Millainen on nainen, jonka on hankala ystävystyä toisten naisten kanssa?

Angelina JOlie. Jostain luin ettei hänellä ollut muita aikusia ystäviä kuin aviomies. Ja nyt ei sitten ole sitäkään.

Sellaisen, jolle ollaan kateellisia. Eli olet liian nätti, liian älykäs ja liian menestynyt.

Sellaisen, joka ei pidä juoruilusta, eikä puhu pahaa muista. 

Sellaisen, joka on positiivinen ja hyväntahtoinen.

Täälläkin sama juttu. Naisten kanssa minunkin on vaikeampaa ystävystyä. Olen kasvanut veljien ja poikien kanssa. Pikkutytöstä saakka olen aina kokenut pojat parhaiksi ystäviksi. Rehellisiä, luotettavia, mutkattomia ja arvostavia tasa-arvoisia kaverisuhteita. Pojilta opin suoruuden ja reiluuden. Se mikä sovitaan myös pitää. Riidat sovitaan. Anteeksi pyydetään, anteeksi annetaan ja elämä jatkuu. Aikuisenakin olen huomannut että mielenkiintoiset syväluotaavat keskustelut tulee usein käytyä miesten kanssa. Moni mies on todella taitava ja mielenkiintoinen keskustelija ja kuuntelija, Tiede, taide, kulttuuri, historia, politiikka, luonto, ihmissuhteet. Kaikki onnistuu. Ja ihan selvinpäin. Helppoa ja luontevaa tosiystävyyttä ilman draamaa ja juoruja.

Introvertti, luottamuspulaa omaava, epävarma,  arvoja mielipiteitä omaava..just name it

Voi olla millainen vaan. Itse olen sellainen ettei kiinnosta perinteiset ns. naiselliset asiat, lapset, kokkaaminen, käsityöt. 

Sama. Olen kuitenkin seurallinen ja pidän keskusteluista. Siksi roikun paljon (liikaa) täällä. En jotenkin ole ikinä oikein osannut pitää yllä tai tarttua ihmissuhteisiin aktiivisesti. Oma aktiivisuus puuttuu ja jos toinen ei ole aktiivinen, homma kuivuu. Olen myös pelokas tai ahdistunut ja sosiaalisia kontakteja kun ei ole koskaan ollut paljoa, olen pihalla joistain asioista. Olen myös jo pienestä saakka tottunut jäämään syrjään ja kuulemaan, miten en kelpaa, koska en ole reipas. Oma lähtöoletukseni sosiaalisissa tilanteissa on, että en osaa ja olen huono. Jostain syystä osaan kuitenkin olla lapsen kanssa täysin luonnollisesti ja normaaliin tapaan. 

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin sama juttu. Naisten kanssa minunkin on vaikeampaa ystävystyä. Olen kasvanut veljien ja poikien kanssa. Pikkutytöstä saakka olen aina kokenut pojat parhaiksi ystäviksi. Rehellisiä, luotettavia, mutkattomia ja arvostavia tasa-arvoisia kaverisuhteita. Pojilta opin suoruuden ja reiluuden. Se mikä sovitaan myös pitää. Riidat sovitaan. Anteeksi pyydetään, anteeksi annetaan ja elämä jatkuu. Aikuisenakin olen huomannut että mielenkiintoiset syväluotaavat keskustelut tulee usein käytyä miesten kanssa. Moni mies on todella taitava ja mielenkiintoinen keskustelija ja kuuntelija, Tiede, taide, kulttuuri, historia, politiikka, luonto, ihmissuhteet. Kaikki onnistuu. Ja ihan selvinpäin. Helppoa ja luontevaa tosiystävyyttä ilman draamaa ja juoruja.

Juuri tämä. Opiskelin pari vuotta miesvaltaista alaa. Kukaan ei haukkunut ketään takanapäin.  Väitän, että naisvaltaisella alalla ensimmäisen kahden viikon jälkeen olisi alkanut juoruilu ja pahan puhuminen.

Harrastukseni ja vapaa-ajan viettotapani eivät houkuttele herkästi muita naisia kavereiksi.

Kalastan, retkeilen, melon, harrastan puutöitä. Olen joskus saanut miespuolisen kaverin mukaan, mutta väsyin kaverin tarpeeseen määrätä mihin on turvallista ja mukavaa kulkea. Tykkään kulkea tuntemattomia polkuja tai poluttomia reittejä. Olen askeettinen enkä kaipaa mukavuuksia. Tällaiseen touhuun on vaikeaa saada seuraa sukupuolesta riippumatta. 

Varmaan sellainen, joka ei ota kontaktia muihin. 

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen, jolle ollaan kateellisia. Eli olet liian nätti, liian älykäs ja liian menestynyt.

Sellaisen, joka ei pidä juoruilusta, eikä puhu pahaa muista. 

Sellaisen, joka on positiivinen ja hyväntahtoinen.

Höpö höpö. Miten olisi vain sosiaalisesti kömpelön ihmisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisen, jolle ollaan kateellisia. Eli olet liian nätti, liian älykäs ja liian menestynyt.

Sellaisen, joka ei pidä juoruilusta, eikä puhu pahaa muista. 

Sellaisen, joka on positiivinen ja hyväntahtoinen.

Höpö höpö. Miten olisi vain sosiaalisesti kömpelön ihmisen?

 

Samaa mieltä. Tai kuten minä eli olen itse herkästi se joka on kateellinen. En vain voi sille mitään. Olen myös mukavuudenhaluinen introvertti ja viihdyn ehkä jo liiankin hyvin yksin tai vain mieheni kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan sellainen, joka ei ota kontaktia muihin. 

Ei ainakaan itselläni johdu siitä. Olen puhelias ja juttelen hyvin spontaanisti vieraillekin ihmisille. Silti tuntuu, että monien naisten kanssa se kommunikointi on tosi raskasta. En jaksa kuunnella sitä valitusta, ruikutusta, ilkeilyä. En pidä siitä, että muita ihmisiä haukutaan takanapäin. En vain jaksa negatiivisia ihmisiä. On näitä miehissäkin. Ja toisaalta naisissakin on positiivisia ja reiluja ihmisiä, mutta vähemmän.

Muiden leimaaminen kateelliseksi on helpompaa kuin kohdata omat heikkoutensa.

Pidin aluksi kovasti ihmisestä, joka yritti ystävystyä kanssani. Kunnes hän alkoi manipuloida, lainata rahaa toistuvaksi, puhua muista pahas ja osoittaa kaikin keinoin, ettei arvosta minua. Nätti hymy ja iloinen luonne tai se, että pitää itseään ystävällisenä ei kompensoi muita piirteitä. Olen pettynyt itsekin, luulin, että hän aidosti välitti minusta. Olin väärässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon autisti. Ei ole helppoa ystävystyminen. Miehistäkin on hankala saada seuraa, mutta pari kertaa on vastaan tullut sellainen, joka tykkää musta just siksi kun olen tällainen. 

 

Itse olen myös alkanut miettiä onko mussa jotain lievää aspergeria...

Kaikilla on nykyään lievä asperger. Katsotaan mikä kaikilla on 10 vuoden päästä.

Sellainen jolla on parta ja pippeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon autisti. Ei ole helppoa ystävystyminen. Miehistäkin on hankala saada seuraa, mutta pari kertaa on vastaan tullut sellainen, joka tykkää musta just siksi kun olen tällainen. 

 

Itse olen myös alkanut miettiä onko mussa jotain lievää aspergeria...

Kaikilla on nykyään lievä asperger. Katsotaan mikä kaikilla on 10 vuoden päästä.

Juuri näin. Aspergerista ja autismin kirjosta on yhtäkkiä tullut jokin muotioikku. Nimenomaan muotioikku. Kaikki amerikkalaisesta valtakulttuurista poikkeava ei ole autismia.

Hankalaa ystävystyä ihan minkä tahansa sukupuolen kanssa. Olen itse introvertti ja sosiaalisesti "laiska", kuten joku kuvasi ketjussa aiemmin. En osaa kaivata seuraa ja monet asiat teen rehellisesti mieluummin yksin. Ja jotenkin kukaan ei juuri kaipaa seuraani kovin aktiivisesti, joten tämä on yhtälö mikä johtaa vähiin ystävyyksiin tai ystävyyksien kokoon kuivumiseen :)

Itse viihdyn syvällisten, mutkattomien, hyväntahtoisten, aitojen ja maanläheisten naisten seurassa.  Aika nopeasti sitä vaistoaa päällepäsmärit, oman edun tavoittelijat ja selän takana puhujat.

En pidä yleistämisestä, mutta monesti ystävyyssuhteiden solmiminen kuihtuu, kun huomaan, että vastapuolen mielenkiinnon kohteet eroaa omistani. En ole kiinnostunut trendi-ilmiöistä, enkä osaa innostua mm. uusista pinnalla olevista ilmiöistä (pidän niitä tylsinä). Toisaalta taas vastapuoli voi kokea, etten tästä syystä ole mielenkiintoinen. Monet myös haluavat olla sellaisen henkilön seurassa, joka ns. trendaa ja on aallonharjalla viimeisimmissä "hypetyksissä", jolloin voi nähdä itsensä paremmassa valossa.

Onneksi minulla on hengenheimolaisia ympärillä (muutamia, se riittää), teen sosiaalista työtä ja minulta sujuu myös small talk. Tosin koen sen merkityksettömäksi. Tunnen itseni, pidän taiteesta, kaikenlaisesta tutkimustyöstä ja olen tunnollinen, ystävällinen sekä terveellä tavalla kiltti. En tiedä, onko joku noista piirteistä sitten luotaantyöntävä. Mutta hyvä näin, pidän itsestäni. Enkä arvostele muita, jotka nauttivat toisenlaisista asioista. Antaa kaikkien olla juuri sellaisia kuin ovat. 

Vierailija kirjoitti:

On se kumma. Väkivaltarikoksia satelee, naisuhri saa pelkkää vihaa ja silti naiset vain kiljuvat miesten puolesta, paapovat poikiaan ja puolustelevat jos joku kutsuu miehiä väkivaltaisiksi, vaikka miehet itse koko ajan todistavat olevansa väkivaltaisia. Faktojen kertominen vihaa, mutta tappaminen ja tapetun kiusaaminen ei? Pitäisikö teidän vähän katsoa millainen moraali teillä on? Miten luulette miesten rakastavan teitä, kun heidän mielestä on täysin hyväksyttävää katsella jatkuvaa väkivaltaa? Miksi teillä on tarve puolustaa sukupuolta joka vihaa teitä niin paljon että ilakoi kun teitä tapetaan?

Taitaa sattua kun heterosuhde muistuttaa enemmän nat*ismia kuin prinsessasatua mitä heteronaiset niin kovasti yrittävät rakentaa.

Voisitteko selittää, miksi naiset ovat vastuussa aina puheistaan ja teoistaan mutta miehet saavat vain hoivaa ja ylistystä ollessaan systemaattisesti vihamielisiä ja väkivaltaisia? Miehenne ihailevat Andrew Tat

Tämä kirjoittaja kuuluu sarjaan "naiset, joiden kanssa voisi olla hankala ystävystyä." En vain jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin sama juttu. Naisten kanssa minunkin on vaikeampaa ystävystyä. Olen kasvanut veljien ja poikien kanssa. Pikkutytöstä saakka olen aina kokenut pojat parhaiksi ystäviksi. Rehellisiä, luotettavia, mutkattomia ja arvostavia tasa-arvoisia kaverisuhteita. Pojilta opin suoruuden ja reiluuden. Se mikä sovitaan myös pitää. Riidat sovitaan. Anteeksi pyydetään, anteeksi annetaan ja elämä jatkuu. Aikuisenakin olen huomannut että mielenkiintoiset syväluotaavat keskustelut tulee usein käytyä miesten kanssa. Moni mies on todella taitava ja mielenkiintoinen keskustelija ja kuuntelija, Tiede, taide, kulttuuri, historia, politiikka, luonto, ihmissuhteet. Kaikki onnistuu. Ja ihan selvinpäin. Helppoa ja luontevaa tosiystävyyttä ilman draamaa ja juoruja.

Juuri tämä. Opiskelin pari vuotta miesvaltaista alaa. Kukaan ei haukkunut ketään takanapäin.  Väitän, että naisvaltaisella al

Miksi yleistät? Miksi itse hakeuduit noiden naisten seuraan? Olisiko vika sinussa? Miksi naisten kohdalla aina YLEISTETÄÄN mutta miesten kohdalla kiljutaan että "EI KAIKKIHH, EI KAIKKI EI KAIKKI".

Saan siis varmaan yleistää jokaisen miehen rai*kaajaksi ja tappajaksi? Tajuatko miten surkeaa logiikkasi on? Miehet ilakoivat ihan koko ajan raiskauksen uhreille ettekä te akat tee sille yhtään mitään. Te olette ihan sokeita miesten draamalle. Miehethän ovat sitä mieltä, että naisen saa vapaasti rai*kata ja miehet ovat sortaneet ja vieneet ihmisoikeuksia tuhansia vuosia.

Aika kummaa miten sivuutat täysin systemaattisen miesten draaman ja naisvihan, mutta yleistät subjektiivisen kokemuksesi naisista kaikkien naisten ominaisuudeksi? Tajuatko miten surkeaa logiikkasi on?

Mene lukemaan keskusteluja seksuaalirikoksista. Siellä ne "draamattomat miehet" huorittelee meitä naisia :) Miten selität tämän? Äläkä väitä että miesten systemaattinen naisviha on yksi inkkeli ja ala jäkättää miten "ei kaikkihhh" kun itse yleistät naiset.