Lue keskustelun säännöt.
Puheluihin vastaamattomat ystävät
08.04.2024 |
Minulla on muutama ystävä, jotka eivät nykyään koskaan vastaa puheluihin. He eivät myöskään soita takaisin, tai laita viestiä perään.
Vastaavat kuitenkin viestitse laitettuihin yhteydenottoihin. Yksi pitkäaikainen ystäväni saattaa jopa heti soittoyritykseni jälkeen kirjoitella muina naisina yhteisen harrastusporukkamme Whatsupp-ryhmässä muita asioita. Koen tulevani mitätöidyksi ja ohitetuksi tällaisella käytöksellä.
Nämä ystävät ovat neljääkymppiä käyviä naisia, joiden kanssa olen ollut aiemmin hyvin läheinen. Viesteissä käydään kuitenkin läpi ihan syvällisiä ja henkilökohtaisia asioita, joten en koe että suoranaisesti olisimme hurjasti erkaantuneitakaan.
Puheluihin vastaamattomuus on yleistynyt koronan myötä. Itse en halua/jaksa aina vaan viestitellä, vaan mielelläni puhuisin kuulumisia puhelimessa, jos tapaamisten välillä on pitkiä aikoja ja töissä joutuu koko päivän laittamaan ja lukemaan viestejä Teamsissa jne. Vakavista asioista tuntuu jotenkin lattealta chattailla, ja yhteys tuntuu pinnallisemmalta. Lisäksi tapaamisten sopiminen viestitse voi olla todella ärsyttävää.
Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Kommentit (309)
Puhuin viime viikolla vanhan ystävän kanssa puhelimessa noin 20 min. Viestittelemme viikottain, ja näemme parin kk välein, mutta edellisestä puhelusta oli vuosia. Tuntui ihanalta juoruilla keskellä arkista siirtymää, ja tsemppaukset tuntuivat paljon lämpimämmiltä kuin viesteissä. Päätettiin että siirrytään viestittelystä soitteluun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei nykyään tarvi puhua toisen kanssa koska on whatsapp sovellus.
Nykyään ei tarvitse olla kavereita, kun on tiktok sovellus. Minua ei jonkun entisen kaverin whatsapp viestit kiinnosta, kun en enää tiedä kohta miltä tyyppi näyttää, enkä muista millainen ääni tällä oli,
Tiktokissa sentään, kun joku kertoo sinulle jotain näet ja kuulet tyypin. Molemmat ovat käytännössä ihan yhtä vieraita ihmisiä sinulle muutaman vuoden päästä. Ehkä tiedät jopa sen tiktok tyypin elämästä enemmän kuin sen kaverin, joka lähettää jonkun, mitä kuuluu viestin, kerran kolmessa kuukaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.
Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.
Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.
t. Mummo
<
No mikä estää soittamista takaisin viikonloppuna tai soittaa itse ensin?
Taas tämä.Miksi ap teet tästä aiheesta aloituksia vähän väliä, aina sama stoori? Kuka jaksaa vastata, kun näytätä jankkaavan asioita. Anna olla ihmisten rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voisin vastata puhelimeen aina, kun pidän sen äänettömällä. Ja jos soittaja ei ole laittanut viestiä perään, oletan, että ei mitään tärkeää. Vastaan kyllä aina, jos näen puhelun tulevan. (Paitsi jos puhelin ilmoittaa myyjäksi tai huijaukseksi)
Olen onneksi oppinut lopettamaan puhekoneen puhelut. Alan kertoa omista asioista, niin johan tulee kiire lopetella. Siihen päälle monesti tulee vielä yritys "mutta yks asia tuli mieleen..." Olen oppinut sanomaan: Mutta lopetetaan, kun sulla oli kiire, moi! Ja luuri kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.
Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.
Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.
t. Mummo
Työ, lapset ja harrastukset ovat hyviä syitä ol
Pienten lasten äidit voivat vastata useammin jos ovat kotona lasten kanssa, mutta tämä loppuu, kun palaavat työelämään. Myös niitä teinejä joutuu ajamaan paikasta toiseen, koska monissa paikoissa ei ole julkista liikennettä ja aika moni harrastaa yli 4 tuntia viikossa sekä siihenkin tulee mukaan välimatkat ja suihkussa käyminen. Kannattaa kunnioittaa muiden aikaa ja laittaa se viesti puhelun perään niin asiaan voi palata jos on 5 min etuajassa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ap:ta. Kävin läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, jotka eivät lopulta onnistuneet. Elämäni suurin murhe ei ollut sellainen, jonka olisin viestillä halunnut jakaa. Onneksi ystäväni vastasi soittooni ja antoi tukensa puhelimitse kun kävelin ultrasta viimeisen kerran ulos.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi kaveri jonka kanssa pitää sitten puhua 1- 1 1/2 tuntia jos vastaan. Ei ota kuuleviin korviinsa, jos yritän lopettaa puhelun. On kuin ei olisi kuullutkaan. Jos sanon vaikka, että nyt pitäisi mennä laittamaan ruokaa lapsille, niin jatkaa jaarituksia pahimmillaan vielä tunnin sen jälkeen. Ihan sama, vaikka monta kertaa sanoisi. Nykyään en enää vastaa, jos ei ihan oikeasti huvita puhua niin kauan. Oletko ap mahdollisesti jaarittelija? Onko kavereilla kiirettä elämässä?
Puhelin kaiuttimelle ja pöydälle ja ruokaa laittamaan ja lasten juttuja samalla hoitelemaan. Ehkä jossain vaiheessa kyllästyy tai saa tarinansa puhutuksi.
Jos on aikaa istua pöydän ääreen, voi puhujan monologin aikana hoidella sähköpostit, tehdä töitä tai lukea uutisia. - Siis teen tätä läppärillä eräiden maratonpuheluiden ohessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuule voi olla kiireinen aikataulu ja ne puhelutkin on syytä laitta kalenteriin. Sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa ystävyyteen. Miksi on vaikeaa sopia puheluaika, jolloin molemmilla on tarpeeksi aikaa?
Minä voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että se vaikuttaa. Ensinnäkin tuo kiire on lähestulkoon aina tekosyy.
Minulla on lapsia, jotka ovat olleet pieniä, he ovat harrastaneet, minulla on puoliso ja perhe, olen ollut töissä jopa iltaisin ja viikonloppuisin ja silti löydän aikaa vastata puheluihin.
Minulla on mies, joka lähtee töihin ennen kahdeksaa ja saapuu noin klo 19 kotiin. Arvaa mitä? Joka ikinen päivä hän löytää aikaa puhua kanssasi puhelimessa ruokatunnin aikana. Jokaikinen työpäivä.
Mutta minulla on ollut ystävä, joka oli kuukausia työttömänä, eikä hänellä muka ollut koskaan aikaa. Teini-ikäiset lapset, ruoka ostetaan eineksinä ja lemmikkinä kissa. Ei edes omia vanhempia hoidettavina.
Nämä vaativat urat ovat äärettömän harvinaisia. Nämä suurperheet ovat harvinaisia. Tämä kiire on tekosyy. Se kiire on lähes aina puhdasta laiskuutta tai haluttomuutta. Jos sinulla on aikaa tekstittellä puolituntia sinulla on aikaa myös soittaa. Kukaan ei ole Suomessa 24h 365 päivää vuodessa töissä.
Nykyään ihmiset soittaa vain, jos on oikeasti asiaa. Siksi vastaamatta jättäminen tuntuu erityisen pahalta. Ei esim. surua tai isoa iloa halua typistää johonkin emojiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä ei ole aikaa tai halua puhua sinun kanssa, just silloin kun sinä haluat. Sovi puhelut etukäteen, että milloin voi soittaa.
Eikö ap:n tapauksessa ole juurikin toisin päin, että ystävät määrittelevät milloin soittelu sopii (ei koskaan)?Ennen oli lankapuhelimet ja siihen tasan tarkkaan vastattiin silloin, kun itselle sopi. Nyt oletetaan, että pitäisi olla koko ajan valmis puheluihin kännykkä kourassa.
Lankapuhelimeen vastattiin tasan tarkkaan silloin kun se soi.
Vastaan aina ystävien puheluihin jos olen kännykän vieressä ja vapaa. Jos en ole, soitan takaisin tai laitan viestiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuule voi olla kiireinen aikataulu ja ne puhelutkin on syytä laitta kalenteriin. Sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa ystävyyteen. Miksi on vaikeaa sopia puheluaika, jolloin molemmilla on tarpeeksi aikaa?
Minä voin kokemuksen rintaäänellä sanoa, että se vaikuttaa. Ensinnäkin tuo kiire on lähestulkoon aina tekosyy.
Minulla on lapsia, jotka ovat olleet pieniä, he ovat harrastaneet, minulla on puoliso ja perhe, olen ollut töissä jopa iltaisin ja viikonloppuisin ja silti löydän aikaa vastata puheluihin.
Minulla on mies, joka lähtee töihin ennen kahdeksaa ja saapuu noin klo 19 kotiin. Arvaa mitä? Joka ikinen päivä hän löytää aikaa puhua kanssasi puhelimessa ruokatunnin aikana. Jokaikinen työpäivä.
Mutta minulla on ollut ystävä, joka oli kuukausia työttömänä, eikä hänellä muka ollut koskaan aikaa. Teini-ikäiset lapset, ruoka ostetaan eineksinä ja lemmikkinä kissa. Ei edes omia vanhempia hoidett
Olen samaa mieltä että nuo kiireet ovat usein tekosyitä. Minä haluaisin tosiaan soitella ystävien kanssa juuri siksi, että teen viestintää työkseni ja työpäivien päätteeksi kyllästynyt muutaman lauseen typistyneeseen tekstailuun.
Oma elämäni itsellänikin aika täynnä työtä, perhettä ja harrastuksia, ja siksi tapaamisia on vaikeampi järkätä. Siksi saan voimaa kun voin keskustella ystävien kanssa ihan arkisiakin asioita. Puheluissa tuntuu että on syvällisempi yhteys.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän ap:ta. Kävin läpi rankkoja lapsettomuushoitoja, jotka eivät lopulta onnistuneet. Elämäni suurin murhe ei ollut sellainen, jonka olisin viestillä halunnut jakaa. Onneksi ystäväni vastasi soittooni ja antoi tukensa puhelimitse kun kävelin ultrasta viimeisen kerran ulos.
Hyvä, että sinulla oli ystävä hädässä.
Vierailija kirjoitti:
Nykyään ihmiset soittaa vain, jos on oikeasti asiaa. Siksi vastaamatta jättäminen tuntuu erityisen pahalta. Ei esim. surua tai isoa iloa halua typistää johonkin emojiin.
Tämä. Ellei ole aivan toistaitoinen, niin osaa blokata myyjät ja gallupkyselijät. Puhelimeeni soittaa nykyään vain iäkkäät vanhempani, lapseni kun haluavat peliaikaa/karkkia/rahaa, muutoin puhelu on tärkeä: lääkäri kerran - kaksi vuodessa tai ystävä, jolla on oikeasti asiaa.
Minä olen puheluiden tavoitettavissa samaan tyyliin, kuin lankapuhelinaikana. Jos on asiaa, voi laittaa viestin. Jos haluaa, että soitan takaisin, voi laittaa viestin. En ala jokaiselle vastaamattomalle numerolle soittelemaan takaisin, että oliko jotain tärkeää, vai halusiko joku vaan puhua puhelimessa huvikseen, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Jos tekisin niin, en muuta ehtisi tekemäänkään, kuin jaarittelemaan puhelimessa. Viesteillä voin vaihtaa kuulumisia ja olla yhteydessä moniin ihmisiin samanaikaisesti, ja ehdin myös todella miettiä vastauksiani ja paneutua toisen asiaan. Puhelimessa se on pelkkää lärpätystä.
Puhelin on äänellä vain jos on jotain sovittu. Ei kenenkään tarvi muuten päivystää.
Ystäville laitetaan viesti ja toinen vastaa kun ehtii. Kyse on kunnioituksesta. AP kuulostaa maailmannavalta jota varten muiden pitäisi olla aina käytettävissä.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan aina ystävien puheluihin jos olen kännykän vieressä ja vapaa. Jos en ole, soitan takaisin tai laitan viestiä.
Minä myös, oikein ilahdun jos joku nykyään soittaa kun on niin harvinaista!
Olet oikeassa. Lopetan työt klo 17 ja sitten lähden lenkille ja kotiin tullessa yleensä haluan vain rentoutua ruoanlaiton ja syömisen jälkeen. Ei siis millään jaksaisi puhua näin arkena. Viikonloput eri asia.