Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erimielisyys miehen kanssa, mies haluaa kaverit mukaan yhteiseen reissuun ja minä en
08.04.2024 |
Olen siis todella introvertti, jolla hieman asperger piirteitä. Olen myös luonteeltani hiljainen, pelkään muutoksia, rutiinit ovat tärkeitä ja että saan olla rauhassa ja paljon omaa aikaa. Kaipaan harvoin ystävien seuraa, koska työt ja puolison seura ja toisinaan perheen seura riittää itselleni vallan mainiosti.
Miesystäväni kyllä tietää, millainen olen luonteeltani ja hyväksyy sen.
Miesystäväni on haaveillut pitkään eräästä reissusta ulkomaille. Ollaan käyty pari kertaa ulkomailla, ja en mitenkään super paljon reissaamisesta nauti, mutta on siinä kivatkin puolensa.
Nyt miesystäväni on puhunut, että hänen ystäväpariskunta olisi myös kiinnostunut, jos tulisi meidän kanssa reissuun. Kyseinen mies on mieheni paras ystävä ollut aina ja hänelle tärkeä, kuin perheenjäsen. Olen tavannut tämän pariskunnan muutamia kertoja, tullaan toimeen, mutta he ovat todella ekstroverttejä ja äänekkäitä, ja minulla ei heidän kanssa juttu hirveästi leikkaa, ja olen todella uupunut parin tunnin näkemisestä, vaikka sinänsä ovatkin periaatteessa mukavia, muttei vaan kaveruuden kemiat kohtaa.
Ajatus kauhistuttaa. Oikeastaan stressaa ja ahdistaakin.
Olen sanonut ahdistuksestani miehelle. Hän vain tuumaa, että "No eihän se sitä tarkoita, että me siellä koko ajan yhdessä ollaan! Korkeintaan välillä ollaan yhdessä ja istutaan iltoja ja käydään syömässä ja jossain reissuissa."
Eli se tarkoittaa, että automatka lentokentälle yhdessä aamuyöllä, lentomatka yhdessä, hotellilla oloa yhdessä ja iltaisin syödään yhdessä. Eli aivan liikaa, aivan todella paljon.
Mies on haaveillut nimenomaan tästä kyseisestä reissusta koko elämänsä, ja haluaisi toteuttaa sen juuri minun kanssani, ja hänelle olisi tärkeää, että tähän reissuun tulisi myös ystäväpariskunta. Ei halua ilman minuakaan lähteä tai pelkästään kaveripariskunnan kanssa.
Sinällään en haluaisi olla hänen haaveidensa pilaaja. Hän on joustanut minun kanssani todella paljon, ja lähtenyt reissuun kanssani, mihin itse olen halunnut ja hän on tullut "mielikseni", mutta joustavasta ja avoimesta luonteestaan johtuen aina nauttinut reissuista jopa enemmän kuin minä. Eli minunkin varmaan olisi kannettava korteni kekoon.
Silti, reissu ei sinällään kiinnosta itseäni niin paljon, koska lentomatka on todella pitkä sinne ja stressaan kaikkea. Kuitenkin mieheni mieleksi olen halukas lähtemään.
Reissun tekee ahdistavaksi, koska kaveripariskunta tulisi mukaan ja haluaisin lähteä pelkästään mieheni kanssa. Kertakaikkiaan en jaksa niin äänekkäitä ihmisiä lomamatkalla, kenen kanssa en viihdy.
En nyt tiedä, mitä tässä tehdä. Suostuisitteko itse lähtemään pitkälle reissulle ihmisten kanssa, kenestä et pidä?
Kommentit (98)
En itse oikein jaksa asperger -piirteisiä ihmisiä. Lähipiirissäni on sellainen. Olen (pakon edessä ja mieheni mieliksi) matkustanut monestikin hänen seurassaan. Mieluiten menisin ilman. Eniten ärsyttää rutiinien tärkeys, joustamattomuus eli ei voida mennä tilanteen mukaan ja se, että kaikki pitää sanoa ääneen, koska ko. ihminen ei osaa lukea tilanteita ja elekieltä. Hyvä ap, että olet huomannut, että muutkin joustavat. Tämä mun lähipiirissä oleva asperger ei edes huomaa miten mutkille muut vetävät itseään hänen takiaan. Tilanteessasi joustaisin ja ottaisin tuttavat mukaan ihan rakkaudesta ja kunnioituksesta miestä kohtaan ja koittaisin kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän käy sääliksi miesystävääsi.
Olisiko joku matkakompromissi mahdollinen? Pitkä viikonloppu jossain, missä riittää paljon nähtävää? Berliini tai Praha esimerkiksi. Pidemmälle lomalle voisitte sitten mennä kahdestaan.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö ihan suoraan sanomaan että olet todella introvertti ja että sinulla asperger piirteitä ja kaipaat paljon omaa aikaa? Siis sanoa tämä sille ystäväpariskunnalle joka ilmeisesti on sinne reissuun nyt lähdössä mukaan? Sanot että se ei tarkoita että mökötät tai osoitat mieltä jos välillä vetäydyt omiin oloihin vaan että nautit reissusta omalla tavallasi ja välillä haluat olla ihan yksin ja olisi kivakin jos miehesi tekisi asioita pelkästään tämän pariskunnankin kanssa ilman sinua. Että se ei haittaavaan päinvastoin.
Kun saisi puhuttua nämä niin varmaan yhteinen lomareissukin olisi ihan mukava kokemus eikä sinua ahdistaisi kun tiedät ettei sinulta vaadita liikaa.
Olen siis todella introvertti, jolla hieman asperger piirteitä. Olen myös luonteeltani hiljainen, pelkään muutoksia, rutiinit ovat tärkeitä ja että saan olla rauhassa ja paljon omaa aikaa. Kaipaan harvoin ystävien seuraa, koska työt ja puolison seura ja toisinaan perheen seura riittää itselleni vallan mainiosti.
Miesystäväni kyllä tietää, millainen olen luonteeltani ja hyväksyy sen.
Olet jo iso tyttö, tule pois sieltä omalta mukavuus alueeltasi! Aikuisuus ei ole paikka, johon ihmiset tulevat esittämään joululahjalistoja siitä, kuinka muiden heitä pitäisi kohdella!
Tuhannen taalan paikka alkaa käsitellä hylkäämispelkoasi. Sillä siitähän on kyse. Et uskalla ilmaista itseäsi rehellisesti, et uskalla kunnolla ilmaista tahtoasi, tunteitasi ja mielipiteitäsi koska pelkäät että mies vielä jättää jos olet "liian vaikea". Kirjoita miehelle vaikka kirje että saat tarpeeksi painokkaasti kerrottua asiat, ettei menisi hissukkamaiseksi anteeksipyytelyksi jossa sanomisesi, äänenpainosi ja eleesi ovat täydessä ristiriidassa eikä mies voi tällöin mitenkään ymmärtää. Ja jos mies jotenkin suuttuu siitä ettet pysty lähtemään mukaan, niin on kyllä pelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suostuisin. Olen valinnut parisuhteen tavakseni elää. Silloin ei voi vain ns nuolla kermoja kakun päältä vaan välillä joutuu syömään sitä pohjaakin.
Vaimo since -98
Kuulostat ikävältä matkaseuralta. Pidätkö miestäsi omaishoitajana, taakkojesi kantajana?
Mies haluaa hauskaa matkaseuraa ja joutuu pallottelemaan/tasapainoilemaan sinun, potilaan, ja ystäviensä välillä.
Ei näytä hyvältä jatkoa ajatellen; ahdistuuko yhdessä sun kaa vai jatkaako ystävyyttä muiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö ihan suoraan sanomaan että olet todella introvertti ja että sinulla asperger piirteitä ja kaipaat paljon omaa aikaa? Siis sanoa tämä sille ystäväpariskunnalle joka ilmeisesti on sinne reissuun nyt lähdössä mukaan? Sanot että se ei tarkoita että mökötät tai osoitat mieltä jos välillä vetäydyt omiin oloihin vaan että nautit reissusta omalla tavallasi ja välillä haluat olla ihan yksin ja olisi kivakin jos miehesi tekisi asioita pelkästään tämän pariskunnankin kanssa ilman sinua. Että se ei haittaavaan päinvastoin.
Kun saisi puhuttua nämä niin varmaan yhteinen lomareissukin olisi ihan mukava kokemus eikä sinua ahdistaisi kun tiedät ettei sinulta vaadita liikaa.
Olen siis todella introvertti, jolla hieman asperger piirteitä. Olen myös luonteeltani hiljainen, pelkään muutoksia, rutiinit ovat tärkeitä ja että saan olla rauhassa ja paljon omaa aik
Ei tässä nyt ole pelkästään kysymys siitä, että miesystävä tietää ja hyväksyy. Tai siis, hyväksyy ja hyväksyy. Häntä varmaan arjessa ei juurikaan vaivaa piirteesi, eivätkä ne ole iso ongelma, tapaa kavereitaan enimmäkseen varmaan itsekseen tai sitten juuri noin, että olette hetken kimpassa ja sinä olet hiljaa ja lepäilet sen jälkeen. Miksi tämä miestäsi vaivaisikaan, helppo hyväksyä.
Sitten on näitä muita asioita, jotka ovat nekin isoja elämässä, kuten joku unelmien reissu isommassa porukassa, jonka kanssa haluaa elämää jakaa, jotka ovat myös miehelle tärkeitä. Näyttää nyt siltä, että vaikka miehesi sinällään kyllä hyväksyy piirteesi hän kuitenkin toivoo, että näissä voisit joustaa ja joku yhteinen kompromissi löytyy. Eihän hän muuten olisi koko juttua ehdottanut edes.
Se on nyt vähän ongelma, että et heti reagoinut asiaan suoraan, vaan olet jättänyt miestä käsitykseen, että ehkä tämä nyt voi onnistuakin. Sen suurempi hänen pettymyksensä on, ellei, joten en vitkuttelisi asian käsittelyssä. En antaisi toisen hehkuttaa mahdollista reissua ja kuuntelisi vain passiivisena toivoen, että mies siitä ymmärtää. Hän ei halua ymmärtää, koska toivoo asian olevan toisin.
Ja ikävä kyllä onhan sitäkin mietittävä, että onko sitten aina sen seurallisemman ymmärrettävä ja jätettävä omakin elämä kituliekille.
Vierailija kirjoitti:
Tuhannen taalan paikka alkaa käsitellä hylkäämispelkoasi. Sillä siitähän on kyse. Et uskalla ilmaista itseäsi rehellisesti, et uskalla kunnolla ilmaista tahtoasi, tunteitasi ja mielipiteitäsi koska pelkäät että mies vielä jättää jos olet "liian vaikea". Kirjoita miehelle vaikka kirje että saat tarpeeksi painokkaasti kerrottua asiat, ettei menisi hissukkamaiseksi anteeksipyytelyksi jossa sanomisesi, äänenpainosi ja eleesi ovat täydessä ristiriidassa eikä mies voi tällöin mitenkään ymmärtää. Ja jos mies jotenkin suuttuu siitä ettet pysty lähtemään mukaan, niin on kyllä pelle.
Tuskin mies suuttuu, eiköhän tuo ole pelkästään helpottunut, että saa lähteä kaikessa rauhassa ilman että täytyy koko ajan miettiä, miten nainen nyt murtuu, kun ei saa olla matkassa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten huomaat palstamammoilla on lähes aina oma kärkäs mielipiteensä kerrottavana (ja kommenteissa menee usein jopa tappeluksi) :D Itse tiedät suhteesi parhaiten, tsempit
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin. Olen valinnut parisuhteen tavakseni elää. Silloin ei voi vain ns nuolla kermoja kakun päältä vaan välillä joutuu syömään sitä pohjaakin.
Vaimo since -98
Ei parisuhde velvoita matkustamaan muiden pariskuntien kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pystyisitkö ihan suoraan sanomaan että olet todella introvertti ja että sinulla asperger piirteitä ja kaipaat paljon omaa aikaa? Siis sanoa tämä sille ystäväpariskunnalle joka ilmeisesti on sinne reissuun nyt lähdössä mukaan? Sanot että se ei tarkoita että mökötät tai osoitat mieltä jos välillä vetäydyt omiin oloihin vaan että nautit reissusta omalla tavallasi ja välillä haluat olla ihan yksin ja olisi kivakin jos miehesi tekisi asioita pelkästään tämän pariskunnankin kanssa ilman sinua. Että se ei haittaavaan päinvastoin.
Kun saisi puhuttua nämä niin varmaan yhteinen lomareissukin olisi ihan mukava kokemus eikä sinua ahdistaisi kun tiedät ettei sinulta vaadita liikaa.
Olen siis todella introvertti, jolla hieman asperger piirteitä. Olen myös luonteeltani hiljainen, pelkään muutoksia, rutiinit ovat tärkeitä ja että saan olla rauhassa ja paljon omaa aik
Voisitko myös sinä hyväksyä sen, että miehesi haluaa elää hyvän elämän? Vaikka hän matkustelisi muiden kavereiden, ehkä jopa uuden naisystävänä kanssa, kun sinä olet yksin kotona onnellisena rutiiniesi kanssa.
Kiitos taas paljon vastauksista.
Sanoin toki heti miehelleni sen, että kun hän sanoi, että kaveripariskuntakin tulee, niin sanoin, ettei se kuulosta hyvältä ajatukselta ja haluan mennä vain hänen kanssaan.
Mies tuumasi sitten siihen, ettei me kaikkea aikaa nyt vietetä keskenämme. Sitten ehkä jäädyin ja kuuntelin miehen ajatukset ja koitin sulatella asiaa. Emme asiasta ole nyt puhuneet.
Ajattelin tuota kirjeasiaa. Että kirjoittaisin ajatukseni ylös ja pelkoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin. Olen valinnut parisuhteen tavakseni elää. Silloin ei voi vain ns nuolla kermoja kakun päältä vaan välillä joutuu syömään sitä pohjaakin.
Vaimo since -98
Ei parisuhde velvoita matkustamaan muiden pariskuntien kanssa.
Huoh, niin parisuhde ei velvoita yhtään mihinkään.
Vaimo since -98
Jättäisin kulliotuksen. Siinäpähän toteuttakoot unelmiaan kaverinsa ja senhuoran kanssa.
Ja toki sanoin, että koen raskaana, että hänen kaverinsa tulisivat, koska ovat todella äänekkäitä ihmisiä ja se kuulostaa minusta ahdistavalle ajatukselle lähteä heidän kanssaan reissuun. Mies tuumasi siihen, että "Te ette joo oo kyllä kauhean samanhenkisiä, mutta eihän me kaikkea aikaa olla yhdessä."
Olen myös asberger ja introvertti . Itse lähtisin kyllä matkalle , mutta tekisin selväksi kaikille , että sovitaan päivät ja tekemiset koska tavataan porukalla ja että haluat myös rauhallista omaa aikaa miehen kanssa kahdestaan sekä yksinkin . Ottaisin korvatulpat mukaan ja kirjan sekä tekisin vaikka itsekseni kävelylenkkejä . Yhteiset hetket porukalla rajoittaisin pariin tuntiin kerrallaan ja mies saisi jäädä viettämään ystäviensä kanssa aikaa aina kun haluaa . Kertoisin avoimesti että jaksan näin parhaiten ihmisiä ja reissua ja saan siitä enemmän irti .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suostuisin. Olen valinnut parisuhteen tavakseni elää. Silloin ei voi vain ns nuolla kermoja kakun päältä vaan välillä joutuu syömään sitä pohjaakin.
Vaimo since -98
Ei parisuhde velvoita matkustamaan muiden pariskuntien kanssa.
Parisuhteessa voi seistä miehen selän takana piiska kourassa vaatimassa paljon tekemättä itse mitään? On toisaalta totta, että parisuhteet muistuttaa nykyään lähinnä sukupuolten välistä sotaa, jossa on niitä pelkkiä oikeuksia, mutta ei mitään "velvollisuuksia" toisiaan kohtaan.
Ilkeily nyt ei kumminkaan vie mitään asiaa eteenpäin, eli vaikka olen 100 pros extrovertti, ymmärrän apta silti. En tietysti samoista lähtökohdista, eli siis rutiinien säilyttämisen tms. vaan siltä kantilta, että jaksaisinko oikeasti jollain unelmareissulla alkaa sovittelemaan menemisiä miehen kaverien kanssa. Eri asiahan nimittäin olisi, jos oltaisiin lähdössä reissuun MOLEMPIEN ystävien kanssa, siis pariskunnan, jotka molemmat kokevat ystäviksi ja läheisiksi.
Sovittelemista ei voi mitenkään estää edes kahdestaan, aina ei molempia huvita sama juttu just samalla hetkellä, saati sitten neljän porukassa. Ja jos etukäteen asetelma on semmoinen, että on kolme keskenään hyvää ystävää, jotka vielä ovat reippaita ja sanavalmiita ja yksi, joka vähän vetäytyy ja on hiljainen, niin ei siinä tarvitse ihmetellä, kenen eduksi sovittelut ja neuvottelut menevät.
Entä jos ap olisi esittänytkin asian hieman toisin: mies vaatii, että otamme unelmamatkalle kälättävän, päsmäröivän kaveripariskunnan? Nimittäin kuvaus yhteisesti hetkistä ei vaikuta siltä, että sen kummemmin mies kuin kaveripariskunta osaisi ottaa huomioon apn luonnetta tai antaa tilaa.
Alue: Aihe vapaa
Miehen kannattaisi sanoa suoraa, että jää kotiin, hän haluaa elää elämäänsä eikä varjella sinua muutoksilta. Neurologinen sairautesi rajaavat nyt kahden ihmisen elämän elämättömäksi ja mies tulee vielä katumaan sitä isosti.