Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun isä ei kelpaa lapsille
06.04.2024 |
Olemme tavallinen ydinperhe, mikään erotilanne ei siis ole kyseessä. Lapset on 4 ja 7. Ja he ovat olleet molemmat aina kovin äidin (siis minun) perässä, äidin huomiota vaatimassa, äidin seuraa haluamassa. Isän seura ja huomio ei kelpaa. Jos laitan vaikka ruokaa niin molemmat lapset pyörii keittiössä, joko haluavat auttaa tai sitten vain muuten pyytävät huomiota minulta. Olohuoneessa oleva isä ei kelpaa ollenkaan. Jos soitan jonkun puhelun, niin molemmat roikkuu jaloissani (kuvainnollisesti) ja molemmilla on koko ajan minulle jotain kuulemma tärkeää asia, kotona oleva isä ei kelpaa ollenkaan seuraksi tai kuuntelemaan sitä asiaa. Jos lähden kävelylle niin lapset tuppautuu mukaan mieluummin kuin jäävät kotiin tekemään jotain isän kanssa. Ovat mieluummin ilman iltasatua kuin että isä lukisi sen. Eivät halua viettää asiaa isänsä kanssa ellen ole siinä mukana. Toki välillä ovat kun lähden pakollisille menoilleni, mutta eivät ole siitä innoissaan. Tämä ei ole mikään vaihe vaan on ollut aina näin. Mitä tehdä?
Kommentit (83)
Kannattiko alusta asti jyrätä se isä sivuun? Olen aika varma että jos lopputulos on tuo, olet juuri niitä äitejä jonka mielestä mies ei osaa yhtään mitään, ja jos yrittääkin niin tullaan kyynärpäätaktiikalla näyttämään että eiku näin. Ja kappas, lapset leimaantuu ainoastaan toiseen vanhempaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo vielä kysymys, että onko tämä minun vastuulla äitinä ratkaista jotenkin, vai voinko antaa asian olla ja olettaa, että mies hoitaa tilanteen kuntoon? Ap
Vierailija kirjoitti:
Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?
On enemmän sellainen paikalla mutta ei aidosti läsnä tyyppinen isä. Olen kyllä siitä sanonut hänelle, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Välillä yrittää leikkiä lasten kanssa, mutta lapset ei halua. Ei kyllä usein edes yritä. Odottaa jotenkin että lapset tekisi siihen aloitteen, mutta ei ne tee. Ap
Millainen teidän suhteenne on- sinun ja ukon. Onko luottamus?
Puhutteko lapsillenne hyvää toisistanne? Osoitatteko välittämistä toisillenne lasten nähden?
Mikä lapsia pelottaa?
Jokuhan tuossa ei ole ihan oikein.
Mitä miehesi luulee tuon suunä olevan? Entä sinä?
Mitä lapset miettivät?
Normaaleissakin oloissa joskus se isä on se sankari ja joskus äiti.
Aistivatko lapset sinuun jonkin uhan, kun haluavat omistaa sinut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?
On enemmän sellainen paikalla mutta ei aidosti läsnä tyyppinen isä. Olen kyllä siitä sanonut hänelle, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Välillä yrittää leikkiä lasten kanssa, mutta lapset ei halua. Ei kyllä usein edes yritä. Odottaa jotenkin että lapset tekisi siihen aloitteen, mutta ei ne tee. Ap
Onko kännykällä kun on lasten kanssa? Jutteleeko lapsille?
Kuulostaa, että olet totuttanut lapset siihen, että sinua voi kohdella noin. Nyt on aika alkaa opettaa käytöstapoja lapsille ja miten muita huomioidaan. Muuten tulee kaverisuhteissa ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jutelkaa kaikki keskenänne. Kokoontukaa ja puhukaa, yhdessä. Perheenä. Kuunnelkaa ja puhukaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko alusta asti jyrätä se isä sivuun? Olen aika varma että jos lopputulos on tuo, olet juuri niitä äitejä jonka mielestä mies ei osaa yhtään mitään, ja jos yrittääkin niin tullaan kyynärpäätaktiikalla näyttämään että eiku näin. Ja kappas, lapset leimaantuu ainoastaan toiseen vanhempaansa.
En jyrännyt miestä sivuun. Päinvastoin koska molemmat on syntyneet sektiolla, niin olisin molempien syntymän jälkeen tarvinnut paljon apua ja osallistumista mieheltä ja sitä paljon pyysinkin, mutta mies vietti pitkät päivät töissä lasten ollessa pieniä. Hänen ei olisi tarvinnut sitä tehdä rahan takia vaan hän halusi tehdä sen uran takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset aistii ettei isä oikein pidä heistä aidosti
Ei kuulosta hyvältä, että lasten pillin mukaan mennään. Äidin puheluitakin saa häiritä mielin määrin. Teidän olisi pitänyt olla jämäkämpiä jo aikoja sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?
On enemmän sellainen paikalla mutta ei aidosti läsnä tyyppinen isä. Olen kyllä siitä sanonut hänelle, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Välillä yrittää leikkiä lasten kanssa, mutta lapset ei halua. Ei kyllä usein edes yritä. Odottaa jotenkin että lapset tekisi siihen aloitteen, mutta ei ne tee. Ap
Onko kännykällä kun on lasten kanssa? Jutteleeko lapsille?
On paljon kännykällä lasten kanssa. Jutteleekin kyllä, ei hän mikään täysi tuppisuu ole. Ap
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulosta hyvältä, että lasten pillin mukaan mennään. Äidin puheluitakin saa häiritä mielin määrin. Teidän olisi pitänyt olla jämäkämpiä jo aikoja sitten.
En minä anna häiritä minun puheluita, lapset kyllä yrittää häiritä. Se ei silti ole se varsinainen ongelma vaan se, että isä ei kelpaa lapsille. Jos olen puhelimessa ja lapset tarvisi vaikka vastauksen johonkin asiaan tai apua jossain, niin he mieluummin odottavat että puheluni loppuu kuin kysyvät isältä. Ja minä en pidä siitä että olen kuin ainoa vanhempi ja kaikki asiat odottaa jos en juuri minä ehdi niihin vastaamaan, niissä auttamaan, niitä hoitamaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama, mutta vähän pienempi lapsi vielä. Lapsi vinkuu mun perään aina eikä isä kelpaa, vaikkei nyt ihan eroahdistusitkuja enää tulekaan. Viihtyy kyllä isovanhempienkin seurassa paremmin kuin isänsä.
Miksi kuulostaa että lapset pelkäisivät isäänsä? Vai onko isä vain niin etäinen?
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, mutta vähän pienempi lapsi vielä. Lapsi vinkuu mun perään aina eikä isä kelpaa, vaikkei nyt ihan eroahdistusitkuja enää tulekaan. Viihtyy kyllä isovanhempienkin seurassa paremmin kuin isänsä.
Meillä on tuo sama, että lapset viihtyy muutamien sukulaisten seurassa paremmin kuin isänsä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, mutta vähän pienempi lapsi vielä. Lapsi vinkuu mun perään aina eikä isä kelpaa, vaikkei nyt ihan eroahdistusitkuja enää tulekaan. Viihtyy kyllä isovanhempienkin seurassa paremmin kuin isänsä.
Meillä on tuo sama, että lapset viihtyy muutamien sukulaisten seurassa paremmin kuin isänsä. Ap
Onko isä jäänyt noin etäiseksi? Ehkä pitäisi ihan mennä perheneuvolaan juttelemaan
Vierailija kirjoitti:
Jo vielä kysymys, että onko tämä minun vastuulla äitinä ratkaista jotenkin, vai voinko antaa asian olla ja olettaa, että mies hoitaa tilanteen kuntoon? Ap
No jos isää ei kiinnosta lapset, niin mitä voit tehdä? Et voi pakottaa toista vanhempaa vanhemmaksi, jollainen hän ei halua olla. Tuonikäiset lapset ymmärtävät jo henkisen läsnäolon päälle ja kaipaavat sitä. Tottakai, jos toinen vanhempi koko ajan torjuu henkisellä tasolla, niin ripustaudutaan toiseen.
Jos mies haluaisi olla isä, niin hänen se kuuluisi ratkaista, mutta kun ei halua, niin minkäs teet. Ennustan eroa ennen kuin lapset ovat täysi-ikäsiä, sillä et vaan jaksa tuota ainoan vanhemman roolia. Mies sitten ihmettelee, että mikä tuli, kun oli kaikki niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama, mutta vähän pienempi lapsi vielä. Lapsi vinkuu mun perään aina eikä isä kelpaa, vaikkei nyt ihan eroahdistusitkuja enää tulekaan. Viihtyy kyllä isovanhempienkin seurassa paremmin kuin isänsä.
Meillä on tuo sama, että lapset viihtyy muutamien sukulaisten seurassa paremmin kuin isänsä. Ap
Onko isä jäänyt noin etäiseksi? Ehkä pitäisi ihan mennä perheneuvolaan juttelemaan
Mies ei halua, olen kyllä ehdottanut. Hän sanoo ettei mihinkään terapiohin suostu. Sanoo, että minä voin mennä yksin jos haluan, mutta hän ei osallistu. Ei minun yksin kannata mennä puhumaan henkilöstä (miehestä), johon ongelma vahvasti liittyy mutta joka ei halua keskustella asiasta ulkopuolisten kanssa. Ei siitä mitään hyötyä olisi että vatvoisin siellä yksin miehen tekemättömyyksiä. Ap
Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?