Nepsyt-sarja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tästä nyt vielä sanoisi? Huvittavaa kun erityislapsilla oli jotain TET-päiviä. Karu totuus nyt vaan on, että kukaan noista erityislapsista ei koskaan työllisty normaaliin palkkatyöhön. Haluamatta sen enempää haukkua ja arvostella niin huvitti myös tämän ongelmateinitytön aikomus opiskella lähihoitajaksi ja halusta toimia vertaistukena. Syyllistyy siinä sitten ehkä tahtomattaankin yhteen pahimmista stereotypioista. 

Minulla on parikymppinen tytär, jolla on ollut myös hyvin vaikea teini-ikä ja useampikin neurokirjon diagnoosi. Siitä huolimatta hän on kouluttautunut ammattiin ja hänellä on vakituinen työpaikka. Kyllä näitä lapsia ja nuoria kannattaa tukea. 

Ystävän tyttärellä myös. On nyt saamassa maisterinpaperit keväällä ja on jo tarjottu tohtorinopintoihin paikkaa. 

Yksi asia, jota ketjuun kommentoivat eivät ymmärrä, on se että nepsylasta ei pidä kasvattaa kuten neurotyypillistä. Esimerkiksi ADHD-lapsi saa ympäristöstään niin paljon negatiivista palautetta, että se on suorastaan musertavaa. ADHD-lapsen kasvatusohje onkin, että negatiivista palautetta annetaan vain niistä asioista, joista se on aivan välttämätöntä, sen sijaan kehutaan herkästi siitä, kun onnistuu toiminnassaan toivotulla tavalla. Tämä voi näyttää neurotyypillisen vanhemmista oudolta, kehutaan sellaisista asioista, jotka ovat neurotyypillisen näkökulmasta ikään kuin käytöksen vähimmäisvaatimuksia ja jotka heidän näkökulmasta jokainen ilman muuta osaa, mutta ADHD-lapselle voikin olla todella vaikeaa ja toisaalta jätetään huomauttamatta jostain ei-toivotusta käytöksestä, joka ei ole kuitenkaan kovin vakavaa (esim. teinin kiroilu). 

Katsoin kaksi jaksoa ja ihmettelen. Lähinnä sarjan nimi voisi olla WT eikä mikään Nepsyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vtu näitä kommentoijia, että ennen ei ollut nepsyjä. Mun isä on boomer-ikäluokkaa ja ihan niin aito nepsy kuin olla voi. Vtuttaa se, että ei ole saanut siihen apua ja nyt ei edes hae, vaikka apua nykyään saisi. Eniten vtuttaa se, että meni vielä lisääntymään, koska minä olen hänestä se seuraava nepsy. Elämä on ihan riittävän pskaa tämän kanssa ilman ulkopuolisten vähättelyä. 

Täällä toinen kohtalontoveri. 

Joo, kommentit on sarjaa " ennen ei ollut syöpää". Olisko lääketieteen ja diagnostiikan kehitys vaikuttanut asiaan jotenkin? 😵💫 Kun on tietoa, asioita osataan tutkia ja tunnistaa. 

"Ennen" sen sijaan oireilevat lapset leimattiin tyhmäksi, laiskoiksi ja pahatapaisiksi. Vanhemmat tietty, äidit etenkin, huonoiksi kasvattajaksi. 

Lapsia piestiin ja

Kyllähän täällä monen kommentoijan ymmärrys neurokirjosta on juuri tuollainen, luulevat että neurologinen poikkeavuus normiväestöstä johtuu kasvatuksesta. Samat ihmiset todennäköisesti luulevat samalla logiikalla myös vasenkätisyyden ja homoseksuaalisuuden olevan kasvatuksen tulosta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vtu näitä kommentoijia, että ennen ei ollut nepsyjä. Mun isä on boomer-ikäluokkaa ja ihan niin aito nepsy kuin olla voi. Vtuttaa se, että ei ole saanut siihen apua ja nyt ei edes hae, vaikka apua nykyään saisi. Eniten vtuttaa se, että meni vielä lisääntymään, koska minä olen hänestä se seuraava nepsy. Elämä on ihan riittävän pskaa tämän kanssa ilman ulkopuolisten vähättelyä. 

Täällä toinen kohtalontoveri. 

Joo, kommentit on sarjaa " ennen ei ollut syöpää". Olisko lääketieteen ja diagnostiikan kehitys vaikuttanut asiaan jotenkin? 😵💫 Kun on tietoa, asioita osataan tutkia ja tunnistaa. 

"Ennen" sen sijaan oireilevat lapset leimattiin tyhmäksi, laiskoiksi ja pahatapaisiksi. Vanhemmat tietty, äidit etenkin, huonoik

Nepsylasten kasvatus on todella vaikeaa, se vaatii taitoa ja herkkyyttä sekä erittäin pitkää pinnaa. Tiukat rajat väärässä kohtaa vain pahentavat autistin oireilua (esim. pakko syödä vieraiden kanssa samassa pöydässä koska niin kuuluu tehdä). Sen sijaan rutiinit ovat hyväksi ja niistä on pidettävä kiinni, jopa siinä määrin, että ulkopuolisen voi olla vaikea ymmärtää, miksi ne sitten ovat sellaisia, joista ei voi yhtään joustaa esim. sama nukkumaanmenoaika arkena, viikonloppuna ja juhlapyhinä.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota ketjuun kommentoivat eivät ymmärrä, on se että nepsylasta ei pidä kasvattaa kuten neurotyypillistä. Esimerkiksi ADHD-lapsi saa ympäristöstään niin paljon negatiivista palautetta, että se on suorastaan musertavaa. ADHD-lapsen kasvatusohje onkin, että negatiivista palautetta annetaan vain niistä asioista, joista se on aivan välttämätöntä, sen sijaan kehutaan herkästi siitä, kun onnistuu toiminnassaan toivotulla tavalla. Tämä voi näyttää neurotyypillisen vanhemmista oudolta, kehutaan sellaisista asioista, jotka ovat neurotyypillisen näkökulmasta ikään kuin käytöksen vähimmäisvaatimuksia ja jotka heidän näkökulmasta jokainen ilman muuta osaa, mutta ADHD-lapselle voikin olla todella vaikeaa ja toisaalta jätetään huomauttamatta jostain ei-toivotusta käytöksestä, joka ei ole kuitenkaan kovin vakavaa (esim. teinin kiroilu). 

Minusta ei mitään erityismukavuuksia pidä järjestää. Kouluun pienluokat kyllä, mutta muuten johdonmukainen kasvatus. Eihän se onnistu perheissä, että yhdellä on eri säännöt. Samoin ja johdonmukaisesti lapsia kasvatetaan. 

Se että on adhd niin voi tarkoittaa vaikka mitä. Ei se edes arjessa välttämättä näy mitenkään. Koulussa vain on hankala keskittyä. Sitten kun on näitä adhd - tyyppejä, joilla lisäksi diagnoosina käytöshäiriö ja psykoosilääke käytössä niin pitää olla selkeät rajat ja jaksaa puuttua käytökseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hansin tapauksessa aika selvää, että on hyötynyt kotoa poissaolosta mutta äiti ei suostu tätä täysin hyväksymään. Siis sitä että kotona voisi olla jotain sellaista (rutiinienpuute tms) mikä ei ole Hansille hyväksi. Poika ei halua pahoittaa äidin mieltä.

En halua osoittaa syyttävää sormea ketään tiettyä ohjelman henkilöä kohtaan, mutta yleisellä tasolla huomaan sarjan äideillä näkyvän viitteitä masennuksesta. Mahdollisesti muistakin mt-häiriöistä. Vanhemman mielenterveysoireilu vaikuttaa lapseen luonnollisesti negatiivisesti. Etenkin, jos perheessä ei ole tasapainottamassa toista vanhempaa, jolla ei ole mt-ongelmia.

Voisko ne vanhemman ongelmat johtua vaikka siitä että voimat lopussa kun sitä tukea ei ole saanut vaikka vuosikausia tapeltu aiheesta. Ensin hoidotta ja tuetta jääminen uuvuttaa va

Suurin osa lastensuojelulaitoksista on yksityisiä ja niissä pyörii todella isot rahat. Pakko olla korruptiota jossain kohtaa, kun ei ole rahaa tarjota tukea kotikunnassa (esim. pienluokkapaikkaa, avustajaa kouluun tai ammatillista tukihenkilöä), mutta sitten vähintään sata tonnia vuodessa maksavaan huostaanottoon löytyy rahat helposti. Jossain on jotain mätää ja paljon. Ylen MOT-ohjelman sietäisi tutkia ketkä kaikki tällä nykysysteemillä oikein tienaavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota ketjuun kommentoivat eivät ymmärrä, on se että nepsylasta ei pidä kasvattaa kuten neurotyypillistä. Esimerkiksi ADHD-lapsi saa ympäristöstään niin paljon negatiivista palautetta, että se on suorastaan musertavaa. ADHD-lapsen kasvatusohje onkin, että negatiivista palautetta annetaan vain niistä asioista, joista se on aivan välttämätöntä, sen sijaan kehutaan herkästi siitä, kun onnistuu toiminnassaan toivotulla tavalla. Tämä voi näyttää neurotyypillisen vanhemmista oudolta, kehutaan sellaisista asioista, jotka ovat neurotyypillisen näkökulmasta ikään kuin käytöksen vähimmäisvaatimuksia ja jotka heidän näkökulmasta jokainen ilman muuta osaa, mutta ADHD-lapselle voikin olla todella vaikeaa ja toisaalta jätetään huomauttamatta jostain ei-toivotusta käytöksestä, joka ei ole kuitenkaan kovin vakavaa (esim. teinin kiroilu). 

Minusta ei mitään erityism

Se että on ADHD, todellakin näkyy arjessa. Itse asiassa se on peräti diagnoosikriteeri. Eikä diagnosin saamiseen riitä edes, että oireet haittaavat vain yhdessä paikassa, esimerkiksi koulussa, vaan niiden pitää näkyä sekä kotona että muuallakin, jotta diagnoosin ylipäätään voi saada. Tämäkään ei ole ihan hyvä systeemi, sillä jotkut nepsyt sinnittelevät koulupäivän ja kuormitus purkautuu sittem kotona, joskus rajustikin. Diagnoosia eivät kuitenkaan saa ennen kuin ongelmat näkyvät kunnolla koulussakin, usein yläasteiässä tässä tapahtuu muutos.

 

Suurin osa lastensuojelulaitoksista on yksityisiä ja niissä pyörii todella isot rahat. Pakko olla korruptiota jossain kohtaa, kun ei ole rahaa tarjota tukea kotikunnassa (esim. pienluokkapaikkaa, avustajaa kouluun tai ammatillista tukihenkilöä), mutta sitten vähintään sata tonnia vuodessa maksavaan huostaanottoon löytyy rahat helposti. Jossain on jotain mätää ja paljon. Ylen MOT-ohjelman sietäisi tutkia ketkä kaikki tällä nykysysteemillä oikein tienaavat.

Ne on hyvinvointialuiden sosiaalityöntekijöitä, jotka päättävät huostaanotot. Heillä on esimiehet, jotka valvovat päätöksiä ja vanhemmilla sekä lapsilla on aina mahdollisuus valittaa päätöksistä Aville. Tuskin on korruptiota.

Vierailija kirjoitti:

 

Suurin osa lastensuojelulaitoksista on yksityisiä ja niissä pyörii todella isot rahat. Pakko olla korruptiota jossain kohtaa, kun ei ole rahaa tarjota tukea kotikunnassa (esim. pienluokkapaikkaa, avustajaa kouluun tai ammatillista tukihenkilöä), mutta sitten vähintään sata tonnia vuodessa maksavaan huostaanottoon löytyy rahat helposti. Jossain on jotain mätää ja paljon. Ylen MOT-ohjelman sietäisi tutkia ketkä kaikki tällä nykysysteemillä oikein tienaavat.

 

Ne on hyvinvointialuiden sosiaalityöntekijöitä, jotka päättävät huostaanotot. Heillä on esimiehet, jotka valvovat päätöksiä ja vanhemmilla sekä lapsilla on aina mahdollisuus valittaa päätöksistä Aville. Tuskin on korruptiota.

 

Meinaatko että on kyse pelkästä laskutaidottomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Suurin osa lastensuojelulaitoksista on yksityisiä ja niissä pyörii todella isot rahat. Pakko olla korruptiota jossain kohtaa, kun ei ole rahaa tarjota tukea kotikunnassa (esim. pienluokkapaikkaa, avustajaa kouluun tai ammatillista tukihenkilöä), mutta sitten vähintään sata tonnia vuodessa maksavaan huostaanottoon löytyy rahat helposti. Jossain on jotain mätää ja paljon. Ylen MOT-ohjelman sietäisi tutkia ketkä kaikki tällä nykysysteemillä oikein tienaavat.

 

Ne on hyvinvointialuiden sosiaalityöntekijöitä, jotka päättävät huostaanotot. Heillä on esimiehet, jotka valvovat päätöksiä ja vanhemmilla sekä lapsilla on aina mahdollisuus valittaa päätöksistä Aville. Tuskin on korruptiota.

 

Meinaatko että on kyse pelkästä laskutaidottomuudesta?

Tai sitten kyse on siitä, että huostaanottorahat menevät jonkun muun kustannuspaikan budjetista kuin päätöksentekijän omasta.

Vierailija kirjoitti:

Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!

Nepsyjäkin on monenlaisia. Jos toinen vetäytyy ja viihtyy omissa oloissaan, niin varmasti kaikki hyväksyy käytöksen. Näitä jatkuvilla superkierroksilla käyviä jotka rikkovat ja sotkevat kaiken, huutavat ja asettavat kaikki muutkin vaaraan, niin miksi, oi miksi sitä pitäisi hyväksyä? Vähän naarmutettiin naapurin autoa kivellä, mutta ihan ok kun nepsy. Vietiin vähän isoja  kiviä raiteille, mutta ok koska nepsy. Työnnettiin koulukaveri rullaportaisiin selkä edellä, mutta ok koska tekijänä nepsy. Pitää ymmärtää! Pitääkö koko yhteiskunta muuttaa palvelemaan häirikkönepsyjä? Aika röyhkeä vaatimus. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika erikoisia kommentteja neurokirjon oireista. Osa kommenteista on halventavia ja pahansuopia, osa varmaan ajattelemattomia, koska vaikeaa asiaa on vaikea ymmärtää. Mutta se ei ole mahdotonta,  jos on halua alettua toisen ihmisen asemaan.

On esitetty outoja väitteitä vanhempien kyvyttömyydestä kurinpitoon. On käsketty neurokirjon nuoria rasittavaan ruumiilliseen työhön. On syytetty vanhempia mielenterveyden ongelmista, ja jopa ihmetelty heidän vanhemmuuttaan: eivät olisi saaneet lisääntyä.

Laitan tähän muutaman esimerkin. Olisiko Juice Leskinen saanut aikaan yhtään biisiä ilman nepsyään? Tai olisiko Albert Einstein keksinyt suhteellisuusteoriaa E = mc ilman oireyhtymää?

Miten olisi loistavan näyttelijän Anthony Hopkinsin tai Robin Williamsin ura sujunut nepsyttömänä? Greta Thurnberg olisi tuskin puolustanut yhtä pontevasti ilmastoa ilman neurokirjoaan. 

Entä elokuvaohjaaja Markku Pölöne

Suurin osa nepsyistä ei ole neroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika erikoisia kommentteja neurokirjon oireista. Osa kommenteista on halventavia ja pahansuopia, osa varmaan ajattelemattomia, koska vaikeaa asiaa on vaikea ymmärtää. Mutta se ei ole mahdotonta,  jos on halua alettua toisen ihmisen asemaan.

On esitetty outoja väitteitä vanhempien kyvyttömyydestä kurinpitoon. On käsketty neurokirjon nuoria rasittavaan ruumiilliseen työhön. On syytetty vanhempia mielenterveyden ongelmista, ja jopa ihmetelty heidän vanhemmuuttaan: eivät olisi saaneet lisääntyä.

Laitan tähän muutaman esimerkin. Olisiko Juice Leskinen saanut aikaan yhtään biisiä ilman nepsyään? Tai olisiko Albert Einstein keksinyt suhteellisuusteoriaa E = mc ilman oireyhtymää?

Miten olisi loistavan näyttelijän Anthony Hopkinsin tai Robin Williamsin ura sujunut nepsyttömänä? Greta Thurnberg olisi tuskin puolustanut yhtä pontevasti ilmastoa ilman neurokirjoaan.&

Niin, kuten ei neroja ole suurin osa neurotyypillisistäkään. Lyse onkin erityislahjakkuudesta. 

Nepsykirjoisista hyvin monilla on juuri tuossa mainittuja erityislahjakkuuksia enemmän kuin muulla väestöllä. Ja se on juuri neuropsykologisesti jutun juoni: etityislahjakkuus, kyky keskittyä johonkin erityisen tarkasti. Näkyy erityisesti matematiikassa, ohjelmoinnissa, tarkkuutta ja toisteisuutta vaativissa asioissa.

Kannattaa myös miettiä omalta kannaltaan, miksi tämä adia herättää (sinussa) niin hurjasti kielteisiä tunteita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vtu näitä kommentoijia, että ennen ei ollut nepsyjä. Mun isä on boomer-ikäluokkaa ja ihan niin aito nepsy kuin olla voi. Vtuttaa se, että ei ole saanut siihen apua ja nyt ei edes hae, vaikka apua nykyään saisi. Eniten vtuttaa se, että meni vielä lisääntymään, koska minä olen hänestä se seuraava nepsy. Elämä on ihan riittävän pskaa tämän kanssa ilman ulkopuolisten vähättelyä. 

Täällä toinen kohtalontoveri. 

Joo, kommentit on sarjaa " ennen ei ollut syöpää". Olisko lääketieteen ja diagnostiikan kehitys vaikuttanut asiaan jotenkin? 😵💫 Kun on tietoa, asioita osataan tutkia ja tunnistaa. 

"Ennen" sen sijaan oireilevat lapset leimattiin tyhmäksi, laiskoiksi ja pahatapaisiksi. Vanhemmat tietty, äidit etenkin, huonoik

 

Lapset voivat olla synnynnäisesti osin erilaisia, toiset vaikeita ja toiset haastavia, ihan temperamenteiltaan. Toiset tarvitsevat enemmän liikuntaa, toisilla on matalampi vireystaso, toiset reagoivat voimakkaammin negatiivisiin sosiaalisiin singaaleihin, toiset ovat rohkeita lähestymään uusia ihmisiä. Se on ihan perus persoonallisuus- ja kehityspsykologista tietoa, ja sekin tiedetään, että kaikkiin lapsiin ei tämän vuoksi toimi saman tyyppinen kasvatus. On stressiherkkiä lapsia, jotka kärsivät enemmän ympäristön vaikutuksista kuin vähemmän herkät lapset.Se missä kohtaa tämä erilaisuus muodostaa yhtenäisen neurologisen häiriön tulee sitten, kun tunnetaan a) häiriön patofysiologia ja voidaan näin ollen b) tunnistaa häiriö aivotasolla, kuten on yritetty vuosikymmeniä aivokuvantamistutkimuksissa tehdä. Tällä hetkellä (vielä, ja tuskin jatkossakaan, koska asiaa on tutkittu massiivisesti vuosikymmeniä) ADHD:n Käypä hoito -suosituksessa lukee, että kumpikaan ehto ei täyty: 

"Aivojen rakenteessa ja toiminnassa on eroa ryhmätasolla, kun ADHD-diagnoosin saaneita verrataan verrokkeihin. Yksittäisten henkilöiden osalta erot eivät kuitenkaan riitä diagnostiikkaan, eikä tutkimuksilla ole toistaiseksi vielä pystytty täysin selvittämään ADHD:n patofysiologiaa."

https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Ryhmätason erot aivojen tasolla tarkoittaa suomeksi sitä, että suurimmalla osalla ADHD-diagnoosin omaavista lapsista on aivan tavalliset aivot niin toiminnaltaan kuin rakenteeltaan tämän hetkisen tutkimusnäytön pohjalta, joka sitä paitsi perustuu vielä epäedustaviin ääripäihin ADHD-potilaista. Jos kuvantaisit lasten aivot normaaliväestössä, niin et pystyisi mitenkään erottamaan yksilötasolla sitä, kenellä on ADHD diagnoosi ja kenellä ei. On siis fakta, että ADHD ei ole neurologinen häiriö, sitä ei voi aivoista tunnistaa. Lapset ovat yksilöitä ja heidän käyttäytymisensä voi johtua tuhannesta eri syystä, yleensä ei vain yksittäisestä esim. joko vanhemmuudesta tai synnynnäisistä taipumuksista. 

Minua kiinnostaa miten yh-äiti elättää viisi tytärtään, ja vielä todella kalliin ratsastuksen. En usko että voi käydä töissä kun lapset ripustautuvat kuin liima.

Miten paljon on tehty tutkimuksia sisarusten suhteista nepsyperheissä? Joskus luin haastattelun missä aikuinen nainen kertoi katkeruudesta kun nepsysisko sai kaiken helpommin ja paremmin eikä häneltä vaadittu mitään, toisin kuin ei-nepsyltä lapselta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi vtu näitä kommentoijia, että ennen ei ollut nepsyjä. Mun isä on boomer-ikäluokkaa ja ihan niin aito nepsy kuin olla voi. Vtuttaa se, että ei ole saanut siihen apua ja nyt ei edes hae, vaikka apua nykyään saisi. Eniten vtuttaa se, että meni vielä lisääntymään, koska minä olen hänestä se seuraava nepsy. Elämä on ihan riittävän pskaa tämän kanssa ilman ulkopuolisten vähättelyä. 

Täällä toinen kohtalontoveri. 

Joo, kommentit on sarjaa " ennen ei ollut syöpää". Olisko lääketieteen ja diagnostiikan kehitys vaikuttanut asiaan jotenkin? 😵💫 Kun on tietoa, asioita osataan tutkia ja tunnistaa. 

"Ennen" sen sijaan oireilevat lapset leimattiin tyhmäksi, laiskoiksi ja pahat

Jos ikinä ei tee mitään asioita jotka tuntuvat epämukavilta (esim syö muiden kanssa), miten voi ikinä edes oppia toimimaan eri tilanteissa?

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota ketjuun kommentoivat eivät ymmärrä, on se että nepsylasta ei pidä kasvattaa kuten neurotyypillistä. Esimerkiksi ADHD-lapsi saa ympäristöstään niin paljon negatiivista palautetta, että se on suorastaan musertavaa. ADHD-lapsen kasvatusohje onkin, että negatiivista palautetta annetaan vain niistä asioista, joista se on aivan välttämätöntä, sen sijaan kehutaan herkästi siitä, kun onnistuu toiminnassaan toivotulla tavalla. Tämä voi näyttää neurotyypillisen vanhemmista oudolta, kehutaan sellaisista asioista, jotka ovat neurotyypillisen näkökulmasta ikään kuin käytöksen vähimmäisvaatimuksia ja jotka heidän näkökulmasta jokainen ilman muuta osaa, mutta ADHD-lapselle voikin olla todella vaikeaa ja toisaalta jätetään huomauttamatta jostain ei-toivotusta käytöksestä, joka ei ole kuitenkaan kovin vakavaa (esim. teinin kiroilu). 

Jossain esitettiin laskelma, että ADHD-nuori on saattanut kuulla 100 000 negatiivista kommenttia ja korjaavaa ohjetta ennen kuin on parikymppinen. Yritä siinä sitten uskoa olevasi hyvä tyyppi ja että sinusta on johonkin. 

Neurotyypillisiäkään lapsia ei mielestäni pitäisi kaikkia kasvattaa samalla tavalla vaan kutakin sillä tavalla, millä juuri hänen kanssaan päästään parhaisiin tuloksiin. Aikuisella on enemmän taitoja muovata omaa toimintaansa kuin lapsella ja lapsen täytyy myös saada kasvaa omaksi itsekseen ilman, että hänen minuuttaan kielletään olemasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!

Nepsyjäkin on monenlaisia. Jos toinen vetäytyy ja viihtyy omissa oloissaan, niin varmasti kaikki hyväksyy käytöksen. Näitä jatkuvilla superkierroksilla käyviä jotka rikkovat ja sotkevat kaiken, huutavat ja asettavat kaikki muutkin vaaraan, niin miksi, oi miksi sitä pitäisi hyväksyä? Vähän naarmutettiin naapurin autoa kivellä, mutta ihan ok kun nepsy. Vietiin vähän isoja  kiviä raiteille, mutta ok koska nepsy. Työnnettiin koulukaveri rullaportaisiin selkä edellä, mutta ok koska tekijänä nepsy. Pitää ymmärtää! Pitääkö koko yhte

Nyt kyllä on ymmärretty asiat kuin piru lukisi Raamattua. Tuskin kukaan on tuollaista hyväksymässä tai hakemassa hyväksyttäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on aika erikoisia kommentteja neurokirjon oireista. Osa kommenteista on halventavia ja pahansuopia, osa varmaan ajattelemattomia, koska vaikeaa asiaa on vaikea ymmärtää. Mutta se ei ole mahdotonta,  jos on halua alettua toisen ihmisen asemaan.

On esitetty outoja väitteitä vanhempien kyvyttömyydestä kurinpitoon. On käsketty neurokirjon nuoria rasittavaan ruumiilliseen työhön. On syytetty vanhempia mielenterveyden ongelmista, ja jopa ihmetelty heidän vanhemmuuttaan: eivät olisi saaneet lisääntyä.

Laitan tähän muutaman esimerkin. Olisiko Juice Leskinen saanut aikaan yhtään biisiä ilman nepsyään? Tai olisiko Albert Einstein keksinyt suhteellisuusteoriaa E = mc ilman oireyhtymää?

Miten olisi loistavan näyttelijän Anthony Hopkinsin tai Robin Williamsin ura sujunut nepsyttömänä? Greta Thurnberg olisi tuskin puolustanut yhtä pontevasti ilmastoa ilman neurokirjoaan.&

Suurin osa nepsyistä ei ole neroja.

Kuten ei neurotyypillisistäkään. 

Joku täällä kuvittelee, että autojen naarmutus olisi ok. Ei ole, mutta juuri siksi, koska se ei ole, pitää sitä nepsyä olla moittimatta maitolasin jättämisestä ruokapöydälle, jotta ne vähät paukut voi suunnata oikeisiin asioihin. Ja jottei levottomuus kasvaisi tuollaiseksi, olisi hyvä olla muuten sellaiset olot, että on riittävän rauhallista, mutta myös terveitä tapoja purkaa sitä liikaa energiaa niin, että se aidosti purkautuu. Moni paheksuu jo stimmaustakin (vaikkapa jalan liikuttamista istuessa), vaikka se oikeasti auttaa ja jos se kielletään, se kuormittaa hermostoa ja vaikeuttaa keskittymistä ja patoaa muutenkin liiallista energiaa.