Yle Areena Nepsyt

Kyllä. Oma Nepsy-lapseni kiroilee (hänellä ikää nyt 20v). Etenkin jos häntä sattuu (jos vaikka lyö jalkansa pöydän jalkaan) tai jos hermostuttaa. Itse en ole koskaan kiroillut. Lasten isä on kiroillut. Olen miljoona kertaa, vähintään, kertonut nepsy-lapselleni, kuinka moukkamaista kiroilu on ja kertonut että meidän kodissamme ei kiroilla. Siitä huolimatta kirosanoja välillä tulee. Toinen lapseni, joka ei ole nepsy, ei kiroile. 

Ei ole mitään mahtia millä saisin lapseni lopettamaan lopullisesti kiroilun. Näin se on, ja näin se on vaikka en siitä pidäkään. 

Minulta pääsee joskus kirosana (lapsuudenkodissani kiroiltiin) ja mieheni + teinikäiset lapset heti suuttuvat ja reagoivat. Välillä harmittaa, että en saa "tuulettaa" suutani vaikka tiedän ettei kiroilu ole hyvä tapa. Mutta se on osa minua. Tietysti yritän olla kiroilematta, enkä usein kiroile, ehkä kerran puolessa vuodessa. Olen myös työssä, jossa kiroilu on todellakin sosiaalinen stigma (kauppakorkeakoulu). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän jos sais jatko-osan missä se super Nanny tulee ja laittaa nää perheet kuntoon 

Ei mikään super Nanny pysty muuttamaan lasten synnynnäisiä neuropsykiatrisia ominaisuuksia. Ei niistä lapsista voi muokata neurotyypillisesti käyttäytyviä lapsia, eikä sen ikinä pidä olla tavoitteena. 

Mikä sitten pitäisi olla tavoitteena? Saa käyttäytyä kuten haluaa, koska on nepsy? Muilta vaaditaan, nepsyiltä ei? Nepsyjen tahtiin hyppii jo valtaosa koululuokista, nepsyt sanelee voiko muut opiskella tai olla edes turvassa.

Onko diabeetikon tavoitteena alkaa itse tuottaa insuliinia? Se on pysyvä olotila kuten siniset silmät tai vaalea iho. Jos olet tosi vaalea, palat helpommin jne eli valitettavasti ei kestä samaa kuin muut ja joutuu erik

Et vastannut kysymykseen mikä sitten pitäisi olla tavoitteena. Diabeteksen hoidossakin tavoitteena on sama olotila ja toimintakyky kuin ei-diabeetikollakin. Diabeteksen tyypistä riippuen joku saavuttaa sen lääkityksellä, toinen elämäntavoilla.  Sama pitäisi olla nepsyilläkin, ei se että muiden pitää tanssia heidän pillinsä mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan aiheellista erottaa ns. normaalit ja nepsyt omille luokilleen. En omasta lapsuudesta muista, että yhdelläkään luokalla millä olin, olisi ollut mitään erikoisia/"uhkaavan" oloisia tapauksia.

Olen itse näin 40+ vuotiaana 'arka' kaikenlaisella 'sekoilulle'. Olisi hirveää jos luokassa tai töissä joku paukuttaisi esim. pulpetin kantta toistuvasti tmv. ja pitäisi vain sietää sitä.

Toki pieni kohellus ja äänet jne. kuuluu asiaa, se on elämää, mutta luoja miten ahdistuin tuosta sarjasta :(

Ne poikkeavat taisi olla tarkkiksilla, ja sellaisia pitäisi olla nykyäänkin Mut kun se leimaa! Nämä tyypit ei saa kuormittua mut enemmistöltä on kohtuus vaatia sitä.

Vierailija kirjoitti:

Minulta pääsee joskus kirosana (lapsuudenkodissani kiroiltiin) ja mieheni + teinikäiset lapset heti suuttuvat ja reagoivat. Välillä harmittaa, että en saa "tuulettaa" suutani vaikka tiedän ettei kiroilu ole hyvä tapa. Mutta se on osa minua. Tietysti yritän olla kiroilematta, enkä usein kiroile, ehkä kerran puolessa vuodessa. Olen myös työssä, jossa kiroilu on todellakin sosiaalinen stigma (kauppakorkeakoulu). 

Olen lievä asperger eikä kiroilu kuulu sanavarastooni eikä arvoihini. Silti noin vuoden - viiden vuoden välein tapahtuu jotain, mikä saa jotain kiroilua tapahtumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tähän jos sais jatko-osan missä se super Nanny tulee ja laittaa nää perheet kuntoon 

Ei mikään super Nanny pysty muuttamaan lasten synnynnäisiä neuropsykiatrisia ominaisuuksia. Ei niistä lapsista voi muokata neurotyypillisesti käyttäytyviä lapsia, eikä sen ikinä pidä olla tavoitteena. 

Mikä sitten pitäisi olla tavoitteena? Saa käyttäytyä kuten haluaa, koska on nepsy? Muilta vaaditaan, nepsyiltä ei? Nepsyjen tahtiin hyppii jo valtaosa koululuokista, nepsyt sanelee voiko muut opiskella tai olla edes turvassa.

Oiskohan tavoitteena ihmisen paras mahdollinen elämänlaatu mahdollisimman hyvin hallinnassa olevilla oireilla niin, että ihmiseltä ei kuitenkaan vaadita haitallista maskaamista.

Ja laittaisin erityisluokille kaikki, jotka eivät kykene normaaliin opiskeluun, nepsy tai mikä tahansa muu syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan aiheellista erottaa ns. normaalit ja nepsyt omille luokilleen. En omasta lapsuudesta muista, että yhdelläkään luokalla millä olin, olisi ollut mitään erikoisia/"uhkaavan" oloisia tapauksia.

Olen itse näin 40+ vuotiaana 'arka' kaikenlaisella 'sekoilulle'. Olisi hirveää jos luokassa tai töissä joku paukuttaisi esim. pulpetin kantta toistuvasti tmv. ja pitäisi vain sietää sitä.

Toki pieni kohellus ja äänet jne. kuuluu asiaa, se on elämää, mutta luoja miten ahdistuin tuosta sarjasta :(

Yritä muistaa, että nepsyys on spektri. 

Ja kyllä se vanha malli olisi varmaan kaikkien etu, että vaikeimmat lapset olisivat omissa yksiköissään.

Osa nepsyistä on hyvin hiljaisia ja rauhallisia ei siis mitään ihme riehumista. T. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kyllä kiroilevat,mutta ei sinun kuulesi.

Ei kiroile kaikki. Yläkoulussa opena huomaa nopeasti kielenkäytöstä millainen oppilas on kyseessä. Siitä voi päätellä helposti asioita mm. 

- älykkyydestä 

- koulumenestyksestä 

- sosioekonomisesta taustasta

- sosiaalisista taidoista 

- akateemisista kyvyistä 

- mielenterveydestä 

Nuoria, jotka ei kiroile on paljon. He ovat yleisolemukseltaan sivistyneitä ja mukavia. 

Mä oon kahden aineen maisteri ja tehnyt pitkän akateemisen uran. (Väitöstutkimus jäi kesken, kun motivaatio loppui.) 

Mutta: kiroilen aika paljon. Kotona. Itsekseni. Olen terve, fiksu, kulttuuria kuluttava ja monia asioita harrastava eläkeläinen. Että se siitä sosioekonomisesta luokittel6sta. 

Kiroilu on itse asiassa ihan kiva tapa purkaa paineita. Moralisteille se on ongelma. 

Mitä tuon ohjelman kiroiluun tulee, niin Aadalla kyse on Touretten oireyhtymästä. Googlea, jos et tiedä. 

Katsoin nepsyt -sarjan ja eniten mietitytti tuo kun kaikki tuntui pyörivän nepsyyden ympärillä. Ongelmakäytös oli normalisoitunut ja vanhemmat antaneet periksi, että "tämmöistä tämä nyt on". Siedetään kiroilua, oikuttelua ym. ilman että tulee seuraamuksia. Miten nepsylapsen itsetuntoon vaikuttaa se, että häneltä odotetaan niin paljon vähemmän kuin normilapselta? En ehkä ymmärrä asiasta riittävästi, mutta maalaisjärkeni sanoo, että nepsyltä pitäisi vaatia ihan samat asiat kuin keneltä tahansa muultakin lapselta. Hänellä tulisi olla sama rajojen tunto, samat säännöt, samat seuraamukset. Varmasti tämä on alkuvaiheessa vaikeaa vanhemmille, mutta lopussa ehkä palkitsisi. 

Naulan kantaan. Nepsyys ei oikeuta lyömään tai kiusaamaan eläimiä tai oikeuta kitona makaamiseen kun koulussa on tyhmää, mutta meikkaaminen ja koneella pelailu kivaa. Tuollaiseen tulisi vanhempien puuttua rankasti.

Sen sijaan on asioita, joita voisi sopeuttaa nepsyille, kuten ympäistön hälyisyys ja pääsy yksinoloon tarvittaessa. Myös sosiaalista poikkeavuutta olisi hyvä ei-nepsyjen ymmärtää.

Käsikirjoitettua paskaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli jotenkin hyvä mieli tuosta, miten kauniisti Ada puhuu äidilleen. Vaikka itsellä on paha olla ja kiroilee, niin silti kauniisti ja lempeällä äänellä pyytää äidiltä, "Voitko tehdä mulle aamupalaa" tai "Voitko leikata mun varpaiden kynnet". Varmasti auttaa äitiäkin tuossa raskaassa tilanteessa, kun toinen ei sentään tiuski ja komentele (ainakaan kameroiden edessä).

Kakkosjakson palaverissa kiroili sitten senkin edestä o_O

En ymmärrä tuota perhettä, missä isommalla pojalla on selkeästi peliaddiktio. Pelaamista on rajoitettu ja poika saa käyttää konetta vain joka toinen päivä aikarajan kanssa. Tuohan on sama kuin alkoholisti yrittäisi kohtuullistaa alkoholinkäyttöä sillä, että vetää kaatokännit vain joka toinen päivä. Mikä järki? Jos on noin pahasti koukussa, niin eikö siihen tepsisi paremmin parin viikon totaalitauko?

Tauon jälkeen voisivat op

Tätä yritin aiemmin sanoa. Jos pelistä ja sen kinuamisesta kasvaa noin iso ongelma, ehkä olisi helpompi jättää pelit pois. Sama se mitkä ikärajat ovat, nehän ovat viitteellisiä ja on lapsikohtaista miten niitä pelejä ja somea kestää. Poika sitten elää vain sitä pelipäivää odotellen, raivoten. Sopiiko nepsylle ampumispelit jo lapsena?



Nyt on iso haloo kun Meta laski Whatsappin ikärajaa 13 vuoteen. Että haluavat lapset koukkuun sinne kanaville. Tai haloo nousi ainakin niissä maissa ja piireissä, missä koukuttumisen ja lapsen keskittymiskyvyn asia ymmärretään. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin nepsyt -sarjan ja eniten mietitytti tuo kun kaikki tuntui pyörivän nepsyyden ympärillä. Ongelmakäytös oli normalisoitunut ja vanhemmat antaneet periksi, että "tämmöistä tämä nyt on". Siedetään kiroilua, oikuttelua ym. ilman että tulee seuraamuksia. Miten nepsylapsen itsetuntoon vaikuttaa se, että häneltä odotetaan niin paljon vähemmän kuin normilapselta? En ehkä ymmärrä asiasta riittävästi, mutta maalaisjärkeni sanoo, että nepsyltä pitäisi vaatia ihan samat asiat kuin keneltä tahansa muultakin lapselta. Hänellä tulisi olla sama rajojen tunto, samat säännöt, samat seuraamukset. Varmasti tämä on alkuvaiheessa vaikeaa vanhemmille, mutta lopussa ehkä palkitsisi. 

Samalla maalaisjärjellä pitäisi vaatia rampaa kävelemään, sokeaa näkemään, kuuroa kuulemaan jne. 

Vierailija kirjoitti:

Kielenkäyttö on aivan karseaa nykyisin, kukaan ei osaa enää puhua kauniisti. 

Niinpä. Pätee muutamaan ministeriinkin.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Mutta tässä sarjassa kiroilu ei ole "huonon käytöksen" vaan neurokirjon aiheuttamaa. Esim. Touretten oireyhtymä tai ODC aiheuttaa hallitsemattomia rumia puheita, myös ADHD joskus. 

Puhuja ei hallitse puheitaan neurologisen oireen takia. Toisin kuin ministeri, joka puhuu rumia ilkeuttään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi varmaan aiheellista erottaa ns. normaalit ja nepsyt omille luokilleen. En omasta lapsuudesta muista, että yhdelläkään luokalla millä olin, olisi ollut mitään erikoisia/"uhkaavan" oloisia tapauksia.

Olen itse näin 40+ vuotiaana 'arka' kaikenlaisella 'sekoilulle'. Olisi hirveää jos luokassa tai töissä joku paukuttaisi esim. pulpetin kantta toistuvasti tmv. ja pitäisi vain sietää sitä.

Toki pieni kohellus ja äänet jne. kuuluu asiaa, se on elämää, mutta luoja miten ahdistuin tuosta sarjasta :(

 

Ne poikkeavat taisi olla tarkkiksilla, ja sellaisia pitäisi olla nykyäänkin Mut kun se leimaa! Nämä tyypit ei saa kuormittua mut enemmistöltä on kohtuus vaatia sitä.

 

Erityisluokkia on edelleen. Niissä on vain murto-osa paikkoja tarvitseville.  Ja sana poikkeava on väärä. Kyse on neurokirjon ongelmasta. Jolla kulla on sydänsairaus, eikä se tee hänestä poikkeavaa.

Erityisluokan tarkoitus on tarjota pienivirikkeinen ja rauhallinen opiskeluympäristö juuri tuon kuormituksen takia. Sillä vältetään oireilua ja sen seurauksia.

Eikö se ole kaikkien kannalta hyvä asia. 

Vierailija kirjoitti:

Puuttuuko nepsyiltä rajat?

Juuri tämä. Ei kasvatusta, ei kuria. Sen sijaan limsaa ja pelejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsesi kyllä kiroilevat,mutta ei sinun kuulesi.

Ei kiroile kaikki. Yläkoulussa opena huomaa nopeasti kielenkäytöstä millainen oppilas on kyseessä. Siitä voi päätellä helposti asioita mm. 

- älykkyydestä 

- koulumenestyksestä 

- sosioekonomisesta taustasta

- sosiaalisista taidoista 

- akateemisista kyvyistä 

- mielenterveydestä 

Nuoria, jotka ei kiroile on paljon. He ovat yleisolemukseltaan sivistyneitä ja mukavia. 

 

Mä oon kahden aineen maisteri ja tehnyt pitkän akateemisen uran. (Väitöstutkimus jäi kesken, kun motivaatio loppui.) 

Mutta: kiroilen aika paljon. Kotona. Itsekseni. Olen terve, fiksu, kulttuuria kuluttava ja monia asioita harrastava el

Hehe. Anime ei ole kulttuuria vaan pornoa. 

Itseasiassa se rätillä pyyhkijä ja heittäjä oli yksi niistä tytöistä, minun mielestäni. Mutta samaisessa kohtauksessa kun toinen pojista komensi yhtä tytöistä kun härräsi koiraa, ni äiti sanoi että älä sinä komenna, minä olen täällä äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa se rätillä pyyhkijä ja heittäjä oli yksi niistä tytöistä, minun mielestäni. Mutta samaisessa kohtauksessa kun toinen pojista komensi yhtä tytöistä kun härräsi koiraa, ni äiti sanoi että älä sinä komenna, minä olen täällä äiti. 

Minua raivostutti aivan silmittömästi että koiraa annettiin kiusata. Myös silloin kun oli toipumassa tötterö päässä lapset repivät sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itseasiassa se rätillä pyyhkijä ja heittäjä oli yksi niistä tytöistä, minun mielestäni. Mutta samaisessa kohtauksessa kun toinen pojista komensi yhtä tytöistä kun härräsi koiraa, ni äiti sanoi että älä sinä komenna, minä olen täällä äiti. 

Minua raivostutti aivan silmittömästi että koiraa annettiin kiusata. Myös silloin kun oli toipumassa tötterö päässä lapset repivät sitä. 

Ja hevosta tuupittiin ja haukuttiin tyhmäksi eikä siihenkään puututtu.