Lue keskustelun säännöt.
Puheluihin vastaamattomat ystävät
08.04.2024 |
Minulla on muutama ystävä, jotka eivät nykyään koskaan vastaa puheluihin. He eivät myöskään soita takaisin, tai laita viestiä perään.
Vastaavat kuitenkin viestitse laitettuihin yhteydenottoihin. Yksi pitkäaikainen ystäväni saattaa jopa heti soittoyritykseni jälkeen kirjoitella muina naisina yhteisen harrastusporukkamme Whatsupp-ryhmässä muita asioita. Koen tulevani mitätöidyksi ja ohitetuksi tällaisella käytöksellä.
Nämä ystävät ovat neljääkymppiä käyviä naisia, joiden kanssa olen ollut aiemmin hyvin läheinen. Viesteissä käydään kuitenkin läpi ihan syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita, joten en koe että suoranaisesti olisimme hurjasti erkaantuneitakaan.
Puheluihin vastaamattomuus on yleistynyt koronan myötä. Itse en halua/jaksa aina vaan viestitellä, vaan mielelläni puhuisin kuulumisia puhelimessa, jos tapaamisten välillä on pitkiä aikoja ja töissä joutuu koko päivän laittamaan ja lukemaan viestejä Teamsissa jne. Vakavista asioista tuntuu jotenkin lattealta chattailla, ja yhteys tuntuu pinnallisemmalta. Lisäksi tapaamisten sopiminen viestitse voi olla todella ärsyttävää.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (309)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri jonka kanssa pitää sitten puhua 1- 1 1/2 tuntia jos vastaan. Ei ota kuuleviin korviinsa, jos yritän lopettaa puhelun. On kuin ei olisi kuullutkaan. Jos sanon vaikka, että nyt pitäisi mennä laittamaan ruokaa lapsille, niin jatkaa jaarituksia pahimmillaan vielä tunnin sen jälkeen. Ihan sama, vaikka monta kertaa sanoisi. Nykyään en enää vastaa, jos ei ihan oikeasti huvita puhua niin kauan. Oletko ap mahdollisesti jaarittelija? Onko kavereilla kiirettä elämässä?
Osa ei millään tajua. Yksi alkoi kysymään ensin "Onks sulla nyt aikaa puhua?" Kun vastasin, että on puoli tuntia, kertoi soittavansa uudestaan "sitten paremmalla ajalla ". Kun lopulta väänsin rautalangasta, etten ylipäätään halua puhua niin pitkiä puheluita, lakkasi soittelemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule voi olla kiireinen aikataulu ja ne puhelutkin on syytä laitta kalenteriin. Sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa ystävyyteen. Miksi on vaikeaa sopia puheluaika, jolloin molemmilla on tarpeeksi aikaa?
Minä voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että se vaikuttaa. Ensinnäkin tuo kiire on lähestulkoon aina tekosyy.
Minulla on lapsia, jotka ovat olleet pieniä, he ovat harrastaneet, minulla on puoliso ja perhe, olen ollut töissä jopa iltaisin ja viikonloppuisin ja silti löydän aikaa vastata puheluihin.
Minulla on mies, joka lähtee töihin ennen kahdeksaa ja saapuu noin klo 19 kotiin. Arvaa mitä? Joka ikinen päivä hän löytää aikaa puhua kanssasi puhelimessa ruokatunnin aikana. Jokaikinen työpäivä.
Mutta minulla on ollut ystävä, joka oli kuukausia työttömänä, eikä hänellä muka ollut koskaan aikaa. Teini-ikäiset lapset, ruoka ostetaan eineksinä ja lemmikkinä kissa. Ei edes omia vanhempia hoidett
Ihmisillä on erilainen keskittymiskyky. Esim.meillä ei puolison kanssa soiteta eikä viestitäkään työpäivisin, ei edes ruokatunnilla, jos ei ole akuuttia kiireellistä asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuule voi olla kiireinen aikataulu ja ne puhelutkin on syytä laitta kalenteriin. Sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa ystävyyteen. Miksi on vaikeaa sopia puheluaika, jolloin molemmilla on tarpeeksi aikaa?
Minä voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että se vaikuttaa. Ensinnäkin tuo kiire on lähestulkoon aina tekosyy.
Minulla on lapsia, jotka ovat olleet pieniä, he ovat harrastaneet, minulla on puoliso ja perhe, olen ollut töissä jopa iltaisin ja viikonloppuisin ja silti löydän aikaa vastata puheluihin.
Minulla on mies, joka lähtee töihin ennen kahdeksaa ja saapuu noin klo 19 kotiin. Arvaa mitä? Joka ikinen päivä hän löytää aikaa puhua kanssasi puhelimessa ruokatunnin aikana. Jokaikinen työpäivä.
Mutta minulla on ollut ystävä, joka oli kuukausia työttömänä, eikä hänellä muka ollut koskaan aikaa. Teini-ikäiset lapset, ruoka ostetaan eineksinä ja lemmikkinä kissa. Ei edes omia vanhempia hoidett
Huh huh, kuulostaapa rasittavalta, jos ruokatuntia pitäisi käyttää puolison kanssa puhumiseen, kun asiat ihan varmasti voi puhua kotona töiden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.
Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.
Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.
t. Mummo
Kiitos viestistäsi, jään miettimään sitä. Ehkä eniten häiritsee tosiaan se, että näm
Minä voisin olla tuttusi. Teen vuorotyötä. Puhelin töissä äänettömällä. Ajan 30 km työmatkaa, hän lapset hoidosta. Kiire ruoanlaittoon ja haluan kuunnella, miten lapsilla päivä meni.
Kohta onkin jo ilta. Jos en lämmitä saunaa, käyn suihkussa ja sitten onkin iltapala ja lapset nukkumaan.
Minulla on puhelin nykyään äänettömällä tai värinällä. Jos jollakulla on tärkeää asiaa, hän laittaa viestin, että soita, tärkeä asia. En itse ala viestejä laittamaan, että soitan, kun ehdin, Ellen tiedä, että kaverilla on tärkeä asia.
Itse jos soitan jollekin ja hän ei vastaa. Laitan viestin perään, että ei ollut tärkeää. Halusin vain rupatelka/kysyä jostain asiasta jne...
En keskeytä lasten juttuja puheluihin, en puhu autossa, en päiväkodissa, en töissä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei ole aikaa tai halua puhua sinun kanssa, just silloin kun sinä haluat. Sovi puhelut etukäteen, että milloin voi soittaa.
Eikö ap:n tapauksessa ole juurikin toisin päin, että ystävät määrittelevät milloin soittelu sopii (ei koskaan)?Ennen oli lankapuhelimet ja siihen tasan tarkkaan vastattiin silloin, kun itselle sopi. Nyt oletetaan, että pitäisi olla koko ajan valmis puheluihin kännykkä kourassa.
Lankapuhelimeen vastattiin tasan tarkkaan silloin kun se soi.
Mutta lankapuhelin ei ollut koko ajan mukana. Siihen vastattiin, kun oltiin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei ole aikaa tai halua puhua sinun kanssa, just silloin kun sinä haluat. Sovi puhelut etukäteen, että milloin voi soittaa.
Eikö ap:n tapauksessa ole juurikin toisin päin, että ystävät määrittelevät milloin soittelu sopii (ei koskaan)?Ennen oli lankapuhelimet ja siihen tasan tarkkaan vastattiin silloin, kun itselle sopi. Nyt oletetaan, että pitäisi olla koko ajan valmis puheluihin kännykkä kourassa.
Lankapuhelimeen vastattiin tasan tarkkaan silloin kun se soi.
Mutta lankapuhelin ei ollut koko ajan mukana. Siihen vastattiin, kun oltiin kotona.
Ei edes silloin vastattu, jos ei siltä tuntunut. Sanottiin vaan, että oltiin ulkona tai saunassa eikä kuultu soittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei ole aikaa tai halua puhua sinun kanssa, just silloin kun sinä haluat. Sovi puhelut etukäteen, että milloin voi soittaa.
Eikö ap:n tapauksessa ole juurikin toisin päin, että ystävät määrittelevät milloin soittelu sopii (ei koskaan)?Ennen oli lankapuhelimet ja siihen tasan tarkkaan vastattiin silloin, kun itselle sopi. Nyt oletetaan, että pitäisi olla koko ajan valmis puheluihin kännykkä kourassa.
Lankapuhelimeen vastattiin tasan tarkkaan silloin kun se soi.
Minä pidin usein vapaapäivinä töpselin pois seinästä. En jaksanut tyhjää juoruilua puhelinessau
Toinen mummo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei ole aikaa tai halua puhua sinun kanssa, just silloin kun sinä haluat. Sovi puhelut etukäteen, että milloin voi soittaa.
Eikö ap:n tapauksessa ole juurikin toisin päin, että ystävät määrittelevät milloin soittelu sopii (ei koskaan)?Ennen oli lankapuhelimet ja siihen tasan tarkkaan vastattiin silloin, kun itselle sopi. Nyt oletetaan, että pitäisi olla koko ajan valmis puheluihin kännykkä kourassa.
Lankapuhelimeen vastattiin tasan tarkkaan silloin kun se soi.
Mutta lankapuhelin ei ollut koko ajan mukana. Siihen vastattiin, kun oltiin kotona.
Joo meillä oli jopa ulkohälytin puhelimeen, jotta vanhemmat sitten juoksivat puhelimeen, kun paljon viettivät aikaa ulkona. Semmoinen äänekäs pärinäkello oli ulkoseinässä yhdistettynä lankapuhelimeen.
En vastaa sellaisten ihmisten tekstiviesteihin, jotka eivät vastaa puheluihin. Se on yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vihaan puhelimessa puhumista. Tykkään viestitellä, jaksan kyllä kirjoittaa ja viesteihin voi vastata silloin kun itselle sopii. Arki on niin kiireistä, että puhelut häiritsevät aina jotakin tekemistä.
Minä olen se, joka ei vastaa, mutta laittaa viestiä perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri jonka kanssa pitää sitten puhua 1- 1 1/2 tuntia jos vastaan. Ei ota kuuleviin korviinsa, jos yritän lopettaa puhelun. On kuin ei olisi kuullutkaan. Jos sanon vaikka, että nyt pitäisi mennä laittamaan ruokaa lapsille, niin jatkaa jaarituksia pahimmillaan vielä tunnin sen jälkeen. Ihan sama, vaikka monta kertaa sanoisi. Nykyään en enää vastaa, jos ei ihan oikeasti huvita puhua niin kauan. Oletko ap mahdollisesti jaarittelija? Onko kavereilla kiirettä elämässä?
Osa ei millään tajua. Yksi alkoi kysymään ensin "Onks sulla nyt aikaa puhua?" Kun vastasin, että on puoli tuntia, kertoi soittavansa uudestaan "sitten paremmalla ajalla ". Kun lopulta väänsin rautalangasta, etten ylipäätään halua puhua niin pitkiä puheluita, lakkasi soittelemasta.
Mitä tee näiden ystävien kanssa sitten lopulta oikein niinkuin teette, jos ette kerran puhu ja se puhuminen koetaan niin kauheaksi? Harrastatteko seksiä, vai istutte hiljaa syömässä vierekkäin, vain kävelette jonnekin esitykseen tuppisuuna katsomaan jotain?
Vai infoatteko vaan jonkun asian heille ja se oli se, ystävän kanssa oleminen siinä?
Mitä te oikeasti teette kaiken aikaa, kun edes ystäville ei enää jakseta puhua kuin vartti kprkeintaan? Kymmenessä minuutissa ei ehdi jakaa mitään tai keskustella mistään syvällisesti. Se riittää juuri ja juuri asian sanomiseen ja se ei minusta ole ystävyyden ja asioiden tarkoitus. Jos tuo on ystävyttä, niin toisiaan joku Facebook viesti riittää täysin.
Onko keskustelu, pohtiminen, ajattelu, lohduttaminen, ratkaisuiden miettiminen täysin kadonnut asia? Olemmeko pisteessä, jossa tarkoitus on, sanoa mitä sanottavaa on ja sekin mahdollsimman tiivistettynä ja sen jälkeen lopettaa toisen häiritseminen? Tätäkö nykyajan ystävyys on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tykkää yhtään puhua puhelimessa. Viestillä saa kiinni. Voisin laittaa ystävyyden poikki sen takia, että kaveri olisi soittelijaluonne, niin paljon sitä inhoan. Kokemusteni perusteella puhelimella soittavat vain ne, jotka haluavat jotain, ja tietävät että livenä on vaikeampi kieltäytyä tai keksiä tekosyy, kuin viestillä.
Allekirjoitan tämän!
Vierailija kirjoitti:
En vastaa sellaisten ihmisten tekstiviesteihin, jotka eivät vastaa puheluihin. Se on yksinkertaista.
Kaveri laittaa sulle viestiä, että olet näköjään soittanut. Oliko mitä asiaa, ja sinä et vastaa mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhelin on äänellä vain jos on jotain sovittu. Ei kenenkään tarvi muuten päivystää.
Ystäville laitetaan viesti ja toinen vastaa kun ehtii. Kyse on kunnioituksesta. AP kuulostaa maailmannavalta jota varten muiden pitäisi olla aina käytettävissä.
Sinulla ei ole ystäviä, vaan sopimuskumppaneita, joille vastataan jos asia on tarpeeksi tärkeää ja arvokasta sinulle,
En pidä puhelimessa puhumisesta ja pidän puhelimen valtaosan ajasta äänettömänä. Kuuntelen ihmisiä työkseni enkä jaksa kuunnella ihmisiä myös vapaa-ajalla (puolisoani ja joitakin perheenjäseniäni lukuun ottamatta). En vain jaksa. Viestittelen kyllä mielelläni, koska silloin molemmat osapuolet voivat itse säännöstellä ja aikatauluttaa vastailuaan.
Mikä siinä on niin vaikeaa ymmärtää, että se sovellus on nimeltään Whatsapp?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri jonka kanssa pitää sitten puhua 1- 1 1/2 tuntia jos vastaan. Ei ota kuuleviin korviinsa, jos yritän lopettaa puhelun. On kuin ei olisi kuullutkaan. Jos sanon vaikka, että nyt pitäisi mennä laittamaan ruokaa lapsille, niin jatkaa jaarituksia pahimmillaan vielä tunnin sen jälkeen. Ihan sama, vaikka monta kertaa sanoisi. Nykyään en enää vastaa, jos ei ihan oikeasti huvita puhua niin kauan. Oletko ap mahdollisesti jaarittelija? Onko kavereilla kiirettä elämässä?
Osa ei millään tajua. Yksi alkoi kysymään ensin "Onks sulla nyt aikaa puhua?" Kun vastasin, että on puoli tuntia, kertoi soittavansa uudestaan "sitten paremmalla ajalla ". Kun lopulta väänsin rautalangasta, etten ylipäätään halua puhua niin pitkiä puheluita, lakkasi soittelemasta.
Mitä tee näiden ystävien kanssa
No mitäpä luulet? Keskustelen kyllä livenä mielelläni kahvin, viinin, ruuan, ulkoilun tai muun äärellä. Kyselen kuulumisia, pohdin asioita.
En vain halua tehdä sitä puhelimessa.
Jos ei ole aikaa/kiinnostusta nähdä livenä, niin en tosiaankaan kaipaa mitään puhelinkavereita.
Me viestitellään kaverin kanssa sähköpostitse. Kirjoitetaan sinne pitkät viestit puolin ja toisin. Ei koskaan soitella, mutta nähdään kyllä toisinaan vaikka kahvin tai lounaan merkeissä.
Ihmisillä on erilainen keskittymiskyky. Esim.meillä ei puolison kanssa soiteta eikä viestitäkään työpäivisin, ei edes ruokatunnilla, jos ei ole akuuttia kiireellistä asiaa.
Se ei ollut pointti, vaan se, että jauhetaan ettei koskaan ole muka aikaa, eikä ehdi. Jos sinä olisi kotona todella kipeänä, toivon ihan oikeasti, että puolisosi soittaisi sinulle, eikä selittelisi ettei ehdi, kun on ruokatunnilla ja ehtii kyllä käydä lounaalla ihan helposti, Arvostelen tätä narratiivia, jossa aina on muka niin kiire. Istutaan tunteja autossa, kävellä tunteja ulkona koiran kanssa. Seistään tunteja jossain lasten harrastusten katsomossa, mutta ikinä ei muka ole aikaa. Tekosyitä, koska noidenkin kohdalla voisi ihan hyvin soittaa jos olisi halua. Aivan kuten sinä ja miehesi ruokatunnilla. Mutta sinä et valita, ettei hän puhu sinulle, enkä minä arvostele häntä, koska hän muka ei ehdi soittaa. Te nyt olette tehneet tuollaisen tavan ja se on ok, mutta en usko, että teillä menee kuukausia, että näette toisenne.
Ei puheluun voi vastata jos tietää, että 15 min päästä pitää olla pysäkillä, koska puhelu voi kestää 5 min tai 45 min. Kesken puhelun jos sanoo, että moikka vaan mulla on velvollisuuksia niin soittaja loukkaantuu vielä enemmän. Viestiin voin vastata jos olen 5 min etuajassa töissä, mutta jos on jäänyt lankapuhelin aikaan, eikä sitä laita itse niin se on oma ongelma.