Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Viestiesi perusteella he saattoivat haluta sinut ulos noista harrastusryhmistä ihan muista syistä ja olivat helpottuneita kun viimein pystyivät vetoamaan tulevaan lapseesi, että "ethän sinä enää ehdi harrastaa kun vauva-aika on niin kiireistä, heihei." 

 

Minkä viestieni? Mistähän sinä täällä näet, kuka on mitäkin viestejä laittanut? Miksi olet noin järkyttävän aggressiivinen koko ajan?

Minä? Koko ajan? Tuo oli ensimmäinen viestini tänne tänä aamuna. Ehkä sinun kannattaa toteuttaa omaa oppiasi ja olla olettamatta että tiedät kuka on kirjoittanut mitäkin. Syyllistyit juuri siihen samaan mistä minua kritisoitu. Hah.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestiesi perusteella he saattoivat haluta sinut ulos noista harrastusryhmistä ihan muista syistä ja olivat helpottuneita kun viimein pystyivät vetoamaan tulevaan lapseesi, että "ethän sinä enää ehdi harrastaa kun vauva-aika on niin kiireistä, heihei." 

 

Minkä viestieni? Mistähän sinä täällä näet, kuka on mitäkin viestejä laittanut? Miksi olet noin järkyttävän aggressiivinen koko ajan?

Minä? Koko ajan? Tuo oli ensimmäinen viestini tänne tänä aamuna. Ehkä sinun kannattaa toteuttaa omaa oppiasi ja olla olettamatta että tiedät kuka on kirjoittanut mitäkin. Syyllistyit juuri siihen samaan mistä minua kritisoitu. Hah.

Tuo edellinen viestinsä kertoi aika hyvin miksi hänet on suljettu pois harrastusryhmistä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestiesi perusteella he saattoivat haluta sinut ulos noista harrastusryhmistä ihan muista syistä ja olivat helpottuneita kun viimein pystyivät vetoamaan tulevaan lapseesi, että "ethän sinä enää ehdi harrastaa kun vauva-aika on niin kiireistä, heihei." 

 

Minkä viestieni? Mistähän sinä täällä näet, kuka on mitäkin viestejä laittanut? Miksi olet noin järkyttävän aggressiivinen koko ajan?

Minä? Koko ajan? Tuo oli ensimmäinen viestini tänne tänä aamuna. Ehkä sinun kannattaa toteuttaa omaa oppiasi ja olla olettamatta että tiedät kuka on kirjoittanut mitäkin. Syyllistyit juuri siihen samaan mistä minua kritisoitu. Hah.

 

 

Tuo edellinen viestinsä kertoi aika hyvin miksi hänet on suljettu pois harrastusryhmistä...

Sulkapallo ei edes ole ryhmälaji... Ja jos lukisit kunnolla, tajuaisit, että puhun yleisestä ilmiöstä, en itsestäni. Samoja esimerkkejä on netti täynnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi. 

Määrittele aikuisuus. Onko se sitä, että esittää kuukaudesta toiseen kiinnostunutta asioista, jotka eivät kiinnosta?



Ap

Tavallaan tai ainakin ystävyys on sitä. Minulla on muutaman ystävän piiri jossa muut ovat koiraihmisiä, minä en. En intoile koirista, mutta en paheksu ystäviäni, jotka niin tekevät. Kyllä minun puolesta yhteiseen wa-ryhmäämme voi koirakuvia ja -videoita laittaa, en pyörittele silmiäni tai ärsyynny niistä, vaikka ne eivät itseäni niin suuresti kiinnostakaan. 

 

Täysin eri asia tuutata koirakuvia ryhmään kuin mitä tahansa kuvia yhdelle ihmiselle. Ryhmässä valtaosan sisällöstä voi jättää täysin huomiotta, kahden kesken viestitellessä mi

Eipä niinkään eri asia kun kyseessä on neljän ystävyksen ryhmä. Mutta ymmärsit varmasti pointin muutenkin. Kun ystävien kesken tavataan ja muut puhuvat koirajuttuja, en ota siitä nokkiini. Ymmärrän jo tässä iässä, että en ole maailman napa vaan niillä mun ystävillä on täysi oikeus puhua koiristaan jos siltä tuntuu. Puhutaan me paljosta muustakin, mm. lapsista (jo isoista sellaisista), töistä, matkoista. Mistä ihmiset nyt puhuvat.

Netti täynnä ja netti täynnä. Tottakai löytyy uutisia ja keskusteluja missä valitetaan yksinäisyyttä eri syistä eikä yhdessäkään se varsinainen syy ole lapsi. Ellei sitten elä elämää missä ympärillä on vain ihmisiä jotka eivät voi sietää lapsia ja näin ollen sulkevat elämästään pois heti jokaisen joka sellaisen hankkii. 

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

En jaksa koko ketjua lukea, mutta mulla on kaksi lasta. Läheisimmät kaverit on kaikki lapsettomia. Tottakai itse olin innoissani, kun vauva kääntyi ekaa kertaa, lähti ryömimään, konttaamaan, kävelemään, ekat kakat tuli pottaan, sanoi "ättä" jne. Näistä olen riemuinnut lapsen isän ja isovanhempien kanssa, erityisesti oman äitini kanssa, joka on ollut tunteella mukana.

En ole koskaan lähetellyt mitään kuvia lapsista kavereille, koska ei muakaan ole muiden lapset koskaan erityisemmin kiinnostanut. Toki muutama kuva joskus harvoin jos siihen liittyy jotain on ihan ok. Musta on outoa olettaa, että kavereita ne kuvat hirveästi kiinnostaisi. Mutta tämä sama käy muihinkin asioihin, vaikka jos jollain on joku harrastus, joka ei kiinnosta ja lähettelisi hirveästi kuvia siitä.

Mut se mua sieppaa, että naisia, joilla sattuu olemaan lapsia, kutsutaan äityleiksi tai mammoiksi. Me ollaan ihan naisia.

Onhan se ihan eri asia jos on ryhmä jossa on vaikka kolme kuin että henkilökohtaisesti pommitetaan monta kertaa päivässä sitä yhtä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

Eihän tuossakaan syy lapsessa ole vaan sinussa. Miksi et itse yritä ystävystyä vaan odotat muiden kutsua? Joku muu voi ajatella samoin ja siihenhän se sitten jää jos kumpikaan ei saa suuta auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

Eihän tuossakaan syy lapsessa ole vaan sinussa. Miksi et itse yritä ystävystyä

Juu, kiitos, vika on minussa enkä syytä lastani. Kysyttiin, miten äitinä voi jäädä yksin. Vastasin kysymykseen. Edelliset sosiaaliset verkostot löyhtyvät (en olettanut työkavereiden pitävän yhteyttä, en spämmännyt kavereille vauvakuvia- ja selvyyden vuoksi sanottakoon, että olen ollyt kavereihin ja työkavereihin yhteydessä, mutta tietty lapsi muuttaa tilannetta). Seuraavia sosiaalisia verkostoja on vaikea luoda. Seuraa yksinäisyys. 

Äitinä jää helposti yksin, jos ei osaa ystävystyä nopeasti. Ymmärrän kyllä, että tämä on yksilön ominaisuus eikä koske kaikkia. Mutta koska äideissä on kaikenlaisia ihmisiä, niin aika moni jää yksin. (Ja päälle saa vittuilua siitä, että on vääränlainen. Juu, kyllä. Osa meistä on "vääränlaisia".)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

Jos lapsi on vasta vauva niin ehkä siinä syy. Ei mullekaan niitä läheisempiä ystävyyssuhteita alkanut muodostua kuin vasta vauvavuoden jälkeen, kun oli päälle vuosi tunnettu. Olen itse ujo ja hidas tutustumaan. Kuitenkin tuttavia riitti läpi vauvavuoden juurikin noista harrastuksista ja leikkipuistoista, enkä itse ehtinyt kokemaan yksinäisyyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

 

No minä olen hyvin ekstrovertti ja sosiaalinen, mutta me asumme alueella, jossa suurin osa muista vanhemmista oli silloin keskenään jo kerho- ja koulukavereita. Oli todella vaikea päästä ns. piireihin mukaan, kun oli ainoa muualta tullut. Ja tämä Helsingissä, ei missään tuppukylässä. Ystävystyin kyllä yhteen äitiin, kun meidän esikoisemme olivat kirkon kerhossa vuoden yhtä aikaa, mutta sitten se äiti meni töihin ja jäimme taas ilman ystäviä.

Eka toinen muualta tullut muutti naapuriin, kun meidän kuopus oli kuuden. Nykyään täällä on paljonkin uusia ihmisiä, mutta niitä ei todellakaan ollut siinä vaiheessa, kun minun lapseni olivat pieniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

Eihän tuossakaan syy lapsessa ole vaan sinussa. Miksi et itse yritä ystävystyä

Ja tähän vielä se, että tiedän kyllä että tilastot ovat täynnä yksinäisiä äitejä, ja jonkun heistä olisin varmaan kohdannut saamalla suun auki! Ja he olisivat kohdanneet minut, jos olisivat saaneet oman suunsa auki. Mutta näin ei käynyt. Siitähän tässä puhuttiin - miten kävi, ei miten olisi pitänyt käydä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

Jos lapsi on vasta vauva niin ehkä siinä syy. Ei mullekaan niitä läheisempiä y

Lapseni on jo isompi. Vauvavuoden jälkeen tuli korona. Ja itse en ole enää yksinäinen (osin, koska olen taas töissä), mutta se vei vuosia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viestiesi perusteella he saattoivat haluta sinut ulos noista harrastusryhmistä ihan muista syistä ja olivat helpottuneita kun viimein pystyivät vetoamaan tulevaan lapseesi, että "ethän sinä enää ehdi harrastaa kun vauva-aika on niin kiireistä, heihei." 

 

Minkä viestieni? Mistähän sinä täällä näet, kuka on mitäkin viestejä laittanut? Miksi olet noin järkyttävän aggressiivinen koko ajan?

Minä? Koko ajan? Tuo oli ensimmäinen viestini tänne tänä aamuna. Ehkä sinun kannattaa toteuttaa omaa oppiasi ja olla olettamatta että tiedät kuka on kirjoittanut mitäkin. Syyllistyit juuri siihen samaan mistä minua kritisoitu. Hah.

 

 

Tuo edellinen viestinsä kertoi aika hyvin miksi hänet on suljettu pois

Yhdessäkään linkittämässäsi esimerkissä yksinäisyys ei johtunut äitiydestä, vaan muista elämänvalinnoista.

Toiseksi, mistä harrastusryhmästä sinut sitten suljettiin pois jos sulkkis ei ole ryhmälaji? Ethän sinä sitten muita harrastamiseen tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi. 

Määrittele aikuisuus. Onko se sitä, että esittää kuukaudesta toiseen kiinnostunutta asioista, jotka eivät kiinnosta?



Ap

Tavallaan tai ainakin ystävyys on sitä. Minulla on muutaman ystävän piiri jossa muut ovat koiraihmisiä, minä en. En intoile koirista, mutta en paheksu ystäviäni, jotka niin tekevät. Kyllä minun puolesta yhteiseen wa-ryhmäämme voi koirakuvia ja -videoita laittaa, en pyörittele silmiäni tai ärsyynny niistä, vaikka ne eivät itseäni niin suuresti kiinnostakaan. 

 

Täysin eri asia tuutata koirakuvia ryhmään kuin mitä tahansa kuvia yhdelle ihmiselle. Ryhmässä valtaosan sisällöstä voi jättää

Taas hyvä pointti. Puhutte paljon muustakin. Aapeen ystävä ei puhu.

Mitä tarkoitat vääränlaisella? Eihän siinä mitään väärää ole jos on huono tutustumaan ihmisiin, mutta ei sille kukaan muukaan mitään voi vaan itsestä sekin lähtee ja jos ei onnistu vaikka yrittää niin sitten todennäköisesti keinot on vääriä tai ihmiset joihin yrittää tutustua. Kukaan ei ole niin erityinen etteikö toista samanlaista olisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Off topic mutta miten äitinä voi jäädä yksin? Lapseni on 1,5 v ja olen tänä aikana saanut enemmän uusia kavereita kuin viimeisen 5 vuoden aikana. Toki moni vanha kaveri on halunnut etääntyä, mutta uusia äitikavereita tulee koko ajan lisää, niin paljon että on kohta burn out, kun en enää jaksa vastata viesteihin ja kyläilykutsuihin. Lapsen kautta tutustuu ihmisiin automaattisesti, ellei vain istu kotona. 

Ihan helposti voi. Olen jutellut hiekkalaatikolla ja käynyt vauva-äiti-harrastuksissa. Ei ole tullut yhtään kyläilykutsua eikä keskustelussa ole tullut sopivaa kohtaa esittää omaa. Varmasti joo joku sosiaalisesti lahjakkaampi olisi päässyt tutustumisessa pidemmälle, oma vika. Mutta kyllä meitä "viallisia" löytyy.

Mutta vika ei johdu äitiydestä.

Korona aika oli kyllä sellaista mikä varmasti vaikutti monella siihen miksi jäi yksin oli lapsia tai ei.