Nepsyt-sarja
https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000010322743.html
Kannattaa katsoa ja oppia ymmärtämään levottomia lapsia.
Nykyään on niin paljon levottomuutta lapsissa. Adhd- oireilua on aina vain enemmän.
Mielestäni lasten kasvatus on mennyt todella pieleen Suomessa. Mieluummin houdatetaan ihan pienet lapset, alle vuoden ikäisetkin päivähoidossa kuin että itse hoidettaisiin. Olen nähnyt/kuullut kuinka katkeria isommat sisarukset ovat, kun äiti on kotona vauvan kanssa ja itse on joutuvat tulemaan hoitoon, ikävä on todella suuri. Ei siis ihme, jos pieni lapsi stressaantuu ja pienet aivot eivät sitä stressiä kestä. Lisäksi stressaantunut lapsi ei syö eikä nuku kunnolla.
Myös avioero voi olla rankkaa lapselle, kun vanhemmat kiistelevät vuosikausia kaikesta mahdollisesta eikä syynä ole muu kuin oma kosto. Äidit osaavat olla myös näissä tilanteissa tosi ilkeitä ja mustamaalata isää lapselle. Siis tosi stressaavaa on sellainen lapselle. Eikö nämä äidit ajattele yhtään lapsiaan, vaan vain omaa loukattua egoaan. Tämä lasten kiusaaminen pitäisi todella lailla kieltää erotilanteissa ja määrätä kunnon sanktiot.
Eri asia on väkivaltaiset isät ja äidit, jolloin ero on välttämättömyys ja lasten turvaan saattaminen tärkeintä. Mutta miksi tässäkin viivytellään joskus vuosikausia ja annetaan lasten nähdä se kaikki väkivalta ja huuto. Uhkailevista ja hakkaavista puolisoista pitää tehdä ilmoitus poliisille ja lähteä oitis eikä jäädä kyyristelemään pelon vallassa. Tämä on hyvin vaarallinen tilanne, mutta vaarallista on jäädäkin.
Ja vielä se alkoholi, jota niin usea juo lastensa nähden, höpöttää ja örveltää. Tätä lapset pelkäävät, kun vanhemman käytös muuttuu eikä lapsi ymmärrä miksi. Se on iha sama onko olo aikuisella ratkiriemukas tai murjottava, lapsi kokee sen erilaisena. Olen sen nähnyt kuinka lapset pelkäävät näitä kännääviä vanhempiaan. Siis miksi vanhemmat haluavat kiusata lapsiaan vain siksi että saisivat juoda ja päänsä sekaisin?
Kaikki tämä aiheuttaa lapselle pitkittyessään käytöshäiriöitä, ei sen tarvitse olla synnynnäinen ongelma. Isompana ongelma vain korostuu, kun nuori muistaa kaiken tapahtuneen. Pieni lapsi reagoi raivoamalla, koska hänellä ei ole sanoja kertoa mikä stressaa.
Niin, se kännykkä on myös haitallinen... se on nähty kuinka kuutamolla voivat vanhemmat olla lasten läsnä ollessa kun samalla selaavat kännykkäänsä. Ohitetaan kysymykset, ohitetaan lapsen tarpeet kokonaan. Voi luoja kuinka se minua säälittää, kun näen sen tapahtuvan. Lapsi hakee kontaktia muista ihmisistä, seuraa ja vaatii huomiota. Päiväkodissa ja koulussa opettajat ovat helisemässä näiden kännykkähylättyjen lasten kanssa.
Ajatelkaa vanhemmat, kaikki tuo kostautuu myöhemmin, kun lapsi kasvaa. Sitten se on jo liian myöhäistä.
Katso lähetysajat : Nepsyt - Iltapulu.fi TV-opas
Kommentit (1152)
Vierailija kirjoitti:
Miten yllämainittujen urille ja yhteiskuntaan sopeutumiselle olisi käynyt, jos heitä olisi kasvatettu kuten ohjelmassa?
Voi olla että heillä olisi ollut helpompi elämä jos olisi tullut ymmärretyksi paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yllämainittujen urille ja yhteiskuntaan sopeutumiselle olisi käynyt, jos heitä olisi kasvatettu kuten ohjelmassa?
Voi olla että heillä olisi ollut helpompi elämä jos olisi tullut ymmärretyksi paremmin.
Tai olisi saattanut jäädä suhteellisuusteoria keksimättä ja muöhempi akateeminen ura väliin jos Einstein olisi lyönyt koulussa nyrkillä opea.
Vierailija kirjoitti:
Miten yllämainittujen urille ja yhteiskuntaan sopeutumiselle olisi käynyt, jos heitä olisi kasvatettu kuten ohjelmassa?
Eli mielestäsi tämä on edelleen "kasvatuksen" ongelma eikä neuropsykologisen kirjon?
Tunnetko noiden yhdenkään elämänkaarta? En tiedä miten heitä on "kasvatettu", mutta he ovat persoonina ja saavutustensa kautta tunnettuja. Luulen, ettei heitä ole "kasvatettu" mitenkään sen kummemmin, koska tietoa neropsykologisista asioista ei ole ollut.
Ainakin W. A. Mozart oli aikanaan täysin "pitelemätön" jo lapsesta alkaen. Toisaalta emme tunne 1700-luvun Itävallan kasvatusmetodeja. Onneksi hänen erityislahjakkuutensa oli musiikki.
Samoin oli Einsteinin kanssa vielä yliopistossa. Hän oli hyvin spontaani ja erikoinen. Eristäytyi muista ohmisistä. Ja mietipä Elon Muskin toimintaa! Ei taida sopia ihan tavallisen tallaajan muottiin vieläkään.
Ja mitä on kasvatus? Joillekin se on remmiä, huutoa ja aggressiota. Minulle se on kuuntelua, rajojen asettamista ja välittämistä. Rakkautta.
Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten yllämainittujen urille ja yhteiskuntaan sopeutumiselle olisi käynyt, jos heitä olisi kasvatettu kuten ohjelmassa?
Voi olla että heillä olisi ollut helpompi elämä jos olisi tullut ymmärretyksi paremmin.
Tai olisi saattanut jäädä suhteellisuusteoria keksimättä ja muöhempi akateeminen ura väliin jos Einstein olisi lyönyt koulussa nyrkillä opea.
Hän oli itse asiassa hyvin vetäytyvä, seuraa kaihtava ja yksin viihtyvä. Ei ollut aggressioita.
(Eikä se lyöminen olisi mitenkään suhteellisuusteoriaan toisaalta vaikuttanut.) Hän oli elementissään kvanttimekaniikan, matematiikan ha fysiikan parissa. Tyypillistä erityisosaamista neurokirjossa.
Joo ok, saada lyödä sitten äidinrakkauden nimissä muita ja käyttäytyä muiden oppimista ja kiskemattomuutta häiriten. Olen itse nepsy, kyllä meitäkin saa kasvattaa ja pitää rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!
Itse asiassa hän ei sanonut noin. Hän sanoi: " Jos ympäristöt tehtäisiin sellaisiksi, että ne sopeutuisivat neurokirjoon, lapsen ei tarvitsisi sopeutua ympäristöihin." Hän tarkoitti sillä hälinää, melua, jatkuvaa ääni- ja kuvatulvaa ja hälinää, esim. luokassa.
Hyvä, että sinä pärjäät lääkkeiden kanssa. Se ei kerro muiden tarpeista mitään.
No johan on ohjelma. Rohkeita ihmisiä kuvattavana. Ei ole mitään menetettävää ilmeisesti. Ne kaikki äidit (missä isät?) on ihan puolikuolleita, varmasti rankkaa tollanen elämä. Olispa kiva tietää enemmän taustoista.
Vierailija kirjoitti:
Miten yllämainittujen urille ja yhteiskuntaan sopeutumiselle olisi käynyt, jos heitä olisi kasvatettu kuten ohjelmassa?
Eli miten?
Mistä tiedät Albert Einsteinin vanhempien kasvatusmetodit? Tai sir. Anthony Hopkinsin?
Ohjelmassa kasvatusmetodit olivat sellaisia kuin ne neurokirjon lasten kanssa ovat 30 minuutin katkelmassa. Ei näytetty 24/7 tositeeveetä viikkotolkulla.
Olen 100% varma, ettei Einsteinin annettu muksia äitiä, eikä äiti olisi suhtautunut ymmärtäväisesti opettajan lyömiseen.
Kukaan näistä lapsista ei selvästi ole Einstein, mutta silti nämä nerot piti tuolla vetää mukaan keskusteluun esimerkkeinä näiden lasten potentiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!
Itse asiassa hän ei sanonut noin. Hän sanoi: " Jos ympäristöt tehtäisiin sellaisiksi, että ne sopeutuisivat neurokirjoon, lapsen ei tarvitsisi sopeutua ympäristöihin." Hän tarkoitti sillä hälinää, melua, jatkuvaa ääni- ja kuvatulvaa ja hälinää, esim. luokassa.
Hyvä, että sinä pärjäät lääkkeiden kanssa. Se ei kerro muiden tarpeista mitään.
Aikamoiset on vaatimukset. Jokaiselle oma räätälöity ympäristö, hienoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo viiden tytön äiti oli minusta ihana, itse en ikinä jaksaisi tuollaista elämää. Pyrki puhumaan lapsilleen ystävällisesti ja ystävälliseen äänensävyyn ja silti onnistui pitämään auktoriteettiasemansa ja kaikki lapset ojennuksessa sen mitä nyt ylipäänsä pystyy tuollaisen lapsilauman kanssa.
Tuli lämmin olo kun katselin tämän perheen touhuja. Ihana äiti ja suloiset tytöt. Äidillä "lehmän" hermot, arvostan.
Suloiset? Kerropa lisää mikä oli suloista. Eläinten kaltoinkohtelu? Jatkuva kitinä ja huomion hakeminen? Tyhjänpäiväinen kiukuttelu ja tylyys äitiä kohtaan?
Ja miksi ihmeessä noita suloisuuksia on viisi ja onkohan vielä lisää luvassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!
Itse asiassa hän ei sanonut noin. Hän sanoi: " Jos ympäristöt tehtäisiin sellaisiksi, että ne sopeutuisivat neurokirjoon, lapsen ei tarvitsisi sopeutua ympäristöihin." Hän tarkoitti sillä hälinää, melua, jatkuvaa ääni- ja kuvatulvaa ja hälinää, esim. luokassa.
Hyvä, että sinä pärjäät lääkkeiden kanssa. Se ei kerro muiden tarpeista mitään.
Aikamoiset on vaatimukset. Jokaiselle oma räätälöity ympäristö, hienoa!
Tämän nyt ei luulisi olevan liikaa vaadittu enää nykyään. Sopeutettuja ympäristöjä on muillekin ihmisille: liikuntavammaisille, sokeille jne.
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!
Se riehuminen ja raivoaminen on sitä, että nepsyn hermosto saa liikaa ärsykettä. Mikäli maailma olisi luonnostaan sellainen, että niitä ärsykkeitä tulisi vähemmän, tulisi sitä raivoamistakin vähemmän.
Olen itse lievä nepsy ja aikuisena osaan hyvin ennakoida, mistä tilanteista sitä ylilyöntiä tulee. Ja koska maailman asenne on mikä on, olen eristäytynyt, koska en halua aiheuttaa paheksuntaa. Sen sijaan moni ei-nepsy kyllä samaan aikaan huuutaa kotiväelleen tai raivostuu jostain ja se on sitten kai vain tunteiden purkamista.
Vierailija kirjoitti:
Mitä tästä nyt vielä sanoisi? Huvittavaa kun erityislapsilla oli jotain TET-päiviä. Karu totuus nyt vaan on, että kukaan noista erityislapsista ei koskaan työllisty normaaliin palkkatyöhön. Haluamatta sen enempää haukkua ja arvostella niin huvitti myös tämän ongelmateinitytön aikomus opiskella lähihoitajaksi ja halusta toimia vertaistukena. Syyllistyy siinä sitten ehkä tahtomattaankin yhteen pahimmista stereotypioista.
Minulla on parikymppinen tytär, jolla on ollut myös hyvin vaikea teini-ikä ja useampikin neurokirjon diagnoosi. Siitä huolimatta hän on kouluttautunut ammattiin ja hänellä on vakituinen työpaikka. Kyllä näitä lapsia ja nuoria kannattaa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi äiti sanoi, että jos yhteiskunta ymmärtäis nepsyä ja hyväksyisi sen käytöksen, niin ei tarttis nepsyn syödä lääkkeitä. -Kyllä semmonen riehuminen ja raivoaminen on raskasta kanssaeläjille, eikö itselleenkin ole parempi, jos lääkkeet hillitsee semmoista! Minäkin syön hoitavaa lääkettä jatkuvasti, ilman sitä käy huonosti!
Itse asiassa hän ei sanonut noin. Hän sanoi: " Jos ympäristöt tehtäisiin sellaisiksi, että ne sopeutuisivat neurokirjoon, lapsen ei tarvitsisi sopeutua ympäristöihin." Hän tarkoitti sillä hälinää, melua, jatkuvaa ääni- ja kuvatulvaa ja hälinää, esim. luokassa.
Hyvä, että sinä pärjäät lääkkeiden kanssa. Se ei kerro muiden tarpeista mitään.
Aikamoiset on vaatimukset. Jokaiselle oma
Nepsyille suunnitellut ympäristöt ovat yleensä hyväksi kaikille. Tuskin ketään haittaa se, että olisi vähemmän melua ja hälyä tai kirkkaitta valoja, pienempiä lapsiryhmiä koulussa ja vähemmän avokonttoritiloissa työskentelyä työpaikalla. Toki jotkut asiat maksavat enemmän, mutta paljon voidaan tehdä ihan ilman lisäkustannuksia vain ottamalla asiat huomioon jo tilojen suunnittelussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on kumma, ettei vanhempi osaa pysty halua sanoa lapselleen Ei. Siellä oli yksi perhe, jolla oli selkeät säännöt esim pelaamiseen. Tosin että tuon ikäiset pelaavat sotapelejä onkin sitten oma lukunsa mutta kuitenkin. Se mikä korostui muissa perheissä oli rajattomuus. Ei ole rajoja kuinka käyttäydytään ja kuinka huomiota haetaan, miten sisaruksia kohdellaan ja mikä on hyväksyttyä. Ei huonoa käytöstä palkita munkeilla ja jäätelöllä, eikö tämä ole selvää? Meillä on adhd lapsi, muttei koskaan edes surkeimpana päivänä lähellekään niin huonotapainen kuin nämä. Jos lapsi ei ymmärrä sanaa Ei, se on kotona opittua. Mitkään pillerit ei muuta sitä.
Ei mitään muuteta myöskään netissä moittimalla. Selkeästi sulla ei ole osaamista näissä asioissa, joten ei kannata jatkaa kasvatusvinkkejä. Niitä ei itseasiassa ole kukaan kysynyt. Kun dokumentissa ei ollut enempää r
Kommenttiin vastanneella kolahti.
Itse tarkkaavuushäiriöidsenä olin lapsena hyvin arka, sopeutuvainen ja jopa vetäytyvä. Tein kaikkeni ettei se poikkeavuus olisi näkynyt. Vasta myöhemmin ymmärsin poikkeavaa käytöstä.
En todellakaan ymmärrä mitä tarkoitat, että valehtelisi? Sitäkö tarkoitat. Nuori kertoo rankoista kokemuksistasi ja sä tuntematta syyttää valehtelijaksi? Oletko nyt ihan terve?