Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Juontaja Laura Ollila kertoi faktaa lapsettomien ja perheellisten arjen eroista ja ihmiset sen vuoksi nostaneet somemyrskyn!
07.04.2024 |
https://www.is.fi/viihde/art-2000010343307.html
Ensimmäisessä asiassa Laura ottaa kantaa lapsettomien ja perheellisten sairastamiseen. Lauran mukaan lapsettomat voivat sairastuessaan keskittyä vain itseensä ja parantumiseen, mutta perheellisten on pyöritettävä perhearkea siinä samalla.
"Podcast-juontaja Laura Ollilan kommentit lapsettomista aikuisista ovat nostattaneet myrskyn sosiaalisessa mediassa.
Ollila julkaisi sunnuntaina Instagram-tilinsä tarinoihin videoita, joissa hän luettelee talven aikana tekemiään havaintoja. Havainnot koskevat lapsettomien aikuisten ja lapsiperheiden arjen eroja.
- On kaksi asiaa mitä lapsettomat ihmiset eivät tiedä. Ensimmäinen asia on se, että lapseton ihminen ei tajuakaan, miten onnekas on, kun saa sairastaa yksin kaikessa rauhassa, ei tarvitse tehdä mitään. Kun sulla on lapsia ja 40 astetta kuumetta, sä pyörität sitä perhearkea silti, Ollila toteaa videollaan.
Hän kertoo seuranneensa huvittuneena talven aikana, kuinka lapsettomat valittavat sosiaalisessa mediassa flunssaansa.
- Oikeasti joku lapseton ihminen nyyhkyttää ja itkee sitä, kun hän ei jaksa enää, kun hänellä on flunssa. Sitten mä katson sitä stooria: "Olen täällä 39 asteen kuumeessa kahden pienen lapsen kanssa, ja tämä perhearki vaan jatkuu. Ja mitä sinä teet, sinä pystyt makaamaan sillä sohvalla katsoen Netflixiä, eikä sun tarvitse tehdä mitään, Ollila jatkaa""
Toisessa asiassa Laura sanoo, että Suomen talvesta tykkäävät taitavat olla kerrostalossa asuvia lapsettomia, koska talvi aiheuttaa heille paljon vähemmän harmia kuin perheellisille.
"Ollila myös kertoo videolla, että hän ei ole ennen juurikaan ärsyyntynyt säästä. Kahden pienen lapsen äitinä tilanne on kuitenkin muuttunut. Hän on havainnut, että pienten lasten kanssa talvi voi olla raskasta aikaa.
Hän kertoo asuvansa nykyään kerrostalossa, mutta samaistuvansa heihin, jotka asuvat lasten kanssa omakotitalossa tai rivitalossa.
- Tämä Suomen talvesta tykkääminen. Miten musta tuntuu, että kaikki ihmiset, jotka siitä tykkäävät, ovat lapsettomia kerrostalossa asuvia, koska se ei vaikuta heidän elämäänsä juuri mitenkään, Ollila miettii.
Hän listaa talven aikaisiksi harmiksi omakotitalossa asuville muun muassa jatkuvan lumen kolaamisen, stressin lämmityskuluista ja lapsien ulkovaatteiden pukemisen.
- En tiennyt, että Suomen talvea voi inhota näin paljon, Ollila toteaa naurahtaen."
Mielestäni nuo molemmat Lauran kertomat asiat ovat ihan totta. Siksi minä en oikein ymmärrä tuota ihmisten somemyrskyä. Mutta kai se on niin, että nykyään se oma mieli todellakin pahoitetaan asiasta kuin asiasta.
Kommentit (356)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan turha tästäkin Nyt on ruveta vääntämään peistä että Kummalla Nyt on rankempaa vai ei.
Että eiköhän se molemmilla ole ihan yhtä ärsyttävää sairastaa. ei yritetä lietsoa vastakkainasettelua.
lapsettomilla vihervassarifeministeillä menee tunteisiin kun katuvat lapsettomuuttaan ja elämänsä merkityksettömyyttä
Tässä on ainoastaan _tusinaturhakelauralla nyt mennyt tunteisiin - oma vapaaehtoinen valintansa_ vai pakottiko joku väkisinsiittäjämies hänet siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lapsettomalta naiselta saisi ottaa kansalaisuuden pois
ketään ei haittaisi, päinvastoin, yhteiskuntamme hyvinvointi kasvaisi
Tämän takia tuollaisen "miehen" parhaimmillaankin keskinkertaisia tusinaääliöminäminäminägeenejä ei kannata jatkaa. Sysipasha diili naiselle.
Ei näitä lähinnä lastensa sekä omaksi kärsimyksekseen liian yksinkertaisia viuraajalauroja tosin kauaa enää riittäne, koska sukupuutto jo uhkaa.
Ps. Missä on Lauran lapatossumies/miehet ja miksei/vät kanna mitään vastuuta siitoksistaan? Miksi Laurakin silti syyllistää vain velanaisia?
Rakastan talvea, mutta vihaan pukea ulos. Lumityöt pikkulapsiperheessä oli helvetillisiä. Asuttiin runsaiden sateiden alueella ja pihan kolaamiseen sattoi mennä parikin tuntia. Sairastaminen lasten kanssa on raskasta. Kukin saa olla eri mieltä ihan vapaasti.
Eihän ne kaikki biologiset vanhemmat omista lapsistaan eivätkä omista vanhemmistaankaan vähääkään huolehdi vaan antavat kaiken kaatua jonkun muun niskaan. Olen sellaisen jonkun muun roolissa vastuunkantajana ja siksi tiedän mistä puhun. Ei totta puhuen kiinnosta väitellä aiheesta, tämän verran tulin kertomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen on ollut 100% Ollilan oma valinta, joten on turhaa valittaa arjen raskautta noiden valintojen kanssa eläessään. Huvittaa hänen katkeruutensa. Oletus, ettei lapsettomilla ihmisillä ole mitään velvoitteita, on täysin väärä - monella on sekä lemmikit että iäkkäät vanhemmat, joista molemmista kantaa huolta ja joiden asioita hoitaa - lemmikit jopa ovat täysin riippuvaisia omistajastaan, joten niistä täytyy huolehtia myös sairastaessa.
Lapsiperheissä on lisäksi ne lemmikit ja iäkkäät vanhemmat.
Lisääntyminen on silti 100% oma valinta, jota pitäisi miettiä tarkkaan, ettei tarvitse sitten myöhemmin ulista.
Päätetään kaikki nyt että halutaan helppo elämä eikä tehdä lapsia! Ei tarvitse kenenkään ulista.ai niin ulistaan vasta sitten, kun huomataan, että helpon elämän seurauksena ei ole tulevaisuuden lääkäreitä, hoitajia, ei ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kateellinenhan sinäkin olet. Ei sillä, olen minäkin kun itsellänikin on kovia asioita takana. Mutta kyllä maailmaan valitusta mahtuu. Silloin on kaikki verraten hyvin.
Missä kohtaa viestiäni näit kateutta?
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä edes asua yhdessä seurustelukumppaneiden kanssa. Olen ambivertti puoli-erakko. Lapsiperhe-elämä ja jopa elämä ilman lapsia niin, että on pakko asua jonkun kanssa yhdessä on minulle painajainen.Yksi syy siihen, että olen onnellinen nykyään on juuri se, että EI ole pakko edes asua kenenkään kanssa, saati sitten hankkia lapsia, joita en ole koskaan halunnut.
Luit siis kateutta ihan omien kuvitelmiesi perusteella tekstiin, jossa sellaista ei ollut.
Minun pointtini oli vain se, että Ollilan oma elämä on ilmeisesti sitä lapsiperhearkea lukuunottamatta ollut melko keskivertoisen helppoa
Oletko oikeasti niin onnellinen kuin haluat väittää? Minä väitän, että olet kateellinen toisen elämän oletetusta keskivertohelppoudesta. Kyllä silloin on aika paljon kadehdittavaa maailmassa. Ja usein varmin vinkki kateellisuudesta on sen ehdoton kielto. Mistä sinä tiedät vannoa olevasi ehdottoman immuuni asialle?
Mitään hyvää ei tapahdu ilman, että ihmiset yrittävät saada maailmaa muuttumaan parempaan päin. Lapsettomille ja perheellisille ne ovat osittain eri asioita. Lapsettomat jostain syystä yrittävät ihmeen katkerasti vakuuttaa, että toiset eivät saa syödä kakkuaan ja valittaa siitä, vaikka sama kakku ei heille edes kelpaa. Katkeraa, kitkerää.
Kyllä minulla ainakin 1,5v. ja 3vee lapset tajusi kun olin kipeänä. Silloin sai koti olla levällään ja lapset ottivat itse hedelmää ja leipää. Pakkasesta lämmitin valmiskeiton. Youtube pyörimään ja sohvalla lepoa. Lumitöissä on lapset olleet aina mukana. Omilla pikkulapioilla tai sitten istuneet vaunuissa. Välillä kitinää, mutta se kuuluu asiaan. Turhan vaikeaa tehdään taas asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsettomat pääsevät huomattavan paljon helpommalla aivan kaikessa, kun on vastuussa vain itsestään. Ihan sama mistä on kyse.
Perheellisillä on aivan samat huolet murheet ja taistelut oman itsen kanssa JA perheestä huolehtiminen siihen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kateellinenhan sinäkin olet. Ei sillä, olen minäkin kun itsellänikin on kovia asioita takana. Mutta kyllä maailmaan valitusta mahtuu. Silloin on kaikki verraten hyvin.
Missä kohtaa viestiäni näit kateutta?
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä edes asua yhdessä seurustelukumppaneiden kanssa. Olen ambivertti puoli-erakko. Lapsiperhe-elämä ja jopa elämä ilman lapsia niin, että on pakko asua jonkun kanssa yhdessä on minulle painajainen.Yksi syy siihen, että olen onnellinen nykyään on juuri se, että EI ole pakko edes asua kenenkään kanssa, saati sitten hankkia lapsia, joita en ole koskaan halunnut.
Luit siis kateutta ihan omien kuvitelmiesi perusteella tekstiin, jossa sellaista ei ollut.
Minun pointtini oli vain se, että Ollilan oma elämä on ilmeisesti sitä lapsiperhearkea
Kateudettomuuden tietää siitä, ettei ole tarvetta mitenkään edes miettiä toisten elämää saati vähätellen puuttua siihen, sillä oma onni on niin totaalinen.
Sinä kateellisena vain projisoit taas sitä omaa kateuttasi kaikkiin muihin, etkä hyväksy / usko, että kukaan muu voisi olla kadehtimatta, koska sinä et voi.
Muiden elämänvalinnat, mielipiteet ja varsinkaan tunnetilat eivät kuitenkaan ole riippuvaisia sinun tai kenenkään luvista, luuloista tai uskomuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää vastakkainasettelu on vain NIIIIIN väsynyttä. Mitä ja ketä tuo vertailu auttaa? Ei kai se ole mikään yllätys, että lapsista on vaivaa ja huolehdittava satoi tai paistoi. Onko se lapsettomien syy? Voisin näin totaali-yh:na nauraa paskasesti ja sanoa, että mitä IHMETTÄ se Laura siellä oikein valittaa, jos kuitenkin puolisokin on taakkaa jakamassa. Mutta en sano. Riippuu niin monesta asiasta, yksilöstä, puolisosta, muista velvotteista, mahdollisista perussairauksista ym. miten asiat ovat. Se, että yksin elävä ei voisi tai ei SAISI tuntea väsymystä, olla harmissaan tai valittaa on kyllä aivan järkyttävää ylenkatsomista. Itse koen hetkittäin kateutta niitä kohtaan joilla on puoliso apuna, mutta ei tulisi mieleenkään väittää etteikö heillä voisi olla raskasta tai vaikeaa tai että ei voisi väsyttää tai että ei ainakaan ole yhtä rankkaa kuin minulla. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Tottahan tuo on ja tämän tiedän, koska olen ollut sekä lapseton että perheellinen. Lapsettomana sen kuin vaan makoili kuumessa, mutta kun jaloissa pyörii lapsia, niin totta hemmetissä se on huomattavasti raskaampaa. Mutta siitäkin selvittiin. Lapsettomat eivät pysty tähän kommentoimaan järkevästi, koska heillä ei ole koskaan ollut lapsia.
Tämä on yksi sitkeä ja täysin virheellinen myytti, jota lapselliset usein viljelevät. Ei, et ollut lapseton/pysyvästi vapaaehtoisen lapsettomuuden valinnut vaan se oli vain "aika ennen lapsia". Ei sinullakaan siis ole kokemusta loppuelämäsi lapsettomuudesta vaan "(tilapäis)lapsettomuutesi" = aikasi ennen lapsia, joka loppui auttamatta välittömästi siihen kun teit/sait ne lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tuossa tottakin. Kun minulla oli pienet lapset, jokin noro-virus sai koko kodin kaaokseen. Se kun tahtoo kiertää läpi kaikki perheenjäsenet, eikä ole varmuutta miten pitkään tartuttaa. Lapset oksentelee pitkin sänkyjä tai sohvia, eivät vielä osaa hakeutua vessaan eikä edes tähdätä ämpäriin. Koko yön läpi tarkkailet, mikä vointi lapsella, onko kuivunut liikaa, pitääkö lähteä päivystykseen. Kyllähän perusterve aikuinen ihminen sen noron kestää, mutta mitä pienempi lapsi, sitä vaarallisempi tauti.
Hyvin harvoin kukaan lapseton ihminen tarjoutui auttamaan, jos meillä sairastettiin, mutta onneksi oli ystävällisiä perheellisiä ihmisiä, jotka toi vaikka kaupasta juomaa oven taakse. Minun hyvä ystäväni kyllä itse pyysi, että tuo hänelle nenäliinoja ja limua, jos oli kipeänä ja vetosi siihen, että asuu yksin, niin kukaan ei voi tuoda. Toki minä autoonkin, useampia kertoja. Eipä tainnut tulla hänelle mieleen, että vaikka meitäkin oli 5 hlöä, ei me voida lähteä kauppoihin juoksemaan ja tartuttamaan koko kaupunkia niin pitkään kuin meillä sairastetaan.
Onko toi Laura yh? Onneksi lapset on pieniä vain hetken.
Sitten kun on isot lapset saa sairastaa ihan rauhassa ja pukeutuvatkin itse ulos.
Ei se pelkästään lapsettomien luksusta ole, että saa sairastaa rauhassa sohvalla netflixia katsoen. Kun lapset on teinejä ne osaa tehdä itselleen ruokaa ja käydä hakemassa sulle kaupasta herkkuja ja nessuja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten hankkiminen on ollut 100% Ollilan oma valinta, joten on turhaa valittaa arjen raskautta noiden valintojen kanssa eläessään. Huvittaa hänen katkeruutensa. Oletus, ettei lapsettomilla ihmisillä ole mitään velvoitteita, on täysin väärä - monella on sekä lemmikit että iäkkäät vanhemmat, joista molemmista kantaa huolta ja joiden asioita hoitaa - lemmikit jopa ovat täysin riippuvaisia omistajastaan, joten niistä täytyy huolehtia myös sairastaessa.
Lapsiperheissä on lisäksi ne lemmikit ja iäkkäät vanhemmat.
Lisääntyminen on silti 100% oma valinta, jota pitäisi miettiä tarkkaan, ettei tarvitse sitten myöhemmin ulista.
Päätetään kaikki nyt että halutaan helppo elämä eikä tehdä lapsia! Ei tarvitse kenenkään ulista.ai n
Ei niitä niin kauheasti tarvita kun ei ole ihmisiä. Luonto kiittää ja alkaa elpyä!
Ihan oikeassahan nuo havainnot ovat: kipeä vanhempi voi levätä vain, jos perheessä on toinen vanhempi, joka ottaa kopin, lapseton voi levätä ja keskittyä siihen täysillä. Lähipiirin lapsettomat vielä jäävät sairaslomalle pienemmästä ja herkemmin ja ovat pidempään, kun taas lapsiperheissä toki lasta on jäätävä kotiin hoitamaan. Minäkin olen hoitanut kahta vatsataudissa olevaa lasta omien oksennusten välissä kunnon kuumeessa, kun mies oli samaan aikaan työmatkalla. Silloin tuli mentyä siitä, mistä aita on matalin.
Osalla toki meni pointti ohitse: perheellinen ei saa valittaa, kun on vielä valinnut sen, että on joskus jättänyt ehkäisyn pois ja synnyttänyt lapsia, kun taas lapseton saa vapaasti ruikuttaa "rankasta arjesta", sekin toki osaksi on valinta. Pitäisi vielä antaa sääliä ja tukea, kun raukka saa nukkua 24/7, levätä ja katsoa Netflixiä rauhassa.
Lumitöiden määrä on valintakysymys. Voi rauhassa pohtia, että missä asuu ja millaisessa paikassa. Lapissa, tönössä keskellä ei mitään pääsee taatusti kolaamaan monta kuukautta, kun pääkaupunkiseudulla kerrostalossa pääsee vähemmällä. Meillä lumitöiden määrä väheni, vaikka piha suureni, sillä uuden kodin ympärillä oleva kolattava alue on pieni ja hetkessä tehty, kun taas puutarhaa ei tarvitse kolailla. Nykyisin mies ja isommat lapset suorastaan harmistuvat, jos naapurit ehtivät ensin tekemään taloyhtiön lumityöt.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikeassahan nuo havainnot ovat: kipeä vanhempi voi levätä vain, jos perheessä on toinen vanhempi, joka ottaa kopin, lapseton voi levätä ja keskittyä siihen täysillä. Lähipiirin lapsettomat vielä jäävät sairaslomalle pienemmästä ja herkemmin ja ovat pidempään, kun taas lapsiperheissä toki lasta on jäätävä kotiin hoitamaan. Minäkin olen hoitanut kahta vatsataudissa olevaa lasta omien oksennusten välissä kunnon kuumeessa, kun mies oli samaan aikaan työmatkalla. Silloin tuli mentyä siitä, mistä aita on matalin.
Osalla toki meni pointti ohitse: perheellinen ei saa valittaa, kun on vielä valinnut sen, että on joskus jättänyt ehkäisyn pois ja synnyttänyt lapsia, kun taas lapseton saa vapaasti ruikuttaa "rankasta arjesta", sekin toki osaksi on valinta. Pitäisi vielä antaa sääliä ja tukea, kun raukka saa nukkua 24/7, levätä ja katsoa Netflixiä rauhassa.
Lumitöiden määrä on valintakysymys. Voi rauhassa pohtia, että miss
Se ei ole lapsettomien vika että sinä olet ryssinyt elämäsi tuohon jamaan vapaaehtoisesti. Saat valittaa valinnoistasti niin paljon kuin ikinä jaksat, mutta annat itsestäsi täysin itsekeskeisen im b e s illin vaikutelman jos samalla lyttäät niiden kokemukset jotka ovat valinneet toisin.
P.s. Aivan täyttä puppua että lapsettomat saikuttaisivat enemmän kuin lapsettomat. Nauroin melkein ääneen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä lie oli Lauran avautumisen pointti. Lapsettomista ei saa mikään tuntua pahalta, koska lapsellisista tuntuu aina pahemmalta? Ihme uhriutumista, kun on itselleen mennyt vapaaehtoisesti ylimääräistä taakkaa ja riesaa pykäämään.
Sehän tuo pointti tuntuu olevan, mikä onkin aika hauskaa: harva perheellinen noin auliisti myöntää, että lapsettoman elämä on monella tavalla parempaa. Hänestä saa sellaisen kuvan, ettei ole niitä välkyimpiä, kun on tajunnut asian liian myöhään.
Niin no, ei ne lapset oo pikkusia ikuisesti.
Ja lapsettomat on yhteiskunnan vapaamatkustajia jotka varastaa kaikilta. Niille pitäs lätkästä 1000€/kk.
Laihaa lässytystä. Eivät ole pikkuisia ikuisesti, mutta ovat olemassa ikuisesti ja sellainen joka ei koskaan halua minkään ikäisiä tai -kokoisia lapsia ei koskaan tee lapsia.
Kerropa konkreettisia esimerkkejä: *Miten ja missä lapseton "vapaamatkustaa"? *Miten, mistä ja keneltä lapseton "varastaa"? *Miten lapselliset hyödyttävät lapsetonta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kateellinenhan sinäkin olet. Ei sillä, olen minäkin kun itsellänikin on kovia asioita takana. Mutta kyllä maailmaan valitusta mahtuu. Silloin on kaikki verraten hyvin.
Missä kohtaa viestiäni näit kateutta?
En ole koskaan halunnut lapsia, enkä edes asua yhdessä seurustelukumppaneiden kanssa. Olen ambivertti puoli-erakko. Lapsiperhe-elämä ja jopa elämä ilman lapsia niin, että on pakko asua jonkun kanssa yhdessä on minulle painajainen.Yksi syy siihen, että olen onnellinen nykyään on juuri se, että EI ole pakko edes asua kenenkään kanssa, saati sitten hankkia lapsia, joita en ole koskaan halunnut.
Luit siis kateutta ihan omien kuvitelmiesi perusteella tekstiin, jossa sellaista ei ollut.
Minun pointtini oli vain se, että Ollilan oma elämä on ilmeisesti sitä lapsiperhearkea
Vastenmielisen tunkeileva kommentti kaikkineen. "Oletko oikeasti niin onnellinen kuin haluat väittää?" Mitä sinä(kään) toisen, itsellesi tuntemattoman, ihmisen sielunliikkeistä voit muuta tietää, kuin mitä hän ITSE kertoo? Sinä "tiedät" paremmin ja epäilet hänen sanojaan?
Kerron nyt salaisuuden: Ihmisen elämään kuuluu hyviä ja onnellisia päiviä ja sitten niitä alavireisiä, onnettomia päiviä. Ihan riippumatta siitä, mikä on ihmisen ikä, perhe-/työtilanne, talousasiat, asuinpaikkakunta tai kotimaa, ammatti ym. Koko ajan, jatkuvasti, ei vain voi olla "ylenpalttisen onnellinen", koska on ihminen ja elää vajavaisessa maailmassa.
Tärkeintä on omata sen verran itsetuntemusta, että valitsee itselleen ja voimavaroilleen sen sopivimman elämänmuodon tai ainakin sen vähiten huonon. Ja siltikin, välillä on helpompia, välillä vaikeampia hetkiä monista eri syistä. Tätä se elämä on.
Saanko mä lapsettomana valittaa mun elämää verrattuna lapsia omaaviin?
Alue: Aihe vapaa
Talvesta tykkäävät vain kerrostaloissa asuvat lapsettomat? No näin lapsettomana joka asuu kerrostalossa, voin antaa kantani ja sanoa että vihaan talvea, kyllä mä sitä joudun kestämään kun mm. kävelen töihin viiden aikoihin aamulla ja oon talven takia murtanut luunikin. Mutta olen aika hiljainen erakko joten ei siitä tule muille valitettua ellei joku toinen ota aihetta puheeksi. Kummia johtopäätöksiä ja yleistyksiä hän on keksinyt. Jotenkin vaikuttaa siltä että hän pystyy nähdä asiat vain siltä kantilta millainen elämäntilanne hänellä on juuri nyt meneillään.
Sanon että joudun kestämään talvea kun kuljen kävellen ja mietin että olisihan se helpompaa jos vaan voisi ajaa autolla ovelta ovelle lämpimässä kotterossa, mutta ymmärrän että taas jotkut autolliset voi nimenomaan inhota talvea koska pitää vaihtaa renkaat, aamulla raapata jäät ikkunoista, hiekotussora lentää tuulilasiin, tiesuola vaikuttaa auton kuntoon ja ajaminen ylipäätään on vaarallisempaa jne. Että ehkäpä ei ole tiettyjä ihmisryhmiä jotka ovat valtaosaltaan samaa mieltä. Saattaa olla vähän hullu idea, mutta ehkäpä ihmiset on yksilöitä ja kokee asiat eri tavoin... Ollila voisi pohtia tähän asiaa kunhan valittamiseltaan kerkiää.