Erimielisyys miehen kanssa, mies haluaa kaverit mukaan yhteiseen reissuun ja minä en

Ap älä lähde. Minäkin olen hyvin introvertti ja pidän ajatusta kavereiden kanssa matkailusta huonona. Tai siis itselleni huonona ja täysin epäsopivana. Olen kaksi kertaa antanut mahdollisuuden kaveripariskuntamatkalle, ja ne ovat kaksi epäonnistuneinta matkaa joita olen tehnyt - ja olen matkustellut ulkomailla monia kymmeniä kertoja. Enää en edes harkitsisi. Nyt kun olen sinkku matkustelen vain yksin.

Sama ongelma täällä. Olen itse samanlainen kuin sinä. Meillä taas miehen ystäväpariskunta pyysi meitä muutamaksi päiväksi loma-asunnolleen kesällä. Tulen kyllä heidän kanssaan toimeen, mutta en erityisesti välitä mistään 24/7 ajanvietosta heidän kanssaan. Tai kenenkään muunkaan kanssa. Kaikkein eniten kuitenkin inhoan majoittumista jonkun toisen luona, varsinkin jonkun minulle puolitutun.

Olen tässä miettinyt pitkään, mitä keksisin tekosyyksi, ettei tarvitse mennä. Ja tullut lopputulokseen, että parasta sanoa suoraan, että en halua majoittua kenenkään luona enkä viettää päiväkausia ihmisten kanssa, ennenkuin opin heitä paremmin tuntemaan. Olen sellainen kuin olen, jos se ei kelpaa, ei voi mitään.

Ukkoa ei siis paljon sun mielipiteet kiinnosteleet kun oli jo sopinut asian sulta kysymättä, vaikka osallistut kaiketi omien kustannustesi maksamiseen. Ja vaikka et osallistuisikaan, on outoa, että matkalle lähteekin yllättäen muitakin. En lähtisi.

Vierailija kirjoitti:

Tää "introverttiys" on nykyään näköjään vissiin hyväksyttävä syy kaikelle huonolle käytökselle ja omaehtoiselle syrjäytymiselle... Mä olen ihan tutkitusti introvertti, ja pystyn aivan normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa ihan niin paljon kun tarve vaatii. Se, että ap olet omaehtoisesti syrjäytymässä on sinun valintasi, voit toki valita myös toisin ja ihan tarkoituksellisesti estää sitä hakeutumalla muiden ihmisten seuraan ja opettelemalla hyväksymään muiden erilaisuuden Ja jopa nattimaan siitä. Itesllä ei yleensä ole paljon sanottavaa isoissa porukoissa, mutta kiva siinä on olla mukana ja kuunnella muita. Ekstroverttiyskään ei ole sen kummempaa (parempaa/ huonompaa) kuin introverttoys, vain toisenlaista. 

Juu en tiedä, missä ja miten sinun "introverttiyttäsi" on tutkittu, mutta kovin kummoisesti ei näy sinun elämääsi vaikuttavan. Kuulostat todella alentuvalta, etkä selkeästikään ymmärrä, mikä on introvertin kokemus ihmisistä ja seuranpidosta. Ei siinä ole mitään sellaista, mitä voisi vaan "opetella", ihan naurettava ajatuskin. Itse olen myös introvertti ja tykkään kyllä ihmisistä, mutta ihan mukavienkin ihmisten kanssa vietetyn päivän jälkeen olen myös fyysisesti todella todella väsynyt. Mulla on myös 2 parasta ystävää, jotka ovat todella ekstroverttejä ja ihan samalla tavalla väsyn heidän seurastaan, vaikka ovat oikeasti minulle rakkaimpia ihmisiä maailmassa.

Älä puhu sellaisesta, mistä et mitään tiedä. Lisäät vain turhaa vastakkainasettelua ja lietsot ajatusta, että introverttiys olisi oma valinta ja huonoa käytöstä, josta tulee opetella pois.

"Eli se tarkoittaa, että automatka lentokentälle yhdessä aamuyöllä, lentomatka yhdessä, hotellilla oloa yhdessä ja iltaisin syödään yhdessä. Eli aivan liikaa, aivan todella paljon."

Hotellilla oloa yhdessä ja iltaisin syödään yhdessä. Näihin sinun ei ole mikään pakko osallistua. Eli jää matkat, joissa voi esim nukkua. 

Olen itse introvertti ja asperger. Tämä on tough love neuvo jota tässä keskustelussa ei kaivata, mutta lähtisin matkalle. Ja olen lähtenytkin. Se epämukavuusalue on valitettavasti kasvattanut, opettanut toimimaan sosiaalisissa ympyröissä ja liioittelematta ehkäissyt mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Joten oma mielipiteeni on, että aina kaiken ei tarvitse olla kivaa ja helppoa. Kun kyseessä on oletettavasti hyvin kallis matka, täytyy tasapainotella itsensä kehittämisen/parisuhteeseen panostamisen ja kärsimyksen välillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse introvertti ja asperger. Tämä on tough love neuvo jota tässä keskustelussa ei kaivata, mutta lähtisin matkalle. Ja olen lähtenytkin. Se epämukavuusalue on valitettavasti kasvattanut, opettanut toimimaan sosiaalisissa ympyröissä ja liioittelematta ehkäissyt mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä. Joten oma mielipiteeni on, että aina kaiken ei tarvitse olla kivaa ja helppoa. Kun kyseessä on oletettavasti hyvin kallis matka, täytyy tasapainotella itsensä kehittämisen/parisuhteeseen panostamisen ja kärsimyksen välillä.

Kiitos, ihana sinä! Olen se, joka aiemmin ketjussa kertoi, ettei niin mielellään matkustaisi lähipiirinsä aspergerin kanssa. Raskainta hänen kanssaan matkustamisessaan on juuri se, että kaikkien muiden pitää pyrkiä varmistamaan, että hän saa pysyä mukavuusalueellaan. Ettei hänen tarvitse kokea uusia ruokia, aikataulumuutoksia jne. Olisi mahtavaa, jos hän suostuisi välillä vaikka vetäytymään yksin lukemaan kirjaa, mutta ei. Tai menisi syömään muualle, jos ruoka pelottaa. Mutta ei, hän haluaa kaikkeen mukaan, mutta omilla ehdoillaan. Me muut joustamme ja varomme suututtamasta. Hän kun tuppaa ottamaan loukkauksena sen, jos tehtäisiin välillä muidenkin mieliksi ja hän olisi se joka joustaa.

Eniten kävi aloituksessa silmiin että miehen ystävä on tosi läheinen, kuin perheenjäsen, ja silti olet tavannut hänet vain pari kertaa? 

Olen itse enimmäkseen soolomatkailija kun en jaksa enää lomalla tehdä kompromisseja, saa nukkua ja olla liikkellä just siihen aikaan kun haluaa. Joskus kyllä miehen tai kaverinkin kanssa reissuun. Ollaan siitä omituisia että vietetään lomat sekä yksin että yhdessä, tekee meille hyvää kun saa tovin hengähdystaukoa. 

Mutta eihän tuossa auta kuin keskustella ja tehdä päätös itse ja yhdessä. 

Ap, anna nyt miehellesi  tilaisuus nauttia matkastaan, eikö olisi jo hänen vuoronsa, jos hän on tähän asti sietänyt sinun jäykkyyttäsi ja rutiinejasi. Ehkä hän ei ole nauttinut niistä matkoista lainkaan kanssasi ja haluaa nyt vaihteeksi vähän iloisempaa ja positiivisempaa seuraa. Kuten kerroit,  toinen pariskunnasta on hänen paras ystävänsä. Ja kuten joku tuolla aiemmin kertoi, meilläkin on matkustelu porukassa yksi joka oikuttelee ja on hankala, mutta siedämme häntä, koska hän on erään mukavan ihmisen puoliso. Kaikki me joskus joudumme toimimaan omalla epämukavuusalueillamme. mutta jos rakastat miestäsi, eikö olisi nyt sinun vuorosi joustaa.  Ja kyllä sitä omaa aikaa voi noilla yhteisillä matkoillakin ottaa.

Jäisin reissuta pois ja mies menköön kavereidensa kanssa. En maksaisi matkaa, jos tiedän etten siitä nauttisi. 

Vierailija kirjoitti:

Tää "introverttiys" on nykyään näköjään vissiin hyväksyttävä syy kaikelle huonolle käytökselle ja omaehtoiselle syrjäytymiselle... Mä olen ihan tutkitusti introvertti, ja pystyn aivan normaaliin kanssakäymiseen ihmisten kanssa ihan niin paljon kun tarve vaatii. Se, että ap olet omaehtoisesti syrjäytymässä on sinun valintasi, voit toki valita myös toisin ja ihan tarkoituksellisesti estää sitä hakeutumalla muiden ihmisten seuraan ja opettelemalla hyväksymään muiden erilaisuuden Ja jopa nattimaan siitä. Itesllä ei yleensä ole paljon sanottavaa isoissa porukoissa, mutta kiva siinä on olla mukana ja kuunnella muita. Ekstroverttiyskään ei ole sen kummempaa (parempaa/ huonompaa) kuin introverttoys, vain toisenlaista. 

No ei ole. Et selvästikään tiedä yhtään, mistä puhut, olet tutkittu, eli et. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, anna nyt miehellesi  tilaisuus nauttia matkastaan, eikö olisi jo hänen vuoronsa, jos hän on tähän asti sietänyt sinun jäykkyyttäsi ja rutiinejasi. Ehkä hän ei ole nauttinut niistä matkoista lainkaan kanssasi ja haluaa nyt vaihteeksi vähän iloisempaa ja positiivisempaa seuraa. Kuten kerroit,  toinen pariskunnasta on hänen paras ystävänsä. Ja kuten joku tuolla aiemmin kertoi, meilläkin on matkustelu porukassa yksi joka oikuttelee ja on hankala, mutta siedämme häntä, koska hän on erään mukavan ihmisen puoliso. Kaikki me joskus joudumme toimimaan omalla epämukavuusalueillamme. mutta jos rakastat miestäsi, eikö olisi nyt sinun vuorosi joustaa.  Ja kyllä sitä omaa aikaa voi noilla yhteisillä matkoillakin ottaa.

Miehelle tilaa viettää aikaa aikuisten kanssa ja aloittajalla aikaa kirjoitaa se oma elämä läpi mitä hän siltä oikein haluaa. Haluaako hän olla aikuinen vai lapsi. eli kummankin olisi hyvä pitää pieni tauko "parisuhteessta".

Vierailija kirjoitti:

Ap älä lähde. Minäkin olen hyvin introvertti ja pidän ajatusta kavereiden kanssa matkailusta huonona. Tai siis itselleni huonona ja täysin epäsopivana. Olen kaksi kertaa antanut mahdollisuuden kaveripariskuntamatkalle, ja ne ovat kaksi epäonnistuneinta matkaa joita olen tehnyt - ja olen matkustellut ulkomailla monia kymmeniä kertoja. Enää en edes harkitsisi. Nyt kun olen sinkku matkustelen vain yksin.

Voin vaan kuvitella millaista on lähteä matkalle ihmisen kanssa joka on pelkkä perässä vedettävä. Joudut ikään kuin vanhemman rooliin koko matkan ajaksi. 

"Ilkeily nyt ei kumminkaan vie mitään asiaa eteenpäin, eli vaikka olen 100 pros extrovertti, ymmärrän apta silti."

Realismi on yleensä negatiivista ja se totuus voi satuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Eniten kävi aloituksessa silmiin että miehen ystävä on tosi läheinen, kuin perheenjäsen, ja silti olet tavannut hänet vain pari kertaa? 

Olen itse enimmäkseen soolomatkailija kun en jaksa enää lomalla tehdä kompromisseja, saa nukkua ja olla liikkellä just siihen aikaan kun haluaa. Joskus kyllä miehen tai kaverinkin kanssa reissuun. Ollaan siitä omituisia että vietetään lomat sekä yksin että yhdessä, tekee meille hyvää kun saa tovin hengähdystaukoa. 

Mutta eihän tuossa auta kuin keskustella ja tehdä päätös itse ja yhdessä. 

En minä tapaa mieheni läheistä ystävää vaan mies tapaa hänet ilman minun seuraani. Pari kertaa olen vaan tavannut muodollisesti. Eri 

Olisi mielenkiintoista kuulla miten ap toivoo matkan etenevän jos he lähtisivät sille kaksin? 

Kun te kerran olette jo kaksin matkustelleet ja sinä et juurikaan ole matkoista nauttinut ainoa vaihtoehto on ottaa puheeksi, että mies lähtee matkalle kaveripariskunnan kanssa ja ap jää kotiin, kun kerran kyseessä on miehen pitkäaikainen haave. Ap tiedät itsekin sen, että olisit kivi miehen kengässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ja mies kyllä tietää ja on nähnytkin, millainen olen kaveripariskunnan kanssa. Muutun ujoksi, hiljaiseksi, pidättäytyväksi, ja tarkkailijan rooliin. Seuraan puheensorinaa, naurua, tuhatta vitsiä, ja itse vaan hymähtelen vieressä. Kyläreissun jälkeen makaan pari tuntia hiljaa pimeässä.

Mies on toki sanonutkin, "Ymmärrän kyllä hyvin, että et ole ihan 'Teean' ja 'Kallen' kaltainen, ettette oikein ole samankaltaisia." siis ymmärtäen sen kyllä sanookin ja hyväksyen, mutta silti ei tajua, että en halua heidän kanssaan olla viikkoa, tai 1,5 viikkoa lomalla. 

Ikävää, että mies ei ymmärrä sun erityistarpeita. Että kyse on isommasta jutusta kuin "en vaan tykkää". Kyse ei ole haluamisesta, vaan ihan neurologisesta pystymisestä. Ja sitä mies ei nyt ymmärrä.

Älä missään tapauksessa lähde matkalle noiden kanssa, koska sulle matka olis vaan hajottava kokemus. Jollakin tavalla sun täytyy tehdä tuo selväksi miehellesikin. Tai vaan tehdä niin, että et lähde. 

Sehän tosta tekee vaikean, että neurotyypillinen ja joustava vaan ei oikeasti tajua. Ja olet ilmeisesti liian kiltti/ahdistustraumainen pystyäksesi tuota rautalangasta vääntämään. Mutta tee nyt palvelus itsellesi. 

Miehesi haluaa sinut kärsimään mukaan ja vähättelee sitä. Hieno tyyppi... ja ei, ei sinun ole pakko lähteä tuohon reissuun mukaan. 

Itse olen todennäköisesti tuollaisen puheliaan pariskunnan toinen osapuoli, olisi kurjaa jos joku joutuisi pakolla kärvistelemään samassa seurassa.

Kuvailusi itsestäsi kuulostaa hyvin samanlaiselta kuin miten itseäni kuvailisin (lukuunottamatta se, että itse tykkään kyllä matkustaa, mutta siinä mahdollisella seuralla todellakin on väliä), ja minusta homma on niin, että on suorastaan todella väärin mieheltäsi painostaa sinua tuollaiseen. Jos miehellesi on ihan välttämätöntä saada ne kaverit mukaan niin toteat vain, että valitettavasti et halua itse lähteä mukaan sillä kokoonpanolla, ja voi toki silti mennä halutessaan kavereiden kanssa. Mikä järki sinun on mennä, jos mahdollisesti ainoastaan ahdistut, tulet kiukkuiseksi etkä juuri itse nauti, ja sen näkevät muutkin. Näin minulla olisi, jos joutuisin lähtemään matkaan extro-pariskunnan kanssa, vaikka olisivatkin muutoin ihan ok mutta 'vibat' hyvin erilaiset.