Lue keskustelun säännöt.
Millainen on nainen, jonka on hankala ystävystyä toisten naisten kanssa?
09.04.2024 |
Mä en tiedä miksi mutta mulla on aina ollut vaikeuksia ystävystyä naisten kanssa. Eräällä kurssilla oli kerran vuosia sitten yksi ikäiseni nainen, jonka kanssa tulin hyvin toimeen mutta siinäpä se oikeastaan. Luonteeltani olen hiljainen, ehkä hieman sulkeutunut, ystävällinen, rakastan taidetta ja luontoretkiä.
Kommentit (209)
Aloittaja vei sanat suustani, aivan kuin minä! Jee. Emme ole yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastan ilmailua ystäväni kanssa. Hän on mies. Ystävä.
Olen nainen.
Niin, no kun ei synkkaa, niin ei synkkaa. Kaikkien kanssa vain ei toimi jutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Palvon miestäni. Hän on paras ystäväni. Reilu kundi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nämä miehiä palvovat akat selittää miksi en koskaan näe miehiä kertomassa miten hyviä ystäviä te olette heille? En ole koko elämäni aikana nähnyt miehen puhuvan netissä naispuolisista "ystävistä" muuten kuin alentaen ja esineellistäen. Että sellaisia reiluja ja draamattomia kavereita teillä. Haluavat teiltä pelkkää seksiä, kannattaisiko nähdä tuon kierouden läpi? Merkitsette miehille vain yhtä asiaa. Ja tämän miehet kyllä myöntää selkänne takana :)
Ihan omaa mielikuvitustanne tuo "ystävyytenne" miesten kanssa. Seksiä ne vain teiltä haluavat, raukat. En ole I K I N Ä kuullut että mies pitäisi naista ystävänä.
Liikuppa sivistyneemmissä ympyröissä, vois tehdä hyvää...
Ettekö oikeasti näe tätä RISTIRIITAISUUTTANNE?
Peukutatte ylös jokaisen kommentin jossa jokainen nainen yleistetään dramaattiseksi, kaksinaamaiseksi, kieroksi, epärehelliseksi, selän takana puhuvaksi. Yleistätte kokonaisen ihmisryhmän joita on puolet maailman väestöstä.
Ette ta ala jankkaamaan vastaa näille naisten yleistäjille, vaan SUOJELETTE HETI MIEHIÄ.
Miksi ette itse hanki parempaa naisseuraa vaan hengaatte niiden juoruilijoiden kanssa? Miksi huonot kokemukset miehistä on vääriä, vinoutuneita, kokijan oma vika mutta jokainen huono kokemus naisesta on objektiivinen totuus naisista?
ETTEKÖ ITSE LEHMÄT NÄE TUOTA RISTIRIITAISUUTTANNE? :D
Tajuatteko että miehet ovat vihanneet teitä aina, MIEHET VIHAAVAT NAISIA. Tehän syytätte raiskauksestakin uhria. Mitäs meni, mitäs valitsi, mitäs pukeutui. Eipä ne muut naiset hyökkää kimppuuni kuin eläimet kun kävelen ulos, miehet kyllä.
Miksi te yleistätte naisia? Miksi? Miksi yleistätte? Miksi alatte jankkaamaan vastaan heti kun sen tekee miehille?
Miehet itse julistaa että he haluavat teistä seksiä, en minä sitä ole tehnyt :D LAITA MIEHET VASTUUSEEN SEN SIJAAN ETTÄ SELITÄTTE MIEHEN PASKAMAISUUDEN AINA POIS.
Miksi valitsitte juoruilijan? Miksi te hengaatte "kaksinaamaisten naisten" kanssa? Miksette ole sivistyneemmissä porukoissa?
Että te heteronaiset olette epäloogisia vinkujia.
Jep jep, naiset todistivat epäloogisuutensa. Miehen jokainen väärä teko on vain sattumaa, yksittäistapaus eikä mitään miehen huonoa tekoa lasketa. Miehen huono käytös selitetään aina pois ja siitä syytetään uhria.
Miksi sovellatte aivan eri logiikkaa miehiin ja naisiin? Miksi ette taistele tätä naisten yleistämistä vastaan vaikka koko keskustelu on omistettu sille, mutta tulette ihan heti kiljumaan kun joku yleistää miehiä? :D Kuinka typeriä te oikein olette kun suojelette vain miehiä keskustelussa joka on kokonaan teidän naisvihaanne?
Miksi ette käske näitä naisia yleistäviä hankkia parempaa seuraa, vaan heidän kommentteja yläpeukutatte ja tulette vain suoltamaan lisää yleistävää puhetta naisista. Mitä jos katsoisitte peiliin jos teillä on noin paljon huonoja kokemuksia kokonaisesta ihmisryhmästä?
Valitkaa naisseuranne paremmin. Mitäs valitsette juntteja ja sitten ulisette miten jokainen nainen on kiero. Edelleen, odotan selityksiä naisvihallenne. Ette te voi alkaa inistä kun miehiä yleistää samalla kun yleistätte kaikki naiset vaikka mitään tieteellisiä todisteita ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko nämä miehiä palvovat akat selittää miksi en koskaan näe miehiä kertomassa miten hyviä ystäviä te olette heille? En ole koko elämäni aikana nähnyt miehen puhuvan netissä naispuolisista "ystävistä" muuten kuin alentaen ja esineellistäen. Että sellaisia reiluja ja draamattomia kavereita teillä. Haluavat teiltä pelkkää seksiä, kannattaisiko nähdä tuon kierouden läpi? Merkitsette miehille vain yhtä asiaa. Ja tämän miehet kyllä myöntää selkänne takana :)
Ihan omaa mielikuvitustanne tuo "ystävyytenne" miesten kanssa. Seksiä ne vain teiltä haluavat, raukat. En ole I K I N Ä kuullut että mies pitäisi naista ystävänä.
Minä pidin, hyvin synkkasi juttelu. Nainen oli sairaalloisen ylipainoinen mutta mukava. Homma katkesi kun naispuoleisella tuli tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Niin, no kun ei synkkaa, niin ei synkkaa. Kaikkien kanssa vain ei toimi jutut.
Miksi nämä tyypit joiden kanssa synkkaa niin niillä sit synkkaa myös kaikkien muidenkin kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisesti ystävyyssuhteiden solmiminen on vaikeampaa miehille.
Tilastotkin sen kertoo. Naiset eivät syrjäydy niin helposti kuin naiset
Vierailija kirjoitti:
Naiseutta halveksivan "hyvä jätkä -naisen" varmaan ainakin.
Kokemuksena se, että minulta on vaadittu naisten taholta juurikin miesmäisyttä ja naisellisuuteni on jyrätty. Eli ei vaikeuteni ystävystyä naisten kanssa liity siihen, että halveksisin naiseutta. Parisuhdekumppanin tahdon tietenkin olevan maskuliininen ja olla feminiininen suhteessa häneen sen sijaan, että mies olisi minua "pehmeämpi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen biologisesti nainen, naimisissa miehen kanssa ja mulla on lapsia ja kaikki pitää mua naisena. Minäkin olen viime vuosiin pitänyt itseäni naisena, joka "ei ole samanlainen kuin muut naiset" ja mulle on ollut todella vaikeaa se, että en ole pystynyt samaistumaan naisiin, olemaan naisporukassa ja löytämään itelleni ystäviä, vaan olen aina tuntenut oloni ulkopuoliseksi.
Mun on aina ollut hankala ystävystyä naisten kanssa, jo siis ihan alle kouluikäisestä lähtien. Lapsena mä olin poikatyttö. Mulla oli poikia kavereina, mutta en mä myöskään miestenkään kanssa ole ikinä osannut ystävystyä.
Olen alkanut pikkuhiljaa tajuta, että taidan olla ihminen, joka ei identifioidu naiseksi eikä mieheksi. Kun tämän tajusin, niin oli helpompaa ja nykyään mulla onkin yksi ystävä, joka on vähän samanlainen kuin minä: biologisesti nainen, mutta ei vahvasti tunne olevansa nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin sama juttu. Naisten kanssa minunkin on vaikeampaa ystävystyä. Olen kasvanut veljien ja poikien kanssa. Pikkutytöstä saakka olen aina kokenut pojat parhaiksi ystäviksi. Rehellisiä, luotettavia, mutkattomia ja arvostavia tasa-arvoisia kaverisuhteita. Pojilta opin suoruuden ja reiluuden. Se mikä sovitaan myös pitää. Riidat sovitaan. Anteeksi pyydetään, anteeksi annetaan ja elämä jatkuu. Aikuisenakin olen huomannut että mielenkiintoiset syväluotaavat keskustelut tulee usein käytyä miesten kanssa. Moni mies on todella taitava ja mielenkiintoinen keskustelija ja kuuntelija, Tiede, taide, kulttuuri, historia, politiikka, luonto, ihmissuhteet. Kaikki onnistuu. Ja ihan selvinpäin. Helppoa ja luontevaa tosiystävyyttä ilman draamaa ja juoruja.
Juuri tämä. Opiskelin pari vuotta miesvaltaista alaa. Kukaan ei haukkunut ketään takanapäin. Väitän, että naisvaltaisella al
Mulla on sellainen kokemus, että miehet arvostelee toisiaan ja muita paljon ankarammin työelämässä kuin naiset. Kilpailuhenki tulee ikävällä tavalla esille.
Itse en ystävysty helposti koska en panosta riittävästi. Inhoan puhelimessa puhumista. En jaksa innostua juoruilusta. Multa ei oikein lähde sellainen nykyisin vaadittu kiekuminen ja pakotettu positiivisuus. Tuntuu että positiivisuus on nykyisin totta vain jos sen tuo esille kovaäänisellå falsetilla.
Mielenkiinnon aiheeni on sillä tavalla ristiriitaisia, etten löydä kaikkea yhdestä ihmisestä, paitsi itsestäni 😊
Vierailija kirjoitti:
Sellaisen, jota kadehditaan. Et saa olla liian kaunis, älykäs, lahjakas tai taitava missään, koska se ärsyttää "huonompia".
En usko. Mulla ainakin on kauniita ja lahjakkaita kavereita, ihailen heitä vilpittömästi.
Tämä ei ole yleistys vaan elämän mukanaan tuomia esimerkkejä:
Olen menettänyt ystäviä miehille. Jotkut naispuoliset ystäväni omat omaksuneet miehen harrastukset, mielenkiinnon aiheet, jopa arvot. Menoista sovitaan miehen aikataulun mukaan. Joillakin naisilla on ollut tavoite löytää pariskuntaystäviä. Itse en oikein halua viettää aikaa ystävän ja puolisoiden kanssa. Haluaisin ystävän itselleni, kuten ennenkin olimme.
Kun naisiin tutustuu vaikkapa koiraharrastuksen parissa, ei keskustelua kertakaikkiaan synny kuin siitä harrastuksesta. Harrastuspiirissä olevien miesten kanssa voi höpistä ihan muutakin yleistä; ajankohtaisista asioista, vaikka keleistä. Saman ilmiön voi monistaa esim pikkulapsiaikana tavattuihin muihin äiteihin.
Vierailija kirjoitti:
Lapsuudenperheeni kuului erääseen uskontoon ja en "saanut" ystävystyä ns ulkopuolisten kanssa. Koulussa oli joitain satunnaisia kavereita mutta kovin usein en voinut kutsua heitä meille ja vastavierailutkin oli haastavia etäisyyksien vuoksi (olisi vaatinut kyydin tai pyöräilykelit).
Muutenkin olin tuon uskonnon takia ulkopuolinen monessakin suhteessa: en kokenut kuuluvani kyseiseen uskontoon ja ulkopuolisesta elämästä olin ihan pihalla. Luulisin, että ainakin osittain tästä johtuen koen olevani aina ulkopuolinen.
Minulla on paljon kavereita ja tuttuja mutta läheisiä ystäviä ei oikeastaan ole. Jään aina kehän laidalle vaikka minua pidetään reiluna, mukavana, ihan hauskana ja viehättävänäkin.
Koska en lapsena päässyt harjoittelemaan ns normaaleja sosiaalisia taitoja, niin en osaa oikein aikuisenakaan luoda syvempiä ystävyyssuhteita. Toisinaan se harmittaa kun olisin kuitenkin halunnut opetella.
Täysin sama kokemus. Olen aina tuntenut etten kuulu mihinkään. Nykyään se on ihan ok, minulla on mies ja pieni lapsi, elämä rauhallista arkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en tiedä miten tuo kuvio toimii, enkä jaksa enää opetella. Osaan kyllä tutustua ihmisiin, jos on joku viitekehys - sukulaisuus, opiskelu, harrastus, työpaikka. Jos se yhdistävä viitekehys on olemassa pitkään, niin kaipa siinä muodostuu jonkinlaisia ystävyyksiä. Mutta sitten kun se viitekehys poistuu, niin ei niihin ihmisiin tule enää pidettyä yhteyttä.
Naisten kanssa en koskaan koe kuuluvani samaan porukkaan, jotenkin en vain ymmärrä naisia. Miesten kanssa olen enemmän samalla aaltopituudella - siis keskimäärin. Eikä miesten kanssa koskaan tunnu, että pitää esittää jotain, miesten kanssa voi luontevammin olla oma itsensä.
Miksi yleistät? Tiesitkö että miehet halveksivat naisia ja pitävät teitä vain rai*kattavina reikinä? Menepä katsomaan miten ihanasti miehet meistä naisista sanailee jokaisessa ketjussa missä on aiheena sur*ansa s
Kommentoijalle. Minun korvissani tekstisi kuulostaa niin rajulta, että kaikki ei ole hyvin, jopa siinä määrin, että kannat jotain liian suurta painolastia. En sano mitenkään tuomitsevasti, koska ymmärrän, että joskus on parempi purkaa kiukkua tänne eikä muualle...ja kaikki ollaan todella kovilla välillä kukin omine juttuinemme.
Harrastan ilmailua ystäväni kanssa. Hän on mies. Ystävä.