Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nepsyt-sarja
11.04.2024 |
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010322743.html
Kannattaa katsoa ja oppia ymmärtämään levottomia lapsia.
Nykyään on niin paljon levottomuutta lapsissa. Adhd- oireilua on aina vain enemmän.
Mielestäni lasten kasvatus on mennyt todella pieleen Suomessa. Mieluummin houdatetaan ihan pienet lapset, alle vuoden ikäisetkin päivähoidossa kuin että itse hoidettaisiin. Olen nähnyt/kuullut kuinka katkeria isommat sisarukset ovat, kun äiti on kotona vauvan kanssa ja itse on joutuvat tulemaan hoitoon, ikävä on todella suuri. Ei siis ihme, jos pieni lapsi stressaantuu ja pienet aivot eivät sitä stressiä kestä. Lisäksi stressaantunut lapsi ei syö eikä nuku kunnolla.
Myös avioero voi olla rankkaa lapselle, kun vanhemmat kiistelevät vuosikausia kaikesta mahdollisesta eikä syynä ole muu kuin oma kosto. Äidit osaavat olla myös näissä tilanteissa tosi ilkeitä ja mustamaalata isää lapselle. Siis tosi stressaavaa on sellainen lapselle. Eikö nämä äidit ajattele yhtään lapsiaan, vaan vain omaa loukattua egoaan. Tämä lasten kiusaaminen pitäisi todella lailla kieltää erotilanteissa ja määrätä kunnon sanktiot.
Eri asia on väkivaltaiset isät ja äidit, jolloin ero on välttämättömyys ja lasten turvaan saattaminen tärkeintä. Mutta miksi tässäkin viivytellään joskus vuosikausia ja annetaan lasten nähdä se kaikki väkivalta ja huuto. Uhkailevista ja hakkaavista puolisoista pitää tehdä ilmoitus poliisille ja lähteä oitis eikä jäädä kyyristelemään pelon vallassa. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne, mutta vaarallista on jäädäkin.
Ja vielä se alkoholi, jota niin usea juo lastensa nähden, höpöttää ja örveltää. Tätä lapset pelkäävät, kun vanhemman käytös muuttuu eikä lapsi ymmärrä miksi. Se on iha sama onko olo aikuisella ratkiriemukas tai murjottava, lapsi kokee sen erilaisena. Olen sen nähnyt kuinka lapset pelkäävät näitä kännääviä vanhempiaan. Siis miksi vanhemmat haluavat kiusata lapsiaan vain siksi että saisivat juoda ja päänsä sekaisin?
Kaikki tämä aiheuttaa lapselle pitkittyessään käytöshäiriöitä, ei sen tarvitse olla synnynnäinen ongelma. Isompana ongelma vain korostuu, kun nuori muistaa kaiken tapahtuneen. Pieni lapsi reagoi raivoamalla, koska hänellä ei ole sanoja kertoa mikä stressaa.
Niin, se kännykkä on myös haitallinen... se on nähty kuinka kuutamolla voivat vanhemmat olla lasten läsnä ollessa kun samalla selaavat kännykkäänsä. Ohitetaan kysymykset, ohitetaan lapsen tarpeet kokonaan. Voi luoja kuinka se minua säälittää, kun näen sen tapahtuvan. Lapsi hakee kontaktia muista ihmisistä, seuraa ja vaatii huomiota. Päiväkodissa ja koulussa opettajat ovat helisemässä näiden kännykkähylättyjen lasten kanssa.
Ajatelkaa vanhemmat, kaikki tuo kostautuu myöhemmin, kun lapsi kasvaa. Sitten se on jo liian myöhäistä.
Katso lähetysajat : Nepsyt - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1152)
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota siihen että ympäristö piti muuttaa nepsylle sopivaksi, siis koulu. Mites sitten tulevaisuudessa? Miten tällainen nepsy pärjäilee töissä, jos ympäristö ei ole sopiva? Pitääkö muiden olla aina hissunkissun ettei vaan nepsy hermostu? Kyllä se nyt vaan on niin että nepsynkin pitää sopetua yhteiskuntaan tai edessä on kivinen tie, tai pahimmillaan linnareissut. Nykäsellä oli adhd, ja kaikkihan tietävät millaista elämää vietti.
Aikuisena nepsy menee sille alalle mikä kiinnostaa, ei sen kummempaa. Silloin ei ole enää pakko sietää koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävää kiroilua. Puolet tytöllä vittua saatanaa. Iso nainen ja avuton. Ei näytä valoisalta. Synkkä tulevaisuus. Olen itse nepdu. En kiroile ja olen töissä koko päivän.
Ehkä nepdut sitten eivät kiroile ja ovat töissä 24/7? Nepduus on itselleni tuntematon kehitysvamma.
Neuropsykiatriset diagnoosit ADHD, autisminkirjo, tuorette tms eivät ole kehitysvamma- diagnooseja.
En tiedä mistä tässä on oikein kysymys. Aika ahdistava ohjelma vailla ratkaisua. Jäi mieleen vain, että nepsyt on ongelma
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota siihen että ympäristö piti muuttaa nepsylle sopivaksi, siis koulu. Mites sitten tulevaisuudessa? Miten tällainen nepsy pärjäilee töissä, jos ympäristö ei ole sopiva? Pitääkö muiden olla aina hissunkissun ettei vaan nepsy hermostu? Kyllä se nyt vaan on niin että nepsynkin pitää sopetua yhteiskuntaan tai edessä on kivinen tie, tai pahimmillaan linnareissut. Nykäsellä oli adhd, ja kaikkihan tietävät millaista elämää vietti.
Aikuisena voi valita sen alan mikä kiinnostaa, ei ole pakko olla vuosikausia paikassa mikä kuormittaa vaan työskentelee sillä alalla, mikä on intohimo. Silloin ongelmia ei ole.
Viimeinen jakso oli jotenkin päälleliimatun optimistinen. Yhtäkkiä kaikki voivatkin hyvin!
Eniten ihmetytti Adan ihmeparantuminen. Olisiko Siperia opettanut? Nepsyllä murrosikä voi olla pahempi kuin normolla.
Meillä rauhoituttiin vasta armeijan aikana. Ja tyttöystävän vaikutus oli kiistaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä mistä tässä on oikein kysymys. Aika ahdistava ohjelma vailla ratkaisua. Jäi mieleen vain, että nepsyt on ongelma
Ongelmana on yleisesti se, ettei ympäristö ymmärrä kuten sinä juuri myönsit. Ei neuronormaalien ja autistien välillä on usein empatia- kuilu. Kun nuori pyytää apua, sanotaan että olet laiska, sulla on pska äiti tms, eikä nähdä nuorta eikä haasteiden syytä. Oma nuoreni ei osaa selittää niin että te neuronormaalit ymmärtäisitte ja usein puuttuu tahtoa yrittää ymmärtää.
Adhd nuoren tuetta jättäminen on hirvittävä karhunpalvelus nuorelle mutta myös koko yhteiskunnalle. Yhdenvertaisuus ei todellakaan toteudu koulussa. Aivan yhtä tärkeää on rakentaa pyörätuoli- ramppi kouluun jos oppilaana on sellainen joka käyttää pyörätuolia. Yhtä itsestäänselvää pitää olla että autistinen nuori saa tukea että pystyy olemaan koulussa.
ongelmia tulee jos tukea ei ole. Kaikki adhd. Tai autisminkirjon nuoret eivät tarvitse apua. Kaikki eivät raivoa, käyttäydy näkyvästi, tms. On myös niitä millä koulu sujuu ja tukea ei tarvitse.
Dokumentissa kerrotaan nimenomaan haasteista ja siitä miten vaikeaa tukea on saada. Iso osa kirjolla olevista eivät näy eikä kuulu. Sitten on niitä mitkä lääkitsemään itseään alkoholissa päihteillä, tekevät itsemurhan tai ovat vankilasta. Autistisilla ihmisillä on myös kohonnut itsemurha- riski ja päihteiden käyttö on myös yleisempää.
Ylellä on uutiset ainakin kolmesta perheestä, missä kerrotaan enemmän asioista. Kannattaa lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota siihen että ympäristö piti muuttaa nepsylle sopivaksi, siis koulu. Mites sitten tulevaisuudessa? Miten tällainen nepsy pärjäilee töissä, jos ympäristö ei ole sopiva? Pitääkö muiden olla aina hissunkissun ettei vaan nepsy hermostu? Kyllä se nyt vaan on niin että nepsynkin pitää sopetua yhteiskuntaan tai edessä on kivinen tie, tai pahimmillaan linnareissut. Nykäsellä oli adhd, ja kaikkihan tietävät millaista elämää vietti.
Aikuisena voi valita sen alan mikä kiinnostaa, ei ole pakko olla vuosikausia paikassa mikä kuormittaa vaan työskentelee sillä alalla, mikä on intohimo. Silloin ongelmia ei ole.
Asia ei ole noin yksioikoinen. Itse sain työskennellä tutkimustyössä sekä yksityisen firman tuotekehitysosastolla että yliopistossa. Työ sinänsä oli ok, mutta autistina koin sosiaaliset suhteet ja kommunikaation kuormittavina, kun niitö ei voi kokonaan vältttääkään. Puolensa täytyisi osata pitää esim. työolojen ja määrärahojen suhteen. Autistilla ei ole kannustavaa tiimiä, ei manipulointitaitoja, ei muuta kuin oma osaamisensa. Se ei riitä nykymaailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen jakso oli jotenkin päälleliimatun optimistinen. Yhtäkkiä kaikki voivatkin hyvin!
Eniten ihmetytti Adan ihmeparantuminen. Olisiko Siperia opettanut? Nepsyllä murrosikä voi olla pahempi kuin normolla.
Meillä rauhoituttiin vasta armeijan aikana. Ja tyttöystävän vaikutus oli kiistaton.
Ohjelmaa on kuvattu pitkinä otoksina. Me näimme 30 min leikattua dokumenttia kerrallaan. Välissä on varmaan tapahtunut kaikkea.
Oliko huono asia, että lapset ja nuoret olivat kuntoutuneet? Minusta on hyvä, että terapiat, oikea sijoitus, mahdollinen lääkitys ja toiminnanohjauksen opetelu ovat tuottaneet hyviä tuloksia.
Hieno sarja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina nää ketjut on täynnä ihmisiä jankkaamassa, että ADHD jne ovat "ihan oikeasti olemassa, lääkärin antamia diagnooseja". Joo, niin ovat, mutta ei se tarkoita, että maailman jokainen ADHD diagnoosi on oikein tai että jokainen oire, jonka lapsi/vanhempi/lääkäri lukee ADHDsta johtuvaksi oikeasti johtuu aivojen rakenteellisesta poikkeamasta eikä potilaalla ole mitään mahdollisuutta muuttaa käytöstään.
Aikanaan hysteriakin oli ihan oikea lääkärin antama diagnoosi. Aikanaan mielisairaalat oli yhdellä vuosikymmenellä täynnä skitsofreenikkoja ja seuraavalla maanis-depressiivisyyttä sairastavia. Aivan turha kuvitella, että nyt voimassa olevat diagnoosit ovat joku 100 % oikea viimeinen sana mielenterveystutkimuksen historiassa. Mielenterveysdiagnooseja on myös ihan turha rinnastaa johonkin jalkojen puuttumiseen, on pikkuisen vaikeammin diagnosoitavista asioista kyse.
Toine
Mistä ihmeestä tuo oletus aivotason häiriöstä oikein tulee, kun vuosikymmenien massiivisen tutkimustyön jälkeenkään ADHDn käypä hoito - suosituksessa todetaan, että ADHDn patofysiologia on tuntematon? Ovatko kyselylomakkeet nykyään niin sensitiivisiä ja spesifejä, että niillä voi diagnosoida aivotoiminnan poikkeavuus? Osaavatko psykiatrit tosiaan syvähaastatella nykyään niin taitavasti, että tunnistetaan synnynnäiset aivotason poikkeamat ei-synnynnäisistä? Ainoat aivotason erot ovat epäedustavilla otoksilöa saatuja, usein epäspesifejä ryhmätasob poikkeamia, joita voitaisiin löytää jos vaikka tutkisit ryhmää syrjäytyneet ja valikoisit heistä vielä ääripään, ja yleistäisit sen kaikkiin syrjäytyneisiin laveassa mielessä. Tämä siksi, koska syrjäytyneisiin on kasautunut tilastollisia riskejä, jotka ovat yhteydessä tilastollisten aivotason poikkeamien kanssa epäedustavisssa otoksissa. Kuten kova stressi, päihdeongelmat, äidin masennus ja ahdistus jne. Yhtenäinen patofysiologia edellyttää vähän muutakin, kuin epäjohdonmukaisia tai heikkoja aivotason korrelaatteja.
En ymmärrä, miksi viiden lapsen äitiä syytetään siitä ettei hän pidä kuria. Hänhän sanoo usein esim "tuollaisella käytöksellä ei saa pullaa" "pitää syödä jotain muuta ennen kun saa jälkkäriä" "Aino älä häiritse kun nää on mun ja Amildan pelit" yms.
Ja on törkeää väittää lyhyiden pätkien perusteella että perheen tyttöjen tai Adan tapauksessa kyse ois feikkidiagnoosista. Te ette ole ammattilaisia ettekä ole seuranneet lasten elämää 24/7.
Tarkkaavisuushäiriö voi ilmetä myös niin ettei huomio kiinnity kehon sisäisiin viesteihin, esim siitä että on vessahätä. Adhd:hen kuuluu myös hajamielisyyttä, mikä sekin voi selittää sitä että unohtaa käydä vessassa tai syödä. Tai ajattelee että "käyn kohta vessassa" mutta huomio kiinnittyy moneen muuhun asiaan ja unohtaa. Mulla on lapsena diagnosoitiin add ja samaistun Adaan mm. tässä asiassa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nepsy dg ei ole syy sietää epäasiallista käytöstä... lisäksi sarjassa varsinki tämä monen lapsen yh näyttää hyysäävän lapsia. Vaikka olisi kuinka erityinen ja erinäisine diagnoosein kyllästetty henkilö, niin se ei tarkoita että tällaista henkilöä/ henkilöitä pitää kohdella silkki hansikkain, se on todella vääränlainen tapa kasvattaa ja hoitaa. Laitoksissa ja hoitokodeissakin huolehditaan ja ohjataan ammattitaidolla ja ilman hyysäystä.
Tälleen ammattilaisen näkökulmasta tuota sarjaa tullu katsottua ja väkisellä huomaa miten melkeen kaikki menee kaikilla päin kaivoa. Nämä ihmiset tarvitsisivat koulutusta omiensa hoitamiseen, mutta ongelma on siinä että heillä mukana kulkee tunneside omaan lapseen jonka vuoksi mennään niinsanotusti vasemmalla kädellä lähes kaikessa, joka johtaa siihen että lapsilla ilmenee lisää ongelmia ja haasteita koska ei osata kohdata heitä oikein eikä ammattitaidolla. Surullista.
Sehän on ihan tutkittu juttu, että valtaosa nepsyistä ei hyödy huostaanotosta vaan usein tilanne vaan huononee. Ja se johtuu siitä, että ns. ammattilaisilla ei ole osaamista. Se, että käy koulussa 5 opintopistettä nepsyopintoja, ei tee ammattilaista. Itse en ole ammattilainen, mutta olen nepsylapsen vanhempi ja hyvä sellainen. Mielestäni joitain yksittäisiä asioita lukuunottamatta vanhemmat toimivat erinomaisesti, etenkin se viiden lapsen äiti. Nepsyjen kohdalla kun nimenomaan toimii yleensä erilainen kasvatus kuin ns. neurotyypillisillä. Tämä todetaan myös nykyajan ammattikirjallisuudessa. Viiden lapsen äiti jaksoi hienosti kuunnella, olla läsnä, selittää ja huomioida jokaisen. Lapset ei hyppineet silmille. Kaikista tärkeintä on ympäristön kuormitus. Viimeisessä jaksossa nähtiinkin miten oikeilla tukitoimilla koulussa suunta vaihtui positiiviseen.
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen jakso oli jotenkin päälleliimatun optimistinen. Yhtäkkiä kaikki voivatkin hyvin!
Eniten ihmetytti Adan ihmeparantuminen. Olisiko Siperia opettanut? Nepsyllä murrosikä voi olla pahempi kuin normolla.
Meillä rauhoituttiin vasta armeijan aikana. Ja tyttöystävän vaikutus oli kiistaton.
Ihmeparantuminen? Meillä lapsen hoitamaton adhd ehti eskaloitua vakaviin mielenterveysongelmiin. Näin Adassa paljon samaa kuin omassa lapsessa aikanaan. Oikeilla tukitoimilla lapsen vointi koheni ja hän pystyi opiskelemaan jne. Ei se ADHD silti minnekään ole hävinnyt, vaikka liitännäissairaudet ovat helpottaneet. Näin se menee monen kohdalla, jos ne tukitoimet on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnitin huomiota siihen että ympäristö piti muuttaa nepsylle sopivaksi, siis koulu. Mites sitten tulevaisuudessa? Miten tällainen nepsy pärjäilee töissä, jos ympäristö ei ole sopiva? Pitääkö muiden olla aina hissunkissun ettei vaan nepsy hermostu? Kyllä se nyt vaan on niin että nepsynkin pitää sopetua yhteiskuntaan tai edessä on kivinen tie, tai pahimmillaan linnareissut. Nykäsellä oli adhd, ja kaikkihan tietävät millaista elämää vietti.
Esimerkiksi itse teen etätöitä, joka sopii erittäin hyvin. Ja kun saa keskittyä opinnoissa siihen mikä itseä kiinnostaa, se auttaa jaksamaan.
Vaikka olisi todella kiinnostunut jostain ammatista, se ei aina tarkoita, että siinä pärjäisi, varsinkin jos ei siedä esim sosiaalisia tilanteita. Kaikissa unelma-ammateissa ei voida tarjota etätöitä, hiljaisia tiloja ym. Joten joko pitää sopeutua tai valita ei-niin-kiva ammatti.
Katsoin tämän sarjan. Olen itse elänyt ADHD:n kanssa tietämättäni 44 vuotta ja 8 kuukautta, ennenkuin heinäkuussa 2022 sain diagnoosin ja molemmilla tyttärillänikin on ADHD ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi esikoisella vaikea-asteinen pakko-oireinen häiriö, jonka liitännäisenä sairastui vuonna 2020 syömishäiriöön ja meinasi laihduttaa itsensä hengiltä, sekä kuopuksella sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Kummankin lapsen kanssa olemme joutuneet taistelemaan vuosia, että ovat saaneet sitä apua ja tukea, jota tarvitsevat, esikoisen oireilu alettiin ottaa sotepuolella tosissaan vasta syömishäiriön myötä. Kuopus on hyvin introvertti ja luokan edessä esiintyminen, sekä ryhmätöihin osallistuminen muiden kuin kavereiden kanssa on aina ollut hänestä ahdistavaa ja epämiellyttävää. Hän olisi kaivannut paljon positiivista vahvistamista ja tukea, mutta sen sijaan hänellä oli 2-6 luokilla opettaja, joka jatkuvasti pakotti hänet juurikin niihin lapselle epämiellyttäviin tilanteisiin, syyllisti meidät vanhemmat ja uhkasi lastensuojelulla. Tilanne muuttui vasta kun lapsi sai paniikkikohtauksia aamuisin kouluun lähtiessä ja minä otin yhteyttä wilman kautta rehtoriin, selitin juurta jaksain lapsen ongelmat ja vaadin, että asialle on jotain tehtävä. Lapsi kävi sitten kuuudennen luokan erityisjärjestelyin erityisopettajan kanssa kevennetyllä kouluviikolla ja pääsi yläasteelle sellaiseen kouluun, jossa on ammattiosaamista ja valmiuksia toimia nepsylasten kanssa. Molemmat saavat edelleen säännöllistä ammattiapua.
Sarja herätti todella vahvoja tuneita, koska itse olen häpeällä ja negatiivisella vahvistamisella kasvatettu nepsy, kiusattu lastentarhasta abivuoteen ja osin armeijaankin asti, jonka seurauksena nyt 46-vuotiaana itsetuntoni on edelleen lähes olematon, vaikka olenkin kirjoittanut ylioppilaaksi vuonna 1997 ja aikuisiällä opiskellut kaksi ammattia oppisopimuksella ja elänyt jo 23 vuotta parisuhteessa. Tippa tuli linssiin kun se yksi tyttö sanoi, että hänestä tuntuu että hän on täysin turha ihminen. Ja kauheinta on, että vielä vuonna 2024 somekommenttien perusteella on valtava määrä ihmisiä, joiden mielestä nepsyt ovat joko laitokseen suljettavia aivovammaisia, tai kurittomia kakaroita, jotka pitäisi hakata normaaleiksi. Pelottaa ajatellakin miten omien lasteni tukitoimien käy Orpopurran leikkausten seurauksena.
Mietin tuossa pienten lasten perheessä ruokavalion merkitystä: pullaa, sokerijogurttia, limpparia.... nämähän lisää adhd oireita. Vai oliko vaan viikon herrkuhetkestä kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kauas jo näkee, että tuossa on kyseessä orastava persoonallisuushäiriö tuolla teinillä, ja sen myötä on ADHD aika pieni ongelma...
Orastava. Sanoisin kukkea. Onneksi tilanne kai parani sitten kuitenkin.
Joo, kun pääsi niistä oudoista koti-oloista pois ja äitikin taisi heivata poikaystävän. On pystynyt opiskelemaan kahta luokkaa yhtä aikaa, vaikka adhd lääkitys oli lopetettu. Eli nepsydiagnoosit oli todellakin väärät, ja se onneksi huomattiin sijoituspaikassa.
Se äiti näytti siltä että elämäntavoissa olisi parantamisen varaa monellakin saralla. Sellainen alkoholipöhö ja iho tosi huonossa kunnossa. Jos ei jaksa itsestään huolehtia niin ei sitten lapsestakaan.
Eli voit diagnosoida äidin alkoholin käytön ja sen ongelmat 30 minuutin jaksoista? Elämäntavat myös? Millä perusteella?
Äiti oli lapsensa omaishoitaja, epätoivoinen ja pelokas lapsen uusiutuvan itsemurhayrityksen pelossa. Siinä ulkonäkö taitaa olla pienin ongelma.
Olisikohan syytä katsoa dokumentti huolella uudellaan. Toisen asemaan asettuminen voisi myös auttaa ymmärtämään vaikeita elämäntilanteita. Laupeus toisia kohtaan auttaa ihmisiä, mutta ruma kommentointi ei.
Vierailija kirjoitti:
Katsoin tämän sarjan. Olen itse elänyt ADHD:n kanssa tietämättäni 44 vuotta ja 8 kuukautta, ennenkuin heinäkuussa 2022 sain diagnoosin ja molemmilla tyttärillänikin on ADHD ja ahdistuneisuushäiriö, lisäksi esikoisella vaikea-asteinen pakko-oireinen häiriö, jonka liitännäisenä sairastui vuonna 2020 syömishäiriöön ja meinasi laihduttaa itsensä hengiltä, sekä kuopuksella sosiaalisten tilanteiden pelko ja paniikkihäiriö. Kummankin lapsen kanssa olemme joutuneet taistelemaan vuosia, että ovat saaneet sitä apua ja tukea, jota tarvitsevat, esikoisen oireilu alettiin ottaa sotepuolella tosissaan vasta syömishäiriön myötä. Kuopus on hyvin introvertti ja luokan edessä esiintyminen, sekä ryhmätöihin osallistuminen muiden kuin kavereiden kanssa on aina ollut hänestä ahdistavaa ja epämiellyttävää. Hän olisi kaivannut paljon positiivista vahvistamista ja tukea, mutta sen sijaan hänellä oli 2-6 luokilla opettaja, joka jatkuvasti pakotti hänet juurikin
Kiitos kommentistasi. Hyvä, kun kerroit faktaa. Täällä on aivan järkyttäviä kommentteja ihmisiltä, jotka ovat tietämättömiä, ilkeitä ja pahansuopia.
Kaikkea hyvää sinulle ja lapsillesi.
Alue: Aihe vapaa
Eihän sitä koko tapaamista kuvattu, joten mies on hyvinkin voinut puhua. Tai jos ei puhunut, se voi johtua esim siitä että hän voi olla ujo luonteeltaan. Mun mielestä on hyvä että hänkin tietää missä mennään