Mitä tehdä kun isä ei kelpaa lapsille
Olemme tavallinen ydinperhe, mikään erotilanne ei siis ole kyseessä. Lapset on 4 ja 7. Ja he ovat olleet molemmat aina kovin äidin (siis minun) perässä, äidin huomiota vaatimassa, äidin seuraa haluamassa. Isän seura ja huomio ei kelpaa. Jos laitan vaikka ruokaa niin molemmat lapset pyörii keittiössä, joko haluavat auttaa tai sitten vain muuten pyytävät huomiota minulta. Olohuoneessa oleva isä ei kelpaa ollenkaan. Jos soitan jonkun puhelun, niin molemmat roikkuu jaloissani (kuvainnollisesti) ja molemmilla on koko ajan minulle jotain kuulemma tärkeää asia, kotona oleva isä ei kelpaa ollenkaan seuraksi tai kuuntelemaan sitä asiaa. Jos lähden kävelylle niin lapset tuppautuu mukaan mieluummin kuin jäävät kotiin tekemään jotain isän kanssa. Ovat mieluummin ilman iltasatua kuin että isä lukisi sen. Eivät halua viettää asiaa isänsä kanssa ellen ole siinä mukana. Toki välillä ovat kun lähden pakollisille menoilleni, mutta eivät ole siitä innoissaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan on ollut aina näin. Mitä tehdä?
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ennustan, ettää ero tulee, jos muutosta ei tapahdu. En voisi olla miehen kanssa, joka ei rakasta lapsiaan. Vai voiko miehesi olla autismin kirjolla ja siksi vetäytyy omiin oloihinsa? Joku syy tuohon tunnevammaisuuteen täytyy olla.
Kuulostaa että ero on jo tapahtunut mielissä, mutta vielä sinnitellään jostain kumman syystä.
Lähde yksin lomamatkalle pariksi viikoksi. Kun lapset huomaavat, että isäkin osaa ja pystyy neuvomaan, he eivät enää tukeudu kaikessa sinuun.
Kerta viikkoon perhekokous, jossa asiat käsitellään. Isä voi kertoa, miltä sivuuttaminen tuntuu ja äiti kertoo, miksi niin ei saa tehdä. Teette enemmän perheenä asioita ja sinä lähdet välillä pois (harrastukset, vapaa-aika, opiskelu) niin että lapset on yksinomaan isän kanssa.
Teillä näköjään lapset määrää. Perhekiusaajista kasvaa koulukiusaajiia ts. turvattomia lapsia, joilla ei ole rajoja.