Riita miehen kanssa: saako lapselle sanoa että jos joku tönii niin töni takaisin niin että se lopettaa?
Minusta ei saa opettaa tollaista, tuohan on tappelua.
Mut miehestä just noin saa tehdä, niin se töniminen loppuu siihen.
Kyse päiväkoti-ikäisestä pojasta.
Kommentit (259)
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mä sanon miehelle et se opettaa pientä lasta väkivaltaan, niin mies sanoo ettei oo noin, vaan hän opettaa lasta ymmärtämään mitä on oman fyysisen koskemattomuuden rajat ja miten ne näytetään muille.
ap
Miehesi on tässä täysin oikeassa. Itsekin entisenä koulukiusattuna opin että ne kiva koulu yms höpötykset eivät auttaneet mitään. Pyysin vanhemmilta että saan aloittaa kamppailulajit ja yhden kerran sitten kun kiusaajat taas tarttuivat kiinni löin pari kertaa kunnolla ja siihen loppui kiusaaminen.
Mä en ole synnyttänyt tänne yhtään lasta toisten hakattavaksi. Kyllä, olen sanonut, että puolustautua saa ja pitää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kun mä sanon miehelle et se opettaa pientä lasta väkivaltaan, niin mies sanoo ettei oo noin, vaan hän opettaa lasta ymmärtämään mitä on oman fyysisen koskemattomuuden rajat ja miten ne näytetään muille.
ap
Miehesi on tässä täysin oikeassa. Itsekin entisenä koulukiusattuna opin että ne kiva koulu yms höpötykset eivät auttaneet mitään. Pyysin vanhemmilta että saan aloittaa kamppailulajit ja yhden kerran sitten kun kiusaajat taas tarttuivat kiinni löin pari kertaa kunnolla ja siihen loppui kiusaaminen.
Miksi sun vanhemmat ei auttaneet? Oletko koskaan kysynyt?
Onpas pitkä ketju! Kiitos vielä kerran kaikille osallistumisesta ja pyritään siihen, että kaikki lapset saavat käydä koulua ilman kiusaamista ja väkivallan hyväksymistä.
Yksi mitä olen yrittänyt neuvoa pojalle on sanottamaan niitä tilanteita, missä häntä on tönitty tai tavara otettu pois ja tunteita miltä hänestä tuntuu. Sitten osaa kertoa toiselle lapselle miksi tämä ei saa tehdä sillä lailla ja myös paremmin pyytää aikuista puuttumaan tilanteeseen.
Lapset esittää asiat niin mustavalkoisesti, tyyliin mä olin pihalla ja Ville tuli ja tönäisi mut nurin. Tai leikin lapparilla ja Kalle otti sen multa pois. Tähän olen yrittänyt kysyä miksi ne otti sen pois tai töni mikä se tilanne oli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onpas pitkä ketju! Kiitos vielä kerran kaikille osallistumisesta ja pyritään siihen, että kaikki lapset saavat käydä koulua ilman kiusaamista ja väkivallan hyväksymistä.
Yksi mitä olen yrittänyt neuvoa pojalle on sanottamaan niitä tilanteita, missä häntä on tönitty tai tavara otettu pois ja tunteita miltä hänestä tuntuu. Sitten osaa kertoa toiselle lapselle miksi tämä ei saa tehdä sillä lailla ja myös paremmin pyytää aikuista puuttumaan tilanteeseen.
Lapset esittää asiat niin mustavalkoisesti, tyyliin mä olin pihalla ja Ville tuli ja tönäisi mut nurin. Tai leikin lapparilla ja Kalle otti sen multa pois. Tähän olen yrittänyt kysyä miksi ne otti sen pois tai töni mikä se tilanne oli.
Ap
Perustit siis ketjun aiheesta, oletko sinä vai miehesi oikeassa ja päätellen vastauksista ja niiden saamista peukuista vauvaraati oli vähintään 80 prosenttisesti miehesi kannalla. Sitten tulkitsit nämä tulokset niin, että sinä olit oikeassa ja jatkat samaan vanhaan malliin välittämättä miehestäsi. Aika perus...
En opettaisi päiväkoti-ikäistä lasta väkivaltaan.Siinä voi käydä huonosti.Sitä jasvattaakin itse kiusaajan.Käskisin mennä a kertomaan aina heti aikuiselle kiusaamisesta.
Kyllä päiväkodissa kiusaaminen on aikuisten vastuulla.Heidän kuuluu tietää,jos kiusaamista tapahtuu.Näin he voivat puuttua siihen ja kenties saada kiusaajankin ymmärtämään tekonsa vääräksi.
Väkivalta kannustaa vain lisää väkivaltaan.Se on kuin polttoainetta sille.
Kerro aikuiselle. No esimerkiksi koulussa se harvoin tuottaa mitään tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Onpas pitkä ketju! Kiitos vielä kerran kaikille osallistumisesta ja pyritään siihen, että kaikki lapset saavat käydä koulua ilman kiusaamista ja väkivallan hyväksymistä.
Yksi mitä olen yrittänyt neuvoa pojalle on sanottamaan niitä tilanteita, missä häntä on tönitty tai tavara otettu pois ja tunteita miltä hänestä tuntuu. Sitten osaa kertoa toiselle lapselle miksi tämä ei saa tehdä sillä lailla ja myös paremmin pyytää aikuista puuttumaan tilanteeseen.
Lapset esittää asiat niin mustavalkoisesti, tyyliin mä olin pihalla ja Ville tuli ja tönäisi mut nurin. Tai leikin lapparilla ja Kalle otti sen multa pois. Tähän olen yrittänyt kysyä miksi ne otti sen pois tai töni mikä se tilanne oli.
Ap
"älä ota sitä mun vtun leluautoa saatanan paskanaama"
Siinä sanoitettuna.
Vierailija kirjoitti:
Kerro aikuiselle. No esimerkiksi koulussa se harvoin tuottaa mitään tulosta.
Bull shittiä. On valetta ettei kiusaamisesta kertominen auta.Kyllä opettajat tietävät nykypäivänä, että heille koituu siitä harmia jos eivät puutu siihen.
Minä epäilen, että hyvin usein oppilas ei kerro kiusaamisesta, joten ei saa apuakaan.
Meidän lasten opettajat ovat ainakin aina puuttuneet kiusaamisiin.
Miehesi on oikeassa. Puolia täytyy pitää. Olen kasvattanut jo kolme poikaa ja tällä ohjeella heitä ei ole kiusattu eivätkä he ole olleet kiusaajia, vaan ovat osanneet pitää puoliaan. Heillä on kaikilla kavereita myöskin.
Lasten maailmassa vallitsee viidakon laki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpas pitkä ketju! Kiitos vielä kerran kaikille osallistumisesta ja pyritään siihen, että kaikki lapset saavat käydä koulua ilman kiusaamista ja väkivallan hyväksymistä.
Yksi mitä olen yrittänyt neuvoa pojalle on sanottamaan niitä tilanteita, missä häntä on tönitty tai tavara otettu pois ja tunteita miltä hänestä tuntuu. Sitten osaa kertoa toiselle lapselle miksi tämä ei saa tehdä sillä lailla ja myös paremmin pyytää aikuista puuttumaan tilanteeseen.
Lapset esittää asiat niin mustavalkoisesti, tyyliin mä olin pihalla ja Ville tuli ja tönäisi mut nurin. Tai leikin lapparilla ja Kalle otti sen multa pois. Tähän olen yrittänyt kysyä miksi ne otti sen pois tai töni mikä se tilanne oli.
Ap
Perustit siis ketjun aiheesta, oletko sinä vai miehesi oikeassa ja päätellen vastauksista ja niiden saamista peukuista vauvaraati oli vähintään 80 prose
Niin siis miehelle riittää tuollainen nelivuotiaan kuvaus Kalle tönii mua pihalla. Ja hänen neuvo on tönäise sitä takaisin.
Mä yritän opettaa lapsen ymmärtään sitä tilannetta monipuolisemmin ja etsiiin vaihtoehtoja väkivallalle: sano Kallelle et se teki väärin ja sinuun sattui. Tai menet kertomaan päiväkodin tädeille. Tai kysyt Kallelta miksi teit noin? Tai jotain muuta kuin nahistelua.
Mut mies tykkää et noi pohdinnat vain luo lapsen mielessä käsityksen itsestään uhrina ja kiusattavana. Mies on niin ärsyttävä: sanoo miksi pojan pitäis miettiä tollaista, ei hän mitään aloittanut.
Typerää aina miettiä kuka aloitti, parempi olis miettiä kuka osaa lopettaa välivallan!
ap
Aikapaljon voitettaisiin jo sillä, että alettaisiin opettaa käytöstapoja jo taaperoikäisestä alkaen. Itse en antanut lasteni lyödä vaan otin nätisti lyövästä kädestä kiinni ja opetin miten käsi ei ole lyömistä varten. Yleensä niin se metsä vastaa mitä sinne huutaa.
En kannata väkivaltaa, mutta kyllä terveen ihmisen reaktio itseen kohdistuvaan fyysiseen pahoinpitelyyn on estää sitä tapahtumasta. Joko lähtee karkuun tai tappelee vastaan. Omista rajoistaan saa pitää kiinni, joten jos joku tulee hiekkalaatikolla lyömään lapiolla, on ihan oikeutettua tuupata lyöjä kauemmas.
Itseäni yritettiin aikoinaan koulukiusata käymällä porukalla fyysisesti päälle. Syy oli niinkin hieno kuin että olin uusi ja vieras oppilas luokalla, koska vaihdoin koulua muuton vuoksi. En jäänyt kyselemään kenenkään fiiliksiä ja ajatuksia, vaan vastasin tuuppimiseen vetämällä vaistonvaraisesti lähimpänä ollutta kiusaajaa suoraan tauluun. Loppui muuten siihen paikkaan kaikki kiusaamisen yrittäminenkin meikäläisen osalta. Olen edelleen ylpeä pienestä tokaluokkalaisesta minästäni, joka uskalsi toimia.
Itse olin ala-asteella koulukiusattu ns. kiltti, hyvä oppilas. En kertonut vanhemmille kiusaamisesta, joten eivät siihen voineet puuttua. Kärsin hiljaa.
Viidennellä luokalla mulla pimahti, kun yksi Mikko heitti jotain koiranpaskaa mun päälle. Kävin kimppuun ja me pyörittiin toisiamme muksien koulunpihalla ja muut oppilaat ringissä ympärillä kannustaen. No, tietysti siitä sitten jouduttiin jälki-istuntoon ja kotiin lähti tieto jälkkärin syystä.
Voi luoja, kun mua pelotti mennä kotiin. Olin varma kauheasta huudosta ja saarnasta ja arestista. Mitä vielä. Isä kysyi, että miksi tappelussa olit ja kerroin tuon koiranpaskajutun. Molemmat vanhemmat oli tyytyväisiä siitä, että puolustin itseäni ja niin pitää jatkossakin toimia.
Toisia ei saa kiusata, mutta omaa itseä pitää puolustaa, koska kuka muukaan sinua viime kädessä puolustaisi.
Olin todella yllättänyt tuolloin vanhempieni reaktiosta jälki-istuntooni, mutta täysin oikeassa olivat. Oli minullekin iso oppi. Itseä saa, ja pitää, puolustaa.
Kiusaaminen rauhoittui huomattavasti ja meistä tuli Mikon kanssa ihan kaveritkin.
Jos on noin, hyvä niin. Oma kokemus on synkempi. Opettajilla on kumma kyky sulkea silmänsä juurikin sen kiusatun suhteen, kiusaajille riittää ymmärrystä yllin kyllin.
Vierailija kirjoitti:
Kiusaajille muiden kiusaaminen on hupia, josta ei seuraa heille mitään epämiellyttävää, siksi sitä jatkuu siihen saakka, kunnes kiusattu puolustautuu. Olin itse kiusattu tyttö. Kun minua haukuttiin tai härnättiin, menin lopulta lyömään näitä poikia kasvoihin, niin että sattuu ja kunnolla. Jouduin siitä puhutteluun, mutta se oli pieni hinta kiusaamisen loppumisesta. Kovin montaa kertaa ei tarvinnut lyödä, että kiusaaja oppii, että kiusaamisesta seuraa itselleen kipua = hupi loppuu. Viimeiset kouluvuodet sain olla rauhassa.
Jos tyttönä puolustautuu poikia vastaan niin ensimmäisen reaktion pitää olla tosi napakka. Jos jää miukumaan, että älä viitti tai läppäsee pienesti, se on pelkkää lisähärnäystä pojille ja saat nujakoida loputtomiin. En halunnu painia tai saada uutta tönimistä, joten tönäisin tms reagoin takaisin reippaalla voimalla. Katkaisi häiriköinnin siihen.
Kukkahattutätien oletus aikuisten kaikkivoipaisuudesta ja objektiivisuudesta on jotenkin säälittävää. Ei se ole mitenkään selvää, että haluaako tai ehtiikö aikuinen puuttua, onko aikuinen objektiivinen, meneekö kiusaajan puolelle tai yrittääkö painaa vaan nopeasti villaisella. Ja sitten voidaankin keskustella että miksi ja miten puututtaisiin, tai kuka ei puuttunut, tai kenellä on kasvatusvastuu, yms ylirationalisoitua metatason hömppää. Ja se lapsi jää yksin.
Ainoa tehokas keino on opettaa lapsi puolustautumaan. Se ei poissulje niitä muita keinoja, mutta varmistaa, että niiden pettäessä on jotain, millä pystyy itseään suojaamaan.
Itseään pitää oppia puolustamaan. Ei keneltäkään saa mitään ottaa väkisin.
Jos uhataan väkivallalla voi antaa ja pitää ottaa viranomaiset heti mukaan. Jos käydään päälle, puolustaudutaan.
Peruskoulussa joskus luokalle jäänyt hujoppi uhkaili , kun sanoin että katsotaanko pihalla niin lopetti. Kertoi muille että luokalla on yksi jolle ei voi häiriköidä. Peruskoulun jälkeen katosi, kuulemma sai puukostakin myöhemmin Pasilassa. Karma.
Ensin annat lapsesi tulla kiusatuksi, lyödyksi, monta vuotta. Ja sitten käsket hänen hoitaa asian itse.
Tämä on nyt teille kaikille muillekin eikä vain lainaamalleni kommentille; mikä teitä aikuisia vaivaa, jotka käskette oman lapsen lyödä takaisin. Eli laitatte lapsen hoitamaan asian. Laitatte lapsen hoitamaan sen, jos häntä fyysisesti kiusataan / hakataan / pahoinpidellään.
Eikö missään kohtaan syty lamppu, että tässä olisi aikuisen homma? Eikö oikeasti kenellekään syty lamppu, että te laitatte LAPSEN ottamaan vastuun, LAPSEN ottamaan mahdolliset vahingonkorvaukset ja pilaamaan elämänsä.
Teidän tehtävä se olisi lasta suojata. Älkää vierittäkö opettajan, kiusaajan vanhemman, kenenkään muun päälle jos on nähty ettei onnistu. Vastuu on viime kädessä teidän. Menkää vaikka itse paikalle, jos ei muuten tapahdu. Opetus on julkista, kouluun saa mennä opetusta seuraamaan. Vai mikä on tärkeämpää kuin lapsen turvallisuus? Ilmeisesti monilla aikuisilla on parempaakin tekemistä kuin varmistaa lapsen turvallisuus ITSE. Työt ei kelpaa syyksi. Vapaata saa, saikkua saa, on vaikka mitä keinoja.
Sama myös ap:lle. Kyllä päiväkotiin saa mennä seuraamaan toimintaa. Kohteliasta tietty ilmoittaa etukäteen.