Miten toimia, kun äiti-ihmisen vauvakertomukset eivät kiinnosta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, siis kuten olen sanonut, omissa piireissäni isät hoitavat. Äidit saavat viettää aikaa ystäviensä kanssa niin lasten läsnäollessa kuin ilmankin. Ymmärrän ettei kaikilla tilanne ole sama.

 

Ja minä olen selittänyt nyt jo moneen kertaan, että kysehän ei ole siitä, että isät ei hoitaisi, vaan siitä, että sitä tekemistä on niin paljon, että vaikka molemmat vanhemmat hoitaisi, ei vain ole aikaa mihinkään turhaan.

 

Sinä taas jankutat siitä isästä loputtomiin, kun se ei ole mitenkään relevanttia tässä.

 

 

No, en voi sanoa muuta kuin että omissa piireissäni isät hoitavat ja äideillä on myös lapsivapaata aikaa. Sinun piireissäsi isät eivät hoida, tai vaikka hoitaisivat, aikaa ei silti jää muulle kuin perhe-eläm

Ja niiden lapsien hankkimisen kun piti nimenomaan kasvattaa ihminen aikuiseksi, kun se ei muuten opi ja fiksuunnu, vaan jää jankkaavan 6-vuotiaan tasolle.

Tai näin minulle velana on ainakin paasattu viimeiset 30 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Joku lapseton ei täällä nyt hahmota ollenkaan lapsiperheen elämää:

 

- Yhden pienen lapsen kanssa on vielä suht helppo liikkua ja irrota kotoa jne. On myös itse vielä virkeä ja jaksava.

- Useamman pienen lapsen kanssa menee jo se hankalaksi, että kuka lapsista nukkuu milloinkin, mikä on rytmi jne. Monesti on myös vanhemmat jo väsyneempiä.

- Kun päiväkotiarki alkaa, aika vasta onkin kortilla ja vanhemmat väsyneitä, vaikka kuinka he kaksi raataisi yötä päivää, elämän realiteettejä.

- Minä itse en todellakaan kaivannut tuossa viaheessa mitään kapakkailtoja tai syväkeskusteluja

- Pienten koululaisten kanssa työllistää Wilma ja kesäjärjestelyt, harrastukset, kaverisynttärit ja sairastelut, hammasoionnat jne jne jne.

 

Sitä aikaa ei yksinkertaisesti ole niin kuin joku lapseton selkeästi kuvittelee! Tai luulee, että sieltä vain pölähtää siististä kodista v

Minä nimenomaan jätin lapset tekemättä, koska tiesin miten paljon aikaa ja vaivaa se tulee viemään ja todella, todella pitkään. Siinäkin tapauksessa, että isä on kuvioissa aktiivisesti mukana ja erityisesti siinä tapauksessa, että isä ei ole mukana kuvioissa. Monellahan menee vielä niin, että isä siinä sivussa auttelee, eikä koskaan hoida omatoimisesti esim. lasten synttäreitä, kaverisynttäreitä, Wilmaviestejä, harrastusjärjestelyjä tai vie sinne hampaiden oikomiseen, vaan se jää äidin kontolle - eikä äiti tai yhteiskunta edes pistä kovaa kovaa vasten, että tää on kuule sunkin lapsi, teepä osasi toisena, tasavertaisena vanhempana.

Tuleeko näihin aiheisiin aina länkyttämään näin paljon trolleja vai onko jotkut oikeasti näin pöljiä? 

Se nyt tuskin haittaa ketään, että ystävä silloin tällöin muun juttelun ohessa lapsistaan sanoo jotain tai laittaa vaikka kuvan mutta totta hitossa se ärsyttää jos niitä juttuja ja kuvia tulvii älytön määrä.

Minulla ei ole lapsia eikä haittaa kun joskus tulee kuvia tai video kun kaverin lapsi on vaikka oppinut jotain uutta. Päinvastoin tuntuu ihan kivalta tuntea olevansa niin tärkeä mulle tärkeälle ihmiselle että tämä haluaa jakakaa itselleen hienoja hetkiä mun kanssa. Niihin kuviin ei tarvitse yrittää keksiä väkisin sanottavaa kun voi aidosti iloita toisen puolesta. Jos kuvia tulisi kokoajan menisi kiinnostus myös näistä.

Turvallisesti voisi antaa ainakin sellaisen suosituksen, että älkää äiti-ihmiset laittako lastenne kuvia kavereillenne, elleivät he nimenomaan niitä pyydä. Se, että kuviin kommentoidaan tai niillle painetaan sydäntä on todennäköisesti vain kohteliaisuus. Älkää lisätkö vastapuolen tuskaa truuttaamalla lisää lastenne kuvia sinne, missä niitä ei kaivata.

Jaa. Minä ajattelen että se ystäväni haluaa jakaa elämäänsä kanssani ja otan sen kunniana. Ei minua sinällään kiinnosta jokin Pekka Haaviston hernerokkatilaisuus Vantaalla tai että jossain Porvoon saaressa onkin hyvä laavu tai että jossakin teatterissa oli hyvä esitys tai miltä näyttää jonkun kaverin isovanhempien entisen talon tontilla nyt tms.

Mutta ei mniua haittaa saada siitä kuvia tai päivitys.

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä ajattelen että se ystäväni haluaa jakaa elämäänsä kanssani ja otan sen kunniana. Ei minua sinällään kiinnosta jokin Pekka Haaviston hernerokkatilaisuus Vantaalla tai että jossain Porvoon saaressa onkin hyvä laavu tai että jossakin teatterissa oli hyvä esitys tai miltä näyttää jonkun kaverin isovanhempien entisen talon tontilla nyt tms.

Mutta ei mniua haittaa saada siitä kuvia tai päivitys.

Et sanoisi mitään kaverillesi joka laittaisi päivittäin useita kuvia siitä Haaviston hernerokkatilaisuudesta kuukausien ajan? Minä ehdottaisin mielenterveyspalveluita. Sama minkä tahansa muun aiheen kohdalla, jos tykitys on jatkuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Sun vastaukset kuulostaa niin avoimen vihamielisiltä, että jokin tuossa nostaa noin voimakkaita tunteita. Oletko ihan sinut oman lapsettomuutesi kanssa? Miksi ystävän vauva herättää noin voimakkaita negatiivisia tunteita? Sehän on sun ystävän,  ei sinun. Sinä saat ihan vapaasti pitää eläimistä enemmän kuin lapsista ja kohdella silti ystävällisesti muiden lapsia. 

Sinulle ei ole koskaan tainnut käydä niin, että hyvän ystävän jutut tulevat korvista ulos. 

 

Minä tunnistan ap:n tilanteen, vaikka omalla kohdallani ei ole kyse ystävän vauvasta. Kyseessä on läheinen, pitkäaikainen ystäväni, jota aika ajoin vaivaa tai askarruttaa jokin elämäntilanne niin, että jutusta ei tule loppua. 

 

Vuosien aikana on käynyt niin, että ystäväni on ikisinkku ja minä taas vakisuhteessa. Lisäksi minun työssäni on paljon kollegiaalisia kohtaamisia, kun taas ystäväni työ on yksinäisempää. 

 

Meillä siis vallitsee usein epätasapaino siinä, miten paljon avautumis- ja tilitystarvetta kummallakin on. Minä otan hieman etäisyyttä sellaisina aikoina, kun tuntuu, että kuormitun liikaa ystäväni jutuista ja ajattelen, että hän voi ohjautua muidenkin ystäviensä luo. Hän on viime aikoina löytänyt myös oman ammattinsa vertaistapaamisryhmän, mikä on helpotus minulle. 

 

Aloittajalle sanoisin, että mieti, haluatko säilyttää ystävyysuhteen. Jos haluat, ota kevyesti etäisyyttä, mutta vastaa kuitenkin ystävällesi. Ohjaa keskustelu aikuisaiheisiin - esimerkiksi juuri ystävän omaan jaksamiseen, silloin kun hän jauhaa lapsesta. Ehdota hänelle itsellisten äitien vertaisryhmää, jollei hän ole jo tällaiseen löytänyt. Puhu myös omista asioistasi, toivottavasti ystäväsi osaa edelleen kuunnella niitäkin. 

Ehkä oman tilanteeni takia luen tähänkin aloitukseen ystävän korostuneen tarpeen tukeen ja kuuntelevaan korvaan, johon ap yksin ei riitä vastaamaan. Myös se, että ap ottaa pari askelta taaksepäin, voi riittää ohjaamaan ystävää uusien samanhenkisten kontaktien äärelle. Sen ei tarvitse tarkoittaa ystävyyden loppumista. Joskus ystävyydet myös kuihtuvat, eikä siinäkään ole mitään pahaa, elämä vain on sellaista. 

 

N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa. Minä ajattelen että se ystäväni haluaa jakaa elämäänsä kanssani ja otan sen kunniana. Ei minua sinällään kiinnosta jokin Pekka Haaviston hernerokkatilaisuus Vantaalla tai että jossain Porvoon saaressa onkin hyvä laavu tai että jossakin teatterissa oli hyvä esitys tai miltä näyttää jonkun kaverin isovanhempien entisen talon tontilla nyt tms.

Mutta ei mniua haittaa saada siitä kuvia tai päivitys.

 

 

Et sanoisi mitään kaverillesi joka laittaisi päivittäin useita kuvia siitä Haaviston hernerokkatilaisuudesta kuukausien ajan? Minä ehdottaisin mielenterveyspalveluita. Sama minkä tahansa muun aiheen kohdalla, jos tykitys on jatkuvaa.

Niinpä. Tässäkään kun ei ole kyse siitä etteikö ap:ta kiinnostaisi ystävänsä elämä ja tämän lapsi vaan siitä että niitä kuvia puskee ihan liikaa.

Aika usein tulee vastaan esim yksinäisyyttä koskevissa keskusteluissa miten joku kertoo jääneensä ihan yksin lapsen myötä. Epäilen joka kerta että kyseessä on joku tällainen tilanne missä ihminen omalla käytöksellään karkoittaa muut pois ja sitten uhriutuu kun ei nää itsessään mitään vikaa. Sitten kuten tässäkin keskustelussa alkaa kateuskortti viuhua. Sillä kai yritetään saada itselle parempi olo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi. 

Määrittele aikuisuus. Onko se sitä, että esittää kuukaudesta toiseen kiinnostunutta asioista, jotka eivät kiinnosta?



Ap

Tavallaan tai ainakin ystävyys on sitä. Minulla on muutaman ystävän piiri jossa muut ovat koiraihmisiä, minä en. En intoile koirista, mutta en paheksu ystäviäni, jotka niin tekevät. Kyllä minun puolesta yhteiseen wa-ryhmäämme voi koirakuvia ja -videoita laittaa, en pyörittele silmiäni tai ärsyynny niistä, vaikka ne eivät itseäni niin suuresti kiinnostakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasva aikuiseksi. 

Määrittele aikuisuus. Onko se sitä, että esittää kuukaudesta toiseen kiinnostunutta asioista, jotka eivät kiinnosta?



Ap

Tavallaan tai ainakin ystävyys on sitä. Minulla on muutaman ystävän piiri jossa muut ovat koiraihmisiä, minä en. En intoile koirista, mutta en paheksu ystäviäni, jotka niin tekevät. Kyllä minun puolesta yhteiseen wa-ryhmäämme voi koirakuvia ja -videoita laittaa, en pyörittele silmiäni tai ärsyynny niistä, vaikka ne eivät itseäni niin suuresti kiinnostakaan. 

Täysin eri asia tuutata koirakuvia ryhmään kuin mitä tahansa kuvia yhdelle ihmiselle. Ryhmässä valtaosan sisällöstä voi jättää täysin huomiotta, kahden kesken viestitellessä mielestäni ei.

Olin vielä opiskelija kun vuoden sisään ensin veljeni sai vauvan ja sitten ystäväni. Veljen tyttöystävä osasi puhua vain vauvasta ja kun koitti kysyä kuulumisia niin vastauksena tuli aina vain vauvaa. Nähdessäni ystävääni, hän puhui paljon kaikesta muustakin ja vuosia myöhemmin hän kertoi ihan tsempanneensa asian suhteen.

10 vuotta myöhemmin tulin itsekin äidiksi ja tämän ystävän esimerkin ansiosta ihan yritin etukäteen (lapsettomien) vierailuja miettiä olisiko jotain uutista tms. josta saisin muutakin puhuttavaa kuin vain vauva. Ei mitään kovin syvällistä niillä univajeilla saanut aikaan, mutta jos eduskuntavaalien aikaan kysyy, oletteko jo käyneet äänestämässä niin kai sitä muut kokee helpommaksi kertoa omistakin jutuista.

Ap:n ystävän elämä on nyt täynnä vauvaa, eikä hän välttämättä tajua puhuvansa vain siitä. Minusta on varsin ok, että ap vaihtaa keskustelunaihetta, ehkäpä ystäväkin puhuu mielellään jostain muusta, mutta ei vaan osaa aloittaa keskustelua, kun elämänpiiri on kaventunut. Jos asutte järkevän matkan päässä toisistanne niin miten olisi esim. vaunulenkki? Voisi kuvitella, että matkan varrella tulisi vastaan edes jotain mihin ystävällä olisi jotain sanottavaa.

No mä en pääsääntöisesti kerro ainakaan lapsettomille kavereille lapsistani kuin korkeintaan lyhyesti. Tyyliin saatan mainita jos aloitti päikyn tai uuden harrastuksen tms. Kuvia en lähetä. No ehkä kummille joskus harvoin terkut matkalta. Just vähän aikaa sitten yksi lapseton kaveri laittoi päivittäin kuvia omalta lomamatkaltaan. Kiinnostiko mua? No ei kauheasti. Tai olisin kyllä halunnu nähdä niitä paikkoja mutta kuvissa poseerasi yleensä kaveri itse. Mitä tein? No tottakai painoin sydäntä jokaiseen kuvaan. Mitä se oli multa pois? Kaveri on mulle tärkeä eikä moinen pieni mielenkiinnonosoitus oo mikään vaiva.

Jotkut (lapsettomat jos tällä on merkitystä) postailevat ahkeraan lemmikkiensä kuvia someen. En voi sanoa että ne mua kiinnostaa mutta totta hitossa tykkäilen kaverin kuvista. Pitäisikö mun analysoida ensin tarkkaan että kiinnostaako aihe, onko kuva tarpeeksi hyvä ennen kun voin painaa sydäntä? Osoitan hylkäämiseni vaikka sille että kaverilla oli kiva hetki lemmikin kanssa. No, he ei kyllä laita henkilökohtaisia viestejä lemmikeihin liittyen mutta somepostailu on joskus varsin aktiivista niihin liittyen. Ei haittaa kyllä mua. Ei mun tarvi jäädä niitä kuvia katselemaan sen enempää. Ohimennen laitan sydämen - ongelma ratkaistu. 

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (lapsettomat jos tällä on merkitystä) postailevat ahkeraan lemmikkiensä kuvia someen. En voi sanoa että ne mua kiinnostaa mutta totta hitossa tykkäilen kaverin kuvista. Pitäisikö mun analysoida ensin tarkkaan että kiinnostaako aihe, onko kuva tarpeeksi hyvä ennen kun voin painaa sydäntä? Osoitan hylkäämiseni vaikka sille että kaverilla oli kiva hetki lemmikin kanssa. No, he ei kyllä laita henkilökohtaisia viestejä lemmikeihin liittyen mutta somepostailu on joskus varsin aktiivista niihin liittyen. Ei haittaa kyllä mua. Ei mun tarvi jäädä niitä kuvia katselemaan sen enempää. Ohimennen laitan sydämen - ongelma ratkaistu. 

Niin. Siinä se vissi ero. Ei niitä kuvia tarvitse katsoa. Itse lakkaan seuraamasta niitä kavereita jotka tuuttaavat someen joka päivä jotain yhdentekeviä selfieitä tai muuta sontaa. Eivät he sitä huomaa, se ei ole henkilökohtaista. Suora viestittely on aivan eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (lapsettomat jos tällä on merkitystä) postailevat ahkeraan lemmikkiensä kuvia someen. En voi sanoa että ne mua kiinnostaa mutta totta hitossa tykkäilen kaverin kuvista. Pitäisikö mun analysoida ensin tarkkaan että kiinnostaako aihe, onko kuva tarpeeksi hyvä ennen kun voin painaa sydäntä? Osoitan hylkäämiseni vaikka sille että kaverilla oli kiva hetki lemmikin kanssa. No, he ei kyllä laita henkilökohtaisia viestejä lemmikeihin liittyen mutta somepostailu on joskus varsin aktiivista niihin liittyen. Ei haittaa kyllä mua. Ei mun tarvi jäädä niitä kuvia katselemaan sen enempää. Ohimennen laitan sydämen - ongelma ratkaistu. 

*tykkäämiseni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut (lapsettomat jos tällä on merkitystä) postailevat ahkeraan lemmikkiensä kuvia someen. En voi sanoa että ne mua kiinnostaa mutta totta hitossa tykkäilen kaverin kuvista. Pitäisikö mun analysoida ensin tarkkaan että kiinnostaako aihe, onko kuva tarpeeksi hyvä ennen kun voin painaa sydäntä? Osoitan hylkäämiseni vaikka sille että kaverilla oli kiva hetki lemmikin kanssa. No, he ei kyllä laita henkilökohtaisia viestejä lemmikeihin liittyen mutta somepostailu on joskus varsin aktiivista niihin liittyen. Ei haittaa kyllä mua. Ei mun tarvi jäädä niitä kuvia katselemaan sen enempää. Ohimennen laitan sydämen - ongelma ratkaistu. 

 

 

Niin. Siinä se vissi ero. Ei niitä kuvia tarvitse katsoa. Itse lakkaan seuraamasta niitä kavereita jotka tuuttaavat someen joka päivä jotain yhdentekeviä selfieitä tai muuta sontaa. Eivät he sitä huomaa, se ei o

Tämä. Ihan eri asia laittaa kuvia someen kuin tykittää yhdelle ihmiselle. Miten niin monella menee tämän koko jutun pointti ohi?

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee vastaan esim yksinäisyyttä koskevissa keskusteluissa miten joku kertoo jääneensä ihan yksin lapsen myötä. Epäilen joka kerta että kyseessä on joku tällainen tilanne missä ihminen omalla käytöksellään karkoittaa muut pois ja sitten uhriutuu kun ei nää itsessään mitään vikaa. Sitten kuten tässäkin keskustelussa alkaa kateuskortti viuhua. Sillä kai yritetään saada itselle parempi olo. 

Äiti jää Suomessa todella yksin sen lapsensa kanssa. Kyllä. Tämä on se lähtökohta. Ei se vaadi siltä äidiltä tai tämän käytökseltä yhtään mitään. Niin vain Suomessa käy. Yhtäkkiä humahdat täydelliseen yksinäisyyteen, vaikka olisi isäkin kuvioissa, mitä ap:n ystävällä ei ole.

Kukaan ei enää käy, ketään ei kiinnosta, äiti suljetaan pois wa-ryhmistä ja työpaikan harrastuspiireistä jne.

Minulta otettiin myös pois sekä sulkapallovuoro että sählyjoukkueen osallisuus, siis niin vain pyydettiin toinen tilalleni ja poistettiin postitusringistä. Siis puolestani päätettiin, että enää en pelaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika usein tulee vastaan esim yksinäisyyttä koskevissa keskusteluissa miten joku kertoo jääneensä ihan yksin lapsen myötä. Epäilen joka kerta että kyseessä on joku tällainen tilanne missä ihminen omalla käytöksellään karkoittaa muut pois ja sitten uhriutuu kun ei nää itsessään mitään vikaa. Sitten kuten tässäkin keskustelussa alkaa kateuskortti viuhua. Sillä kai yritetään saada itselle parempi olo. 

Äiti jää Suomessa todella yksin sen lapsensa kanssa. Kyllä. Tämä on se lähtökohta. Ei se vaadi siltä äidiltä tai tämän käytökseltä yhtään mitään. Niin vain Suomessa käy. Yhtäkkiä humahdat täydelliseen yksinäisyyteen, vaikka olisi isäkin kuvioissa, mitä ap:n ystävällä ei ole.

Kukaan ei enää käy, ketään ei kiinnosta, äiti suljetaan pois wa-ryhmistä ja työpaikan harrastuspiireistä jne.

Minulta otettiin myös pois sekä sulkap

Tuo ei johdu vauvasta.

Tuo ei johdu vauvasta.

Niin, se johtuu siitä että tulee äidiksi. Suomessa äidit jäävät hyvin yksin.