat heille utopiaa.
Mistä tämä johtuu, en tiedä. Kaikki huono-osaisuuden narratiivi sen sijaan on normalisoitu heidän puheissaan.
Joku sosiologi osaisi ehkä selittää?
Koska huono-osaisuus periytyy, sotkuisuus, köyhyys ja ongelmat yleensäkin periytyvät.
Ja vanhemmat eivät ymmärrä korjata asi
Eikö ADHD ja monet muut autismin kirjon häiriöt ole aikoja sitten todettu perinnölliseksi? Itse kävin koulutksen, jossa asiantuntijat tämän totesivat itsestäänselvyytenä. Näin ollen ne ovat jo syntymässä olemassa. Kasvuympäristö vaikuttaa siihen, miten kasvatus ja ympäristö sairauteen suhtautuvat ja vaikuttavat.
Näin olllen, jos ja kun vanhemmilla on jo itsellä jokin autisminkirjoon häiriö, on suuri todennäköisyys, että tämä periytyy yhdelle tai useammalle lapselle. Valitettavasti moni ei ehkä ymmärrä tätä ja vajavaisellä älyllä ja luulolla kuvittelee jaksavansa jopa monta nepsy-lasta kasvattaa aikuiseksi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta usein näiltä kiroilevilta ja epäsivistyneiltä perheiltä puuttuu täysin näköala ja esikuva siitä millainen rauhallinen, toimiva ja hyvinvoiva perhe on oikeasti.
Heille tuntuu olevan vaikea uskoa, että jotkut lapset ei vaikka kiroile, kuten tässä ketjussakin on huomattu.
Samoin he ei usko, että joissain kodeissa on siistiä, on hyviä ja kunnioituksen täyttämiä parisuhteita, ajallaan maksetut laskut ja suunnitelmallisuutta. Aivan tavallisia asioita, jotka ovat heille utopiaa.
Mistä tämä johtuu, en tiedä. Kaikki huono-osaisuuden narratiivi sen sijaan on normalisoitu heidän puheissaan.
Joku sosiologi osaisi ehkä selittää?
Koska huono-osaisuus periytyy, sotkuisuus, köyhyys ja ongelmat yleensäkin periytyvät.
Ja vanhemmat eivät ymmärrä korjata asi
Pienenä sijoitetut lapset pärjäävät nepsy oireista huolimatta yleensä paremmin kuin ne jotka elävät biologisten vanhempien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta usein näiltä kiroilevilta ja epäsivistyneiltä perheiltä puuttuu täysin näköala ja esikuva siitä millainen rauhallinen, toimiva ja hyvinvoiva perhe on oikeasti.
Heille tuntuu olevan vaikea uskoa, että jotkut lapset ei vaikka kiroile, kuten tässä ketjussakin on huomattu.
Samoin he ei usko, että joissain kodeissa on siistiä, on hyviä ja kunnioituksen täyttämiä parisuhteita, ajallaan maksetut laskut ja suunnitelmallisuutta. Aivan tavallisia asioita, jotka ovat heille utopiaa.
Mistä tämä johtuu, en tiedä. Kaikki huono-osaisuuden narratiivi sen sijaan on normalisoitu heidän puheissaan.
Joku sosiologi osaisi ehkä selittää?
Koska huono-osaisuus periytyy, sotkuisuus, köyhyys ja ongelmat yleensäkin periytyvät.
Pienenä sijoitetut lapset pärjäävät nepsy oireista huolimatta yleensä paremmin kuin ne jotka elävät biologisten vanhempien kanssa.
Mihin perustat tämän? "yleensä paremmin, nepsyoireista huolimatta?" Nepsyoireita voi olla hyvin monen tasoista. Jos pienenä sijoitetun vanhemmilla on vaikea adhd, niin että ovat ajautuneet päihteisiin/mt-ongelmiin, (pienten lasten huostaanottojen syy on vanhemmissa, ei lapsessa) ....niin on sillä sijoitetullakin todennäköisesti voimakkaat adhd-oireet, ja voi hänkin syrjäytyä. Toisaalta biovanhempien kanssa elävä nepsy voi olla vähemmillä oireilla ja voi päätyä ihan hyvälle polulle elämässä.
Ihan pienenä sijoitetuilla tytöillä on kyllä hyvä ennuste. Pojilla se on vähän huonompi, oli nepsy tai ei. Ei se ympäristö ole autuaaksi tekevä.
Erään tuntemani ihmisen kolme nepsyä (joista yksi on lievästi kehitysvammainen) sijoitettiin pieninä. Kaksi heistä on mieron tiellä, että ei se sijoitus aina mikään autuaaksi tekevä asia ole.
Mun kaksi nepsyä on saanut asua kotona, vaikka kyllä meilläkin se arki aika kaaosta välillä oli. Ei siinä ehtinyt nurkkia puunata, kun piti yrittää saada lapset puhtaisiin vaatteisiin, syömään, kouluun ja nukkumaan ajallaan, kun kaikessa oli hankaluuksia. Ja luoja tietää, että olen kaikenlaisille mutkille mennyt, että kaikki sujuisi. Yhden kanssa olisi varmasti ollut helppoa, mutta ne kauniit ajatukset tarkoista päivärytmeistä yleensä kosahtivat siihen, että jompi kumpi sai raivarin tai melttarin. Sellaisen selvittely vie parhaimmillaankin useamman tunnin, joten kyllä niitä yrittää välttää viimeiseen asti ja se näyttäytyy ulkopuoliselle periksiantamisena. Mitä se toki onkin, mutta siihen on syynsä.
Niinpä vain lapseni selviytyivät, vaikka kämppä oli välillä kuin sikolätti ja päivärytmi vähän sinne päin. Toinen opiskelee nyt yliopistossa ja käy sen ohella töissä, toinen on lukiossa. Tiedostan silti olevani onnekas, koska esimerkiksi pelaaminen ei ole kummallekaan lapselle ollut mikään juttu koskaan. Peliaikaa ei ole tarvinnut rajoittaa tai vängätä asiasta. Muutenkin ovat olleet melko mukautuvia nyt vanhempina.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä vanhemmista loisti kädettömyys kasvattajina ja pelko pitää kuria omille lapsille. Lässytystä ja sanoitusta riitti, mutta siihen se jäikin. Totta kai on oikeitakin kehityshäiriöitä ja diagnooseja, mutta älyttömän iso osa ongelmista johtuu ihan muusta. Sitä vaan ei kukaan tuota elämää elävä pysty sieltä "nepsykuplasta" näkemään, mutta ulkopuoliselle se näyttäytyy hyvin selkeästi.
Niin, kun ulkopuolisella ei oo mitään käsitystä siitä todellisuudesta, niin kyllähän se ulkopuolinen kuvittelee vaikka mitä.
Minusta on väärin, että lapsia kuvataan someen, mutta vielä laitetaan johonkin tv-ohjelmaan? Kiva niille lapsille sitten, kun aikuistuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tähän jos sais jatko-osan missä se super Nanny tulee ja laittaa nää perheet kuntoon
Onko supernanny koskaan vieraillut perheessä jossa on adhd-lapsia? En muista englantilaisen version ainakaan käyneet sellaisissa kodeissa. Vaan on ollut ihan pelkkää normikurittomuutta.
Eihän niiden supernannyjen kasvatusneuvot toimi nepsyjen kanssa lainkaan, eli ei niitä pidä päästää aiheuttamaan haittaa sellaisiin perheisiin.
Vierailija kirjoitti:
Tähän jos sais jatko-osan missä se super Nanny tulee ja laittaa nää perheet kuntoon
Ei mikään super Nanny pysty muuttamaan lasten synnynnäisiä neuropsykiatrisia ominaisuuksia. Ei niistä lapsista voi muokata neurotyypillisesti käyttäytyviä lapsia, eikä sen ikinä pidä olla tavoitteena.
Minä olen miettinyt, esim. tuon sarjan teinitytön kohdalla, että osa oirehtivista lapsista/nuorista joilla tuon kaltaista (ei halua käydä koulua jne.) pitäisi ns. pakottaa johonkin fyysiseen työhön ulkona.
Eli vaikka ojaa kaivamaan, ja kotiin ei pääse ennen kuin päivän työ on suoritettu. Puhelimet ja muut älylaitteet tietenkin pois myös.
Tuossa olisi monia hyviä puolia:
-Tulisi liikuttua ja oltua ulkona --> molemmat tekevät terveydelle hyvää vs. "makaaminen", ja myös uni tulee helpommin kun tehnyt fyysistä työtä.
-Näkee kongreettisesti sen päivän työn/sen etenemisen, auttaa sen hahmottamisessa että töitä ym. asioita tekemällä tuöee valmista.
-Koulua ei pystyisi välttämään kotona sohvalla, vaan ulkona oltaisiin (toki kunnon varusteissa) satoi sitten räntää tai ei.
+Moni ongelmatapaus ehkä tuon koettuaa palaisi kouluun ja käyttäytyisi ok siellä.
Tietynlainen kuri tekee hyvää, enkä tarkoita väkivaltaa, mutta onhan aivan hullua, että koko ajan nousee enemmän ja enemmän mediassa ym. esille, miten esim. poliisien(!) pitää tulla niputtamaan rieuhuva nuori laitoksessa. Minusta paikalla pitäisi olla koulutuksen saaneita vartijoita tmv. joilla olisi oikeus vaikka sähköllä lamauttaa riehuva nuori.
Miettikää, että joka päivä TYÖNTEKIJÖIDEN päälle käydään/satutetaan, ja heillä ei ole käytänmössä muuta tapaa suojella itseään kun poliisille soitto.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen miettinyt, esim. tuon sarjan teinitytön kohdalla, että osa oirehtivista lapsista/nuorista joilla tuon kaltaista (ei halua käydä koulua jne.) pitäisi ns. pakottaa johonkin fyysiseen työhön ulkona.
Eli vaikka ojaa kaivamaan, ja kotiin ei pääse ennen kuin päivän työ on suoritettu. Puhelimet ja muut älylaitteet tietenkin pois myös.
Tuossa olisi monia hyviä puolia:
-Tulisi liikuttua ja oltua ulkona --> molemmat tekevät terveydelle hyvää vs. "makaaminen", ja myös uni tulee helpommin kun tehnyt fyysistä työtä.
-Näkee kongreettisesti sen päivän työn/sen etenemisen, auttaa sen hahmottamisessa että töitä ym. asioita tekemällä tuöee valmista.
-Koulua ei pystyisi välttämään kotona sohvalla, vaan ulkona oltaisiin (toki kunnon varusteissa) satoi sitten räntää tai ei.
+Moni ongelmatapaus ehkä tuon koettuaa palaisi kouluun ja käyttäytyisi ok siellä.
Tietynlainen
Nousis vielä entuudestaan nepsy-nuorten jo nyt korkeat itsemurhaluvut.
Eli rankaisisit pakkotyöllä synnynnäisistä ominaisuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää katsottavaa. Tuollaista ohjelmaa ei olisi pitänyt tehdä jo ihan noiden lasten itsensä takia.
Siinä vaiheessa kun perheessä on useampi tuollainen erityislapsi, niin vanhemmilla on kyllä todellakin peiliin katsomisen paikka. Tuossa on yksi loputon suo, johon yhteiskunnan resursseja sekä rahaa menee enkä näe kovinkaan monella tämän ohjelman lapsista valoisaa tulevaisuutta.
Järkyttävää tekstiä.
Jokainen lapsi tismalleen samanarvoinen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää katsottavaa. Tuollaista ohjelmaa ei olisi pitänyt tehdä jo ihan noiden lasten itsensä takia.
Siinä vaiheessa kun perheessä on useampi tuollainen erityislapsi, niin vanhemmilla on kyllä todellakin peiliin katsomisen paikka. Tuossa on yksi loputon suo, johon yhteiskunnan resursseja sekä rahaa menee enkä näe kovinkaan monella tämän ohjelman lapsista valoisaa tulevaisuutta.
Järkyttävää tekstiä.
Jokainen lapsi tismalleen samanarvoinen!
Tää koko ketju on täynnä ihan järkyttävää tekstiä.
Niin mutta miksi ne periytyvät? Se ei ole esimerkin malli, kuten täällä monessa viestissä tuohdutaan vanhempien antamasta mallista. Adhd:n käytöksen selitykset tulee neuropsykiatrian eikä sosiologian puolelta.
...
Olemme sijaisperhe, eletään melkoisen rauhallisesti ja siivosti, siivoan joka päivä sotkut jne. Meillä ei kotona aikuiset kiroile.
Yksi meille sijoitetuista lapsukaisista diagnosoitiin adhd-lapseksi ennen koulun alkua. Hän tuli meille vauvaiässä. Hän kun aloitti koulun, tarttui kaikki parhaat kirosanat ja valikoima karttuu koko ajan. Kaikkia mahdollisia koulun sääntöjä rikkoo, wilma laulaa ilosanomaa mitä on taas tänään tehty. Kotona huone on muutamassa minuutissa pommin jäljiltä. Vaatekaapista puolet revitty ulos (kun joku tietty paita hukassa) ja koulukirjat vihot ja monisteet pitkin pituuttaan ties missä.
... se kasvatuksellinen osuus. Lapsen pitäisi esim siivota omat sotkunsa. Mutta missä välissä? Kaikki normaalikin tekeminen vie moninkertaisesti aikaa verrattuna tavalliseen lapseen. Eilenkin meni iltapäivä mm läksyissä, ulkoilussa, ruokailussa, iltapesuissa ja siitäpä lopulta raivarin kautta nukkumaan.
Meillä on kaksi muutakin lasta, ei ole nepsydiagnoosia tai muutakaan, pärjäävät koulussa ihan ikätasoisesti, riittävän hyvin. Eivätkä kiroile tai ylettömästi sotke. Kasvatettu siis samoin kuin tämä vanhin hurjapää.
Eli jos todella on nepsy-lapsi, ei sillä ympäristön mallilla ole välttämättä yhtään mitään näkyvää merkitystä käytökseen. Lapsi on just tasan niin adhd kuin hänen geeninsä sanelevat. Vanhempien "sotkuisuuden, köyhyyden, ongelmien" syyttäminen tarkoittaisi, ettei tämä olekaan perinnöllistä vaan opittua.
Geenit sieltä vanhemmilta kyllä tulee. Ja adhd:n myötä on vaikea sopeutua esim kouluun. Lapsi "perii" huono-osaisuutta, vaikka kasvaa erillään vanhemmistaan. Emmekä ole yksittäistapaus, tämä on ihan tunnettu tosiasia sijoitettujen lasten kohdalla. Pienenä sijoitetuissa lapsissa juuri näkee sen perinnöllisyyden merkityksen, ja haasteiden ylisukupolvisuuden, miten se vain jatkuu, vaikka ympäristö tekisi mitä. Adhd:ta on paljon ja adhd syrjäyttää nuoren lopulta niin helposti, vaikka mitä sirkustemppuja tehtäisiin.