Lue keskustelun säännöt.
Juontaja Laura Ollila kertoi faktaa lapsettomien ja perheellisten arjen eroista ja ihmiset sen vuoksi nostaneet somemyrskyn!
07.04.2024 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000010343307.html
Ensimmäisessä asiassa Laura ottaa kantaa lapsettomien ja perheellisten sairastamiseen. Lauran mukaan lapsettomat voivat sairastuessaan keskittyä vain itseensä ja parantumiseen, mutta perheellisten on pyöritettävä perhearkea siinä samalla.
"Podcast-juontaja Laura Ollilan kommentit lapsettomista aikuisista ovat nostattaneet myrskyn sosiaalisessa mediassa.
Ollila julkaisi sunnuntaina Instagram-tilinsä tarinoihin videoita, joissa hän luettelee talven aikana tekemiään havaintoja. Havainnot koskevat lapsettomien aikuisten ja lapsiperheiden arjen eroja.
- On kaksi asiaa mitä lapsettomat ihmiset eivät tiedä. Ensimmäinen asia on se, että lapseton ihminen ei tajuakaan, miten onnekas on, kun saa sairastaa yksin kaikessa rauhassa, ei tarvitse tehdä mitään. Kun sulla on lapsia ja 40 astetta kuumetta, sä pyörität sitä perhearkea silti, Ollila toteaa videollaan.
Hän kertoo seuranneensa huvittuneena talven aikana, kuinka lapsettomat valittavat sosiaalisessa mediassa flunssaansa.
- Oikeasti joku lapseton ihminen nyyhkyttää ja itkee sitä, kun hän ei jaksa enää, kun hänellä on flunssa. Sitten mä katson sitä stooria: "Olen täällä 39 asteen kuumeessa kahden pienen lapsen kanssa, ja tämä perhearki vaan jatkuu. Ja mitä sinä teet, sinä pystyt makaamaan sillä sohvalla katsoen Netflixiä, eikä sun tarvitse tehdä mitään, Ollila jatkaa""
Toisessa asiassa Laura sanoo, että Suomen talvesta tykkäävät taitavat olla kerrostalossa asuvia lapsettomia, koska talvi aiheuttaa heille paljon vähemmän harmia kuin perheellisille.
"Ollila myös kertoo videolla, että hän ei ole ennen juurikaan ärsyyntynyt säästä. Kahden pienen lapsen äitinä tilanne on kuitenkin muuttunut. Hän on havainnut, että pienten lasten kanssa talvi voi olla raskasta aikaa.
Hän kertoo asuvansa nykyään kerrostalossa, mutta samaistuvansa heihin, jotka asuvat lasten kanssa omakotitalossa tai rivitalossa.
- Tämä Suomen talvesta tykkääminen. Miten musta tuntuu, että kaikki ihmiset, jotka siitä tykkäävät, ovat lapsettomia kerrostalossa asuvia, koska se ei vaikuta heidän elämäänsä juuri mitenkään, Ollila miettii.
Hän listaa talven aikaisiksi harmiksi omakotitalossa asuville muun muassa jatkuvan lumen kolaamisen, stressin lämmityskuluista ja lapsien ulkovaatteiden pukemisen.
- En tiennyt, että Suomen talvea voi inhota näin paljon, Ollila toteaa naurahtaen."
Mielestäni nuo molemmat Lauran kertomat asiat ovat ihan totta. Siksi minä en oikein ymmärrä tuota ihmisten somemyrskyä. Mutta kai se on niin, että nykyään se oma mieli todellakin pahoitetaan asiasta kuin asiasta.
Kommentit (356)
En tajua miten talvi on jotenkin hankala lasten kanssa. Paljon kivempaa kuin kevät tai syksy, koska lumi ei sotke. Kun ei ole kodinhoitohuonetta, niin hiekkaiset tai rapaiset ulkovaatteet on aika rasittavia. En tiedä onko meidän lapset jotenkin outoja, koska ei ole pukemisen kanssa ollut mitään ongelmia, mistä monet aina valittaa. Kun olivat pieniä puin talvisin aina ensin ulkovaatteet itselleni ja vasta sitten lapsille, niin ei lasten tarvinnut kiukutella hikisenä. Ollaan tosin kaikki aika lämminverisiä, joten ei kovin montaa vaatekerrosta ole tarvittu edes kovilla pakkasilla.
Lumitöistä valittaminen on myös hassua. Ei edes täällä Oulun korkeudella jatkuvasti tule niin paljon lunta, että lumityöt olisi oikeasti joku rasittava juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisinhan minäkin aloittaa podcastin ja kertoa, miten kukaan muu ei tiedä minun elämäni haasteista mitään, koska heillä ei ole minun elämääni. Ei tiedä ahkerasti lenkkeilevä naapurini millaista on elää tämän polvivaurion kanssa, ei tiedä vanhan rahasuvun vesa millaista on käydä töissä elättääkseen itsensä, eipä kukaan nainen tiedä millaista on kun tulee kivekseen järkyttävän kivulias (mutta muuten harmiton) patti, ei tiedä pomoni millaista on olla hänen alaisensa, ei tiedä espanjalainen millaista on olla suomalainen ja elää kaamoksessa... Kyllähän näitä riittää.
Toivottavasti kirjoittaja tiedostaa oman kirjallisen lahjakkuutensa! Päivän parhaat naurut, kiitos!
" Jos joku on tästä vetänyt herneen nenään, _hän ymmärtää tämän siinä kohtaa, kun hänellä on lapsia_."
Jälleen osoitus, että lapsellinen (joka merkityksessä) riviruikuttaja ei ymmärrä: 100% velalle ei tule lapsia.
Hänen ei kannata muutenkaan puhua ymmärryksestä omalla laput silmillä pää perceessään kohelluksellaan.
Turhan turmiollista enää vertailla ja haikailla lapsettomien elämästä kun kerran itse (?) valitsi lapsellisuuden.
Tuliko yllätyksenä: Jos valitset lapsellisen elämän niin samalla menetät lapsettoman elämän ilot/surut ja vice versa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen on ollut 100% Ollilan oma valinta, joten on turhaa valittaa arjen raskautta noiden valintojen kanssa eläessään. Huvittaa hänen katkeruutensa. Oletus, ettei lapsettomilla ihmisillä ole mitään velvoitteita, on täysin väärä - monella on sekä lemmikit että iäkkäät vanhemmat, joista molemmista kantaa huolta ja joiden asioita hoitaa - lemmikit jopa ovat täysin riippuvaisia omistajastaan, joten niistä täytyy huolehtia myös sairastaessa.
Lapsiperheissä on lisäksi ne lemmikit ja iäkkäät vanhemmat.
Tämä just! Miten ne lapset sulkisi pois vaikkapa nämä kaksi asiaa? Meiltä löytyy koko paketti, tosin en valita siitä missään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://en.wikipedia.org/wiki/Keeping_up_with_the_Joneses
Kyllä on epävakaa ja simppeli 13tusinassa sopuli jos yhä nykyään kilpailee naapurien kanssa cuca cuzee pisimmälle.
Kai lApsiperheissä on 2 vanhempaa jabisovanhemmatkin on ja vanhempien sisarukset
kuinka etääntyneitä ihmiset on perheestään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua nyppii se, että nykyään joka ikisestä asiasta pitää lähteä tekemään vastakkainasettelua. Koko yleinen retoriikan ilmapiiri yhteiskunnassa on mennyt tähän, että pointtia ei osata ilmaista eikä argumenttia rakentaa ilman, että asetetaan ihmisryhmät napit vastakkain. Tässäkin lapsettomat vs. lapselliset. (Heh, pun intended).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta ja asun omakotitalossa. En ole ikinä ymmärtänyt tätä vanhemmuutta, jossa rättipoikkisairas aikuinen moppaa lattioita ja leipoo mokkapaloja, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Ei tarvitse! Kun olen sairas, vie puoliso lapset hoitoon ja minä sairastan kotona. Perheen palattua kotiin mies vastaa edelleen lapsista ja ruuanlaitosta, minä saan kuolonkorahdella yhtä rauhassa kuin lapseton. Ja jos mies ei työmatkan tms. takia tähän kykene, meille tulee isovanhempi, kummitäti tai MLL:n lastenhoitaja varmistamaan, että voin olla rauhassa sairas.
Omakotitalossa asumisen paras puoli on se, että lapset voi laittaa keskenäänkin pihalle, ei ne kovin äkkiä aidan yli pääse. Voin siis nakata kaksi ulos ja pukea kolmannen ilman, että koko porukka töröttää eteisessä.
Sinä ja miehesi kuulostatte harvinaisen fuksuilta, pisteet teille!
No muuten hyvä, mutta voi se äiti sairastua silloinkin, kun lapset on ihan pikkuisia, kun heitä ei voi vielä laittaa keskenään ulos ja päiväkotipaikkaakaan ei vielä ole. Meillä ei ole ollut apuna isovanhempia eikä ketään muitakaan, mll tai mikään muukaan taho ei täällä välittänyt lapsenvahteja. Että kyllä hoidin lapset sairaanakin, kunnes palasin töihin. Mies oli 10 h päivässä poissa työmatkoineen ja hoiti tietenkin asioita mahdollisimman paljon iltaisin, mutta en nyt ihan täysin raatona siltikään voinut itse maata. Onneksi sairastin hyvin, hyvin harvoin. Raskaampaa se sairastavien lasten hoitaminen oli. Vaikka oltiin kyllä kerran miehen kanssa samaan aikaan oksennustaudissa, se oli aika jännää vauvan ja taaperon kanssa. Mutta sellaista se elämä on. Enpä ole tästä mitalia ollut hakemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai lApsiperheissä on 2 vanhempaa jabisovanhemmatkin on ja vanhempien sisarukset
kuinka etääntyneitä ihmiset on perheestään
Nii-in. Semmosta se nykyaika on. Enää ei nai da naapurin tyttöä ja jäädä kotiin hoitelemaan lehmiä. Sitä voi joutua muuttamaan kauaskin opintojen ja töiden perässä. Sitä etääntymistä voi olla monta sataa kilometriä. Eipä siinä mummo riennä apuun, kun tyttärellä on nuha.
Ei muut mitään kun minäminäminä vaan. Lapsellisina ymmärtäisitte minäminäminän ainoat oikeat tositotuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei muut mitään kun minäminäminä vaan. Lapsellisina ymmärtäisitte minäminäminän ainoat oikeat tositotuudet.
Näin. Ja silti aina hoetaan miten vanhemmuus jalostaa ja tekee epäitsekkääksi. Tässä taas hyvä esimerkki siitä.
Vierailija kirjoitti:
Mua nyppii se, että nykyään joka ikisestä asiasta pitää lähteä tekemään vastakkainasettelua. Koko yleinen retoriikan ilmapiiri yhteiskunnassa on mennyt tähän, että pointtia ei osata ilmaista eikä argumenttia rakentaa ilman, että asetetaan ihmisryhmät napit vastakkain. Tässäkin lapsettomat vs. lapselliset. (Heh, pun intended).
Tätä on varmaan ollut aina jossain määrin, eli on kyräilty ja kytätty naapuria. Oma isoäitini oli tästä malliesimerkki ("On tolla Viitaskalla helppoa, kun mies on ihan insinööri. Näyttää olevan hieno leninki päällä arkenakin."). Nykyään erona on se, että joka toinen keskivertotallaaja pääsee ääneen sosiaalisen median (ja klikkiotsikkomedian) kautta levittämään kaiken muun lisäksi tätä naapurikateuden ja marttyyriuden ilosanomaa. Vaikea kuvitella, että 70-luvulla olisi isoäitini ollut tilittämässä naapurin edesottamuksia YLE:n tv-kanavalla tai Aamulehdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä lie oli Lauran avautumisen pointti. Lapsettomista ei saa mikään tuntua pahalta, koska lapsellisista tuntuu aina pahemmalta? Ihme uhriutumista, kun on itselleen mennyt vapaaehtoisesti ylimääräistä taakkaa ja riesaa pykäämään.
Sehän tuo pointti tuntuu olevan, mikä onkin aika hauskaa: harva perheellinen noin auliisti myöntää, että lapsettoman elämä on monella tavalla parempaa. Hänestä saa sellaisen kuvan, ettei ole niitä välkyimpiä, kun on tajunnut asian liian myöhään.
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä: Jos valitset lapsellisen elämän niin samalla menetät lapsettoman elämän ilot/surut ja vice versa.
Yritin, mutta en keksinyt omalle kohdalleni yhtään "lapsettoman surua", joka jotenkin "paranisi" lisääntymällä.
Olenkin vapaaehtoisesti lapseton.
Eipä tiedä lapsiperheelliset millaista on sairastaa, kun kukaan ei ole auttamassa. Ei ole ketään, joka kävisi puolestani kaupassa. Kukaan ei tuo särkylääkettä, lämmintä juotavaa tai pidä muuten huolta. Ei ole ketään soittamassa apua jos saan sairaskohtauksen. Kukaan ei ole viemässä minua tarvittaessa päivystykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuollaista asennetta inhoan, asetetaan itsensä johonkin jalustalle ja marttyyrin asemaan ja annetaan ymmärtää ettei lapseton voi tietää todellisesta elämän rankkuudesta mitään. Mistä hitosta tuokaan ihminen tietää mitä sen flunssasta valittavan lapsettoman elämässä on meneillään?? Se ettei ole lapsia ei tarkoita ettei voi olla monenlaisia muita vastuita, velvoitteita ja suruja.
Niinpä. Ja ne muut elämässä olevat hankalat asiat voivat myös olla syynä siihen, ettei lapsia ole hankittu. Ei tietenkään kaikilla - ja on täysin ok jättää lapset tekemättä ihan vaan siksi ettei huvita - mutta osalla näinkin.
Sekin näissä aina näppärästi unohtuu, että kaikilla se lapsettomuus ei suinkaan ole oma valinta. Mitä sitä olisikaan valmis antamaan siitä hyvästä, että saa kuunnella sitä lasten pientä kiukuttelua aamuisin tai pukea niille talvikeliin sopivia vaatteita. Ja joku vielä kehtaa valittaa siitä että on ollut niin onnekas ja saanut terveen lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä: Jos valitset lapsellisen elämän niin samalla menetät lapsettoman elämän ilot/surut ja vice versa.
Yritin, mutta en keksinyt omalle kohdalleni yhtään "lapsettoman surua", joka jotenkin "paranisi" lisääntymällä.
Olenkin vapaaehtoisesti lapseton.
Sama ja sama.
Voi niitä suruja, huolia ja murheita valitettavasti silti olla muihinkin asioihin kuin suoraan/välittömästi/epäsuoraan/välillisesti juuri lapsiin tai lapsettomuuteen liittyen. Kenenkään elämää, josta kukaan tyhjänläyhäläyrä ei lopulta oikeasti tiedä mitään, ei kannata kateuskiimoissaan kyräillen kyylätä ja lukutaidotta "lukea" kuin piruparka raamattua. Lähtökohtanaan kun tietoisesti valintojensa seuraukset tiedostaen elää ja rakentaa vain omaa (omannäköistään) elämää, niin eipä tarvitse ikinä noin myötähäpeällisen nolosti aivopierrä itse itseään suohon.
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen on ollut 100% Ollilan oma valinta, joten on turhaa valittaa arjen raskautta noiden valintojen kanssa eläessään. Huvittaa hänen katkeruutensa. Oletus, ettei lapsettomilla ihmisillä ole mitään velvoitteita, on täysin väärä - monella on sekä lemmikit että iäkkäät vanhemmat, joista molemmista kantaa huolta ja joiden asioita hoitaa - lemmikit jopa ovat täysin riippuvaisia omistajastaan, joten niistä täytyy huolehtia myös sairastaessa.
Lemmikit täytyy joo hoitaa, koirat ulkoiluttaa, lehmät lypsää, eläimet pitää ruokkia...
Myös perheellinen on joskus ollut lapseton, jolla on vaikka ollut koira ja flunssassa on silti pitänyt käyttää se koira kolmesti päivässä ulos. Ruokaa pitää kaataa kuppiin kerran päivässä.
Myös perheellisillä on lemmikkejä.
Mutta haluan nähdä sen elukan, joka juoksee ympäri heitellen esineitä jos ei saa ihan koko ajan huomiota, puhu koko ajan siitä mitä Ryhmä Haussa tapahtui kovalla äänellä, valittaa että on tylsää ja kysyy voiko vanhempi tulla leikkimään joka viides minuutti koska unohtaa eikä hahmota, että vanhempi on kipeänä.
Huudattaa sitä Ryhmä Hauta ja joka kärttää välipalaa vaikka just söi ruoan ja jonka kanssa pitää lisäksi ulkoilla tai muuten alkaa vielä pahempi riehuminen.
Ja siellä ulkonakin pitää kipeällä kurkulla koko ajan hokea: " Joo mä katson! Hieno! " yms.
Koiralle riittää että se saa nuuskia ja tehdä tarpeensa, ei tarvitse puhua sille tai vastata rasittaviin kysymyksiin vaan voi olla rauhassa omissa ajatuksissaan hiljaa kärsien. Eikä tarvii kipeänä kahta tuntia siellä olla. Eikä tarvii käydä keskustelua että kyllä meidän nyt pitää lähteä kotiin syömään tms.
Miettikää kun lehmä alkais lypsyn jälkeen mankumaan että on tylsää ja seurais sua navetasta sisälle taloon.
Laittaisit sille piirustus välineet kuumeessa vapisten, ja sit se piirtäis kaks sekuntia ja alkais mankumaan että ei jaksa piirtää...
Sitten kun vihdoin olisi hetken hiljaisuutta ja torkahtaisit, syyksi selviäisi, että lehmä on viihdyttänyt itseään keksimällä koristella huonekalujaan tussilla tai tehnyt muuta sotkua.
Tai koira olis kiivennyt tuolin kautta keittiön tasolle tehdäkseen ihan itse kaakaota, ja pudottanut koko kaakaojauhepussin sisällön pitkin lattioita.
Pakko siivota heti, koska muuten se jauhe on pitkin kämppää...
Ei tää mikään ' Fedja - setä, kissa ja koira ' ole tää elämä kuitenkaan ja siinäkin se kissa oli avuksi eikä pistänyt koko kämppää remonttiin sillä välin kun itse olit kipeänä.
Käsittääkseni myös tilallisilla voi olla lehmien lisäksi myös lapsia.
Lemmikkien hankkiminen on myös vapaaehtoista.
Lauralla ei varmaankaan ole lapsettomia ystäviä. Mitä tahansa vaikeuksia kohtaisi elämässä, sairastuisi vaikka syöpään tms. olisi Lauran vastaus, että mitä valitat, lasten kanssa tuo olisi VIELÄ rankempaa!
Ja okt:n hommista ja lämmityskuluista uhriutuminen? My heart bleeds :D ei muuta kuin kerrostalokämppä hakuun, helppo ratkaista ainakin tämä ongelma. Mukuloiden pyöräyttämistä toki ei enää oikein voi perua. Siksi niitä omia valintoja olisikin kannattanut harkita tarkasti etukäteen.