Riita miehen kanssa: saako lapselle sanoa että jos joku tönii niin töni takaisin niin että se lopettaa?

Missä ihmeen maailmassa täällä toimintaa perustelevat miehet toimivat? En mä ainakaan joka päivä käy tuuppimassa työkavereita ja osoittamassa jotain kumman reviiriä. Jollei moinen käytös ole OK aikuisille, se ei ole sitä yhtään enempää lapsille. Eipä ihme, että sitä väkivaltaa on joka paikassa, jos me miehet ihan oikeasti kuvitellaan, että asiat ratkeaa, kunhan vaan enemmän mukiloi.

Tässä tilanteessa ensin omat sanat, ja jolleivat ne riitä, niin sitten aikuiselle kertomaan. Takaisin tönimällä vain ja ainoastaan normalisoidaan väkivaltaa poikien ja miesten kielenä. Aika surullinen on se aikuinen ihminen, joka tätä pitää jollain tavoin kannatettavana.

M43

Minun lapselleni ei tullut mieleenkään töniä toisia. Naapuruston mammat vaativat, että lapseni *pitää puolustautua*. Sitä nostettiin vauvakin tönimään lastani ja ottamaan hänen lelunsa ja minua vaadittiin opettamaan lapseni väkivaltaiseksi. En opettanut. Muistan kerran, kun yksi mamma seisoi lapsensa kanssa pihalla ja taas tuo lapsi tulee pelkästään tönimään lastani. - Olin päättänyt etukäteen, että menen väliin. Meninkin, oman lapseni ja sen toisen väliin, kasvot omaa lasta päin. - Tönijälapsi ei silti luovuttanut, vaan yritti takaani töniä. Hänen äitinsä suorastaan pöyristyi teostani. - Miksi saisi olla psykopaatti jo pienenä. Ei kiitos.

Näin Raamatussa opetetaan: Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kovasti kommenteistanne ja neuvoista lapsen suhteen.

Mutta minulla on myös ongelmana miten selvittää tämä riita muehen kanssa. Miten saada hänet ymmärtämään MUN pointtini? Nyt hän ei sitä ollenkaan ymmärrä.

ap

Lapsen kasvatuksessa(parisuhteessa) ei ole sellaista mahdollisuutta, jossa jyrätään läpi se mitä minä haluan vaan pitää löytää se kultainen keskitie. Kumpikaan teistä ei nyt ole oikeassa tai väärässä. 

Aina on lapselle sanottu, että kerro aikuiselle jos joku tekee jotain, mutta lapsiryhmässä tosiasia on se, että aikuinen ei jokaiseen riitaan ehdi puuttua tai ehdi tutustua riidan taustoihin. Sen vuoksi on tärkeää että lapsi itse osaa sanoa ensin ei, jos joku tulee tönimään tai viemään lelua ja jos ei sana tehoa, niin omaa koskemattomuutta pitää puolustaa tarvittaessa fyysisesti, mutta maltilla.

Valitettavasti monille lapsille sana "ei" on tehoton vaan he jatkavat siitä huolimatta. Varsinkin kun ovat kotona oppineet pyörittämään vanhempiaakin kuin pässiä narussa ja saamaan aina haluamansa. Ja osa lapsista oppii jo pienestä käyttämään väkivaltaa saamaan haluamansa (lyödään, purraan, potkitaan, heitellään tavaroita) ja tällä käytöksellä saavat tahtonsa läpi, kun vanhemmat eivät uskalla tai voi häntä myös fyysisesti ojentaa. Toiset lapset uskovat sanomalla, mutta monet ei. Toisille pitää näyttää se laumanjohtajan paikka ihan pentuemon tavoin.

Olen työskennellyt sekä päiväkodissa että alakoulussa opettajana. Alueellamme ei ole "värinää" yhtään, vaan ihan tavallisia kantiksia 99,5% perheistä. Silti näitä tönijiä ja kädestä ottajia on nykyään yhden sijaan monta, 20-30% ryhmästä, eli jokaiseen ryhmään tai luokkaan mahtuu useita lapsia, joilla ei ole mitään hajua siitä, miten toisten kanssa leikitään yhdessä.

Siksi ap:n kysymys on erittäin tärkeä mutta liki mahdoton ratkaista. Jos kyseessä olisi yksittäistilanne, kuten osalla kommentoijien kohdalla on ollut, voisi samalla mitalla vastaaminen toimiakin. Mutta kun se sama tappelu tapahtuu joka käänteessä, useita kertoja päivässä, eikä sillä vastapuolella ole edellytyksiä oppia toimimaan toisin, ei töniminen ratkaise mitään.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa, joten tönimiseen tönimällä vastaaminen eskaloi tilannetta pomminvarmasti ja luo myös ryhmään väkivallan toimintakulttuurin. Se myös antaa signaalin, että väkivalta on ok. Lapsihan ei osaa erottaa nyansseja, eli hänelle "isän malli" tarkoittaa, että hän saa luvan kanssa töniä mutta vastapuoli ei.

Hyvä ohje on pitää puolensa kovalla äänellä. Tämän pitäisi herättää aikuisten huomion ja tämä opettaa lapselle rajojen pitämistä ilman väkivaltaa.

Ap:n miehelle terveisiksi sanoisin, että lapset ovat nykyään erilaisia kuin hänen lapsuudessaan. Niinpä vanhat toimintatavat voivat olla jopa vaaraksi. Jos opetat oman lapsesi vastaamaan tönimällä, voi sillä alakoululaisella vastapukarilla ollakin puukko, jonka lapsesi saa kylkeen, vaikka kuinka vain puolustaisi itseään. Kiellä, huuda, lähde pois, niin henkikulta säilyy.

Ja sitten ammutaankin kovilla. Millään ei ole mitään väliä. Eikö missään ole rajaa väkivaltaisuudelle? Eikö kenelläkään ole velvollisuutta opettaa lapsille normaalia väkivallatonta käytöstä? Kuinka lapsesta voi kasvaa hakkaamaton puoliso, kun omat vanhemmat opettavat hänelle väkivaltaisen käytöksen?

Periaatteessa ei saisi käskeä tönimään, mutta käytännössä on pakko, koska ei kaikenmaailman ilkiöt usko puhetta että älä töni, sittenhän tönitään entistä enemmän. Joten, omilleni olen sanonut ettei saa aloittaa tappelua, mutta puolensa saa pitää. Ja täytyy pitää.

Jo minulle opetettiin ja saman olen opettanut lapsilleni: ekana ei saa lyödä eikä muita saa töniä, mutta jos joku lyö tai tönii, saat puolustautua ja lyödä takaisin. Sama sen leikissä olevan lelun kanssa. Jos toinen on lelua ottamassa (siis tekemässä jo jotain), niin ei siihen sana tehoa, sanomisen aika on jo ohi. Jos lelun haluaa leikissä pitää, niin turha sanoa, että "MINÄ leikin nyt tällä", noin tehden se lelu meni jo toiselle. Parempi vaikka töniä, jos muu ei toimi tai aika pian saa huomata, että itsellä ei ole koskaan mitään leikeissä, toiset kun tietävät, että tuolta voi lelut viedä.

No jos se kerran loppuu siihen niin en ymmärrä miksi ei saisi niin tomia. Harvemmin se vaan lopettaa kiusaamisen vaan päinvastoin yllyttää sitä.

Yhtä oikeaa tapaa ei ole toimia. Vaan jokaisessa tapauksessa on etsitävä ne keinot jotka toimi ja ratkaisee itse ongelman eli lopettaa sen töniminen.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt sekä päiväkodissa että alakoulussa opettajana. Alueellamme ei ole "värinää" yhtään, vaan ihan tavallisia kantiksia 99,5% perheistä. Silti näitä tönijiä ja kädestä ottajia on nykyään yhden sijaan monta, 20-30% ryhmästä, eli jokaiseen ryhmään tai luokkaan mahtuu useita lapsia, joilla ei ole mitään hajua siitä, miten toisten kanssa leikitään yhdessä.

Siksi ap:n kysymys on erittäin tärkeä mutta liki mahdoton ratkaista. Jos kyseessä olisi yksittäistilanne, kuten osalla kommentoijien kohdalla on ollut, voisi samalla mitalla vastaaminen toimiakin. Mutta kun se sama tappelu tapahtuu joka käänteessä, useita kertoja päivässä, eikä sillä vastapuolella ole edellytyksiä oppia toimimaan toisin, ei töniminen ratkaise mitään.

Väkivalta synnyttää väkivaltaa, joten tönimiseen tönimällä vastaaminen eskaloi tilannetta pomminvarmasti ja luo myös ryhmään väkivallan toimintakulttuurin. Se myös antaa signaalin

Jos väkivaltaan vastataan luovuttamalla, oppii väkivaltainen, että juuri tämä on paras toimintatapa, juuri näin saa haluamansa. Miksi opettaa lapsensa alistuvaksi luovuttajaksi ja hyväksymään se, että kun häntä lyödään, niin se vain pitää hyväksyä? Että se kuuluu elämään? Aikuiset eivät puutu, koska lasten täytyy itse oppia pitämään rajansa, mutta puolustautua ei saa kuin sanoilla?

Tyly kokemus myös tänä päivänä on se, että jos alistut, sinua alistetaan jatkuvasti, mutta jos isket vastaan, saat olla rauhassa eikä puukkohippaajakaan päälle tule.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Pitää opettaa, että kerro aikuisille. Ja tämän neuvon moni mies taas tuntuu kokevan vääräksi, koska on "kantelemista". Tönimään opettamalla opettaa kiusaajaksi.

Ei kiusaajalle kostaminen ole kiusaamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Pitää opettaa, että kerro aikuisille. Ja tämän neuvon moni mies taas tuntuu kokevan vääräksi, koska on "kantelemista". Tönimään opettamalla opettaa kiusaajaksi.

Juuri näin! Näin minäkin olen sanonut. Kerro päiväkodin tädille. Mutta mues perustelee omaa kantaansa sillä, ettei se ole auttanut vaan töniminen on jatkunut ja lelujen ottaminen.

ap

Väkivalta ei koskaan ole ratkaisu. Olen kolmen aikuisen lapsen isä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ammutaankin kovilla. Millään ei ole mitään väliä. Eikö missään ole rajaa väkivaltaisuudelle? Eikö kenelläkään ole velvollisuutta opettaa lapsille normaalia väkivallatonta käytöstä? Kuinka lapsesta voi kasvaa hakkaamaton puoliso, kun omat vanhemmat opettavat hänelle väkivaltaisen käytöksen?

Jos puoliso lyö sinua, niin tyydytkö sanomaan ei vai nostatko edes kädet kasvojen eteen ja suojaudut? Annat puolison hakata ja hoet sitä eitä, koska niin on opetettu, puhumalla nämä selvitetään?

Esimerkeissä ei ole opetettu väkivaltaa, on opetettu puolustamaan itseä eikä siihen todellakaan pelkkä puhe riitä. Ensimmäisenä ei saa olla tönimässä, mutta ei tönimistä tarvitse hyväksyä olettaen, että jos nostan käteni, niin se on opetettua väkivaltaista käytöstä?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen selittänyt lapselle monta kertaa että päiväkodissa tavarat on yhteisiä ja niitä täytyy joskus jakaa. Että kaikki saa leikkiä vuorollaan. Ja sanot vaikka et me voidaan leikkiä yhdessä!

Tää siis kun joku toinen lapsi oli tullut ottamaan jotain tavaraa meidän pojalta ja kun poika ei ollut antanut sitä, tämä toinen oli sanonut et anna se kun se on mun. Niin poika oli antanut sen tai se toinen oli ottanut. Tietysti tollasesta tulee paha mieli.

ap

No jonkin verran kannattaa opettaa lapset myös sietämään sitä että vuorovaikutustilanteissa toisinaan joku pahoittaa sinun mielesi. Eikä sitä kannata jäädä vatvomaan sen enempään. Toinen asia taas on se jos joku jatkuvasti keskeytää vaikka sen leikin vain siksi että kokee olevansa etuoikeutettu leikkimään ko lelulla.

Täällä poika joka sanoi painokkaasti ei älä, en halua painia. Älä ota mun kynää. Kiusaajat vaan nauraa ja haukkuu nössöksi. Sitten kun pistin kunnolla vastaan ja pistin luokan painijan kenttään. Sain olla rauhassa ainakin fyysisesti. Nimittely on toki eri, mut en siitä niin piitannut. Pappa sen sanoi, jos joku lyö, lyö takas. 

Ei kasvavan lapsen mukana voi aina olla  aikuinen ratkaisemassa ongelmia. Itsenäistä ratkaisukykyä pitäisi opettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sitten ammutaankin kovilla. Millään ei ole mitään väliä. Eikö missään ole rajaa väkivaltaisuudelle? Eikö kenelläkään ole velvollisuutta opettaa lapsille normaalia väkivallatonta käytöstä? Kuinka lapsesta voi kasvaa hakkaamaton puoliso, kun omat vanhemmat opettavat hänelle väkivaltaisen käytöksen?

Jos puoliso lyö sinua, niin tyydytkö sanomaan ei vai nostatko edes kädet kasvojen eteen ja suojaudut? Annat puolison hakata ja hoet sitä eitä, koska niin on opetettu, puhumalla nämä selvitetään?

Esimerkeissä ei ole opetettu väkivaltaa, on opetettu puolustamaan itseä eikä siihen todellakaan pelkkä puhe riitä. Ensimmäisenä ei saa olla tönimässä, mutta ei tönimistä tarvitse hyväksyä olettaen, että jos nostan käteni, niin se on opetettua väkivaltaista käytöstä?

Jos puoliso lyö, minä jätän sen. Lyöminen on väärin. Väkivalta on väärin.

AP on se ongelma-kasvattaja, minkä takia miehistä tulee lökäpöksyjä jjotka ei sitten kelpaakaan naisille. Näistä löäpöksyistä ei tule koskaan miehiä, jotka pystyisi aktiivisesti puolustamaan vaimoa ja lapsiaan hyökkääjää vastaa, vaan luikkii pakoon vaaran uhatessa, jättäen pesueensa susille. Siksi juuri naiset ei kelpuuta näitä pehmo-miehiä tosipeliesissä miehikseen, vaan valitsevat mielummin sen alfa-uroksen, tai miksi nyt kutsutkaan sitä rohkeaa miestä joka ei kaihda fyysisesti puolustamasta laumaansa.

Sanoisin että anna miehen opettaa poikaa. itse pojan pitää pystyä puolustamaan itseään, koska tulee monia tilanteita joissa ei sitä opettajaa tai poliisia olekaan lähellä auttamassa. Kasvatat luuseria. Täytyy olla omatoiminen eikä mikään rolliakka. Tosielämässä kun ei ole erotuomaria jatkuvasti peräänkatsomassa.

Vierailija kirjoitti:

Missä ihmeen maailmassa täällä toimintaa perustelevat miehet toimivat? En mä ainakaan joka päivä käy tuuppimassa työkavereita ja osoittamassa jotain kumman reviiriä. Jollei moinen käytös ole OK aikuisille, se ei ole sitä yhtään enempää lapsille. Eipä ihme, että sitä väkivaltaa on joka paikassa, jos me miehet ihan oikeasti kuvitellaan, että asiat ratkeaa, kunhan vaan enemmän mukiloi.

Tässä tilanteessa ensin omat sanat, ja jolleivat ne riitä, niin sitten aikuiselle kertomaan. Takaisin tönimällä vain ja ainoastaan normalisoidaan väkivaltaa poikien ja miesten kielenä. Aika surullinen on se aikuinen ihminen, joka tätä pitää jollain tavoin kannatettavana.

M43

Sekoitat itsepuolustamisen aktiiviseen pahantekemiseen jossa itse lähdetään tuuppimaan ilman syytä muita. Oot sinkku? Niin, miksiköhän. Lapsestasi tulisi koulukiusattu 100% todennäköisyydellä.