voiko miehen liian korkea koulutus olla turnoff?
Monesti sanotaan, että miehen liian matala koulutus voi olla turnoff, mutta voiko liian korkea koulutus olla myös?
Voisitko seurustella miehen kanssa, joka olisi tutkija tai professori?
Kommentit (578)
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.
Kyllähän myös korkeasti koulutettujen joukossa on sosiaalisesti taitavia ihmisiä. Psykologit, HR-asiantuntijat, suurin osa johtajista, mainonnan, median ja markkinoinnin asiantuntijat, eturivin poliitikot presidenttiä myöten, kaikenlaiset konsultit ja kouluttajat. Heidän sosiaalinen osaamisensa on todella laaja-alaista verrattuna palveluammatissa oleviin ihmisiin, joiden ei tarvitse muuta kuin miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija ja professori, eivätkös ne ole ammatteja? On moniakin ammatteja jotka voivat olla turnoffeja, mikseivät nuokin voisi jollekulle sitä olla.
Veikkaan, että korkea koulutustaso itsessään (esim. se että on tehnyt väikkärin) on aniharvoin turnoff. Jos etsii korkeakouluttautunutta, liberaalia miestä joka olisi vielä hyvännäköinen, mukava ja sinkku, niin vaihtoehtoja ei kauheasti ole.
On tässä ketjussa moni tuonut esille, että tohtorintutkinto tai siitä eteenpäin menevät pätevyydet (esim. dosentin arvo) voivat olla turn off.
Nainen täällä. Itselle mieluisin olisi ammattikoulutettu tai amk-mies, DI saattaisi olla liikaa ja tohtori olisi jo ihan liikaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.
Kampaaja pärjää jos osaa käsitellä hiukset hyvin ja hoivatyölle on ikärakenteen puolesta jatkuva tarve, eli paikkoja löytyy sosiaalisesti kömpelömmillekin. Itse olen palvelualalla enkä osaa keskustella kvanttifysiikasta tai mikrobiologiasta, mutta pärjään ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.
Kyllähän myös korkeasti koulutettujen joukossa on sosiaalisesti taitavia ihmisiä. Psykologit, HR-asiantuntijat, suurin osa johtajista, mainonnan, median ja markkinoinnin asiantuntijat, eturivin poliitikot presidenttiä myöten, kaikenlaiset konsultit ja kouluttajat. Heidän sosiaalinen osaamisensa on todella laaja-alaista verrattuna palveluammatissa oleviin ihmisiin, joiden ei tarvitse muuta kuin miellyttää.
Nimenomaan. Sosiaalisesti taitavia ihmisiä löytyy monenlaisista ammateista. Sen ei voi sanoa olevan tunnuksenomaista vain matalastikoulutetuille tai korkeastikoulutetuille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.
Kampaaja pärjää jos osaa käsitellä hiukset hyvin ja hoivatyölle on ikärakenteen puolesta jatkuva tarve, eli paikkoja löytyy sosiaalisesti kömpelömmillekin. Itse olen palvelualalla enkä osaa keskustella kvanttifysiikasta tai mikrobiologiasta, mutta pärjään ihan hyvin.
Tuskin joku kirkkohistorian tohtori osaa keskustella kvanttifysiikasta tai mikrobiologiasta yhtään sen enempää. Jokainen osaa oman erikoisalansa nyanssit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
283. Eihän se että miehellä on korkeampi äo kuin sinulla tarkoita välttämättä, että hän olisi erityisen älykäs.
Viestissäsi menee sekaisin äo ja koulutus. En huomannu että tähän mennessä kukaan olisi kiistänyt etteikö duunarin äo voisi olla hyvinkin korkea, vaikka se onkin harvinaisempaa kuin vaikkapa lääkärien keskuudessa. Itsekin tunnen hyvin älykkään ja täysin kouluttamattoman, jo edesmenneen keksijän, josta tuli monimiljonääri.
Jos kasvaa ympäristössä missä kaikki ovat kouluttamattomia ja korkeintaan normaaliälyisiä, niin korkean äon ihminen voi joutua jopa kummajaisen rooliin. Vaikka kyse on vain siitä että hän on niin paljon muita fiksumpi.
Koulutuksesta ja titteleistä tämä ketju lähti liikkeelle. Ja ÄLYKKYYSosamäärä on nimenomaan älykkyyttä mittaava määre.
Tarkoitin, että hän joutuu kummajaisen rooliin lapsena sellaisessa ympäristössä, missä ei ole muita keskivertoa älykkäämpiä tai edes koulutettuja ihmisiä, jotka ymmärtäisivät, että lapsihan on todella älykäs. Lapsi saattaa esimerkiksi olla fiksumpi kuin opettaja, häntä voidaan epäillä plagioijaksi kuten sukulaiselleni kävi yläasteella.
Lapsi ei voi valita ympäristöä missä asuu eikä vanhempiaan, mutta kyllä useimmat ns nerot sitten vanhempana ajautuvat kykyjään vastaaviin ympäristöihin, piireihin ja tehtäviin taustoista riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
tjaa...joku luonnontieteiden tai tekniikan alan proffa saattaisi olla omaan makuun liian numero ihmisiä...arvostan yleisssivisyystä en titteleitä
Itse olen luonnontieteellisen alan professori ja pidän itseäni tosi mukavana tyyppinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvalle naiselle miehen koulutus on asia suuntaan tai toiseen, vaan kyse on ehkä enemmän ammatista ja statuksesta. Yrityspomo, esimies jne. on lähtökohtaisesti ehkä hieman paremmissa asetelmissa kuin maalari tai kirvesmies. Mutta se että jos siitä kirvesmiehestä tulee vaikka keskikokoisen raksafirman pomo, niin en usko että moni nainen niinkään miettii tutkintotodistuksia. Kyllä se asema ja status tulee kuitenkin sen työn perusteella.
Viimeinen lause mielestäni pitää paikkansa sillä näyttö ratkaisee. Status ja korkea palkka eivät tule itsekseen, vaan niiden eteen pitää tehdä ura.
Koulutus ilmeisesti toimii pariutumismarkkinoilla yhteiskuntaluokan rajapintana. Duunarit eivät arvosta asioita, mistä ei saa rahaa ja konkreettista hyötyä "automaattisesti". Kaikki sell
Mihinkähän viestiin viittaat kun 7000:n liksa ei oikein sovi minun kommenttiini tai tuohon toiseenkaan. Tämä lainaussysteemi on kyllä niin syvältä!
Pistää hiljaiseksi-kommenttiin totean, että ne liksaa arvostavat ovat ehkä kuitenkin enemmän duunaritaustaisia? Näin kuvittelisin eli tohtorin kannattaa katsella tohtorinnoja ennemmin.
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.
Kukaan ei ole väittänyt että korkea koulutus korreloisi hyvien sosiaalisten taitojen kanssa, vaan puhe oli korkeasta älykkyysosamäärästä. Ja sellainen on hyvin harvalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.
Kyllähän myös korkeasti koulutettujen joukossa on sosiaalisesti taitavia ihmisiä. Psykologit, HR-asiantuntijat, suurin osa johtajista, mainonnan, median ja markkinoinnin asiantuntijat, eturivin poliitikot presidenttiä myöten, kaikenlaiset konsultit ja kouluttajat. Heidän sosiaalinen osaamisensa on todella laaja-alaista verrattuna palveluammatissa oleviin ihmisiin, joiden ei tarvitse muuta kuin miellyttää.
Nimenomaan. Sosiaalisesti taitavia ihmisiä löytyy monenlaisista
Kukaan ei ole väittänytkään sellaista.
Aika harvoin (lue: ei kertaakaan) on eteeni tullut tilanne, että seuralainen, oli se sitten miesystävä tai potentiaalinen sellainen, olisi ollut korkeammin koulutettu kuin minä itse.
Tietenkin niitä on, en minä sitä tarkoita, vaan, että omalle kohdalle ei ole tullut.
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin (lue: ei kertaakaan) on eteeni tullut tilanne, että seuralainen, oli se sitten miesystävä tai potentiaalinen sellainen, olisi ollut korkeammin koulutettu kuin minä itse.
Tietenkin niitä on, en minä sitä tarkoita, vaan, että omalle kohdalle ei ole tullut.
asianajaja
Mistä sä niitä seuralaisia olet etsinyt?
En usko, kunhan sosiaaliset taidot olisivat kohdillaan ja empatiakyky kypsän ihmisen tasolla. Pikemminkin se on etu, ellei sitten tieteellinen ura vie kaikkea aikaa ja huomiota. Tämä talouspalkittu nobel-heppu esimerkiksi oli tunnetusti aivan pahkeinen isänä, eli sinänsä epäonnistui elämässään hyvin olennaisessa asiassa. Mikäs sen nolompaa ihmiselle itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin (lue: ei kertaakaan) on eteeni tullut tilanne, että seuralainen, oli se sitten miesystävä tai potentiaalinen sellainen, olisi ollut korkeammin koulutettu kuin minä itse.
Tietenkin niitä on, en minä sitä tarkoita, vaan, että omalle kohdalle ei ole tullut.
asianajaja
Mistä sä niitä seuralaisia olet etsinyt?
En erityisemmin viime vuosina mistään. Mistä nyt yleisimmin niihin törmää?? Baareissa, työpiirissä, opinnoissa, Tinderissä, ulkona...
Tuskin koulutus sinällään on kenellekään turn-off. Eniten varmasti hankaa liian suuri ero älykkyydessä. Tohtoritasolla suurin osa ihmisistä varsin älykkäitä ja päämäärätietoisia, tutkinnot vaativat sekä älyä että keskittymiskykyä. Ehkä olisi molemmin puolin kehno mätsi jonkun hetkessäelävän, ei niin älykkään ihmisen kanssa. Onneksi meitä naistohtoreita on jo paljon, ja monet jatkokoulutetut löytävätkin puolison kaltaistensa keskuudesta (kuten minäkin).
Vierailija kirjoitti:
Aika harvoin (lue: ei kertaakaan) on eteeni tullut tilanne, että seuralainen, oli se sitten miesystävä tai potentiaalinen sellainen, olisi ollut korkeammin koulutettu kuin minä itse.
Tietenkin niitä on, en minä sitä tarkoita, vaan, että omalle kohdalle ei ole tullut.
asianajaja
Olisiko ollut turnoff, jos olisi sattunut kohdalle?
Vierailija kirjoitti:
Tuskin koulutus sinällään on kenellekään turn-off. Eniten varmasti hankaa liian suuri ero älykkyydessä. Tohtoritasolla suurin osa ihmisistä varsin älykkäitä ja päämäärätietoisia, tutkinnot vaativat sekä älyä että keskittymiskykyä. Ehkä olisi molemmin puolin kehno mätsi jonkun hetkessäelävän, ei niin älykkään ihmisen kanssa. Onneksi meitä naistohtoreita on jo paljon, ja monet jatkokoulutetut löytävätkin puolison kaltaistensa keskuudesta (kuten minäkin).
Meillä sama homma, molemmat tohtoreita. Lika barn leka bäst.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutkija ja professori, eivätkös ne ole ammatteja? On moniakin ammatteja jotka voivat olla turnoffeja, mikseivät nuokin voisi jollekulle sitä olla.
Veikkaan, että korkea koulutustaso itsessään (esim. se että on tehnyt väikkärin) on aniharvoin turnoff. Jos etsii korkeakouluttautunutta, liberaalia miestä joka olisi vielä hyvännäköinen, mukava ja sinkku, niin vaihtoehtoja ei kauheasti ole.
On tässä ketjussa moni tuonut esille, että tohtorintutkinto tai siitä eteenpäin menevät pätevyydet (esim. dosentin arvo) voivat olla turn off.
Nainen täällä. Itselle mieluisin olisi ammattikoulutettu tai amk-mies, DI saattaisi olla liikaa ja tohtori olisi jo ihan liikaa.
Sama.
Puolisoni on tietotekniikan DI, tekee vaativaa työtä ja on hyvin älykäs. Varmasti älykkäämpi kuin minä.
Hän ja muutama muukin tuntemani hyvin älykäs on henkilö on kyllä sillä tapaa stereotyyppisesti matemaattis-loogisesti älykkäitä, että jonkinlainen autismin/aspergerin piirre tulee ajatteluun.
Se haittaa ensisijaisesti sosiaalista elämää, mutta mielestäni aiheuttaa myös tiettyä ajattelun jäykkyyttä. Ehkä siihen yhdistyy ripaus (sinänsä perusteltua) ylimielisyyttä, eli on totuttu siihen että ollaan itse askeleen edellä muita. Mutta tavallaan mennään aina säännöt edellä, jokin toimintamalli tai logiikka, eikä osata joustaa.
Fiksut ihmiset kyllä havainnovat tämänkin asian ja kehittävät siihen toimintatapoja. Mutta olen ihan varma että olen tyhmempi kuin puolisoni tai osa tutuistani, mutta monissa tilanteissa joustavuus korostuu, ts pärjään paremmin.
Itse en kuitenkaan usko neroihin läheskään yhtä paljon kuin yhteistyöhön ja kehittymiseen. Eli ei se korkea äo oli avain onneen.
En ole huomannut vahvaa korrelaatiota korkean koulutuksen ja sosiaalisesten taitojen välillä.
Onhan kaikki palveluammatit nimenomaan matalastikoulutettuja! Tarjoilijat, myyjät, kampaajat, hoivatyö ja niin edelleen. Niissä ihminen pärjää kun tulee hyvin toimeen muiden kanssa ja osaa keskustella kenen tahansa kanssa mistä tahansa aiheesta.