Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Minua jaksaa sitten huvittaa nämä ohjeet, että tavatkaa äitiä ilman lasta/lapsia. Mihin se äiti ne lapset yhtäkkiä saa? Minulla oli kotihoitovuosina ainoa mahdollisuus mennä Ikeaan ja pitää lapsivapaata se 45-60 minuuttia. Sinne Ikean kahvilaanko olisin sopinut treffit?

Siinä tapauksessa meillä on yhteinen huvituksen aihe. Mun on mahdotonta käsittää näitä "Äiti on ystäväni, ei lapsi" - kommentteja. Ihan kuin se lapsi olisi jokin kamala peto, johon ei voi tikullakaan koskea, saati vastaanottaa kuvia, joita ei välttämättä ole pakko edes avata. Mulla itselläni ei ole lapsia, joten mun äiti-ystävien tenavista on tullut mulle tosi läheisiä. Jos haluaa oikeasti ystävyyden säilyvän, olisi hyvä luoda suhde myös siihen ystävän lapseen:) 

N27

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pienten lasten äitejä on paras nähdä siten, että lapset eivät ole läsnä. Virkistää äitiäkin ihan eri tavalla.

Ihan pieni lapsi (kuten tässä) ei voi vielä olla erossa äidistään plus mihin se lapsi niin vain laitetaan?

 

 

Isälle.

 

Luitko aloituksen?

Eikä se isä välttämättä pysty sitä lasta/lapsia hoitamaan esimerkiksi töiden takia silloin, kun se ajankohta ystävälle sopisi.

 

 

Vastasin kommenttiin jossa puhuttiin pienten lasten äideistä, ei juuri aapeen ystävästä. Valtaosalla lapsista on isä.

Ai. Minun ystävieni kohdalla tuo toimii joka kerta. Lapset ovat isällään kun äiti tekee jotain ilman niitä lapsia, kuten vaikka tapaa ystäviään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.

On multa löytynytkin sympatiaa, mutta ei sitäkään ikuisesti riitä kun puheenaihe on yksi ja sama. Olen jo monet kerrat toivotellut tsemppiä ja parempia unia. En minä osaa neuvoa mitä itkevän vauvan kanssa pitää tehdä öisin! Kiusallista joutua jatkuvasti tilanteeseen, jossa pitäisi osata kommentoida jotain järkevää.

Ap

Onko ystäväsi pyytänyt neuvoja? Todennäköisesti haluaa vain kertoa arjestaan, jonka tärkein asia on nyt se vauva.

Ai. Minun ystävieni kohdalla tuo toimii joka kerta. Lapset ovat isällään kun äiti tekee jotain ilman niitä lapsia, kuten vaikka tapaa ystäviään.

Vai niin. No se ei ole enää niin yksinkertaista, jos isällä onkin poikkeavat työajat, äidillä on poikkeavat työajat, jollakulla lapsista on jokin sairaus tai kaikki lapset sairastaa, yksi lapsista harrastaa yhtäällä ja toinen toisaalla tms.

Mitä nämä sinun ystäväsi tekevät? Onko äiti aina vaan kotona ilman mitään kontaktia työelämään vai onko he 8-16 töissä kaikki, lapsilla ei ole harrastuksia, kukaan ei sairasta jne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.

On multa löytynytkin sympatiaa, mutta ei sitäkään ikuisesti riitä kun puheenaihe on yksi ja sama. Olen jo monet kerrat toivotellut tsemppiä ja parempia unia. En minä osaa neuvoa mitä itkevän vauvan kanssa pitää tehdä öisin! Kiusallista joutua jatkuvasti tilanteeseen, jossa pitäisi osata kommentoida jotain järkevää.

Ap

Onko ystäväsi pyytänyt neuvoja? Todennäköisesti haluaa vain kertoa arjestaan, jonka tärkein asia on nyt se vauva.

Eli pitää ystäväänsä jonain terapeuttina jolle voi oksentaa arjen tylsät jutut kun muuten on yksinäinen. Viis tasavertaisesta ja molemminpuolisesta ystävyydestä; minä minä minä ja minun juttuni, nyt kuuntelet.

"En ole se jolle vastaat, mutta se että haluaa keskustella asioista ystävänsä kanssa ei tarkoita että kaipaa huomiota itselleen. Sulla taitaa olla tosi omituisia ystävyyssuhteita."

Juu, minulla on sellaisia ystävyyssuhteita, joissa saa ihan vapaasti kertoa, jos joku hiertää, ja kaikilla saa olla omat kiinnostuksenkohteet ja elämän eri tapahtumista saa puhua. Joskus vaihtoon lähteminen on ollut jollekin iso osa elämää, jotkut on perheellisiä, osa sinkkuja aktiivisesti treffeillä käyviä, jotkut on taiteellisia, toiset tyypillisiä kirjanpitäjätyyppejä. Ja kaikki kyllä jakaa ihan avoimesti mitä haluaa, ja saa sitten tukea ja tsemppiä muilta. Ehkä ne on joidenkin mielestä omituisia ystävyyssuhteita. Niin, ja en ole itse vielä äiti :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos haluaa nähdä ystäväänsä ja jutella tämän kanssa on mielestäsi itsekäs ja traumatisoitunut jos ei pidä siitä että lapsi vie hillumisellaan kaiken huomion eikä juttelusta tule mitään?"

 

Aikuisena ihmisenä? Kyllä. Sitä mieltä olen. Joku teiniäitiys on sitten erikseen, silloin ollaan psykologisessa kehityksessä vielä sellaisessa narsistisemmassa vaiheessa. Mutta nyt ystäväsi on äiti, ja hänen prioriteettinsa on nyt lapsen kasvattaminen. Toki saat surra sitä entistä ystävyyssuhdetta, joka on nyt muuttunut, ja tulee muuttumaan lapsen eri vaiheiden läpi, mutta ei se ole lapsen vika, eikä ystäväsikään. Sinun on vaan nyt aika oppia uusi rooli elämässä ja erilainen asema ystäväsi elämässä.

 

 

Minun prioriteettini on hevosten kasvattaminen ja kouluttaminen, mutta puhun yleensä aivan eri asioista niiden ystävieni

Hienoa, onnea hevospuuhiin. Toivottavasti sentään jollekin voit niistäkin puhua :)

Vierailija kirjoitti:

Ai. Minun ystävieni kohdalla tuo toimii joka kerta. Lapset ovat isällään kun äiti tekee jotain ilman niitä lapsia, kuten vaikka tapaa ystäviään.

 

Vai niin. No se ei ole enää niin yksinkertaista, jos isällä onkin poikkeavat työajat, äidillä on poikkeavat työajat, jollakulla lapsista on jokin sairaus tai kaikki lapset sairastaa, yksi lapsista harrastaa yhtäällä ja toinen toisaalla tms.

Mitä nämä sinun ystäväsi tekevät? Onko äiti aina vaan kotona ilman mitään kontaktia työelämään vai onko he 8-16 töissä kaikki, lapsilla ei ole harrastuksia, kukaan ei sairasta jne?

Voiko elämä oikeasti olla niin vaikeaa, ettei ikinä voi jättää lapsia isän hoitoon ja olla pari tuntia pois kotoa? Eikö tuossa tapauksessa pitäisi jo sossun huolestua? Tuskin monikaan aikuinen nyt ihan päivittäin ystäviään tapaa, saati edes viikottain. Eivät ne lapset joka jumalan päivä ole kipeänä ja vanhemmat 24/7 töissä. 

Valtaosa ystävistäni tekee vuorotyötä ja silti he onnistuvat säätämään elämänsä niin, että molemmilla vanhemmilla on välillä ns. lapsivapaata aikaa esimerkiksi harrastuksia ja ystäviä varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.

On multa löytynytkin sympatiaa, mutta ei sitäkään ikuisesti riitä kun puheenaihe on yksi ja sama. Olen jo monet kerrat toivotellut tsemppiä ja parempia unia. En minä osaa neuvoa mitä itkevän vauvan kanssa pitää tehdä öisin! Kiusallista joutua jatkuvasti tilanteeseen, jossa pitäisi osata kommentoida jotain järkevää.

Ap

Onko ystäväsi pyytänyt neuvoja? Todennäköisesti haluaa vain kertoa arjestaan, jonka tärkein asia on nyt se vauva.

 

 

Eli pitää ystäväänsä jonai

Miksi se arki olisi jotenkin kamalaa? Ja sitähän se ap:kin haluaa thedä ja kiukuttelee kun lapsi estää sen.

Vierailija kirjoitti:

"En ole se jolle vastaat, mutta se että haluaa keskustella asioista ystävänsä kanssa ei tarkoita että kaipaa huomiota itselleen. Sulla taitaa olla tosi omituisia ystävyyssuhteita."

 

Juu, minulla on sellaisia ystävyyssuhteita, joissa saa ihan vapaasti kertoa, jos joku hiertää, ja kaikilla saa olla omat kiinnostuksenkohteet ja elämän eri tapahtumista saa puhua. Joskus vaihtoon lähteminen on ollut jollekin iso osa elämää, jotkut on perheellisiä, osa sinkkuja aktiivisesti treffeillä käyviä, jotkut on taiteellisia, toiset tyypillisiä kirjanpitäjätyyppejä. Ja kaikki kyllä jakaa ihan avoimesti mitä haluaa, ja saa sitten tukea ja tsemppiä muilta. Ehkä ne on joidenkin mielestä omituisia ystävyyssuhteita. Niin, ja en ole itse vielä äiti :)

Kuulostaa yllättävän normaalila, ottaen huomioon että mielestäsi ihminen haluaa olla huomion keskipisteenä jos haluaa jutella ystävänsä kanssa asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos sulla olisi vakavia univaikeuksia yhdistettynä loputtomaan työmaahan, pysyisit tyynesti hiljaa? Vaikket itse ole kiinnostunut vauva-arjesta, voisi sinulta löytyä sympatiaa kaveriasi kohtaan.Ei se vauva-aika ikuisuuksiin kestä.

On multa löytynytkin sympatiaa, mutta ei sitäkään ikuisesti riitä kun puheenaihe on yksi ja sama. Olen jo monet kerrat toivotellut tsemppiä ja parempia unia. En minä osaa neuvoa mitä itkevän vauvan kanssa pitää tehdä öisin! Kiusallista joutua jatkuvasti tilanteeseen, jossa pitäisi osata kommentoida jotain järkevää.

Ap

Onko ystäväsi pyytänyt neuvoja? Todennäköisesti haluaa vain kertoa arjestaan, jonka tärkein asia on nyt se vauva.

 

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

Vierailija kirjoitti:

Minua jaksaa sitten huvittaa nämä ohjeet, että tavatkaa äitiä ilman lasta/lapsia. Mihin se äiti ne lapset yhtäkkiä saa? Minulla oli kotihoitovuosina ainoa mahdollisuus mennä Ikeaan ja pitää lapsivapaata se 45-60 minuuttia. Sinne Ikean kahvilaanko olisin sopinut treffit?

No totta kai! Kun vela haluaa tavata kaveria, niin ne lapset heivataan sitten jonkun tuntemattoman syliin, koska nyt on kaverilla jotain hurjan tärkeää kerrottavaa, ja siihen ei voi mikään pieni ihmisenalku tulla sotkemaan. Sinä vaikka maksat sitten lastenhoitajasta, ihan vaan ettei kaveri joudu jakamaan tilaa uuden ihmisen kanssa. Sinun elämäsi isoin muutos, lapsen hankinta, ei ole yhtä tähdellistä kuin mitä ikinä velan elämässä sitten tapahtuukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap, ettei muiden vauvat nyt niin ihmeellisiä ole. Kai mä kohteliaisuudesta vaan reagoisin kuvaan aina jaksaessani sydämellä ja toivottaisin viikon välein jaksamista ja hyvää vointia. En muuten vaivaisi päätäni sillä ja vastaisin samalla mentaliteetilla kun vanhalle tutulle onnittelut facebookissa.

Ymmärrän, että muiden vauvat on yhdentekeviä, mutta ymmärrän, että sillä sun kaverilla nyt ei ole muuta elämää kuin vauva ja vauvakupla. 

 

Olisi silti ihan kohteliasta puhua myös toiselle tärkeistä asioista eikä pommittaa oman penskan kuvilla. Minulta onnistui myös muista aiheista keskusteleminen vauvakuplassakin. Johan siinä olisi pää levinnyt, jos koko elämä on pelkkää vauvahöttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jaksaa sitten huvittaa nämä ohjeet, että tavatkaa äitiä ilman lasta/lapsia. Mihin se äiti ne lapset yhtäkkiä saa? Minulla oli kotihoitovuosina ainoa mahdollisuus mennä Ikeaan ja pitää lapsivapaata se 45-60 minuuttia. Sinne Ikean kahvilaanko olisin sopinut treffit?

 

No totta kai! Kun vela haluaa tavata kaveria, niin ne lapset heivataan sitten jonkun tuntemattoman syliin, koska nyt on kaverilla jotain hurjan tärkeää kerrottavaa, ja siihen ei voi mikään pieni ihmisenalku tulla sotkemaan. Sinä vaikka maksat sitten lastenhoitajasta, ihan vaan ettei kaveri joudu jakamaan tilaa uuden ihmisen kanssa. Sinun elämäsi isoin muutos, lapsen hankinta, ei ole yhtä tähdellistä kuin mitä ikinä velan elämässä sitten tapahtuukaan.

Hauska.

99.9% lapsellisista ystävistäni haluaa tavata kavereitaan useimmiten nimenomaan ilman lapsia. Ei tämä mikään velojen juttu ole, ettei kaikkia ystävyyssuhteita halua taannuttaa lastenhoitotreffeiksi.

En minä ole sanonut että arjen pitäisi olla kamalaa. Puhuin tylsästä, mitä esimerkiksi jatkuva lapsen ja vanhemman univajeesta mussuttaminen on.

Ap kaipaa tasavertaista vuorovaikutusta. Näin ymmärsin.

Täh? Juurihan sinä kirjoitit että äidin arki on niin kamalaa, että hän oksentaa sitä uloskin.

Ap tuntuu kilpailevan lapsen tasolla siitä ns. ystävänsä huomiosta ja kitisee, kun ei saa sitä sataprosenttisesti.

Usein muuten käy niin, että lapsen myötä ei vaan oikeasti jaksa kuunnella niitä ihan kaikkein tyhjänpäiväisimpiä ns. uutisia enää, ainakaan montaa kertaa. Itse väsyin ihan kokonaan kuuntelemaan siskoni jaarituksia työpaikastaan ja sen juoruista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En ole se jolle vastaat, mutta se että haluaa keskustella asioista ystävänsä kanssa ei tarkoita että kaipaa huomiota itselleen. Sulla taitaa olla tosi omituisia ystävyyssuhteita."

 

Juu, minulla on sellaisia ystävyyssuhteita, joissa saa ihan vapaasti kertoa, jos joku hiertää, ja kaikilla saa olla omat kiinnostuksenkohteet ja elämän eri tapahtumista saa puhua. Joskus vaihtoon lähteminen on ollut jollekin iso osa elämää, jotkut on perheellisiä, osa sinkkuja aktiivisesti treffeillä käyviä, jotkut on taiteellisia, toiset tyypillisiä kirjanpitäjätyyppejä. Ja kaikki kyllä jakaa ihan avoimesti mitä haluaa, ja saa sitten tukea ja tsemppiä muilta. Ehkä ne on joidenkin mielestä omituisia ystävyyssuhteita. Niin, ja en ole itse vielä äiti :)

 

 

Kuulostaa yllättävän normaalila, ottaen huomioon että mielestäsi ihminen haluaa olla

Sinä puolestaan kuulostat vähän rasittavalta vänkääjältä, ehkä kaverisi puhuu mieluummin lapsistaan kanssasi, kun ei jaksa kuunnella sinun passiivisaggressiivista päänaukomista :)

Vierailija kirjoitti:

No laitan tähän nyt muutamia asioita mitä tuli mieleen: 

 

1. Sun ystävä on nyt äiti. Hänen maailma on mullistunut. Vauvan syntyminen mullistaa aina elämän.

 

2. Suhtaudu empaattisesti ja ystävällisesti.

3. Kukaan ei pakota puhumaan pelkästään vauvasta. Voit koska rahansa vaihtaa aihetta. Pienten lasten äidin elämä pyörii tällähetkellä sen lapsen ympärillä. Ja hän on siitä itsekin varmasti hämillään eikä edes ymmärrä sitä.

 

4. Mieti miksi asia triggeröi? Mitä tämä kertoo sinusta, että hänen vauvansa kuulumiset ärsyttää? 

 

5. Mieti millainen ystävä olet ja millainen haluat olla. Vaikka et itse pidä lapsista, niin voisiko ystäväsi lapsi olla poikkeustapaus? Voisitko suhtautua tähän lapseen tärkeänä henkilönä , koska se liittyy sun ystävään?

6. Oletko mustasukkainen? 

 

&

Apua, leikitkö sä psykologia  :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua jaksaa sitten huvittaa nämä ohjeet, että tavatkaa äitiä ilman lasta/lapsia. Mihin se äiti ne lapset yhtäkkiä saa? Minulla oli kotihoitovuosina ainoa mahdollisuus mennä Ikeaan ja pitää lapsivapaata se 45-60 minuuttia. Sinne Ikean kahvilaanko olisin sopinut treffit?

Siinä tapauksessa meillä on yhteinen huvituksen aihe. Mun on mahdotonta käsittää näitä "Äiti on ystäväni, ei lapsi" - kommentteja. Ihan kuin se lapsi olisi jokin kamala peto, johon ei voi tikullakaan koskea, saati vastaanottaa kuvia, joita ei välttämättä ole pakko edes avata. Mulla itselläni ei ole lapsia, joten mun äiti-ystävien tenavista on tullut mulle tosi läheisiä. Jos haluaa oikeasti ystävyyden säilyvän, olisi hyvä luoda suhde myös siihen ystävän lapseen:) 

N27

Älä ny jaksa leikkiä ja teeskennellä, nää sun trollaukset on noloja.

Tätäkään ongelmaa ei olisi ilman älypuhelinta/somea/whatsappia.

Elämä on valintoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai. Minun ystävieni kohdalla tuo toimii joka kerta. Lapset ovat isällään kun äiti tekee jotain ilman niitä lapsia, kuten vaikka tapaa ystäviään.

 

Vai niin. No se ei ole enää niin yksinkertaista, jos isällä onkin poikkeavat työajat, äidillä on poikkeavat työajat, jollakulla lapsista on jokin sairaus tai kaikki lapset sairastaa, yksi lapsista harrastaa yhtäällä ja toinen toisaalla tms.

Mitä nämä sinun ystäväsi tekevät? Onko äiti aina vaan kotona ilman mitään kontaktia työelämään vai onko he 8-16 töissä kaikki, lapsilla ei ole harrastuksia, kukaan ei sairasta jne?

 

 

Voiko elämä oikeasti olla niin vaikeaa, ettei ikinä voi jättää lapsia isän hoitoon ja olla pari tuntia pois kotoa? Eikö tuossa tapauksessa pitäisi jo sossun huolestua? Tuskin monikaan aikuinen nyt ihan päivittäin ystäviään tapaa, saati edes viikottain. Eivät ne lapset joka jumalan päivä ole kipeänä ja vanhemmat 24/7 töissä. 

Valtaosa ystävistäni tekee vuorotyötä ja silti he onnistuvat säätämään elämänsä niin, että molemmilla vanhemmilla on välillä ns. lapsivapaata aikaa esimerkiksi harrastuksia ja ystäviä varten.

Silloin kun ne lapset voisi jättää, se ajankohta ei välttämättä sitten sovi sille lapsettomalle. Kyllä. Myös ihan lapsettomienkin on välillä viakea löytää vapaata hetkeä yhtä aikaa, noin niin kuin oikeassa elämässä.

Me esimerkiksi hoidimme pitkään lapsia vuorotellen, joten jompikumpi oli töissä, kun se toinen taas oli lasten kanssa. Tämän ansiosta mm. saivat olla kotihoidossa pidempään plus päivähoitopäivät pysyivät lyhyinä. Mielelläni haluaisin nähdä sossun, jonka mielestä tämä on paha asia.

Ja niillä sun ystävilläsi ei siis ole mummoja auttamassa jne?