Mitä tehdä kun isä ei kelpaa lapsille

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?

 

On enemmän sellainen paikalla mutta ei aidosti läsnä tyyppinen isä. Olen kyllä siitä sanonut hänelle, mutta ei ymmärrä tai halua ymmärtää. Välillä yrittää leikkiä lasten kanssa, mutta lapset ei halua. Ei kyllä usein edes yritä. Odottaa jotenkin että lapset tekisi siihen aloitteen, mutta ei ne tee. Ap

Ihmettelee sitten, kun ero tulee, että ihan tyhjästä tuli ja naiset ei oo mihinkään tyytyväisiä. 

No etsikööt itselleen sopivan isän jos biologinen ei kelpaa. Se on sitä nykyaikaa!!

Pienin tarvitsee vielä sinua! Isompi osaa jo tehdä itse asioita ja leikkiä omassa huoneessa, olla itsenäinen. Onko isä epämiellyttävä tai tyly(?), lapsi aistii paljon ihmisten ajatuksia ja energiaa. Se vaan on nyt näin. Lapsia ei voi pakottaa olemaan isän kanssa. Ehkä olet ystävällinen ja hyvä äiti. Pelkäävätkö he olla isän kanssa samassa huoneessa, onko ollut ikävä lapsia kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Pienin tarvitsee vielä sinua! Isompi osaa jo tehdä itse asioita ja leikkiä omassa huoneessa, olla itsenäinen. Onko isä epämiellyttävä tai tyly(?), lapsi aistii paljon ihmisten ajatuksia ja energiaa. Se vaan on nyt näin. Lapsia ei voi pakottaa olemaan isän kanssa. Ehkä olet ystävällinen ja hyvä äiti. Pelkäävätkö he olla isän kanssa samassa huoneessa, onko ollut ikävä lapsia kohtaan?

Eivät pelkää. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?

Tässä listattu kaikki se, mitä meiltä puuttui. Jos tuli pahaolo tai mitä tahansa muuta, lapset työnnettiin heti minulle. Jos lapsi kompastui tai hänelle tuli muuten itku, niin taas sama.

Vain reipas, sopivasti käyttäytyvä, syötetty ja hoidettu lapsi kelpasi ja näin lapset välttelivät isän seuraa, koska aina piti pinnistellä, että kelpasi. Minulle kelpasi aina.

Nyt sitten kuulen, miten on minun vikani, kun välit ovat mitä ovat. Edelleen kuulemma isä viihtyisi lasten kanssa, jos "äitinä sen verran näkisin vaivaa, että hoitaisin hommani ja he osaisivat olla". Eli isä on meillä osallistuva isä, mutta meidän muiden tehtävä on järjestää asiat niin, että hän voi sitä olla.

Ihan normaalia. 

Meillä kans noin. Sitten kun isä on lomalla lasten kanssa ja minä töissä, menee pitkän tovin että lapset kääntyy isän puoleen ensin ja jättää minut vähemmälle huomiolle.

Vierailija kirjoitti:

Jo vielä kysymys, että onko tämä minun vastuulla äitinä ratkaista jotenkin, vai voinko antaa asian olla ja olettaa, että mies hoitaa tilanteen kuntoon? Ap

Häh?

Mikä ihmeen perhe tuollainen on?

Tuohan on ihan teidän kaikkien yhteinen juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten isä kohtelee lapsia yleisesti? Näyttääkö heille että välittää? Ottaako syliin, halaileeko, kertooko että rakastaa, kyseleekö lapsilta kuulumisia, leikkiikö lasten kanssa? Onko siis oikeasti ja aidosti läsnä? Antaako lapsille turvallisen vaikutelman?

Tässä listattu kaikki se, mitä meiltä puuttui. Jos tuli pahaolo tai mitä tahansa muuta, lapset työnnettiin heti minulle. Jos lapsi kompastui tai hänelle tuli muuten itku, niin taas sama.

Vain reipas, sopivasti käyttäytyvä, syötetty ja hoidettu lapsi kelpasi ja näin lapset välttelivät isän seuraa, koska aina piti pinnistellä, että kelpasi. Minulle kelpasi aina.

Nyt sitten kuulen, miten on minun vikani, kun välit ovat mitä ovat. Edelleen kuulemma isä viihtyisi lasten kanssa, jos "äitinä sen verran näkisin vaivaa, että hoitaisin hommani ja he osaisivat olla". Eli isä on meillä osallistuva isä, mutta

Kuulostaa kyllä taas aika tutulta, ei täysin, mutta paljon. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä lapsia pelottaa?

Jokuhan tuossa ei ole ihan oikein.

Mitä miehesi luulee tuon suunä olevan? Entä sinä?

Mitä lapset miettivät?

Pedo?

 

 

Et voi pakottaa toista aikuista. Voit vaan hyväksyä tilanteen, että miehesi ei halua olla läsnä omille lapsilleen. 

Voit mennä perheneuvolaan juttelemaan noista lähtökohdista, että miten vahvistat omaa jaksamistasi, kun lapset nojaavat vain sinuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, mutta vähän pienempi lapsi vielä. Lapsi vinkuu mun perään aina eikä isä kelpaa, vaikkei nyt ihan eroahdistusitkuja enää tulekaan. Viihtyy kyllä isovanhempienkin seurassa paremmin kuin isänsä.

Meillä on tuo sama, että lapset viihtyy muutamien sukulaisten seurassa paremmin kuin isänsä. Ap

Onko isä jäänyt noin etäiseksi? Ehkä pitäisi ihan mennä perheneuvolaan juttelemaan

Mies ei halua, olen kyllä ehdottanut. Hän sanoo ettei mihinkään terapiohin suostu. Sanoo, että minä voin mennä yksin jos haluan, mutta hän ei osallistu. Ei minun yksin kannata mennä puhumaan henkilöstä (miehestä), johon ongelma vahvasti liittyy mutta joka ei halua keskustella asiasta ulkopuolisten kanssa. Ei siitä mitään hyötyä olisi että

Kyllä sieltä voi vinkkejä saada.

-olet ihan lukossa, koska näet asian vain tuolla lailla.

On se ukkokin lukossa. Pikkusen voi masentaa, kun lapset hylkii. Ei varmasti sen takia hakua edes enää pyytää yhdessä tekemään.

Tehkää perheenä asioita ja pikkuhiljaa se luottamus.

Kun lapset tulee kysymään sinulta, yritätkö ohjata isän luokse? Että menepä kysymään isältä apua, äiti ei nyt ehdi. Ja pidät pääsi, niin että et vaan mene avuksi. Talutat vaikka lapsen sinne isän luo, jos muu ei auta. Toki varmaan tätä vastaan kapinoi lapset ja mieskin, mutta olet tiukkana. 

Miksi ihmeessä pitää hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei ole lapsistaan aidosti kiinnostunut??

Me kyllä teemme koko perheenä asioita, mutta mies on yleensä siinä aina kännykkä kädessä ja minä huomioin lapset ja juttelen lapsille. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset tulee kysymään sinulta, yritätkö ohjata isän luokse? Että menepä kysymään isältä apua, äiti ei nyt ehdi. Ja pidät pääsi, niin että et vaan mene avuksi. Talutat vaikka lapsen sinne isän luo, jos muu ei auta. Toki varmaan tätä vastaan kapinoi lapset ja mieskin, mutta olet tiukkana. 

Tietenkin ohjaan aina isän luokse, mutta lapset vastaa että ei, he odottaa mieluummin että minä vapaudun. Olen taluttanutkin isän luokse, että kysykää isältä, mutta eivät kysy vaan silti sanovat että odottavat minua. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lapset tulee kysymään sinulta, yritätkö ohjata isän luokse? Että menepä kysymään isältä apua, äiti ei nyt ehdi. Ja pidät pääsi, niin että et vaan mene avuksi. Talutat vaikka lapsen sinne isän luo, jos muu ei auta. Toki varmaan tätä vastaan kapinoi lapset ja mieskin, mutta olet tiukkana. 

Tietenkin ohjaan aina isän luokse, mutta lapset vastaa että ei, he odottaa mieluummin että minä vapaudun. Olen taluttanutkin isän luokse, että kysykää isältä, mutta eivät kysy vaan silti sanovat että odottavat minua. Ap

Jatkan vielä, että yleensä näissä tilanteissa isä ei ota yhtään koppia asiasta. Joskus vähän yrittää, mutta lopettaa yrittämisen siihen kun lapset sanoo että ne haluaa äidin. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitää hankkia lapsia miehen kanssa, joka ei ole lapsistaan aidosti kiinnostunut??

Ja mistähän sen tietää, ettei ole kiinnostunut lapsistaan, jos lapsia ei ole? Voi tulla sille isällekin yllätyksenä, ettei todellisuus vastannut kuvitelmia, vaikka kuinka olisi aikonut olla hyvä isä. 

Sivusta seurannut kun tuore isä viettää aikaa oman leikki-ikäisen kanssa. Leikkii, laulaa, ulkoilee, kerhoilee, shoppailee, tekee ihan kaikkea lapsensa kanssa. Silti äiti on se jota lapsi aina ensin pyytää kun jotain haluaa. Harmittaahan se kun jää aina toiseksi kun haluaisi kaikessa olla mukana lapsensa elämässä. Eikä äitikään mitenkään omi lasta, käy työn jälkeen harrastuksissa ja on omat ystävät. Oikein tasapainoinen perhe muuten mutta äiti on lapselle ykkönen. Johtuuko pitkästä imetyksestä että menee sama aika irtautua vai onko täysin ikäkysymys? Vaihe kehityksessä? Ei ihme että isät tuntee itsensä ulkopuoliseksi perheessä jos näin käy aina ja lopulta vieraantuvat lapsistaan. Kukapa vuosia jaksaa yrittää jos tulos on aina sama. Jos kuvittelisin omalle kohdalle, olisin surun murtama.

Vierailija kirjoitti:

Et voi pakottaa toista aikuista. Voit vaan hyväksyä tilanteen, että miehesi ei halua olla läsnä omille lapsilleen. 

Voit mennä perheneuvolaan juttelemaan noista lähtökohdista, että miten vahvistat omaa jaksamistasi, kun lapset nojaavat vain sinuun. 

Se on aina erikoista, että miehen kohdalla kerrotaan, että AIKUISTA ei voi pakottaa ties ja mihin.

Nainen on ihan yhtä aikuinen, mutta kukaan ei kyseenalaista sitä totuutta, että kahdesta aikuisesta toisen on ihan pakko tehdä monia asioita.

Kuinka monella mies on se, joka PAKOTTAA naisen olemaan läsnä lapsille? Siivoamaan? Laittamaan ruokaa? Vaihtamaan lakanat? Pyykkäämään? Tekemään virpomapiiskat? Ostamaan vaatteita? Täyttämään/tyhjentämään tiskikoneen? Ja paljon muuta... Harvalla varmaan. On vain asioita, joiden edessä on oltava se aikuinen, joka asiat hoitaa.

Miehille pitäisi aina tehdä asiat niin, että ne ovat heille mukavia. Yksikin vikaliike, niin jo kiukuttaa ja sitten taas "aikuista ei voi pakottaa".

Vierailija kirjoitti:

Me kyllä teemme koko perheenä asioita, mutta mies on yleensä siinä aina kännykkä kädessä ja minä huomioin lapset ja juttelen lapsille. Ap

Kännykkä pois! Heti!