Juontaja Laura Ollila kertoi faktaa lapsettomien ja perheellisten arjen eroista ja ihmiset sen vuoksi nostaneet somemyrskyn!

Vierailija kirjoitti:

"Ensimmäinen asia on se, että lapseton ihminen ei tajuakaan, miten onnekas on, kun saa sairastaa yksin kaikessa rauhassa, ei tarvitse tehdä mitään. Kun sulla on lapsia ja 40 astetta kuumetta, sä pyörität sitä perhearkea silti"

Mihin perustuu väite, että lapseton ei tajuaisi, että perhearkea on pyöritettävä vaikka olisi kipeänä? Veikkaan, että aika moni lapseton on tajunnut tämän ja monta vastaavaa asiaa ja osittain juuri siksi ei ole lapsia hankkinut jos tällaisen haluaa välttää. Useimmilla on aivoit, joilla voi tehdä päätelmiä eikä ole pakko oppia kaikkea kantapään kautta itse. 

Ihan samaa olin tulossa kommentoimaan. 

Täällä pyöri vähän hetki sitten ketju "onko lapsettoman elämä helompaa?" ja kyllä siellä (vapaaehtoisesti) lapsettomien kanta oli aikalailla se, että kyllä on ja siksi kyseessä on ihan tietoinen valinta.

Mikä lie oli Lauran avautumisen pointti. Lapsettomista ei saa mikään tuntua pahalta, koska lapsellisista tuntuu aina pahemmalta? Ihme uhriutumista, kun on itselleen mennyt vapaaehtoisesti ylimääräistä taakkaa ja riesaa pykäämään.

Miksi pitää aina verrata lapsettomiin? Kyllä jokainen tietää, että perheellisen ja lapsettoman arjessa on eroja. Ei se tee silti lapsettoman elämästä yhtään väheksyttämämpää. Jokainen elää omaa elämäänsä. Verrataan tilannetta vaikka pakolaisleirissä asuvaan äitiin tai kehitysmaassa asuvaan äitiin, jonka lapsi kuolee ripuliin tai nälkään. Aika helpolla tuo Laura pääsee. 

Meillä on töissä yksi tämäntyylinen nainen. Jos joku vahingossa vaikka sanoo, että on selkä kipeä, niin hän aina vähättelemään...ei tuo vielä mitään. Minulla särkee koko kroppaa tyyliin.

Mitä tahansa haastetta jollakin on, niin hänellä on aina asiat huonommin. En tiedä mistä tällainen häiriö juontuu, että ei voi vaan osoittaa myötätuntoa, vaan pitää lähteä kilpailemaan kuka on suurin uhri. Muilla ei ole oikeutta valittaa, ku hänellä on aina rankempaa. Jostain kumman syystä ei ole haluttua seuraa tämä tyyppi.

Mammautuneet pyörii sen oman perheensä ympärillä. Ei juolahda mieleen että muillakin on vastuita. Esim. koirat ja hevoset teettää työtä, olit terve tai et. Samoin ikääntyneet ja sairaat vanhemmat. 

Mutta monet perheelliset eivät piittaa muista ihmisistä, sehän on nähty. Jotkut ovat itsekkyydessään suorastaan kaameita.

Ihmetyttää tuo valitusvirsi. Luulisi miettivän jo etukäteen millaista on hoitaa lapsia. Tosi tyhmä pitää olla jos ei tajua ottaa huomioon edes sitä miten asiansa hoitaa sairaana.

Ihan hauska avautuminen, hymyilytti. Lisääntyneiden valitus on useimmiten hyvää viihdettä, etenkin kun valitetaan täysin triviaaleista jutuista (talvivaatteiden pukeminen, lasten nuhasairastelut). Vaikeasti vammaisten lasten vanhempien ahdingon vielä ymmärtää jotenkin.

Mutta niin me elämme valintojen maailmassa. Aina naurattaa kun joku lisääntynyt russuttaa että lapseton _ei tiedä_ mitä se ja se lapsiperheessä tarkoittaa. Tiedän hyvin, ja siksi jätän lapset tekemättä. Ollila (vai kuka olikaan) päätti tehdä lapsia, ja nyt on turha kadehtia niitä jotka ovat tehneet erilaisen valinnan. Vaikka katkeraa kalkkiahan se varmasti on.

Vierailija kirjoitti:

Aivan turhaa vastakkainasettelua Lauralta. Mikä on jutun pointti? Tyyli&säälipisteitä ei taida tulla nyt kummaltakaan puolelta. 

kaikki julkisuus on hyvästä, nyt sai naamansa iltapäivälehteen..eri asia kannattiko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No ajattele, jos olisi karjatilallinen niin joutuisi lehmät hoitamaan olkoon kuumeessa tai polvi venähtänyt, oli lapsia eli ei.

Niinpä. Ei ole kyllä mitään valittamista ellei joudu lehmiä lypsämään viideltä aamulla.

Näin. Tuon lisäksi vielä vahtia lehmien poikimiset, saattavat jäädä yöunet kokonaan väliin. Myös eläinten kaikenlaiset sairaudet hoitokuureineen. Työtunteja ei lasketa, ei vuorokauden aikaa, työtä tehdään 365/24/7.

Terv. Maatilan tytär

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 lasta ja asun omakotitalossa. En ole ikinä ymmärtänyt tätä vanhemmuutta, jossa rättipoikkisairas aikuinen moppaa lattioita ja leipoo mokkapaloja, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Ei tarvitse! Kun olen sairas, vie puoliso lapset hoitoon ja minä sairastan kotona. Perheen palattua kotiin mies vastaa edelleen lapsista ja ruuanlaitosta, minä saan kuolonkorahdella yhtä rauhassa kuin lapseton. Ja jos mies ei työmatkan tms. takia tähän kykene, meille tulee isovanhempi, kummitäti tai MLL:n lastenhoitaja varmistamaan, että voin olla rauhassa sairas.

Omakotitalossa asumisen paras puoli on se, että lapset voi laittaa keskenäänkin pihalle, ei ne kovin äkkiä aidan yli pääse. Voin siis nakata kaksi ulos ja pukea kolmannen ilman, että koko porukka töröttää eteisessä.

Muuten ok, mutta isovanhemmat saattavat olla itsekin työelämässä, eivätkä pääse hoitamaan lapsia. Toisekseen kannattaako niitä isovanhempia ehdoin tahdoin tartuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä lie oli Lauran avautumisen pointti. Lapsettomista ei saa mikään tuntua pahalta, koska lapsellisista tuntuu aina pahemmalta? Ihme uhriutumista, kun on itselleen mennyt vapaaehtoisesti ylimääräistä taakkaa ja riesaa pykäämään.

tähän törmää töissä melko usein, moni lapsellinen on suorastaan kateellinen lapsettomalle sinkulle kun saa lomailla rauhassa tms..no tota, pakotettiinko lapsentekoon? Mut moni perheellinen taitaa nähdä asian näin että lapsettomien elämä on yhtä hedonismin huvipuistoilua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää aina verrata lapsettomiin? Kyllä jokainen tietää, että perheellisen ja lapsettoman arjessa on eroja. Ei se tee silti lapsettoman elämästä yhtään väheksyttämämpää. Jokainen elää omaa elämäänsä. Verrataan tilannetta vaikka pakolaisleirissä asuvaan äitiin tai kehitysmaassa asuvaan äitiin, jonka lapsi kuolee ripuliin tai nälkään. Aika helpolla tuo Laura pääsee. 

Tämä on hyvä huomio. 

Itse vapaaehtoisena lapsettomana vertaan itseäni nimenomaa muihin lapsettomiin ja mietin kuinka etuoikeutettu olen, kun olen lapseton halusta, en loputtomien keskenmenojen ja loppuun kuluneen ajan takia. Kun kohtuni jouduttiin poistamaan, olin tyytyväinen, että se osui juuri minulle.

Olisi outoa vertailla itseään perheellisiin, meissä ei ole mitään verrattavaa. Me olemme valinneet tietoisesti täysin eri tavat elää, emme päätyneet samaan elämäntilanteeseen eri syistä. 

Onnittelut Ollilla uhriutumisesta ja valinnoista hänen omassa elämässään. Uhriudu vaikka lisää.

Valita lisää, itke lisää, kerjää lisää huomiota ja vingu miten hiton raskasta sulla on.

EI SAATANA, menee hermot näihin ammatti-itkijöihin

Kas kun kirjoittaja ei mainitse lasten isää ollenkaan. 

Onko hän yksinhuoltaja ilman mitään turvaverkkoja? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ensimmäinen asia on se, että lapseton ihminen ei tajuakaan, miten onnekas on, kun saa sairastaa yksin kaikessa rauhassa, ei tarvitse tehdä mitään. Kun sulla on lapsia ja 40 astetta kuumetta, sä pyörität sitä perhearkea silti"

Mihin perustuu väite, että lapseton ei tajuaisi, että perhearkea on pyöritettävä vaikka olisi kipeänä? Veikkaan, että aika moni lapseton on tajunnut tämän ja monta vastaavaa asiaa ja osittain juuri siksi ei ole lapsia hankkinut jos tällaisen haluaa välttää. Useimmilla on aivoit, joilla voi tehdä päätelmiä eikä ole pakko oppia kaikkea kantapään kautta itse. 

Ihan samaa olin tulossa kommentoimaan. 

Täällä pyöri vähän hetki sitten ketju "onko lapsettoman elämä helompaa?" ja kyllä siellä (vapaaehtoisesti) lapsettomien kanta oli aikalailla se, että kyllä on ja siksi kyseessä on ihan tietoinen valinta.

Eikö jo ihan maalaisjärki sano, että elämä tuskin helpottuu kun hommaat pari pientä mukulaa jalkoihin pyörimään? 

Osa ihmisistä ei ilmeisesti ajattele yhtään mitään siinä vaiheessa kun pullaa aletaan pukaamaan uuniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on 3 lasta ja asun omakotitalossa. En ole ikinä ymmärtänyt tätä vanhemmuutta, jossa rättipoikkisairas aikuinen moppaa lattioita ja leipoo mokkapaloja, koska niin nyt vaan kuuluu tehdä. Ei tarvitse! Kun olen sairas, vie puoliso lapset hoitoon ja minä sairastan kotona. Perheen palattua kotiin mies vastaa edelleen lapsista ja ruuanlaitosta, minä saan kuolonkorahdella yhtä rauhassa kuin lapseton. Ja jos mies ei työmatkan tms. takia tähän kykene, meille tulee isovanhempi, kummitäti tai MLL:n lastenhoitaja varmistamaan, että voin olla rauhassa sairas.

Omakotitalossa asumisen paras puoli on se, että lapset voi laittaa keskenäänkin pihalle, ei ne kovin äkkiä aidan yli pääse. Voin siis nakata kaksi ulos ja pukea kolmannen ilman, että koko porukka töröttää eteisessä.

 

Sinä ja miehesi kuulostatte harvinaisen fuksuilta, pisteet teille!

Paitsi kohta jossa välinpitämättömästi viitattiin kummitätiin sairaanhoitoavustajana. 

Hänelläkin on oma elämä. Ehkä jopa lapsia.

Olen lapseton koska olen sairastanut vaikeaa masennusta vuosikymmeniä, koko hedelmällisen ikäni. Ei ole kauhean helppoa ollut, mutta en valita, koska asiat voisi olla paljon huonomminkin. Laura voisi makustella tällaista ajatusta myös, vaikka se hemmotellulta lapsettomalta tuleekin.

Totta joka sana mutta lapset on täysin oma valinta. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tuollaista asennetta inhoan, asetetaan itsensä johonkin jalustalle ja marttyyrin asemaan ja annetaan ymmärtää ettei lapseton voi tietää todellisesta elämän rankkuudesta mitään. Mistä hitosta tuokaan ihminen tietää mitä sen flunssasta valittavan lapsettoman elämässä on meneillään?? Se ettei ole lapsia ei tarkoita ettei voi olla monenlaisia muita vastuita, velvoitteita ja suruja.

Niinpä. Ja ne muut elämässä olevat hankalat asiat voivat myös olla syynä siihen, ettei lapsia ole hankittu. Ei tietenkään kaikilla - ja on täysin ok jättää lapset tekemättä ihan vaan siksi ettei huvita - mutta osalla näinkin.

Mä en tätä juttua ymmärrä. Miksi nyt esimerkiksi lapsettoman täytyisi jotenkin ymmärtää tai edes miettiä, millaisia haasteita sellaiset isot tragediat kuin nuhakuume tai lumisade lapsiperheissä aiheuttavat? Kyllä mä uskon, jos kaverini sanoo, että ollut rankka viikko kun koko perhe ollut kipeänä tai että 200 neliön omakotitalon lämmittäminen pörssisähköllä aiheuttaa stressiä kun hinta on euron per kWh.

Eipäileekö tämä Ollila, ettei lapseton voi ymmärtää, että on mukavampi sairastaa sohvalla maaten ja hörppiä teetä, kuin tehdä iltapalaa lapselle kovassa kuumessa ja ripulissa. Täytyykö se itse kokea, jotta saa jonkun ahaa-elämyksen, esim. "Ei hemmetti, kyllä se taitaa sittenkin oikeasti olla mukavampaa kipeänä maata sohvalla kuin siivota vatsatautisen lapsen oksennusta. En olisi uskonut jos en itse olisi tätä kokenut."

Vai onko tässä niin, ettei se sohvalla makaava saisi sanoa, että on ihan helvetin huono olo 40 asteen kuumeessa. Saisi sanoa, jos ei voisi maata sohvalla, mutta ei saa sanoa, koska voi maata sohvalla?