Puheluihin vastaamattomat ystävät

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ei mennyt viesti perille ettei häntä kiinnosta hevon paskaakaan tuo kesäreissu.

Ei pitäisi päästää ihon alle, mutta tämä kommentti töykeydessään havahdutti katsomaan tätä ystävää uusin silmin. Kai hän on ollut aina itsekeskeinen ja vain halunnut hyötyä minun aikaansaannoksistani niin kauan kuin tilalle ei ollut muuta. 

 

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Tämä. Sinä et ole prioriteetti näille ihmisille millään mittapuulla, ja luultavasti nimesi ruudulla ärsyttää heitä -> jätetään vastaamatta. Sen lisäksi se, ettei edes soiteta takaisin, kertoo jo aivan omaa luokkaansa tarinaa, jossa toivotaan että unohdat koko asian kuten hekin aikovat tehdä - aivan näkyvästi. Tällaisten ihmisten kanssako tahdot olla ystävä, ap? Tai edes tuttava? Tuo nimittäin liipaa jo hyvin läheltä kiusaamista. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Tämän ketjun ja tämän päivän paras postaus. Kiitos siitä ja mukavaa kesän odotusta.

Vierailija kirjoitti:

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Työ, lapset ja harrastukset ovat hyviä syitä olla vastaamatta. Ei kaikki ole eläkkeellä ilman mitään tekemistä odottamassa, että jos joku vain soittaisi. Jos nukkuu 8 h yöstä, tekee töitä 8 h päivässä ja ajaa töihin niin sitä aikaa jää aika vähän jos sen jälkeen haetaan lapset tarhasta, ajetaan kauppaan hakemaan ruokaa ja mennään harrastamaan jotain puhelin pukukopissa. 

Vierailija kirjoitti:

Minä en pidä soittelusta. Vastailen silloin kun minulle sopii. Jos tämä ei miellytä ei ole pakko olla ystäväni.

Mulla joillakin frendeillä ei mene kalloon, että nukun päivällä, koska teen ilta ja yötöitä.

Eli sinä olet enemmän oikeassa kun haluat soitella ja he väärässä kun haluavat viestitellä?

Myönnän itse että inhoan puhelimessa puhumista, viestiin voi vastata silloin kun itse sopii ja myös esim tarkistaa/sopia aikataulut vaikka näkemisestä sopimiseen ja siten vasta vastata, että näkeminen silloin ja silloin sopii. Itse nään mielummin livenä vaikka kahvilla, toiset tuntuu että taas haluaisivat vaan juoruta puhelimessa. Mulla on melkein järjestäen huono hetki jos joku ex tempore soittaa ja olettaa että jätän kaiken ja juoruan tunnin. On niin sosiaalinen työkin että se puhelimessa roikkuminen on vaan raskasta: näkemisen sosialisointiin olen orientoitunut etukäteen ja itsestäni se on vaan rennompaa ja on enemmän siinä hetkessä ja oikeasti pystyn keskittymään siihen ystävään. On se kyllä vähän niin mennyt, että olen enemmän niiden kaverien kanssa tekemisissä jotka viestittelevät ja sovitaan säännöllisesti kahvittelu, kun niiden, jotka haluaisivat soitella. Hyvä niin, ystävät voi onneksi valita.

Häh, jos joku yrittää soittaa mulle vaikka kaksi kertaa parin päivän sisällä, niin kyllä mä soitan takaisin tai vähintään laitan viestin, jossa ehdotan itselleni sopivaa soitteluaikaa. Kaiken maailman juntteja palsta täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Pelkäävät, että yrität puhua jonku maratonipuhelun, joten parempi vastaamatta. 

No tätä onkin syytä pelätä. Että ystävät puhuvat kerran kuussa sinulle enemmän kuin 30 minsaa. 

Sinkkuja on enemmän kuin koskaan, Harva tekee enää edes täyttö 40 tunnin työviikkoja. Lapsia on yhä harvemmalla ja koneet hoitavat monet kotityöt ja ruokakin tilataan valmiina. Mitä ihmettä ihmiset tekevät koko päivän, kun ei koskaan ole aikaa jutella 10 minuuttia kauemmin kuussa omille ystäville? Selaavat nettiä? Soittavat soittimia? 

 

Mun kaveri soittaa koko ajan tappaakseen aikaa, valittaa ja marisee ja lopettaa heti puhelun kun joku soittaa sille. Tosi epäkohtelias. En vastaa kuin kerran kuussa nykyään. 

Minä jätän vastaamatta ihan tarkoituksella puheluihin tosi usein koska en halua vaan puhua muiden kanssa, en minä sitä kiusallani tee mutta luonteeni on sellainen että olen introvertti. Töissä näen muita ihmisiä ja juttelen siellä mutta vapaa-ajalla tykkään olla yksin vailla ihmiskontakteja. 

M33

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri soittaa koko ajan tappaakseen aikaa, valittaa ja marisee ja lopettaa heti puhelun kun joku soittaa sille. Tosi epäkohtelias. En vastaa kuin kerran kuussa nykyään. 

Sama homma. Yksi kaveri soittaa puhuakseen niitä näitä ja sitten, jos joku soittaa hänelle siinä puhelun kesken, niin sanoo, että tulee toinen puhelu, nyt pitää lopettaa. 

Ei toisella puolella Suomea tai ulkomailla asuvia ystäviä nähdä kovinkaan usein kahvin äärellä. Minusta viestittely sisältää aina suuremman riskin väärinymmärryksestä kuin keskustelu. Lisäksi itse en halua jonkun Metan tms korporaation tietää mitään esim. terveydentilastani tai työasioistani.

"Työ, lapset ja harrastukset ovat hyviä syitä olla vastaamatta. Ei kaikki ole eläkkeellä ilman mitään tekemistä odottamassa, että jos joku vain soittaisi. Jos nukkuu 8 h yöstä, tekee töitä 8 h päivässä ja ajaa töihin niin sitä aikaa jää aika vähän jos sen jälkeen haetaan lapset tarhasta, ajetaan kauppaan hakemaan ruokaa ja mennään harrastamaan jotain puhelin pukukopissa. "

No, kun mikään näistä ei ole hyvä syy olla ottamatta yhteyttä - muodossa, jos toisessa - ja kertoa, ettei ehtinyt vastaamaan tällä kertaa. Toiset ihmiset tulee huomioida. Jos toinen ihminen soittaa, on se toinen ihminen ajatellut tätä, jolle soittaa. Minä en itse turhaan soita, mutta jos joku ei vastaa eikä laita mitään selitettä, kyllä mä loukkaannun - ja pahasti.

Tunnen joitain ihmisiä, jotka yksinkertaisesti kammoavat puhelimessa puhumista, vaikka muuten ovat ihan mukavia ja sosiaalisia. En itsekään hirveän mielelläni puhu puhelimessa, mieluummin näen naamatusten ja viestit ovat pelastukseni. Monen elämä myös on aika kiireistä ja itsekin monesti ihan tarkoituksella suunnittelen tekemiseni, jotta saan aikaan ne asiat, jotka ovat minulle tärkeitä, vaikkei mikään älytön kiire olisikaan. Siihen väliin joku reilun puolen tunnin puhelu sotkee kaiken. Teen töitä kotoa käsin ja omalla rytmilläni ja eniten ottavat päähän äitini puhelut. Ok, hän on minulle rakas ja tiedostan, ettei hän luultavasti enää hirveän monta vuotta elä, mutta väsyn niistä puheluista. Yleensä hän haluaa vain rupatella mikä tarkoittaa kamalien sukulaisten vuosikymmeniä sitten tekemiä asioita, yleensä jotain aivan mitätöntä, mikä on käsitelty jo kymmeniä kertoja. Näitä vatvontoja kun kuuntelen puoli tuntia, työvireen saa kyllä kaivamalla kaivaa jostain sen jälkeen. Ilmeisesti hänen mielestään on hyvä aikaa soittaa, kun en vielä laita perheelle ruokaa tai muuta tärkeää, kun vain "kirjoittelen jotain itsekseni".

Vierailija kirjoitti:

"Työ, lapset ja harrastukset ovat hyviä syitä olla vastaamatta. Ei kaikki ole eläkkeellä ilman mitään tekemistä odottamassa, että jos joku vain soittaisi. Jos nukkuu 8 h yöstä, tekee töitä 8 h päivässä ja ajaa töihin niin sitä aikaa jää aika vähän jos sen jälkeen haetaan lapset tarhasta, ajetaan kauppaan hakemaan ruokaa ja mennään harrastamaan jotain puhelin pukukopissa. "

No, kun mikään näistä ei ole hyvä syy olla ottamatta yhteyttä - muodossa, jos toisessa - ja kertoa, ettei ehtinyt vastaamaan tällä kertaa. Toiset ihmiset tulee huomioida. Jos toinen ihminen soittaa, on se toinen ihminen ajatellut tätä, jolle soittaa. Minä en itse turhaan soita, mutta jos joku ei vastaa eikä laita mitään selitettä, kyllä mä loukkaannun - ja pahasti.

Minä laitan aina viestin perään, että muuten vaan yritin soittaa ettei ollut mitään sen tärkeämpää asiaa. Soitellaan joku toinen kerta. Sitten se joku toinen kerta voi olla vaikka viikon päästä, kun kaveri soittaa takaisin. 

Mä kyllä vastaan puheluihin, koska vain läheisimmillä ihmisillä on mun numero, mut viesteihin en vastaa läheskään aina, koska kaikenmaailman hyypiöt sarjatulittaa niillä. Saattaa olla, et olen muutaman kerran nähnyt jotain henkilöä joko baarissa tai erilaisissa tapahtumissa ja meistä on tullut Facebook-kavereita ja mitä nää tekee.. Alkaa saman tien lähettelemään mesen kautta koko elämäntarinaansa. Ajattelin olla yhteydessä heihin, koska tulevaisuudessa saattaisi olla mukavaa sopia somen kautta tapaaminen, mutta tällanen takertuva käytös lähes tuntemattomaan on niin luotaantyöntävää, että tulen äkkiä toisiin aatoksiin ja vaan lopetan vastaamisen. Se tuntuu sitten entisestään pahentavan viestitulvaa.

Minä olen sanonut kaikille etten vastaa auton ratissa, en vastaa vessassa, en vastaa myöhään illalla enkä aikaisin aamulla, en vastaa töissä, enkä vastaa kun syön ja siihen lisään se joka soittaa voi soittaa sitten myöhemmin uudestaan jos on asiaa. Minä en siis soita kuin tietyille ihmisille takaisin ja näiden henkilöiden puheluihin vastaan myös myöhään illalla, he ovat minun lapsia. Kaikki muut soittaa itse uudestaan jos on asiaa.

Ap, tunnistan kuvailemasi käytöksen. Minusta kyse on siitä, että ihmisistä on tullut aivan järjettömän itsekkäitä ja pienestä rasittuvia. Puhe iskeytyy intiimiin kohtaan ihmisessä, viestien takana on helpompi piileskellä.

Vierailija kirjoitti:

Eli sinä olet enemmän oikeassa kun haluat soitella ja he väärässä kun haluavat viestitellä?

Myönnän itse että inhoan puhelimessa puhumista, viestiin voi vastata silloin kun itse sopii ja myös esim tarkistaa/sopia aikataulut vaikka näkemisestä sopimiseen ja siten vasta vastata, että näkeminen silloin ja silloin sopii. Itse nään mielummin livenä vaikka kahvilla, toiset tuntuu että taas haluaisivat vaan juoruta puhelimessa. Mulla on melkein järjestäen huono hetki jos joku ex tempore soittaa ja olettaa että jätän kaiken ja juoruan tunnin. On niin sosiaalinen työkin että se puhelimessa roikkuminen on vaan raskasta: näkemisen sosialisointiin olen orientoitunut etukäteen ja itsestäni se on vaan rennompaa ja on enemmän siinä hetkessä ja oikeasti pystyn keskittymään siihen ystävään. On se kyllä vähän niin mennyt, että olen enemmän niiden kaverien kanssa tekemisissä jotka viestittelevät ja sovitaan säännöllisesti kahvittelu, kun niiden,

Olen samanlainen. Kaverit ovat samassa kaupungissa, noin 2-3 kilometrin säteellä ja olen sanonutkin etten halua tekstailua, vaan että tavataan vaikka kahvilla tai mennään kävelylle, enkä oleta että edes usein. Toisen näin viimevuonna kahdesti, toinen kerta oli kun minulla oli teatteriliput, toisen näin myös kahdesti, kun kutsuin kioskille kahville.

Johtopäätöksenä se, etteivät he halua olla läheinen kaveri, vaikka ollaan oltu, että jos ystävyys ei ole molemminpuolista, paras ottaa etäisyyttä.