Puheluihin vastaamattomat ystävät

Vierailija kirjoitti:

"Työ, lapset ja harrastukset ovat hyviä syitä olla vastaamatta. Ei kaikki ole eläkkeellä ilman mitään tekemistä odottamassa, että jos joku vain soittaisi. Jos nukkuu 8 h yöstä, tekee töitä 8 h päivässä ja ajaa töihin niin sitä aikaa jää aika vähän jos sen jälkeen haetaan lapset tarhasta, ajetaan kauppaan hakemaan ruokaa ja mennään harrastamaan jotain puhelin pukukopissa. "

No, kun mikään näistä ei ole hyvä syy olla ottamatta yhteyttä - muodossa, jos toisessa - ja kertoa, ettei ehtinyt vastaamaan tällä kertaa. Toiset ihmiset tulee huomioida. Jos toinen ihminen soittaa, on se toinen ihminen ajatellut tätä, jolle soittaa. Minä en itse turhaan soita, mutta jos joku ei vastaa eikä laita mitään selitettä, kyllä mä loukkaannun - ja pahasti.

Soittelijoita on niin suuri määrä, että jos vastaamattoman puhelun jälkeen ei ole itse vaivautunut laittamaan viestiä, jossa lyhyesti selitetään mistä oli kyse niin oletan, että asia meni ohi ja on turha soittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mä kyllä vastaan puheluihin, koska vain läheisimmillä ihmisillä on mun numero, mut viesteihin en vastaa läheskään aina, koska kaikenmaailman hyypiöt sarjatulittaa niillä. Saattaa olla, et olen muutaman kerran nähnyt jotain henkilöä joko baarissa tai erilaisissa tapahtumissa ja meistä on tullut Facebook-kavereita ja mitä nää tekee.. Alkaa saman tien lähettelemään mesen kautta koko elämäntarinaansa. Ajattelin olla yhteydessä heihin, koska tulevaisuudessa saattaisi olla mukavaa sopia somen kautta tapaaminen, mutta tällanen takertuva käytös lähes tuntemattomaan on niin luotaantyöntävää, että tulen äkkiä toisiin aatoksiin ja vaan lopetan vastaamisen. Se tuntuu sitten entisestään pahentavan viestitulvaa.

Miksi otat Facebook-kaveriksi jotain baarituttuja tai muita random tyyppejä jostain tapahtumista? 

Mulla pää tekee omaa analyysiaan koko ajan. Nämä ihmiset, jotka eivät vastaa yhteydenottoihin, siirtyvät välittömästi sinne laatikkoon: "ei tärkeät ihmiset."

Vierailija kirjoitti:

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Kiitos viestistäsi, jään miettimään sitä. Ehkä eniten häiritsee tosiaan se, että nämä henkilöt eivät voi kohteliaasti laittaa viestiä, että on huono jutella. He vain ohittavat asian.

- Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ette siis sopineet tarkkaa aikaa? Sopikaa tarkka aika ja laittakaa se kalenteriin. 

Ihan oikeasti? Mitä ystävyttä tuollainen on? Kun toista näköjään ahdistaa niin paljon ettei kykene vastaamaan saman päivän aikana tai soittaa itse takaisin, kun näkee toisen soittaneen. Ihan kuin joku lääkäriaika. 

Kun ystävyys muuttuu pelkäksi asioiden infoamiseksi se on sen lopun alkua. Kohta ei ole mitään infottavaa ja sitten se kirjoitteleminenkin jää. 

Siihen on syynsä, että yksinäisyys alkaa olla epidemia ja tuosta se lähtee. Ei vastata puheluihin, ei soiteta, ei mennä enää yhdessä lomille, ei kirjoiteta viestejä tai niihin ei vastata. Toinen kyllästyy ja ajattelee, että parempi olla yksin. 

Minulla näin keski-ikäisenä ei ole enää yhtään ystävää ja tuosta se lähti. Juuri tuosta. Että sovittiin kalenteriin jonkun toiveesta. No, se päivä tuli, mutta puhelua ei. Sitten muutama viesti ja vähitellen nekin jäi. Meni ehkä kymmenen vuotta ja jäljellä on tasan nolla ystävää. 

Olen tosin onnekas, koska minulla on oma perhe, lapsuuden perhe  ja anoppi joka soittaa ja vastaa ja jota tapaan, sekä mieheni sukulaiset joiden kanssa puhua kun tapaan heitä.

Exä ei vastannut puheluihin, koska tekstailu on paaaaljon helpompaa toisen naisen kainalosta.

Jos joku mun kavereistani on soittanut, mutta ei ole laittanut viestiä perään, että olisi tärkeää asiaa, en kovinkaan usein soita takaisin. En ole koskaan ollut puhelimessa viihtyvää tyyppiä, ja kaverini tietävät tämän. 

Ei nykyään tarvi puhua toisen kanssa koska on whatsapp sovellus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ette siis sopineet tarkkaa aikaa? Sopikaa tarkka aika ja laittakaa se kalenteriin. 

Ihan oikeasti? Mitä ystävyttä tuollainen on? Kun toista näköjään ahdistaa niin paljon et

Kuule voi olla kiireinen aikataulu ja ne puhelutkin on syytä laitta kalenteriin. Sen ei pitäisi mitenkään vaikuttaa ystävyyteen. Miksi on vaikeaa sopia puheluaika, jolloin molemmilla on tarpeeksi aikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään tarvi puhua toisen kanssa koska on whatsapp sovellus. 

Me kyllä soitetaan just whatsappilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ette siis sopineet tarkkaa aikaa? Sopikaa tarkka aika ja laittakaa se kalenteriin. 

Ihan oikeasti? Mitä ystävyttä tuollainen on? Kun toista näköjään ahdistaa niin paljon et

Sama kävi minulle, ei ole enää oikeastaan vanhoja ystäviä, tosin itsellä ei ole perhettäkään, vain ulkomailla muutamma ystävä joiden kanssa lähetellään ääniviestejä.

Minä näen vain kasvavaa pahoinvointia, yksinäisyyttä ja sosiaalisen median kulisseissa elettyä elämää tuossa. On todella typerää luopua ystävistä elämän ruuhkavuosina. Niitä tarvitaan sitten kun elämä koettelee paljon katkerammilla koettelemuksilla kuin uhmaikäisen kurahousuilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään tarvi puhua toisen kanssa koska on whatsapp sovellus. 

Me kyllä soitetaan just whatsappilla. 

Miksi kun whatsapilla voi lähettää viestin joka on vaivattomampaa ja helpompaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei nykyään tarvi puhua toisen kanssa koska on whatsapp sovellus. 

Me kyllä soitetaan just whatsappilla. 

Miksi kun whatsapilla voi lähettää viestin joka on vaivattomampaa ja helpompaa? 

No sata kertaa helpompaa on selittää se asia puhelimitse kuin näpytellä viestillä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä näen vain kasvavaa pahoinvointia, yksinäisyyttä ja sosiaalisen median kulisseissa elettyä elämää tuossa. On todella typerää luopua ystävistä elämän ruuhkavuosina. Niitä tarvitaan sitten kun elämä koettelee paljon katkerammilla koettelemuksilla kuin uhmaikäisen kurahousuilla.

Parempi olisi tavata kasvotusten kuin soittaa ja olla olematta puhelimella ympäri vuorokauden. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Mummolle tiedoksi, niin kuin lanka puhelin aikana niin myös nykyisin se soittaa uudestaan kenellä on asiaa. Vaikka nykyisin on kännykät niihinkään ei ole pakko vastata, eikä ole pakko soittaa takaisin vaikka näkee että joku on soittanut eikä pidä laittaa viestejä vaan se jolla on asiaa soittaa uudestaan tai laittaa viestin mitä oli asiaa 

Onko tosiaan noin, että ystävyyssuhteessa pitää osata toimia täysin toisen haluamalla tavalla ilman mitään ääneen keskustelua asiasta? Ja loukkaantuminenkin varmaan pitää jollain telepaattisilla aalloilla tavoittaa - tai sitten lukea vauvapalstaa.

Luulen että tietyntyyppisiä ihmisiä ei ole vain tarkoitettu toimimaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet ap tullut ikään, jossa jyvät erottuvat akanoista. Jos et tosiaan ole ihminen, joka soittelee maratonvuodatuksia joka viikko, niin kyse ei ole puhelimesta.

 

Kyse on siitä, että ennen läheiset ihmiset ovat muuttuneet. Heistä on tullut kukin milläkin tekosyyllä itsekkäitä (vaativa työ, lapset, tavoitteellinen harrastus, you name it) eikä teidän välillänne vallitse enää ystävyys.

 

Älä haaskaa aikaasi heihin, jotka kohtelevat sinua huonosti. Oikea ystävyys ei vaadi mahdottomia tai tunnu raskaalta, ja kun järjellä miettii, puhelimeen vastaaminen kivalle ihmiselle ei oikeasti kyllä vaadi yhtään mitään. Kyllä ystävä soittaa takaisin, ihan vaan siitä ilosta että saa puhua tärkeälle ihmiselle.

 

t. Mummo

Työ, lapset ja harrastukset ovat hyviä syitä olla vastaamatta. Ei kaikki ole eläkkeellä ilman mit

Näitä tekosyitä kuulee kyllä niin paljon. Nämä pienten lasten äidit ovat he, jotka todennäköisimmin vastaavat puheluihin. 

Suomessa on työajat, mutta kaikki on olevinaan 80h viikossa töissä. Kaikilla on muka 10 hengen suurperheet ja nekin lapset kaikki alle kouluikäisiä lapsia. Kaikki tekevät muka ruuat alusta alkaen ja suunnilleen jauhaa omat jauhot ja kirnuaa voit. Niin ja tietysti suurin osa on valmistumaisillaan arvokisoihin. 

Totuus on, että monella ei ole pieniä lapsia ja jos heillä on lapsia, niin nämä +12 lapset eivät todellakaan roiku äidin tai isän helmassa, niin ettei tämä voi puhua ystävien kanssa. Totuus on, että suurin osa ei harrasta mitään ihmeellistä ja jos harrastaa se on 4 tuntia viikossa maksimissaan. Moni ihan vaan kävelee ja silloin voi, jos halua on puhua puhelimessa samalla. Ihmisillä on muka aikaa mennä muutamaksi tunniksi kahville, muttei puhua puolta tuntia puhelimessa. 

4 tuntia viikossa harrastaminen ei ole mikään syy olla vastaamatta ystävän puheluun tai olla soittamatta takaisin. 13 vuotiaan teinin olemassa olo ei estä puheluihin vastaamista ja jos tekee 80 tuntista työviikkoa, siinä on ongelma ja se pitäisi ratkaista pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sovi puheluajat etukäteen. Vaikka nyt on kännykät, niin ei se sitä tarkoita, että olisi aikaa vastata puhelimeen milloin vain. 

Tätä yritin loppuvuodesta, kysyin onnistuisiko että soitellaan ystävän työaikatauluihin sopivana ajankohtana lähiaikoihina - hän vastasi että sopii hyvin, mutta ei sitten koskaan vastannut. Meidän piti suunnitella ensi kesän reissua yhdessä, vastaamattomuuden takia päätin skipata koko homman. En jaksa päivätolkulla kymmeniä tai satoja viestejä asiasta, joka hoituisi puhelussa max. puolessa tunnissa.

- Ap

Ette siis sopineet tarkkaa aikaa? Sopikaa tarkka aika ja laittakaa se kalenteriin. 

Ihan oikeasti? Mitä ystävyttä tuollainen on? Kun toista näköjään ahdistaa niin paljon et

Allekirjoitan tämän. Ollessani 41-vuotias, minulla oli puolison lisäksi kuusi läheistä ihmistä, joista kaksi luottoystävää. Kavereita siihen päälle kourallinen. Nykyään olen 53 ja minulla on vain oma isäni, jolle voin kertoa sydämen asioita. Olen onnellinen, että näemme joka viikko.

Minusta on erityisen ihanaa, kun toisen puolesta oletuksia tekemällä päätetään, mikä on riittävä syy olla vastaamatta puheluun. Eiköhän se ole ihan jokaisen oma päätös.